Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Nettotuloni on noin 1700 euroa. Saan silti säästöön 650 euroa kuussa.
21.08.2018 |
120 euroa laitan puskuriksi Norwegianin tilille. Korko on pieni, vain 1,75%, mutta on sekin enemmän kuin minkään suomalaisen pankin säästötilin korko. Loput laitan neljään indeksirahastoon kahteen pankkiin.
Asun yksin, halvalla. Olen introvertti, niin ei mene vapaa-aikaan oikein mitään rahaa. En käytä meikkiä kuin ripsiväriä ja hiuksetkin pesen kaupan halvimmalla shampoolla (silti niitä kehutaan..). Vaatteita ostan harvoin, mutta ostan vain ajattomia, istuvia ja laadukkaita vaatteita. Ostin esim. kesällä 180 euron juhlahameen, jota voin käyttää eri asusteita yhdistelemällä ihan helposti seuraavien vuosien juhlissa monia, monia kertoja.
Olen 26-vuotias. Jos joskus löydän miehen ja perustan perheen, niin onpahan ainakin jonkinlaista pesämunaa valmiina. Tällä hetkellä säästössä noin 42 000 euroa, josta osa on ylioppilasrahojakin. Ei tullut niitäkään käytettyä. Ei kun tuli: ostin laadukkaan, ison sateenvarjon. Käytän sitä edelleen.
Kommentit (110)
Minulla suurimmat kulut ovat vakuutukset ja auto. Jos niitä ei olisi, niin jäisi varmaan sama summa säästöön.
Toki lapset ovat kalleimmat. Heidän takiaan on enemmän vakuutuksia ja heidän takiaan pitää olla auto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
55 jatkaa, onko jotain hyvää sovellusta tai mitä vaan kikkaa miten saan menot kuriin? Syön ja juon paljon ulkona, tiedän et siitä voi nipistää. Salikorttikin maksaa 74e/kk mut muuten menot on tosi pienen (asuminen + laskut alta 500)
Esimerkiksi hakusanalla ”budget” löytyy sovelluskaupoista erilaisia sovelluksia, joilla pysyy helposti ajan tasalla omasta rahankäytöstään. Excel ajaa myös saman asian. Netissä käytettävistä kirjausohjelmista hyvä ja yksinkertainen on Takuusäätiön Penno. Alkuun riittää kyllä myös ihan perus ruutuvihko, johon merkkaat ensin kaikki kiinteät kuukausittaiset kulusi. Se summa mitä tuloistasi jää näiden kulujen jälkeen on sitten se summa, minkä voit kuukausittain käyttää huvituksiin/palveluihin/hankintoihin tai laittaa säästöön. Suosittelen tekemään molempia!
Minäkin olen pienituloinen (1400-1600 netto), ja siksi koen budjetoinnin erityisen tärkeäksi. Budjetoin kyllä itselleni aina myös huvittelurahaa, koska rakastan käydä keikoilla ja muissa kulttuuritapahtumissa. Ne ovat niitä asioita, jotka antavat lisäarvoa elämääni. Säästän myös matkoihin ja pahan päivän varalle puskurirahaa. Aiemmin säästin ASP-tilille ensiasunnon ostoon vaadittavan summan.
Kannattaa miettiä, mitkä ovat niitä asioita elämässä mihin itse haluat panostaa ja käyttää ansaitsemasi rahat. Työkin tuntuu paljon mielekkäämmältä kun siitä saatu palkka ei vain hurahda johonkin, vaan menee niihin asioihin jotka ovat sinulle tärkeitä ja edistävät omia tavoitteitasi elämässä.
Tsemppiä budjetointiin! :)
Mulla oli myös näin ennen lapsia, kävin kyllä usein ihmisten ilmoilla mutta en tuhlaillut. Nyt lapset ovat siinä iässä että kuluttavat jo, kalliit harrastukset molemmilla että niihin kyllä uppoaa melkoisesti kuukausittain. Ja lasten takia ei oikein voi yksiössä asua enää. Asuimme miehen kanssa pari vuotta 25 neliön yksiössä (Helsingissä tosin eikä landella) ja säästettiin mukavasti :). Yksin ollessa sitä ei tullut kyllä tuhlattua oikein mihinkään nyt kun muistelen.
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Ap:lla on hyvä tilanne ja hän voi omien halujensa mukaan hallinnoida varojaan. Itse tuossa tilanteessa hankkisin kivan asunnon, jonka sisustaisin viihtyisäksi. Se olisi tälle introvertille lisää elämänlaatua. Vähintäänkin maksaisin nykyisen asuntolainan kokonaan pois.
Näitä matkailun tyrkyttäjiä riittää kuin se olisi ainoa asia, joka voi tuoda mielihyvää. Parempi on käyttää rahaa kotimaassa matkailuun ja palveluihin. Ilmastokin tykkää enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Vierailija kirjoitti:
Niin? Ja tämän pitäisi kiinnosta eri elämäntilanteissa olevia?
Saman verran mullakin jäi sinkkuna säästöön samasta palkasta. Turha siitä enää on haaveilla, kun on ne pari lasta ja menot kaikkineen ovat isommat.
Ihmisillä näkyy olevan tapana kohottaa itseään toisten yläpuolelle.
Minulla on lapseton tuttu. 50v nainen. Peri mieheltään hyvät rahat, asunto jamökki maksettu. Kehuskelee aina,miten tulee toimeen pienellä (4000e kuussa) palkalla ja kuinka ei tarvitse materiaa ja ei tarvitsisi käydä töissä rahan takia, kun sitä on.
Ihmettelee, miksi jotkut valittaa rahapulaa. Kun eläkeläisilläkin on hänen mielestään ruhtinaalliset tulot ja kun hänellä ei ole rahapulaa. Sitäkään ei ole koskaan ymmärtänyt, että lapsellisella kaverillaan ei ehkä ole varaa lähteä pariksi viikoksi ulkomaille, kun hänhän on osannut hoitaa raha-asiansa niin hyvin. Sillä ei toki ole mitään merkitystä, että lapsettomana peri hyvätuloisen miehensä ja miehen omaisuuden.
Alussa ärsytti, mutta nykyään huvittaa vain hänen paasauksensa facebookissa, kuinka hänen ei tarvitsisi kulkea rahan takia töissä ja kuinka jotenkin hänen ansiotaan on, että hänellä on niin paljon rahaa ja köyhät eläkeläiset vain laiskuuttaan vikisevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muitakin tapoja auttaa kuin raha.
ap
On toki, mutta sinähän et esim. anna aikaasi muille ihmisille. Sinähän olet introvertti, joka illat lataa akkuja, kun työnteolta et muuta jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Pienessä taajamassa asuntojen hinnat ovat halpoja eikä niiden arvo nouse vaan laskee.
Tampereen Hervannassa voi kaksion hinta olla 50 000-80 000e vähemmän kuin Tampereen keskustassa. Ja esim Kihniössä voi ostaa koko kerrostalon edullisesti.
Itse olen kituuttanut todella pienillä tuloilla ja jos tulot (toivottavasti) nousevat niin sijoitan matkusteluun.
Tuttava lapseton ja ostaa kaiken kirpputorilta yms. Luulen, että häneltä jää ainakin 1500 e säästöön joka kk.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Harva meistä kotoaan haluaa lähteä. Ja vielä harvempi haluaa muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan.
Ja siihen kun lisätään omat työt, miehen työt, lasten koulut ja kaverit, omat ikääntyneet ja avun tarvitsemat vanhemmat.... minne ihmeessä minä menisin? Koko asumisen säästö menisi bensoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Ahh, niin aivan. Kiitos muistutuksesta. Sitähän se elämä täällä on näin keski-ikäisenäkin - pelkkää biletystä, shoppailua sekä kulttuuririennoissa juoksemista.
Itseasiassa kymmenkunta vuotta sitten jopa kokeilin maalle muuttamista. Ensinnäkin se oli ns. täysi sosiaalinen itsemu*rha. Niin ystävällisesti ja avoimesti siellä luonnonpuhtaalla pikkupaikkakunnalla suhtauduttiin 'hesalaiseen'. Eikä muuten tasan ole omasta luonteestani kiinni. Olen asunut myös Lontoossa, Tukholmassa, sekä Etelä-Euroopassa ja siellä ystävystyin ihmisiin nopeasti eikä ollut kyttäysmentaliteettia.
Mutta perimmäinen syy takaisinmuuttoon kuitenkin oli, että osoittautui liian raskaaksi matkustaa työn takia Helsinkiin niin paljon, kuin tarve oli. Palasin siis myös ammatillisista syistä.
Suosittelen myös googlaamaan sitä, mikä alue tässä maassa on nettomaksaja.
Lapsuuden perheessä kotiutettiin kun isä todella nuuka. Oli kumminkin perinyt nuorena rahaa reippaasti.
Mitään ei koskaan saatu - ei ollut harrastuksia eikä kunnon vaatteita.
Jotenkin vain en tykkää yhtään ihmisistä jotka kituuttavat ja laskevat euronsa sentilleen. En kyllä tykkää tuhlareistakaan.
Kohtuus kaikessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Harva meistä kotoaan haluaa lähteä. Ja vielä harvempi haluaa muuttaa pois kotipaikkakunnaltaan.
Ja siihen kun lisätään omat työt, miehen työt, lasten koulut ja kaverit, omat ikääntyneet ja avun tarvitsemat vanhemmat.... minne ihmeessä minä menisin? Koko asumisen säästö menisi bensoihin.
Minä olen Mr. Harva.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Ahh, niin aivan. Kiitos muistutuksesta. Sitähän se elämä täällä on näin keski-ikäisenäkin - pelkkää biletystä, shoppailua sekä kulttuuririennoissa juoksemista.
Itseasiassa kymmenkunta vuotta sitten jopa kokeilin maalle muuttamista. Ensinnäkin se oli ns. täysi sosiaalinen itsemu*rha. Niin ystävällisesti ja avoimesti siellä luonnonpuhtaalla pikkupaikkakunnalla suhtauduttiin 'hesalaiseen'. Eikä muuten tasan ole omasta luonteestani kiinni. Olen asunut myös Lontoossa, Tukholmassa, sekä Etelä-Euroopassa ja siellä ystävystyin ihmisiin nopeasti eikä ollut kyttäysmentaliteettia.
Mutta perimmäinen syy takaisinmuuttoon kuitenkin oli, että osoittautui liian raskaaksi matkustaa työn takia Helsinkiin niin paljon, kuin tarve oli. Palasin siis myös ammatillisista syistä.
Suosittelen myös googlaamaan sitä, mikä alue tässä maassa on nettomaksaja.
Itseä pelottaisi eniten maaseudulla ”kylähullut”. Asumme Tampereella ja nytkin tuntuu, että terveet vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö koskaan tee mieli lähteä vaikka kaverin kanssa Helsinkiin viikonlopuksi? Nauttia hieno illallinen, juoda itsensä somaan humalaan ja iskeä baarista villi mies?
Kunnioitan kyllä kykyäsi elää säästeliäästi ja ajatella tulevaisuutta. Mutta elämä tapahtuu tässä ja nyt. Jos sinut huomenna laitettaisiin multiin niin olisitko tyytyväinen muustakin säästämästäsi summasta?
En ole ap ja mulla netto on vain 1400 kk mistä jää 250€ kk kiinteuden menojen jälkeen. Tolla sitten ostetaan vaatteet, kodinkoneet ym. Ei kerta kaikkiaan ole varaa lähteä juhlimaan. Eikä tulisi mieleenkään maksaa illallisesta jotain satasta juoda baarissa 6-8€ juomia. 7 lonkeroa niin on enemmän kuin päivän palkka mennyt.
Mulla on tän vuoden budjetti jo syöty kun auton huoltoihin on mennyt 1500€. Pakko jos haluan käydä töissä. Ei tälläisia laskuja nyt joka vuosi ole tullut mutta ei tolla 1500€ nyt pilvilinnoja rakenneta.
Huvittaa nuoret duunarit joilla on 10v vanhaan premiumautoa ja maalla pitää olla tietysti omakotitalo. Palkat on sitten 10-14€ välillä ja ollaan korvia myöten veloissa kun yritetään elää samaa keskiluokkaista elämää kuin vanhemmat. Ei voida myöntää että ei koskaan saavuteta samoja tuloja kuin duunarivanhemmat ja oikeasti se mihin on varaa. On muuttotappioalueen kerrostalo tai ehkä rivitaloasunto ja halpa käytetty auto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Ahh, niin aivan. Kiitos muistutuksesta. Sitähän se elämä täällä on näin keski-ikäisenäkin - pelkkää biletystä, shoppailua sekä kulttuuririennoissa juoksemista.
Itseasiassa kymmenkunta vuotta sitten jopa kokeilin maalle muuttamista. Ensinnäkin se oli ns. täysi sosiaalinen itsemu*rha. Niin ystävällisesti ja avoimesti siellä luonnonpuhtaalla pikkupaikkakunnalla suhtauduttiin 'hesalaiseen'. Eikä muuten tasan ole omasta luonteestani kiinni. Olen asunut myös Lontoossa, Tukholmassa, sekä Etelä-Euroopassa ja siellä ystävystyin ihmisiin nopeasti eikä ollut kyttäysmentaliteettia.
Mutta perimmäinen syy takaisinmuuttoon kuitenkin oli, että osoittautui liian raskaaksi matkustaa työn takia Helsinkiin niin paljon, kuin tarve oli. Palasin siis myös ammatillisista syistä.
Suosittelen myös googlaamaan sitä, mikä alue tässä maassa on nettomaksaja.
Hesalainen oli avoin ja ystävällinen kanssaihmisiään kohtaan uudella paikkakunnalla? Tuskin. Ja niin metsä vastaa yms. Tosin itse olet jäävi itseäsi arvottamaan mitä luonteenpiirteisiin tulee. Yleensä "se" menee näin. Kyttäyskin voi olla yhteisöllisyyttä, mutta se ei ilmeisesti sovi...
Ilmeisesti muuttaessasi teit virheen ammattisikin vuoksi. Tällä Mr. Harvalla on työmatkaa kolme minuuttia kävellen. Suunniteltua sekin.
Maallemuutto ei sovi tosiaan kaikille. Maallemuutona tarkoitan pienehköä kaupukia omassa tapauksessani.
Katso missä haluat asua. Katso millaisia työmahdollisuuksia on tarjolla. Hanki sopiva koulutus ja muuta. Ilmeisesti tuurillakin hieman osuutta. Mutta näin se meni kohdallani suunnitellusti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä aloituksen pointtia. Säästää nyt säästämisen ilosta. Jos se tuo mielihyvää ja iloa, mikä ettei.
Monet haluavat kuitenkin panostaa elämisenlaatuun tai vaikka asumisviihtyvyyteen. Jos ap. hoitovastike on 120€/kk se tarkoittaa suurinpiirtein 20m2 yksiötä, sillä hoitovastike on 6-7€/m2 asui miten korvessa tahanssa, sillä asumisen käyttökulut ovat lähes samat asui missä päin tahansa, päinvastoin maalla usein kalliimpi esim. sähkönsiirto.
Höpöhöpö! Uusissa kerrostaloissa on usein pienet hoitovastikkeet. Tässä esimerkki https://www.etuovi.com/kohde/9726549?sc=M1294176441&pos=9 Upouusi asunto, neliöitä 36,5 ja hoitovastike 168 e/kk. Tekee 4,6 e/m2.
Tee sama vertailu Helsingissä?
Ei kun ai niin, eihän täällä ole pakko asua...
Ei Helsingissä ole mikään pakko asua todellakaan. Vaatii pitkäjännitteisyyttä ja määrätietoisuutta hankkiutua asumaan pienehkölle paikkakunnalle, jossa on edulliset asunnot. Kulttuuririennoista joutuu ehkä vähän karsimaan, mutta rahaa säästyy, jolloin voi käydä muualla kulttuurin/shoppailun/bilettämisen perässä.
Yleensä pienpaikkakunnilla tulee bonuksena rennompi meininki ja ympäristön puhtaus.
Valintoja voi tehdä. Ei sinne Helsinkiin ole pakko ahtautua. Itse karistin Helsingin pölyt jaloistani parikymmentä vuotta sitten. Enkä ole katunut. En ole huomannut jääneeni paitsi mistään.
Ahh, niin aivan. Kiitos muistutuksesta. Sitähän se elämä täällä on näin keski-ikäisenäkin - pelkkää biletystä, shoppailua sekä kulttuuririennoissa juoksemista.
Itseasiassa kymmenkunta vuotta sitten jopa kokeilin maalle muuttamista. Ensinnäkin se oli ns. täysi sosiaalinen itsemu*rha. Niin ystävällisesti ja avoimesti siellä luonnonpuhtaalla pikkupaikkakunnalla suhtauduttiin 'hesalaiseen'. Eikä muuten tasan ole omasta luonteestani kiinni. Olen asunut myös Lontoossa, Tukholmassa, sekä Etelä-Euroopassa ja siellä ystävystyin ihmisiin nopeasti eikä ollut kyttäysmentaliteettia.
Mutta perimmäinen syy takaisinmuuttoon kuitenkin oli, että osoittautui liian raskaaksi matkustaa työn takia Helsinkiin niin paljon, kuin tarve oli. Palasin siis myös ammatillisista syistä.
Suosittelen myös googlaamaan sitä, mikä alue tässä maassa on nettomaksaja.
Itseä pelottaisi eniten maaseudulla ”kylähullut”. Asumme Tampereella ja nytkin tuntuu, että terveet vähissä.
Millaisia kylähulluja olet tavannut? Luulisimpa, että stadissa niitä on enemmän suhteutettuna väkilukuun. Ruotsikielisellä Pojhanmaalla lienee vähiten/asukasluku. Sinne sitten!
Alue: Aihe vapaa
Kyllä asumisen käyttökulut juoksevat, vaikka asunto olisi maksettu ja vanhassa asunnoissa on aina remontintarvetta
Suurin kuluerä tutkimuksen mukaan on juuri asuminen, eikä asumisen käyttökulut maalla ole halvemmat kuin kaupungissa. Ainoastaan asunnon hankintahinta, niitä saa puoli ilmaiseksi.
Ap. asuu kovin vaatimattomasti, jos hoitovastike on 120€/kk. Itse maksan monin kertaisen hinnan, vaikka asun maalla, ihan vain parantaakseni asumisviihtyvyyttä.