INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.

Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.

INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.

Tässähän se ongelma juuri onkin. Infj:lle ei saa aikaan mitään vastatunnetta, siitä ei saa otetta eikä mitään irti. Sitten tämä toinen enf tms persoona ärsyyntyy ja provosoituu ylilyönteihinkin asti kun ei saa toista vastavuoroiseen kommunikaatioon.

Vuorovaikutuksessa näiden asioiden tulisi olla tasapainossa mutta näillä kommunikaatiotyylien ääripäillä harvoin on.

Kumpikin reagoi ehkä tunteella, toinen sisäänpäin toinen ulospäin. Molempien pitäisi löytää joku harmonia.

Minulle on joskus käynyt näin! Olen huomannut alkavani kärjistää esiintymistäni ja mielipiteitäni saadakseni edes jonkun reaktion.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.

Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.

INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.

Tässähän se ongelma juuri onkin. Infj:lle ei saa aikaan mitään vastatunnetta, siitä ei saa otetta eikä mitään irti. Sitten tämä toinen enf tms persoona ärsyyntyy ja provosoituu ylilyönteihinkin asti kun ei saa toista vastavuoroiseen kommunikaatioon.

Vuorovaikutuksessa näiden asioiden tulisi olla tasapainossa mutta näillä kommunikaatiotyylien ääripäillä harvoin on.

Kumpikin reagoi ehkä tunteella, toinen sisäänpäin toinen ulospäin. Molempien pitäisi löytää joku harmonia.

Minulle on joskus käynyt näin! Olen huomannut alkavani kärjistää esiintymistäni ja mielipiteitäni saadakseni edes jonkun reaktion.

Ja olen itsekin selvä introvertti!

En tiedä, mutta miksi INFJ-tyypeillä on aina tarve toitottaa omaa tyyppiään? Silleen "kattokaa, oon 1% väestöstä, oon niin erilainen kun kaikki muut, kukaan ei ymmärrä mun syvällisyyttä koska oon INFJ ja NIIIIIIIIIIIIIIN erityinen". En ole muilla tyypeillä törmännyt, paitsi ehkä INTJ-tyypeillä. Todella ihmeellistä itsensä jalustalle nostamista.

Up

Te jotka kaipaatte selittelyä vaikeiden ihmissuhteiden päättäjiltä; Millainen selitys on riittävä? Onko lopulta mikään?

Kelpaako teille selitykseksi ihan "En ehdi kaveerata (enää) kanssasi koska elämässäni on niin paljon asioita, jotka menevät tärkeysjärjestyksessä edelle". Tämähän on totta oikeastaan aina.

Vai pitääkö lähteä syväanalysoimaan toisen persoonan ja oman yhteensopivuutta/sopimattomuutta, selittelemään tarkemmin omia prioriteettijärjestyksiään elämässä jne?

Voi vattu teidän mammojen kanssa kun teillä menee niin puurot ja vellit sekaisin! Koska minuakin taitaa ehkä koskettaa tuo INFJ, niin en kykene olemaan puuttumatta asiaan. Tämähän on teille tuttua kauraa kun niin moni teistä itsensä lukee kuuluvan tavalla tai toisella tuohon kirjainhirviöön XD

Ensinnäkään en ymmärrä tämän säikeen otsikkoa, miksi otsikko ei ole nimetty näin:

OLEN SOSIPAATTI- normaalien ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

tai

OLEN PSYKOPAATTI- normaalien ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

tai

OLEN NARSISTI- normaalien ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Noita kaikenmaailman testejä voi tehdä ja on aika surkuhupaisaa jos tekee INFJ-testi osumilla niin sitten on oikeutus olemaan kusipää, empatiakyvytön sosiopaatti. Miksi te ette tee esimerkiksi noita sosiopaatti, psykopaatti, narsisti- testejä ja samalla intensiteetillä mahdollisia osumia tulkitse, jos esimerkiksi narsistin yhden tunnusmerkin täyttää, niin miksi se sitten ei tee teistä narsuja? Eikö se tunnu kivalta? Miksi mahdolliset osumat INFJ'ssä tekee teistä hyviä ihmisiä?

Kyvyttömyys kommunikoida selkeästi väännetään siihen, että kun minulla on INFJ, niin: ”sanoin muttei vastapuoli ymmärtänyt/jankkaa/tai jotain.” Sitte ollaan joku halvatun sädekehä pään päällä, kun olen niin hyvä INFJ-ihminen ettei toisen ihmisen ghostaaminen ole äärimmäinen muoto kiusaamisesta, osoittamisesta ettei pidä toista minkään arvoisen, vaan se on merkki siitä että olen niin oikeudenmukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huooh.

Juuri tätä vatkausta ei jaksa. Kertakaikkiaan.

Ei varmasti jaksakaan silloin, kun oikein rypemällä haluaa rypeä omassa ainutkertaisessa loukkaantuneessa olossaan ja unohtaa täysin sen, että suhteen muillakin osapuolilla on yhtä lailla tunteet.

Sillä lailla. Jyrää, ignooraa, jankkaa ja mitätöi toisen osapuolen tunteet ja korosta omiasi, paukuta omaa ratkaisuasi ainoana oikeana, pakota toinen paikalleen ja ilmaiseksi palvelijaksesi, jolle voit kaataa kaikki huolesi ja huoletta haukkua pataluhaksi, tallot toisen tahdon, tunteet, mielipiteet ja vierität syyt niskaan kaikesta, pakottamalla pakota toinen nielemään kaikki paskasi. Et kuuntele etkä huomioi toista. Ja sinä ihmettelet, miksi toinen ei halua olla tekemissä kanssasi? Katso peiliin, itsekäs egoisti.

Niin, me INFJ olemme monesti aika haastavia ihmisiä. Emme pidä siitä kaikesta, mitä toisen ihmisen kautta meistä itsestämme heijastuu.

Tuossapa ajatuksia herättävä lainaus. Kommenttini ei ole tarkoitettu suoraa kelleen edellisen lainauksen kommentoijalle, aattelin vaan mainita kun jos on narsisti niin silloin...   ...eiku siis jos me ollaan ihan himpun verran INFJ, niin se oikeuttaa tallomaan muut jalkoi...   ...mitä minä selittämään, googlelkaa mikä minä olen, INFJ ja maailma pyörii mun ympärillä, koska olen niin herkkä muut huomioon ottava oikeudenmukainen ihminen, ja jos että tykkää tästä faktasta niin ghostaan teidät...

Eli rauhaa ja rakkautta teille, mammat <3 :)   Opetelkaa kommunikoimaan, ottamaan muut ihmiset huomioon, antamaan heille ihmisarvo. Ei kaikista tarvi tykätä tai olla kaikkien kanssa tekemisissä, mutta mahdolliset teiden erkanemiset voi hoitaa asiallisesti.

Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan, hyvä tuottaa hyvää, paha pahaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.

Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.

INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.

Just näin. INF ottaa vastaan paljon potaskaa, mutta sitten kun mitta on yli (esim kiusaaminen, kieroilu, pskan jauhaminen selän takana jne), niin välien katkaisu on helppoa. Tätähän ei juuri narsistit kestä, että heidät heivataan laidan yli selittämättä, puhumatta, osallistumatta draamaan. Koska narsisti osaa puhua, ja manipuloida, ja haluaa lisää draamaa (nauttii siitä). INF on älyssään ylempänä narsistin kanssa, he tajuavat ettei narsistin kanssa kannata vääntää.

Miksi INFJ sitten lähtee mukaan ja antaa tuon jatkua? Mikä se viehätys alunperin on?

Näin INTP :nä on aika vaikea ymmärtää. Parempi välttää minkäänlaista ystävyyttä jos alussa jo tuntuu työläältä.

Olen elämäni varrella kolme ihmissuhdetta päättänyt kuin seinään, enkä tiedä mitä se jauhaminen olisi enää auttanut koska jokainen tilanne muuttui ajan kanssa sellaiseksi ettei ystävyydestä vaan tullut enään mitään. Yhtä yritin auttaa pitkään ulos vaarallisesta elämäntilanteesta, yritin ymmärtää, antaa neuvoja ja tukea, paikkailin vammoja, hälytin apua jne jne. Lopulta se uhka tuli omaan elämään, ja oli vain pakko katkaista välit kokonaan. Vuosia myöhemmin otti yhteyttä, ymmärsi kyllä miksi lähdin ja oli pahoillaan että aiheutti sen, voi nykyään paljon paremmin mutta satunnaista FB tykkäilyä lukuunottamatta emme ole tekemisissä.

Toisessa oli hieman sama tilanne, useamman vuoden tuin ja yritin kommunikoida, kunnes tilanne purkautui väkivaltana minua kohtaan. En jäänyt sen jälkeen enää keskustelemaan, vaan ajattelin jos ei siinä vaiheessa itse tajua miksi lähdin niin on kyllä kaiken avun ulottumattomissa.

Kolmas ihmissuhde päättyi kun pitkän ystävyyden jälkeen henkilö alkoi puhumaan minusta törkeästi ja teki selväksi ettei arvostanutkaan ystävyyttäni tai yhdessä viettämäämme aikaa. Se oli sitten siinä, en väkisin tunge itseäni kenenkään elämään jos ajatukset ovat tuollaiset. Kuulemma joskus kyselee yhteiseltä tutulta kuulumisiani minkä koen hieman oudoksi kaiken hänen sanomansa jälkeen.

Oli vielä yksi tapaus jonka olisin halunnut päättää kuin seinään, mutta yritin olla "normaali" ja keskustella henkilön kanssa siitä miksi en enää kokenut voivani viettää hänen kanssaan aikaa. Tämä oli ihminen jonka kuvittelin tuntevani, mutta joka yrittikin käyttää minua hyväkseen monin eri tavoin ja joka mm. oli levitellyt tietojani ulkopuolisille ihmisille. No hänhän vain innostui siitä että minulla oli ollut häntä kohtaan tunteita, käänsi kaiken minun syykseni ja jaksoi vuoden lähetellä minulle mitä kummallisempia viestejä joissa hekumoi minun pahalla olollani vaikka siinä vaiheessa oli jo uusi uhrikin kainalossa. Harmittaa että en sitäkään ihmissuhdetta katkaissut kerralla, olisin päässyt paljon helpommalla.

Ilmeisesti tämä kaikki tekee minusta joidenkin ulisijoiden mielestä empatiakyvyttömän kusipään, mutta ihan sama. Ei kaikkea paskaa tarvitse kenenkään kestää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi INFJ sitten lähtee mukaan ja antaa tuon jatkua? Mikä se viehätys alunperin on?

Näin INTP :nä on aika vaikea ymmärtää. Parempi välttää minkäänlaista ystävyyttä jos alussa jo tuntuu työläältä.

Itselläni yksikään myöhemmin päättyneistä ihmissuhteista ei ole alunperin ollut vaikea. Mutta ihmiset ja tilanteet muuttuvat, vuosien varrella voi tulla vaikka minkälaista kuviota jota ei ystävyyden alkumetreillä ollut. Monen ihmisen kanssa ne vastoinkäymiset ja muutokset käydään yhdessä läpi, ollaan tukena ja apuna puolin jos toisin. Jotkut ihmissuhteet kasvavat luonnostaan erilleen ilman sen kummempaa draamaa. Ja sitten voi tulla niitä tilanteita, jossa jokin ihmissuhde muuttuu niin myrkylliseksi omaa hyvinvointia kohtaan että siitä tilanteesta haluaa vain irti. Onko ihmisillä nyt se mielikuva että KAIKKI INFJn ihmissuhteet ovat vain yhtä martyyrina kärsimistä?

Minä olen infj, ja tunnistan itsessäni tämän piirteen. Kun kamelin selkä katkeaa, niin minä vedän liinat kiinni. En jaksa vääntää enää mistään, inhoan riitelyä ja jankkaamista.

Exäni on intj, ja hänellä meni vuositolkulla ennen kuin oppi, etten halua keskustella hänen kanssaan mistään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi INFJ sitten lähtee mukaan ja antaa tuon jatkua? Mikä se viehätys alunperin on?

Näin INTP :nä on aika vaikea ymmärtää. Parempi välttää minkäänlaista ystävyyttä jos alussa jo tuntuu työläältä.

Itselläni yksikään myöhemmin päättyneistä ihmissuhteista ei ole alunperin ollut vaikea. Mutta ihmiset ja tilanteet muuttuvat, vuosien varrella voi tulla vaikka minkälaista kuviota jota ei ystävyyden alkumetreillä ollut. Monen ihmisen kanssa ne vastoinkäymiset ja muutokset käydään yhdessä läpi, ollaan tukena ja apuna puolin jos toisin. Jotkut ihmissuhteet kasvavat luonnostaan erilleen ilman sen kummempaa draamaa. Ja sitten voi tulla niitä tilanteita, jossa jokin ihmissuhde muuttuu niin myrkylliseksi omaa hyvinvointia kohtaan että siitä tilanteesta haluaa vain irti. Onko ihmisillä nyt se mielikuva että KAIKKI INFJn ihmissuhteet ovat vain yhtä martyyrina kärsimistä?

En pysty vastaamaan muiden puolesta. Aika tunteelliselta kyllä kuulostaa :).

Vierailija kirjoitti:

Miksi INFJ sitten lähtee mukaan ja antaa tuon jatkua? Mikä se viehätys alunperin on?

Näin INTP :nä on aika vaikea ymmärtää. Parempi välttää minkäänlaista ystävyyttä jos alussa jo tuntuu työläältä.

En -tai et- ymmärrä. Infj _ei_ lähde mukaan. Aivan ihmissuhteen alussa infj kyllä yrittää olla empaattinen ja positiivisesti kommunikoiva. Jos ihmissuhteen jatkuessa huomaa, että tulikin iskettyä kätensä paskaan, infj pesee kätensä ja poistuu hiljaa takavasemmalle tai mihin nyt meneekin. Infj ei jää selittelemään ja vatuloimaan, kun homman nimion käynyt selväksi.

Jankkaajat ne vaan jankkaa.

Siinä vaiheessa kun haluan lopettaa vaikean ihmissuhteen, olen jo selitellyt, vääntänyt, yrittänyt jne. aivan riittävästi. Siitä ei loppua tulisi koskaan.

INFJ

Itse koen, että toiselle osapuolelle tulee usein yllätyksenä se että kiltti, empaattinen, ymmärtäväinen kaveri (INFJ) osaa ja uskaltaa päättää huonon ihmissuhteen kuin seinään.

Moni tuntuu laskevan sen varaan että tältä avarakatseiselta kaverilta löytyy kyllä ymmärrystä ja suvaitsevaisuutta jatkossakin huonolle käytökselle. Ja ettei tämmöinen kaikin puolin kiltti ja reilu ja toiset kauniisti huomioiva ihminen rohkene niin vaan päättää ihmissuhdetta. Siinä olettamuksessa on turvallista "oksentaa" toisen harteille kaikki ongelmansa ja paha olonsa.

Sitten tuleekin viha ja kiukku kun eihän sen pitänyt pystyä mua jättämään ja kuitenkin niin kävikin. Ei ois uskonut päällepäin.

No mulla toimii ainakin hyvin. Tuskaa on tuottanut lähinnä se, miten pitkään niiden päätösten kanssa on vitkutellut.

Itsekään en toisaalta pidä mistään oman persoonallisuustyypin harvinaisuuden toitottamisesta. En live-elämässä koskaan puhu näistä asioista tai jaa niitä toisten kanssa. On vain persoonatyyppinä sellainen, että ihmisten kanssa oleminen on ylipäänsä haastavaa, eikä siitä kannata syytellä niitä toisia ihmisiä. Oma kokemus on se, että omaa peruspersoonaa täytyy hieman laajentaa / tasapainottaa toisten persoonatyyppien suuntaan selvitäkseen elävästä elämästä. INFJ:ssä kieltämättä on sellainen potentiaalinen 'olen harvinainen' -loukku, johon ei kannata jäädä makailemaan. Viime kädessä vastuu omista valinnoista on kuitenkin itsellä.

Olen moneenkin ihmiseen laittanut välit pois lopullisesti ja siihen mennessä mua on kyllä kiusattu jo kohtuuttomasti. Jännästi siihen menee usein pitkän aikaa, että toinen uskoo oven todella suljetun.

Introverttiydestä on se hyöty, että pakonomaista seurantarvetta ei ole. Sitä on mieluummin yksin kuin huonon ystävän seurassa. Näin ihmissuhteen katkaiseminen ei ole mahdottomuus vaan ihan hyvä vaihtoehto aina joskus.