INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Itse ajattelen että vain aktiivinen toiminta voi olla väkivaltaa.

Jos en tee yhtään mitään, jos en ole lähelläkään toista ihmistä, jos en edes tiedä että toista ihmistä on olemassa - niin en tee väkivaltaa.

Jätät toisen ihmisen täydelliseen epätietoisuuteen pitkäksi aikaa siitä, mitä ihmissuhteessanne ja sinulle oikein on tapahtunut. Vaikkei ihmissuhteen päättämistä perustelisikaan mitenkään, niin olisi reilumpaa silti kertoa toiselle sen olevan ohi. Se, että sinä et koe katoamisen olevan henkistä väkivaltaa ei poista sitä, että juuri sitä se tälle suhteen toiselle osapuolelle on.

En ole aiempi vastaaja mutta ihmettelen silti, miksi pitäisi laittaan itseään toistuvasti likoon jonkun haavoittavan, satuttavan ihmisen vuoksi, ettei tälle vain tulisi paha mieli. Todennäköisesti ongelmista ja ikävistä tunteista on yritetty kertoa monin tavoin, ei INFJ-persoonakaan hetkessä heitä ketään sivuun. Hän on voinut ehdottaa puhumista, yrittää lähestyä eri tavoin, aloittaa keskusteluja jne. Jossakin vaiheessa tulee raja vastaan, jolloin ei viitsi oman olonsa kustannuksella kantaa toista. Kyse ei ole kostosta vaan itsensä suojelemisesta. INFJ ei helposti hylkää ihmisiä vaan on pitkämielinen, minkä vuoksi heillä on hyviä, pitkiä ihmissuhteita. Sen sijaan, kun he lopulta jättävät itseensä negatiivisesti vaikuttavan ihmisen taakseen, se on harkittua ja siten lopullista.

On vaan paljon ihmisiä, joille on ihan turha puhua tai selittää syitään. Eivät kuuntele, eivät kunnioita, ajavat läpi vain omaa näkemystään. Silloin kun ihmissuhde perustuu siihen että pidetään toista pihdeissä, ei juuri jää muuta järkevää mahdollisuutta kuin lähteä, sulkea ovi perässään ja unohtaa. Jokainen tällä tavoin ”hylätty” voi miettiä, miksi toinen ei enää halua puhua heidän kanssaan. Peiliin katsomisen paikka.

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut tavan itselleni toimivaksi. Olen kuitenkin aina valitsemilleni ihmisille hyvin lojaali ja joustan melkein loputtomiin, antaen paljon omia henkisiä voimavarojani toisen käyttöön. Mutta sitten kun mitta täyttyy ja käy selväksi ettei toinen arvosta tai vain käyttää hyväksi minun uskollisuuttani, niin se on siinä. Se todellakin on niin kuin tämä ihminen lakkaisi olemasta.

Kerran olen yrittänyt hoitaa asiaa ns. vatvomalla. Ystävieni kehoituksesta yritin kertoa eräälle ihmiselle miten paljon hänen käytöksensä oli minua loukannut, mutta tuntui että tämä ihminen sai vain lisää boostia egollensa siitä tiedosta miten paljon olin häneen panostanut, ja pystyi sillä tiedolla satuttamaan minua lisää. Se oli ainoa kerta kun yritän saada "päätöstä" millekään ihmissuhteelle keskustelemalla, jos olisin vetänyt omalla tyylilläni ja vain lopettanut yhteydenpidon kuin seinään olisin säästynyt isommalta henkiseltä kivulta.

Sama juttu. Toinen pääsee vain jauhamaan minun vikojani ja draamailemaan. Lopputulos on sama mutta itselle jää paskempi olo.

Vierailija kirjoitti:

Poistetaanko tämä ketju? On niin tylsä.

Mikset vain itse poistu ketjusta?

Tämä on itsekkäiden kusipäiden ketju. Jos ei viitsi ilmaista toiselle, että on loukkaantunut tälle, ei kannata ylipäätään hankkia ystävyyssuhteita. Tuollaiselle ihmiselle ne ovat enemmänkin hyväksikäyttösuhteita: ollaan "ystäviä" niin kauan kuin se ei aiheuta minkäänlaista ponnistelua ja vaivaa.

Tottakai ystävyyden kuuluu tuottaa iloa, eikä toistuvaa ilkeilyä saa sallia. Kateelliset ja narsistiset tyypit toki kannattaa poistaa lähipiiristä. Sellaisia on kumminkin vähän ja miksi olisit sellaisen kanssa ollut vuosia ystävänä?

Mutta koska kaikki inhimillinen viestintä on äärimmäisen altista väärinymmärryksille ja virhetulkinnoille, pitkäaikainen ystävä ansaitsee kuulla syyn sille, miksi olet hänelle loukkaantunut. Ehkä oletkin itse ymmärtänyt väärin. Tai toinen ei tiedä jonkin loukkaavan sinua, koska et ole koskaan vaivautunut sitä hänelle kertomaan.

Ystäviä ei pitäisi kohdella kuin kertakäyttöpyyhkeitä. Ei oikeita ja lojaaleja ystävyyssuhteita ole joka nurkalla!

Mä tunnistan tuon asianajaja-kuvauksen. Toimin myös niin, että venyn äärimmilleni, yrittäessäni "korjata" asioita, mutta kun tajuan, etten pysty enempään, lopetan kuin seinään. Mä en kylläkään oo saanut koskaan tulokseksi infj:tä, vaan intp:n.

Tässähän on käynyt monta kertaa ilmi, ettei kukaan ilkeyttään luovu tärkeistä ihmisistä. Kyse on keinottomuudesta. Jos toinen loukkaa jatkuvasti eikä edes ymmärrä sitä eikä ota viestiä vastaan, mitä keinoja jää jäljelle? Miksi ei saisi valita lähelleen ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla. INFJ-tyypille on ominaista se (ks. jonkun aiemmin jakama linkki), että he ovat todella lojaaleja ystävilleen eivätkä, mikä on introverteille tyypillistä, puhu juurikaan selän takana tai juoruile muista ilkeästi. Miksi heidän pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on toisenlaiset arvot ja jotka oikeuttavat esimerkiksi pahansuopuuden argumentilla "kaikkihan juoruilevat". Useinhan kyse on siis siitä, ettei toinen ole tehnyt mitään konkreettista vaan on ihmisenä sellainen, että hänen seurassaan tulee huono olo. Pitäisikö siis sanoa, että en halua olla kanssasi tekemisissä, koska kärsin seurassasi? Ei mielestäni, vaan toiselle osapuolelle on parempi olla tietämättä todellista syytä. Kysehän on vain persoonien eroista, ei sinänsä mistään korjattavasta syystä. Turhaan siinä loukkaa toista sanomalla, miksi ei hänen kanssaan viihdy. Asian voi osoittaa vetäytymisellä ilman draamaa. 

Toinen juttu on taas se, että vetäytymiseen voi olla syynä kolmannen tai neljännen ihmisen puheet. Joku on tullut aiheuttanut välirikon kertomalla totuuksia. Monet puhuvat selän takana toisista ymmärtämättä, että nämä puheet tulevat jossakin vaiheessa kohteen korviin. Miten siinäkään tilanteessa kohde menisi sanomaan juttujen lähteelle, mitä on kuullut itsestään puhuttavan. Ei siinä tilanteessa ja loukkaantuneena riitä mielenkiinto ajatella pahanpuhujan tunteita. Eihän tällainen ihminen edes tunnu enää ystävältä, joten miksi tämän tunteita pitäisi erityisesti ottaa huomioon? 

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Alkeellista on haukkua toista itsekkääksi ja tyhmäksi, jos on tullut jätetyksi. Ovatko käyttämäsi defenssit jotenkin jalompia kuin jonkun toisen käyttämä hiljainen etääntyminen? Korostan vielä, että useinhan ongelmia on yritetty tuoda esiin, mutta toinen ei tajua. Kaikki persoonat eivät käy yksiin, ja on molemmille osapuolille lempeää tiedostaa ja hyväksyä se.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Ehkä kyse on siitä, että konflikteja välttelevä ihminen usein pelkää sitä, että konfliktin hetkellä myös hänestä voisi paljastua jotain epämiellyttävää. Jotain sellaista, mitä tämä ihminen ei halua nähdä.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on käynyt monta kertaa ilmi, ettei kukaan ilkeyttään luovu tärkeistä ihmisistä. Kyse on keinottomuudesta. Jos toinen loukkaa jatkuvasti eikä edes ymmärrä sitä eikä ota viestiä vastaan, mitä keinoja jää jäljelle? Miksi ei saisi valita lähelleen ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla. INFJ-tyypille on ominaista se (ks. jonkun aiemmin jakama linkki), että he ovat todella lojaaleja ystävilleen eivätkä, mikä on introverteille tyypillistä, puhu juurikaan selän takana tai juoruile muista ilkeästi. Miksi heidän pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on toisenlaiset arvot ja jotka oikeuttavat esimerkiksi pahansuopuuden argumentilla "kaikkihan juoruilevat". Useinhan kyse on siis siitä, ettei toinen ole tehnyt mitään konkreettista vaan on ihmisenä sellainen, että hänen seurassaan tulee huono olo. Pitäisikö siis sanoa, että en halua olla kanssasi tekemisissä, koska kärsin seurassasi? Ei mielestäni, vaan toiselle osapuolelle on parempi olla tietämättä todellista syytä. Kysehän on vain persoonien eroista, ei sinänsä mistään korjattavasta syystä. Turhaan siinä loukkaa toista sanomalla, miksi ei hänen kanssaan viihdy. Asian voi osoittaa vetäytymisellä ilman draamaa. 

Toinen juttu on taas se, että vetäytymiseen voi olla syynä kolmannen tai neljännen ihmisen puheet. Joku on tullut aiheuttanut välirikon kertomalla totuuksia. Monet puhuvat selän takana toisista ymmärtämättä, että nämä puheet tulevat jossakin vaiheessa kohteen korviin. Miten siinäkään tilanteessa kohde menisi sanomaan juttujen lähteelle, mitä on kuullut itsestään puhuttavan. Ei siinä tilanteessa ja loukkaantuneena riitä mielenkiinto ajatella pahanpuhujan tunteita. Eihän tällainen ihminen edes tunnu enää ystävältä, joten miksi tämän tunteita pitäisi erityisesti ottaa huomioon? 

Mitä ihmettä sössötät? Juurihan sanoit, että joku KOLMAS on levittänyt valheita!

Eli kuulet vaikkapa B:ltä, että A on haukkunut sinua. Sinusta ei ole ollenkaan siis väliä sillä, pitääkö se edes paikkansa? Sun vit.tus on ainoa merkityksellinen asia, et välitä tarkistaa, onko A sanonut niin vai puhuiko B paskaa, koska vaikkapa halusi ilkeyttään tai kateuttaan rikkoa välinne? Tai ehkä B ymmärsi väärin?

Ihmissuhteet ovat äärimmäisen alttiita väärinymmärryksille. Siksi toiselle pitäisi aina antaa mahdollisuus selittää/pyytää anteeksi/korjata toimintaansa.

Ja anteeksi nyt vaan, mutta kommentistasi saa kyllä niin selvästi kuvan, että sun kykysi viestiä, että toinen on loukannut sinua ja toivot hänen muuttavan toimintaansa on = 0

Ei ihmiset osaa lukea ajatuksia. Kyllä heille pitää selvästi sanoa, mikä heidän käytösessään loukkaa. "Minua loukkaa se, kum sinä...."

Ja kyllä, laiskat ja itsekkäät ihmiset välttelevät ristiriitoja usein ihan vaan laiskuuttaan. Ja katkovat siksi ihmissuhteita turhaan. Toisaalta se on todennäköisesti sille lempatulle winwin, päästä eroon moisesta, mutta itse lemppaus on hylkäämiskokemus ja siksi traumaattinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Ehkä kyse on siitä, että konflikteja välttelevä ihminen usein pelkää sitä, että konfliktin hetkellä myös hänestä voisi paljastua jotain epämiellyttävää. Jotain sellaista, mitä tämä ihminen ei halua nähdä.

Hyvinkin mahdollista! On kivempi leijua siellä hyveellisem maailmanparantajan pilvessä, vaalia itsestään kuvaa hyviksenä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Alkeellista on haukkua toista itsekkääksi ja tyhmäksi, jos on tullut jätetyksi. Ovatko käyttämäsi defenssit jotenkin jalompia kuin jonkun toisen käyttämä hiljainen etääntyminen? Korostan vielä, että useinhan ongelmia on yritetty tuoda esiin, mutta toinen ei tajua. Kaikki persoonat eivät käy yksiin, ja on molemmille osapuolille lempeää tiedostaa ja hyväksyä se.

Ei.

Endinnäkään minua ei ole lempattu ikinä. Olen jo viisikymppinen ja ikäluokkaa, joka arvostaa suoruutta ja reiluutta ja pitää haihtumista raukkamaisena.

Jos joku ei tajua viestiäsi, vika on kyllä mitä todennäköisimmin sinussa. SINUN on viestittävä selkeämmin. Ei vihjauksin, vaan suoraan sanoen.

Jos et viitsi tai uskalla, niin haloo, sehän juuri on itsekkyyttä ja raukkamaisuutta!

Tunnistan toimintatavan itsessäni, mutten ole ajatellut sen liittyvän INFJ-persoonallisuuteeni.

Minä en selittäisi katoamistemppujani "siinäpähän miettii" -ajatuksella. Ennemminkin olen jälkikäteen aina ajatellut, että olen ollut niin sairaalloisen ylpeä, etten tahdo antaa toiselle tilaisuutta "nöyryyttää" itseäni. Siinä taas on kyse kyvyttömyydestä luottaa toisiin ihmisiin, joka varmastikin on perua lapsuudesta. Nämä ihmiset nimittäin eivät varmasti ole halunneet nöyryyttää minua tai muutenkaan ajatelleet minusta pahaa, vaan se on ollut kokonaan minun päässäni.

Ja sitten kun negatiiviset tunteet toista kohtaan ovat lientyneet ja tekisikin mieli ottaa taas yhteyttä, tulee ylpeys jälleen väliin: tuntuisi säälittävältä vain niellä tekosensa ja ryömiä takaisin häntä koipien välissä. Siksi ihmissuhdetta ei voi korjata, vaikka haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässähän on käynyt monta kertaa ilmi, ettei kukaan ilkeyttään luovu tärkeistä ihmisistä. Kyse on keinottomuudesta. Jos toinen loukkaa jatkuvasti eikä edes ymmärrä sitä eikä ota viestiä vastaan, mitä keinoja jää jäljelle? Miksi ei saisi valita lähelleen ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla. INFJ-tyypille on ominaista se (ks. jonkun aiemmin jakama linkki), että he ovat todella lojaaleja ystävilleen eivätkä, mikä on introverteille tyypillistä, puhu juurikaan selän takana tai juoruile muista ilkeästi. Miksi heidän pitäisi olla tekemisissä ihmisten kanssa, joilla on toisenlaiset arvot ja jotka oikeuttavat esimerkiksi pahansuopuuden argumentilla "kaikkihan juoruilevat". Useinhan kyse on siis siitä, ettei toinen ole tehnyt mitään konkreettista vaan on ihmisenä sellainen, että hänen seurassaan tulee huono olo. Pitäisikö siis sanoa, että en halua olla kanssasi tekemisissä, koska kärsin seurassasi? Ei mielestäni, vaan toiselle osapuolelle on parempi olla tietämättä todellista syytä. Kysehän on vain persoonien eroista, ei sinänsä mistään korjattavasta syystä. Turhaan siinä loukkaa toista sanomalla, miksi ei hänen kanssaan viihdy. Asian voi osoittaa vetäytymisellä ilman draamaa. 

Toinen juttu on taas se, että vetäytymiseen voi olla syynä kolmannen tai neljännen ihmisen puheet. Joku on tullut aiheuttanut välirikon kertomalla totuuksia. Monet puhuvat selän takana toisista ymmärtämättä, että nämä puheet tulevat jossakin vaiheessa kohteen korviin. Miten siinäkään tilanteessa kohde menisi sanomaan juttujen lähteelle, mitä on kuullut itsestään puhuttavan. Ei siinä tilanteessa ja loukkaantuneena riitä mielenkiinto ajatella pahanpuhujan tunteita. Eihän tällainen ihminen edes tunnu enää ystävältä, joten miksi tämän tunteita pitäisi erityisesti ottaa huomioon? 

Mitä ihmettä sössötät? Juurihan sanoit, että joku KOLMAS on levittänyt valheita!

Eli kuulet vaikkapa B:ltä, että A on haukkunut sinua. Sinusta ei ole ollenkaan siis väliä sillä, pitääkö se edes paikkansa? Sun vit.tus on ainoa merkityksellinen asia, et välitä tarkistaa, onko A sanonut niin vai puhuiko B paskaa, koska vaikkapa halusi ilkeyttään tai kateuttaan rikkoa välinne? Tai ehkä B ymmärsi väärin?

Ihmissuhteet ovat äärimmäisen alttiita väärinymmärryksille. Siksi toiselle pitäisi aina antaa mahdollisuus selittää/pyytää anteeksi/korjata toimintaansa.

Ja anteeksi nyt vaan, mutta kommentistasi saa kyllä niin selvästi kuvan, että sun kykysi viestiä, että toinen on loukannut sinua ja toivot hänen muuttavan toimintaansa on = 0

Ei ihmiset osaa lukea ajatuksia. Kyllä heille pitää selvästi sanoa, mikä heidän käytösessään loukkaa. "Minua loukkaa se, kum sinä...."

Ja kyllä, laiskat ja itsekkäät ihmiset välttelevät ristiriitoja usein ihan vaan laiskuuttaan. Ja katkovat siksi ihmissuhteita turhaan. Toisaalta se on todennäköisesti sille lempatulle winwin, päästä eroon moisesta, mutta itse lemppaus on hylkäämiskokemus ja siksi traumaattinen.

Kyllä. Jonkun toisen kohdalle ajateltuna tuollainen hylätyksi tuleminen voi tuntua ajatuksena siltä, että eihän se niin hirveästi voi haitata. Käytännössä harva toivoo itse päätyvänsä sellaiseen tilanteeseen, jos joku muu vain katkaisee välit ilman että on sitä ennen selvästi ilmaissut jonkun asian olevan pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?

Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.

20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.

Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?

Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.

Vierailija kirjoitti:

Tunnistan toimintatavan itsessäni, mutten ole ajatellut sen liittyvän INFJ-persoonallisuuteeni.

Minä en selittäisi katoamistemppujani "siinäpähän miettii" -ajatuksella. Ennemminkin olen jälkikäteen aina ajatellut, että olen ollut niin sairaalloisen ylpeä, etten tahdo antaa toiselle tilaisuutta "nöyryyttää" itseäni. Siinä taas on kyse kyvyttömyydestä luottaa toisiin ihmisiin, joka varmastikin on perua lapsuudesta. Nämä ihmiset nimittäin eivät varmasti ole halunneet nöyryyttää minua tai muutenkaan ajatelleet minusta pahaa, vaan se on ollut kokonaan minun päässäni.

Ja sitten kun negatiiviset tunteet toista kohtaan ovat lientyneet ja tekisikin mieli ottaa taas yhteyttä, tulee ylpeys jälleen väliin: tuntuisi säälittävältä vain niellä tekosensa ja ryömiä takaisin häntä koipien välissä. Siksi ihmissuhdetta ei voi korjata, vaikka haluaisikin.

Olen myös ajoittain miettinyt pitäisikö asioita yrittää selittää jollekin toiselle pitkän ajan päästäkin, jos siihen vihdoin silloin kokee pystyvänsä. Ei sen takia, että ihmissuhdetta pyrkisi välttämättä enää jatkamaan, vaan siksi ettei toisen enää myöhemmin sen jälkeen tarvitsisi miettiä miksi toinen silloin aiemmin katosi. Hän saisi tapahtuneelle jonkinlaisen selityksen, jos sen vielä haluaisi kuulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?

Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.

20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.

Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?

Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.

Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.

Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.

Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.

Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.

Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.

Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....

Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"

Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.

Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.

Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.

Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.

Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?

Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.

20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.

Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?

Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.

Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.

Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.

Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.

Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.

Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.

Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....

Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.

Olet jotenkin aggressiivisen ja kontrolloivan oloinen. Juuri sinun kaltaisten kanssa on vaikea selvitellä mitään. Näkeehän sen tässäkin, kun sinulle koetetaan valottaa syitä. Vänkäät ja hyökkäät. Niin se menee joidenkin kanssa tosielämässäkin, joten sellaisille ei kannata turhaan yrittää selittää, jos ei asia mene perille.

Koetan olla mukava ja sietää loputtomiin toisen pieniä loukkauksia ja ajattelemattomuuksia, jatkuvaa itsekehua tai sitä, että toinen on kiinnostunut puhumaan ainoastaan omista asioistaan. Kerran syynä oli ystävän alkoholinkäytön laajeneminen myös tapaamisiin päiväsaikaan.

En halua sanoa asioista, etten loukkaisi toista. Pitkän sietämisen ja hampaan puremisen jälkeen mitta kuitenkin tulee täyteen ja toisen kanssa puhuminenkin on siinä vaiheessa jo ihan mahdotonta, ajatuskin ahdistaa. Näissä tilanteissa on tullut vain kadottua.

Kyllä, olen liian kiltti ja on ihan omaa tyhmyyttäni, etten sano asioista ajoissa. Toisaalta nämä kaikki ovat olleet ihmisiä, joille en varmasti ole ollut ainoa kaveri, joten tuskin kadotessani heidän elämältään pohja on pudonnut pois.