Lue keskustelun säännöt.
INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään
20.08.2018 |
Oletko yrittänyt opetella tästä tavasta eroon? Vai oletko kokenut, että se on sinun persoonallesi paras tapa lopettaa hankala ihmissuhde?
Kommentit (258)
Infj tässä poistuu ja ovi sulkeutuu lopullisesti. [Jos meitä olisi enemmän, käytöksemme olisi normaalia ja persoonamme myös. Vähemmistö on aina uhka ja 'sairaus'. Jo riitti haukkuminen]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Infj tässä poistuu ja ovi sulkeutuu lopullisesti. [Jos meitä olisi enemmän, käytöksemme olisi normaalia ja persoonamme myös. Vähemmistö on aina uhka ja 'sairaus'. Jo riitti haukkuminen]
Tervemenoa. Ihmisten katoaminen jäljettömiin on normaalia vain diktatuureissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla just tommonen.
Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.
Olen nainen.Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?
Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.
Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?
Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.
Sinulle on siis olemassa vain oma totuutesi ja oma näkemyksesi? Se on ennemminkin itsekeskeisyyttä kuin hyvää itsetuntoa.
Kyllä. Oikeutuksen tunnelukko. Narsismia.
Myös tunne-elämältään epävakaiden ihmisten ajattelu on usein aika mustavalkoista.
Epävakaa on myös klusteri B:n persoonallisuushäiriö, sisältäen aimo annoksen narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koetan olla mukava ja sietää loputtomiin toisen pieniä loukkauksia ja ajattelemattomuuksia, jatkuvaa itsekehua tai sitä, että toinen on kiinnostunut puhumaan ainoastaan omista asioistaan. Kerran syynä oli ystävän alkoholinkäytön laajeneminen myös tapaamisiin päiväsaikaan.
En halua sanoa asioista, etten loukkaisi toista. Pitkän sietämisen ja hampaan puremisen jälkeen mitta kuitenkin tulee täyteen ja toisen kanssa puhuminenkin on siinä vaiheessa jo ihan mahdotonta, ajatuskin ahdistaa. Näissä tilanteissa on tullut vain kadottua.
Kyllä, olen liian kiltti ja on ihan omaa tyhmyyttäni, etten sano asioista ajoissa. Toisaalta nämä kaikki ovat olleet ihmisiä, joille en varmasti ole ollut ainoa kaveri, joten tuskin kadotessani heidän elämältään pohja on pudonnut pois.
Ihan uteliaisuudesta: oletko yrittänyt tuon jälkeen muuttaa omaa toimintamalliasi sellaiseksi, että jatkossa nostaisit aiemmassa vaiheessa vaikeaksi kokemiasi asioita enemmän esiin, vaikka se vaikealta tuntuisikin?
Olen yrittänyt muuttaa toimintaani, mutta se on haastavaa. Viimeiset katoamiseni olen kuitenkin jo hoitanut siten, että olen lähettänyt toiselle viestin, jossa kerron, miksi pakenen ja että minulla on paha olla ja että vika on suurilta osin omassa itsetunnossani. Asiallisiin yhteydenottoihin "katoamisen" jälkeen jo joskus vastaankin, ystävällisesti mutta pinnallisesti.
Kuulostaa erittäin hyvältä. Olet selvästi saanut tehtyä paljon työtä itsesi kanssa. Pitää yrittää ottaa toiminnastasi mallia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Jos pyrkii jatkuvasti välttämään konflikteja lähes hinnalla milla hyvänsä, se on ihan yhtä iso ongelma kuin se, että pyrkii niitä varta vasten luomaan ja käyttäytyy avoimen hyökkäävästi ja aggressiivisesti.
Konflikteja viimeiseen asti välttävä henkilö ei kykene ilmaisemaan omia rajojaan, omia tarpeitaan, toiveitaan jne. Hän ei toisin sanoen saa omaa ääntään kuuluville eikä siten voi muodostaa toimivia, tasavertaisia ihmissuhteita.
Sen sijaan että lemppaa jonkun selityksiä antamatta elämästään, voisi kysyä itseltään, miksi antaa jonkun toistuvasti jyrätä tai kävellä ylitseen ja miten voisi toimia niin, että sitä ei jatkossa tapahtuisi. Ja välinpitämättömyys ja toisen huomiotta jättäminen on muuten passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
Näiden persoonallisuusluokittelujen anti jää ylipäätään aika vähäiseksi, jos niiden hyödyntäminen jää siihen, että todetaan, että "tällainen mä nyt vaan olen". Paljon hedelmällisempää on, jos niitä käytetään välineenä itsensä kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.
Tietysti, mutta annat nyt ymmärtää, että infj:t hylkäävät tuosta vaan ja hetken mielijohteesta toimivia ihmissuhteita, vaikka täällä on jo todettu, että ihmissuhteesta luopuminen tapahtuu heillä pikemminkin pitkällisen harkinnan jälkeen, kun infj on saanut tarpeekseen kuraa päälleen. Ei ystävyyttä voi pakottaa, ja monen pettymyksen ja petetyksi tulemisen jälkeen on täysin luonnollista heivata sellaiset ihmiset elämästään, jotka tekevät siitä ikävää ja aiheuttavat vain turhaa stressiä ja draamaa.
Ennen välien katkaisua ja henkilöiden poistamista elämästäni olen itse aina ensin ilmaissut niille ihmisille, jotka ovat alkaneet käydä hermoille, etten jaksa asiaa x tai kestä asiaa y, ja ilmoittanut myös etten pidä siitä, että minua käytetään hyväksi vaikkapa ilmaisena terapeuttina. Luottamuksen rikkouduttua lopullisesti en ole myöskään kokenut tarpeelliseksi jäädä roikkumaan petollisiksi osottautuneisiin ihmisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Jos pyrkii jatkuvasti välttämään konflikteja lähes hinnalla milla hyvänsä, se on ihan yhtä iso ongelma kuin se, että pyrkii niitä varta vasten luomaan ja käyttäytyy avoimen hyökkäävästi ja aggressiivisesti.
Konflikteja viimeiseen asti välttävä henkilö ei kykene ilmaisemaan omia rajojaan, omia tarpeitaan, toiveitaan jne. Hän ei toisin sanoen saa omaa ääntään kuuluville eikä siten voi muodostaa toimivia, tasavertaisia ihmissuhteita.
Sen sijaan että lemppaa jonkun selityksiä antamatta elämästään, voisi kysyä itseltään, miksi antaa jonkun toistuvasti jyrätä tai kävellä ylitseen ja miten voisi toimia niin, että sitä ei jatkossa tapahtuisi. Ja välinpitämättömyys ja toisen huomiotta jättäminen on muuten passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
Näiden persoonallisuusluokittelujen anti jää ylipäätään aika vähäiseksi, jos niiden hyödyntäminen jää siihen, että todetaan, että "tällainen mä nyt vaan olen". Paljon hedelmällisempää on, jos niitä käytetään välineenä itsensä kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.
Tietysti, mutta annat nyt ymmärtää, että infj:t hylkäävät tuosta vaan ja hetken mielijohteesta toimivia ihmissuhteita, vaikka täällä on jo todettu, että ihmissuhteesta luopuminen tapahtuu heillä pikemminkin pitkällisen harkinnan jälkeen, kun infj on saanut tarpeekseen kuraa päälleen. Ei ystävyyttä voi pakottaa, ja monen pettymyksen ja petetyksi tulemisen jälkeen on täysin luonnollista heivata sellaiset ihmiset elämästään, jotka tekevät siitä ikävää ja aiheuttavat vain turhaa stressiä ja draamaa.
Ennen välien katkaisua ja henkilöiden poistamista elämästäni olen itse aina ensin ilmaissut niille ihmisille, jotka ovat alkaneet käydä hermoille, etten jaksa asiaa x tai kestä asiaa y, ja ilmoittanut myös etten pidä siitä, että minua käytetään hyväksi vaikkapa ilmaisena terapeuttina. Luottamuksen rikkouduttua lopullisesti en ole myöskään kokenut tarpeelliseksi jäädä roikkumaan petollisiksi osottautuneisiin ihmisiin.
Ei tietenkään tarvitse jäädä roikkumaan ihmissuhteeseen, joka tuntuu pahalta. Jollain tavalla ennen katoamista toiselle pitäisi silti saada ilmaistua se, että on saanut tarpeekseen eikä enää halua olla tekemisissä. Selitysten kanssa tai ilman niitä. Näin toinen osapuoli ei jäisi itsekseen ihmettelemään, vaan voisi normaalisti jatkaa elämäänsä eteenpäin tämän ihmissuhteen kariuduttua.
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla just tommonen.
Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.
Olen nainen.
Eli olet niin p*skahousu, että et uskalla kohdata tekojesi seurauksia, joten päättäväisesti vain siirryt elämässä eteenpäin ja koitat unohtaa asian. Mitä ajattelisit, jos sinulle tehtäisiin noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?
Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.
Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.
Hävetkää!
Vierailija kirjoitti:
Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?
Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.
Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.
Hävetkää!
En häpeä. Ilman kriittistä ajattelua ei yleensä tapahdu mitään kehitystä.
Ap (INFJ)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kait tuollainen. Tosin olen myös yrittänyt selittää niille ihmisille, jotka olen feidannut. Ja olen kyllä kärsinyt kovasti ja kaivannutkin heitä, mutta en kestänyt sitä ikävää käytöstä, joka ei ihan alkuun ilmennyt. Olen itse tosi uskollinen ja lojaali enkä puhu pahaa. Otan asiat vakavasti. Sitten kun olen kertonut, että tuntuu pahalta asia x niin vastaus oli täysi hiljaisuus pari kk ja sen jälkeen yhteydenotto kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisessa tapauksessa kuulin olevani outo sekopää. En tosiaan ole täydellinen, mutta ei noin sanota kuin vihamiehille. En vaan halua olla epäluotettavien ihmisten "ystävä", jotka hengaavat kanssani paremman puutteessa. Enkä usko, että nämä tyypit minua kaipaavat. Suurin osa ihmisistä on kovia ja olen senkin vuoksi mielläni aika paljon yksin enkä halua tutustua. Suojelen itseäni. Täällä on aika kovia kommentteja, jotka vaan vahvistavat sitä uskoani, että ei vaan kannata kun ei pysty muuttumaan sellaiseksi kuin muut toivovat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla just tommonen.
Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.
Olen nainen.Eli olet niin p*skahousu, että et uskalla kohdata tekojesi seurauksia, joten päättäväisesti vain siirryt elämässä eteenpäin ja koitat unohtaa asian. Mitä ajattelisit, jos sinulle tehtäisiin noin?
Juuri tuollaiset syyttelijät saavat usein lähtöpassit, jos he yrittävät väkisin pitää toisen itsellään syyteltävänä ja arvosteltavana syntipukkina ja likasankona, jonka niskaan voi vierittää mitä vaan, koska toinen osapuoli - eli infj - ei konfliktien pelossa kehtaa puolustautua yhtä suoraan, räväkästi ja keinoja kaihtamatta.
Olette itse hankalia ihmisiä, ettekä näe ilmeisesti omaa toimintaanne lainkaan. Itkette täällä kaltoin kohtelemanne entisen ystävän perään mutta yhä yritätte samoja temppuja, jotka luultavasti alunperinkin rikkoivat koko ystävyyden: aggressiivisesti jyräten, pakottaen ja toista edelleen syyllistämällä, leimaten, haukkumalla narsistiksi ja ties miksi, yritätte saada vian sen käytöstänne pelästyneen ja paenneen osapuolen syyksi. Aika narsistista toimintaa ja oman käytöksen projisointia toiseen, mutta niinhän siinä käy, kun aggressiivisten "äitihullujen" kanssa alkaa jankata, kuten joku jo totesi. Ette kuuntele toista, vaan pakotatte toisen alamaiseksenne omilla ehdollainne, ja se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen kait tuollainen. Tosin olen myös yrittänyt selittää niille ihmisille, jotka olen feidannut. Ja olen kyllä kärsinyt kovasti ja kaivannutkin heitä, mutta en kestänyt sitä ikävää käytöstä, joka ei ihan alkuun ilmennyt. Olen itse tosi uskollinen ja lojaali enkä puhu pahaa. Otan asiat vakavasti. Sitten kun olen kertonut, että tuntuu pahalta asia x niin vastaus oli täysi hiljaisuus pari kk ja sen jälkeen yhteydenotto kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisessa tapauksessa kuulin olevani outo sekopää. En tosiaan ole täydellinen, mutta ei noin sanota kuin vihamiehille. En vaan halua olla epäluotettavien ihmisten "ystävä", jotka hengaavat kanssani paremman puutteessa. Enkä usko, että nämä tyypit minua kaipaavat. Suurin osa ihmisistä on kovia ja olen senkin vuoksi mielläni aika paljon yksin enkä halua tutustua. Suojelen itseäni. Täällä on aika kovia kommentteja, jotka vaan vahvistavat sitä uskoani, että ei vaan kannata kun ei pysty muuttumaan sellaiseksi kuin muut toivovat.
Jokaisella voimavarat vaihtelevat. Joskus pystyy toimimaan rakentavammin ja mukavammin muita ihmisiä kohtaan kuin toisena hetkenä. Silti siihen pitäisi aina pyrkiä (viimeistään silloin, kun voimia on enemmän). Eikä se ole mikään maailmanloppu, jos joskus sattuu ajautumaan näkyvään konfliktiin. Niitä ei pysty välttelemään loputtomiin ilman käytöksen muuttumista passiivis-aggressiiviseksi. Parempi että toisinaan ristiriidat nousevat selvästi esiin. Ehkä joskus niihin silloin löytyy ratkaisujakin.
Mielestäni sekä introvertit että ekstrovertit voisivat kehittää itseään. Introvertti selittää ja ekstrovertti koittaa nähdä asiaa myös toisen näkökulmasta. Rakkausasioissa ja eroissa sitten tätä käytöstä esiintyy enemmän ja voi mennä tosi ikäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.
Tuskin miettii. Nykyaika on niin hektistä, että mikä tahansa ihmissuhde on korvattavissa. Tuo fiilis jää _sinulle_ - että ”miettii”. Tästä on kyse INFJ:ssä. Omasta toiminnasta ja (usein) olettamuksista ja luuloista.
Kuka miettii ja kuka ei. Kaikkien elämä ei ole hektistä nykyäänkään. Mikä tahansa ihmissuhde ei ole korvattavissa. Jokainen on oma ainutlaatuinen persoonansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen kait tuollainen. Tosin olen myös yrittänyt selittää niille ihmisille, jotka olen feidannut. Ja olen kyllä kärsinyt kovasti ja kaivannutkin heitä, mutta en kestänyt sitä ikävää käytöstä, joka ei ihan alkuun ilmennyt. Olen itse tosi uskollinen ja lojaali enkä puhu pahaa. Otan asiat vakavasti. Sitten kun olen kertonut, että tuntuu pahalta asia x niin vastaus oli täysi hiljaisuus pari kk ja sen jälkeen yhteydenotto kuin mitään ei olisi tapahtunut. Toisessa tapauksessa kuulin olevani outo sekopää. En tosiaan ole täydellinen, mutta ei noin sanota kuin vihamiehille. En vaan halua olla epäluotettavien ihmisten "ystävä", jotka hengaavat kanssani paremman puutteessa. Enkä usko, että nämä tyypit minua kaipaavat. Suurin osa ihmisistä on kovia ja olen senkin vuoksi mielläni aika paljon yksin enkä halua tutustua. Suojelen itseäni. Täällä on aika kovia kommentteja, jotka vaan vahvistavat sitä uskoani, että ei vaan kannata kun ei pysty muuttumaan sellaiseksi kuin muut toivovat.
Jokaisella voimavarat vaihtelevat. Joskus pystyy toimimaan rakentavammin ja mukavammin muita ihmisiä kohtaan kuin toisena hetkenä. Silti siihen pitäisi aina pyrkiä (viimeistään silloin, kun voimia on enemmän). Eikä se ole mikään maailmanloppu, jos joskus sattuu ajautumaan näkyvään konfliktiin. Niitä ei pysty välttelemään loputtomiin ilman käytöksen muuttumista passiivis-aggressiiviseksi. Parempi että toisinaan ristiriidat nousevat selvästi esiin. Ehkä joskus niihin silloin löytyy ratkaisujakin.
Minusta nämä entiset kaverini juuri eivät halunneet selvittää asioita mitenkään. Tajuan, että loukkaantuivat siitä, että sanoin, mutta sitten käytös jatkui. En voi päästää tuollaisia ihon alle. Pitää hävittää sydämestä. Minä vaan olen semmoinen "liian herkkä". Jos en tutustu kehenkään niin en voi feidatakaan enkä itse romahda.
Tuo oli ihan hyvä tuo "Nothing"-ilmaus. Otan etäisyyttä ihmisiin, joiden seurasta olen alkanut kärsiä, ilman suurempaa draamaa. Näin olen tehnyt esim. omalle äidilleni, olen ystävällinen mutta en päästä kovin lähelle. "Kuin seinään" on väärä sanonta, ellei halua ajatella näkymätöntä seinää.
Vierailija kirjoitti:
Tuo oli ihan hyvä tuo "Nothing"-ilmaus. Otan etäisyyttä ihmisiin, joiden seurasta olen alkanut kärsiä, ilman suurempaa draamaa. Näin olen tehnyt esim. omalle äidilleni, olen ystävällinen mutta en päästä kovin lähelle. "Kuin seinään" on väärä sanonta, ellei halua ajatella näkymätöntä seinää.
Etäisyyden ottaminen ja harvakseltaan tapaaminen on aivan eri asia kuin tuo aloituksessa mainittu, ettei ole enää lainkaan yhteydessä eikä kerro mitään syitä välien katkaisemiseen. Ei kerro edes, ettei enää halua olla tekemisissä, vaikka aiemmin on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Jos pyrkii jatkuvasti välttämään konflikteja lähes hinnalla milla hyvänsä, se on ihan yhtä iso ongelma kuin se, että pyrkii niitä varta vasten luomaan ja käyttäytyy avoimen hyökkäävästi ja aggressiivisesti.
Konflikteja viimeiseen asti välttävä henkilö ei kykene ilmaisemaan omia rajojaan, omia tarpeitaan, toiveitaan jne. Hän ei toisin sanoen saa omaa ääntään kuuluville eikä siten voi muodostaa toimivia, tasavertaisia ihmissuhteita.
Sen sijaan että lemppaa jonkun selityksiä antamatta elämästään, voisi kysyä itseltään, miksi antaa jonkun toistuvasti jyrätä tai kävellä ylitseen ja miten voisi toimia niin, että sitä ei jatkossa tapahtuisi. Ja välinpitämättömyys ja toisen huomiotta jättäminen on muuten passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
Näiden persoonallisuusluokittelujen anti jää ylipäätään aika vähäiseksi, jos niiden hyödyntäminen jää siihen, että todetaan, että "tällainen mä nyt vaan olen". Paljon hedelmällisempää on, jos niitä käytetään välineenä itsensä kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.
Tietysti, mutta annat nyt ymmärtää, että infj:t hylkäävät tuosta vaan ja hetken mielijohteesta toimivia ihmissuhteita, vaikka täällä on jo todettu, että ihmissuhteesta luopuminen tapahtuu heillä pikemminkin pitkällisen harkinnan jälkeen, kun infj on saanut tarpeekseen kuraa päälleen. Ei ystävyyttä voi pakottaa, ja monen pettymyksen ja petetyksi tulemisen jälkeen on täysin luonnollista heivata sellaiset ihmiset elämästään, jotka tekevät siitä ikävää ja aiheuttavat vain turhaa stressiä ja draamaa.
Ennen välien katkaisua ja henkilöiden poistamista elämästäni olen itse aina ensin ilmaissut niille ihmisille, jotka ovat alkaneet käydä hermoille, etten jaksa asiaa x tai kestä asiaa y, ja ilmoittanut myös etten pidä siitä, että minua käytetään hyväksi vaikkapa ilmaisena terapeuttina. Luottamuksen rikkouduttua lopullisesti en ole myöskään kokenut tarpeelliseksi jäädä roikkumaan petollisiksi osottautuneisiin ihmisiin.
No en kyllä ajatellut, että infj:t hylkäisivät ihmisiä noin tuosta vain. :)
Mutta kun olet kertonut jollekin, ettet esim. jaksa jotain, niin oletko myös toiminut sen mukaisesti?
Eräs ystäväni (olkoon hän nyt vaikka Nina) laittoi jokin aika sitten välit poikki erään toisen ystävänsä kanssa (sanottakoon häntä tässä Miaksi). Nina katkaisi välit Miaan, koska katsoi ystävyyssuhteen liian uuvuttavaksi ja kuormittavaksi.
Mialla oli tapana soittaa Ninalle pitkiä puheluita ja vuodattaa ongelmiaan, joita Nina kuunteli kärsivällisesti tuntikausia ja yritti myös antaa hyviä neuvoja ja ratkaisuehdotuksia. Mia ei oikein ottanut niitä kuuleviin korviinsa, ja saattoi jopa haukkua Ninaa ja muutenkin käyttäytyä inhottavasti tätä kohtaan.
Monta kertaa Nina sanoi Mialle, että hän ei jaksaisi eikä oikeastaan ehtisikään puhumaan näitä pitkiä puheluita ja että hän haluaisi heidän puhuvan enemmän muista ja ennen kaikkea positiivisemmista asioista. Hän myös ilmaisi loukkaantuneensa joistain Mian sanomisista.
Mutta kuitenkin joka kerta hän antoi puhelun esim. venyä ja venyä eikä osannut olla koskaan esim. vastaamatta Mian puheluun. Hän ei siis käytännössä laittanut mitään rajoja. Hän kyllä ilmaisi sanallisesti tarpeensa toiselle (mikä tietysti on jo sinällään hyvä), mutta ei kuitenkaan muuttanut konkreettisesti omaa käyttäytymistään. Hän siis tavallaan sälytti vastuun käytännön muutoksesta kokonaan Mialle (enkä nyt ole tässä puolustamassa Miaa tai hänen käytöstään).
Koska Nina ei itse pystynyt olemaan riittävän jämäkkä ja asettamaan selkeitä rajoja, niin hänen mittansa oli lopulta niin täynnä, että hän ei halunnut olla missään tekemisissä Mian kanssa enää. Silti hän nyt hieman harmittelee ystävyyden päättymistä, kun kuitenkin välillä heillä oli ollut ihan kivaakin. :(
On tietysti sellaisia ihmissuhteita, jotka eivät vain kerta kaikkiaan toimi, vaikka kuinka molemmat yrittäisivät parhaansa ja vaikka kuinka kehityttäisiin ihmisinä jne. Eikä tietenkään ole mitään järkeä yrittää väkisin pitää jostain suhteesta kiinni tai ottaa vastaan mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.
Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"
Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.
Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.
Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.
No joo, mutta jos sinua kiusataan, niin eiköhän niitä kiusaajia juuri kannata ignoorata. Ja kyllä, aikuisetkin kiusaavat.
Olen yrittänyt muuttaa toimintaani, mutta se on haastavaa. Viimeiset katoamiseni olen kuitenkin jo hoitanut siten, että olen lähettänyt toiselle viestin, jossa kerron, miksi pakenen ja että minulla on paha olla ja että vika on suurilta osin omassa itsetunnossani. Asiallisiin yhteydenottoihin "katoamisen" jälkeen jo joskus vastaankin, ystävällisesti mutta pinnallisesti.