Lue keskustelun säännöt.
INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään
20.08.2018 |
Oletko yrittänyt opetella tästä tavasta eroon? Vai oletko kokenut, että se on sinun persoonallesi paras tapa lopettaa hankala ihmissuhde?
Kommentit (258)
En tiedä olenko tuollainen persoona, koska en ole tehnyt mitään testiä. Mutta minä katkaisen välit kuin seinään, jos koen ettei suhde anna mitään enää kummallekaan. Mielestäni siedän aika paljon negaa, mutta jos toinen pitää minua pelkkänä roskasankona jonne voi kaataa kaiken ilman mitään filtteriä, niin kyllä se raja tulee vastaan. Yleensä se menee siinä yli, kun toinen toistuvasti puuttuu persoonaani ja miten en täytä hänen kriteerejään joita hänen itsensä ei kuitenkaan tule täyttää. Mitäpä siinä sitten jos toisen mielestä kaikki on pskaa, niin en mä siihen jää räpiköimään. En ymmärrä miksi joidenkin mielestä pitäisi. Kumpikin voittaa, jos ei enää olla tekemisissä. En edes tuhlaa ajatusta sille, jääkö toinen kaipaamaan. Oletan, ettei jää, koska on valittanut kaikesta.
Mulla on ollut useampi kaveri ja muutama exä, joiden suhteen olen toiminut näin. Exien kanssa on ollut helpompi katkaista välit kokonaan, kuin jatkaa joka kerta samaa tuloksetonta jankkausta. Jos toinen ei ymmärrä, etten halua seurustella hänen kanssaan, niin minkä minä sille voin. Ei se jankuttamalla parane. Niiden kanssa, jotka ei jankuta, olen moikkausväleissä.
Kavereissa on ollut muutama näitä, jotka haukkuivat selän takana ja kasvotusten. Mua on mm.kielletty meikkaamasta, käymästä kampaajalla, ostamasta uusia vaatteita ja arvosteltu mun vaatteet halvoiksi, rumiksi, mun ihon virheet on ruodittu yksityiskohtaisesti, hiusten väri ja malli on olleet vääriä, paino on ollut liikaa ja liian vähän, olen ollut vaikea, hankala, kaikella tavalla vääränlainen, olen opiskellut väärin ja tehnyt töitä väärin, asun väärin ja valitsin väärän miehen. Lapsiakaan en olisi saanut tehdä. Mulla on kuitenkin
itsevarmuutta, tiedän tyylini ja elän omaa elämääni. En ole loukannut tahallani ketään enkä edes vahingossa, koska olen kavereille lojaali ja haluan heille hyvää. Se ei vaan riitä kaikille. Niinpä aika pian sen jälkeen, kun ihminen on osoittanut kaikin tavoin minun olevan hänen elämäänsä väärä, olen katkaissut välit kuin seinään. Win win, kaikki voittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä olenko tuollainen persoona, koska en ole tehnyt mitään testiä. Mutta minä katkaisen välit kuin seinään, jos koen ettei suhde anna mitään enää kummallekaan. Mielestäni siedän aika paljon negaa, mutta jos toinen pitää minua pelkkänä roskasankona jonne voi kaataa kaiken ilman mitään filtteriä, niin kyllä se raja tulee vastaan. Yleensä se menee siinä yli, kun toinen toistuvasti puuttuu persoonaani ja miten en täytä hänen kriteerejään joita hänen itsensä ei kuitenkaan tule täyttää. Mitäpä siinä sitten jos toisen mielestä kaikki on pskaa, niin en mä siihen jää räpiköimään. En ymmärrä miksi joidenkin mielestä pitäisi. Kumpikin voittaa, jos ei enää olla tekemisissä. En edes tuhlaa ajatusta sille, jääkö toinen kaipaamaan. Oletan, ettei jää, koska on valittanut kaikesta.
Mulla on ollut useampi kaveri ja muutama exä, joiden suhteen olen toiminut näin. Exien kanssa on ollut helpompi katkaista välit kokonaan, kuin jatkaa joka kerta samaa tuloksetonta jankkausta. Jos toinen ei ymmärrä, etten halua seurustella hänen kanssaan, niin minkä minä sille voin. Ei se jankuttamalla parane. Niiden kanssa, jotka ei jankuta, olen moikkausväleissä.
Kavereissa on ollut muutama näitä, jotka haukkuivat selän takana ja kasvotusten. Mua on mm.kielletty meikkaamasta, käymästä kampaajalla, ostamasta uusia vaatteita ja arvosteltu mun vaatteet halvoiksi, rumiksi, mun ihon virheet on ruodittu yksityiskohtaisesti, hiusten väri ja malli on olleet vääriä, paino on ollut liikaa ja liian vähän, olen ollut vaikea, hankala, kaikella tavalla vääränlainen, olen opiskellut väärin ja tehnyt töitä väärin, asun väärin ja valitsin väärän miehen. Lapsiakaan en olisi saanut tehdä. Mulla on kuitenkin
itsevarmuutta, tiedän tyylini ja elän omaa elämääni. En ole loukannut tahallani ketään enkä edes vahingossa, koska olen kavereille lojaali ja haluan heille hyvää. Se ei vaan riitä kaikille. Niinpä aika pian sen jälkeen, kun ihminen on osoittanut kaikin tavoin minun olevan hänen elämäänsä väärä, olen katkaissut välit kuin seinään. Win win, kaikki voittaa.
Eikö ihmissuhteen voisi päättää myös yksinkertaisesti ilmoittamalla, että on saanut tarpeekseen eikä enää halua olla tekemisissä. Eihän sitä tarvitse sen kummemmin perustella ellei tahdo. Silloin kuitenkin myös tämä toinen ihminen olisi kartalla siitä missä mennään. Ei tarvitsisi itsekseen ihmetellä mistä oikein on kyse, jos toinen ei enää vastaa yhteydenottoihin mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
Olet jotenkin aggressiivisen ja kontrolloivan oloinen. Juuri sinun kaltaisten kanssa on vaikea selvitellä mitään. Näkeehän sen tässäkin, kun sinulle koetetaan valottaa syitä. Vänkäät ja hyökkäät. Niin se menee joidenkin kanssa tosielämässäkin, joten sellaisille ei kannata turhaan yrittää selittää, jos ei asia mene perille.
Tätähän se juuri on niiden kanssa.
Jos niille sanoo, että "minua loukkaa..." niin alkaa toinen huutamaan että "sinä nyt loukkaannut kaikesta, ei sulle uskalla mitään sanoa" ja vaahtoaa puoli tuntia siitä kuinka olen kamala ihminen.
Jos niille sanoo, että "en pidä siitä että..." niin saa vastauksen "ethän sinä koskaan mitään tykkää" ja taas tulee kauhea aggressiivinen hyökkäys haukkumisineen.
Ja ei, ei aio opetella kilpahuutamaan tuommoisen kanssa. Se on aivan liian rasittavaa. Näille huutajille se on vaan kivaa ajanvietettä ja antaa heille energiaa.
He voivat puolestani ladata akkuja kaltaistensa kanssa. Ei heillä ole oikeutta minun energiaani ryöstää. Eivätkä he sitä oikeutta tule saamaan haukkumalla minua.
Aivan samoin, he eivät tule samaan ystävyyttä ihan huutamalla ja arvostelemalla.
Jatkossakin feidaan tuommoiset elämästäni jos mikään puhe ei tehoa. En aio syyllistyä edes siitä että näille tyypeille se feidaaminen tulisi yllärinä. Ei se minun vikani ole jos eivät ymmärrä puhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
Olet jotenkin aggressiivisen ja kontrolloivan oloinen. Juuri sinun kaltaisten kanssa on vaikea selvitellä mitään. Näkeehän sen tässäkin, kun sinulle koetetaan valottaa syitä. Vänkäät ja hyökkäät. Niin se menee joidenkin kanssa tosielämässäkin, joten sellaisille ei kannata turhaan yrittää selittää, jos ei asia mene perille.
Tätähän se juuri on niiden kanssa.
Jos niille sanoo, että "minua loukkaa..." niin alkaa toinen huutamaan että "sinä nyt loukkaannut kaikesta, ei sulle uskalla mitään sanoa" ja vaahtoaa puoli tuntia siitä kuinka olen kamala ihminen.
Jos niille sanoo, että "en pidä siitä että..." niin saa vastauksen "ethän sinä koskaan mitään tykkää" ja taas tulee kauhea aggressiivinen hyökkäys haukkumisineen.Ja ei, ei aio opetella kilpahuutamaan tuommoisen kanssa. Se on aivan liian rasittavaa. Näille huutajille se on vaan kivaa ajanvietettä ja antaa heille energiaa.
He voivat puolestani ladata akkuja kaltaistensa kanssa. Ei heillä ole oikeutta minun energiaani ryöstää. Eivätkä he sitä oikeutta tule saamaan haukkumalla minua.
Aivan samoin, he eivät tule samaan ystävyyttä ihan huutamalla ja arvostelemalla.Jatkossakin feidaan tuommoiset elämästäni jos mikään puhe ei tehoa. En aio syyllistyä edes siitä että näille tyypeille se feidaaminen tulisi yllärinä. Ei se minun vikani ole jos eivät ymmärrä puhetta.
Vältteletkö raivokkaasti konflikteja siksi, että niiden myötä joutuisit luopumaan siitä mielikuvasta, ettet olekaan niin sopuisa ihminen kuin mitä toivoisit olevasi? Että sinussa on aivan samaa aggressiivisuutta kuin kaikissa muissakin, mutta olet vain piilottanut sen itseltäsi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On vaan paljon ihmisiä, joille on ihan turha puhua tai selittää syitään. Eivät kuuntele, eivät kunnioita, ajavat läpi vain omaa näkemystään. Silloin kun ihmissuhde perustuu siihen että pidetään toista pihdeissä, ei juuri jää muuta järkevää mahdollisuutta kuin lähteä, sulkea ovi perässään ja unohtaa. Jokainen tällä tavoin ”hylätty” voi miettiä, miksi toinen ei enää halua puhua heidän kanssaan. Peiliin katsomisen paikka.
Tämä. Yritäpä lopettaa suhde tämän palstan rakkaan äitihullun kanssa, yritä lopettaa se suhde jotenkin "sivistyneesti, selittäen, yhteisymmärryksessä". Hulluksi vain tulet, päätäsi vain isket seinään sen superjankkaajan kanssa. Todella monet ihmiset ovat aivan samanlaisia. Aivan turha selittää mitään. Ei voi muuta kuin vain poistua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.
Tunnistan tämän. Saan yleensä aina testeistä tulokseksi INFJ. (Olen tehnyt tällaisen testin ainakin kymmenen kertaa usean vuoden jaksolla.) Mukaan mahtuu joku yksittäinen INTJ tai INFP.
Minulle on tyypillistä, että olen todella lojaali ja sitoutuva ihmissuhteissa (pari-, ystävyys-) ja todella kiltti myös. Helposti siedän todella paljon ilkeyksiä ja feidaamistakin. Sitä, että toinen ns. purkaa pahaa oloaan minuun, ihan vähintään henkiseen väkivaltaan astikin (haukutaan esimerkiksi, arvostellaan ulkonäköä, pilkataan valintojani). Joku raja kuitenkin on. Ennen välien katkaisua on yleensä jonkinlainen vaihe, jossa koetan hieman ottaa asioita esiin tai näytän mielipahaa tai otan etäisyyttä (tai kaikkea tätä). Yleensä se ei auta, vaan pahentaa asioita. En tiedä, mistä se johtu. Siitäkö, että olen loputtoman lojaaliuden vuoksi helposti itsestäänselvyys, johon voi aina luottaa ja jonka niskaan kaataa kaiken. Sitten kun se "järkkyy", reaktiot ovat senmukaisia. Toisen "pohja" pettää. Tai sitten vain en ole arvostettu.
Tämän vaiheen ollessa päällä voi tulla toiselta osapuolelta se viimeinen sana tai teko, joka saa minut katkaisemaan välit lopullisesti. Ja yleensä tuleekin. Kysymys ei ole kostosta, koska tuntuu itsestä pahalta huomata, että ei ole ns. minkään arvoinen eikä suhteessa ole mitään vastavuoroisuutta eikä tule kuulluksi. Tekee kipeää, kun yrittää ottaa asioita esiin ja tulee jyrätyksi. Ja homma menee juuri noin, että sen jälkeen ko. ihmisellä ei ole enää merkitystä minulle. Sellaista, mistä välittäisin. Katselen ko. ihmistä ikään kuin eri näkökulmasta, surullisena.
Miksi minusta tuntuu, että ketjun on aloittanut joku, jonka INFJ on hylännyt ja joka ei kykene käsittelemään tätä? Ja nyt sitten on tämmöinen ikään kuin haukkumismyrsky menossa ja vikojen etsiminen sieltä? Eikö kuitenkin ole niin, että tämä INFJ oli todella luotettava ja itsestäänselvyys todella kauan? Sellainen, joka tuli aina auttamaan?
Älkää käyttäkö niitä kilttejä itsestäänselvyyksiä hyväksi, vaan arvostakaa aidosti. Riippumatta Myers-Briggs-testituloksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.
Tunnistan tämän. Saan yleensä aina testeistä tulokseksi INFJ. (Olen tehnyt tällaisen testin ainakin kymmenen kertaa usean vuoden jaksolla.) Mukaan mahtuu joku yksittäinen INTJ tai INFP.
Minulle on tyypillistä, että olen todella lojaali ja sitoutuva ihmissuhteissa (pari-, ystävyys-) ja todella kiltti myös. Helposti siedän todella paljon ilkeyksiä ja feidaamistakin. Sitä, että toinen ns. purkaa pahaa oloaan minuun, ihan vähintään henkiseen väkivaltaan astikin (haukutaan esimerkiksi, arvostellaan ulkonäköä, pilkataan valintojani). Joku raja kuitenkin on. Ennen välien katkaisua on yleensä jonkinlainen vaihe, jossa koetan hieman ottaa asioita esiin tai näytän mielipahaa tai otan etäisyyttä (tai kaikkea tätä). Yleensä se ei auta, vaan pahentaa asioita. En tiedä, mistä se johtu. Siitäkö, että olen loputtoman lojaaliuden vuoksi helposti itsestäänselvyys, johon voi aina luottaa ja jonka niskaan kaataa kaiken. Sitten kun se "järkkyy", reaktiot ovat senmukaisia. Toisen "pohja" pettää. Tai sitten vain en ole arvostettu.
Tämän vaiheen ollessa päällä voi tulla toiselta osapuolelta se viimeinen sana tai teko, joka saa minut katkaisemaan välit lopullisesti. Ja yleensä tuleekin. Kysymys ei ole kostosta, koska tuntuu itsestä pahalta huomata, että ei ole ns. minkään arvoinen eikä suhteessa ole mitään vastavuoroisuutta eikä tule kuulluksi. Tekee kipeää, kun yrittää ottaa asioita esiin ja tulee jyrätyksi. Ja homma menee juuri noin, että sen jälkeen ko. ihmisellä ei ole enää merkitystä minulle. Sellaista, mistä välittäisin. Katselen ko. ihmistä ikään kuin eri näkökulmasta, surullisena.
Miksi minusta tuntuu, että ketjun on aloittanut joku, jonka INFJ on hylännyt ja joka ei kykene käsittelemään tätä? Ja nyt sitten on tämmöinen ikään kuin haukkumismyrsky menossa ja vikojen etsiminen sieltä? Eikö kuitenkin ole niin, että tämä INFJ oli todella luotettava ja itsestäänselvyys todella kauan? Sellainen, joka tuli aina auttamaan?
Älkää käyttäkö niitä kilttejä itsestäänselvyyksiä hyväksi, vaan arvostakaa aidosti. Riippumatta Myers-Briggs-testituloksesta.
Olet väärässä. Ketjun on aloittanut INFJ, joka miettii miten voisi kehittyä ihmisenä. Miten oppisi paremmin ilmaisemaan itseään ja sietämään sitä, että konfliktit ovat luonnollinen osa merkityksellisiä ihmissuhteita. Joka haluaa elää elämäänsä niin, ettei suotta oman ahdistuksensa takia riko jotain sellaista, joka olisi vielä hyvää ja arvokasta. Että osaisi päättää joskus tärkeän ihmissuhteen niin, että toiselle ihmiselle jäisi sellainen olo, että hän on silti joskus ollut tärkeä eikä pelkkää ilmaa, joka voidaan jättää täysin huomiotta heti kun sukset alkavat mennä ristiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Mulla on sellainen tunne että INFJ on persoonatyyppi jota moni, etenkin E-eli ekstroversiokirjaimella alkavat, pitää itsestäänselvyytenä. Käyttää vain hyväksi tyyliin, että ottaa yhteyttä kun tarvii neuvoja, kuuntelijaa, uusia näkökulmia jne. Kun ei tarvi, ei ota yhteyttä eikä myöskään jaksa vaivautua INFJ-tyypin tapaamisehdotuksiin. Ei yhtään älyä ajatella että toisellakin on tarpeita ja että suhde perustuu aina tasapuoliselle vastavuoroisuudelle. Kun I-tyyppi on menettänyt tarpeeksi energiaa E-tyypille saamatta mitään takaisin mitä itse tarvitsisi, hän ei näe suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa E-tyypit usein heräävät huomaamaan että menettävän jotain itselle tärkeää, kuten nyt lojaalin ystävän ja olkapään, mutta ei se auta. Silloinkin E-tyyppi lähtee omista tarpeistaan. Hän menettää ja hän jää miettimään syitä. Miksi ei kiinnosta ajatella I-tyypin tarpeita. Hän todennäköisesti tarvii tässä kohtaa etäisyyden energiavarkaasta E-tyypistä. E-tyypillä ei ole mitään oikeutta vaatia itselleen ystävyyttä. Se on aina lahja jonka voi myös menettää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Niin, me moralististin vikaa omaavat INFJ:t olemme kieltämättä monen ihmisen mielestä aika rasittavia.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on sellainen tunne että INFJ on persoonatyyppi jota moni, etenkin E-eli ekstroversiokirjaimella alkavat, pitää itsestäänselvyytenä. Käyttää vain hyväksi tyyliin, että ottaa yhteyttä kun tarvii neuvoja, kuuntelijaa, uusia näkökulmia jne. Kun ei tarvi, ei ota yhteyttä eikä myöskään jaksa vaivautua INFJ-tyypin tapaamisehdotuksiin. Ei yhtään älyä ajatella että toisellakin on tarpeita ja että suhde perustuu aina tasapuoliselle vastavuoroisuudelle. Kun I-tyyppi on menettänyt tarpeeksi energiaa E-tyypille saamatta mitään takaisin mitä itse tarvitsisi, hän ei näe suhteella tulevaisuutta. Siinä vaiheessa E-tyypit usein heräävät huomaamaan että menettävän jotain itselle tärkeää, kuten nyt lojaalin ystävän ja olkapään, mutta ei se auta. Silloinkin E-tyyppi lähtee omista tarpeistaan. Hän menettää ja hän jää miettimään syitä. Miksi ei kiinnosta ajatella I-tyypin tarpeita. Hän todennäköisesti tarvii tässä kohtaa etäisyyden energiavarkaasta E-tyypistä. E-tyypillä ei ole mitään oikeutta vaatia itselleen ystävyyttä. Se on aina lahja jonka voi myös menettää.
Loppujen lopuksi kaikki ihmiset miettivät asioita pääosin omasta näkökulmastaan. Toisia voi yrittää ymmärtää, mutta heidän todellisuuteensa pääsee silti kiinni vain rajatusti. Et voi tietää yhtään enempää toisesta ihmisestä kuin mitä hän sinulle haluaa kertoa. Siksi välillä syntyy ristiriitoja, kun erilaiset todellisuudet törmäävät. Ei pidä tehdä ihmisille sitä, mitä haluaisi heidän tekevän sinulle,vaan selvittää mitä he haluavat. Ja tehdä myös toisille selväksi se, mitä itse heiltä toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Jos pyrkii jatkuvasti välttämään konflikteja lähes hinnalla milla hyvänsä, se on ihan yhtä iso ongelma kuin se, että pyrkii niitä varta vasten luomaan ja käyttäytyy avoimen hyökkäävästi ja aggressiivisesti.
Konflikteja viimeiseen asti välttävä henkilö ei kykene ilmaisemaan omia rajojaan, omia tarpeitaan, toiveitaan jne. Hän ei toisin sanoen saa omaa ääntään kuuluville eikä siten voi muodostaa toimivia, tasavertaisia ihmissuhteita.
Sen sijaan että lemppaa jonkun selityksiä antamatta elämästään, voisi kysyä itseltään, miksi antaa jonkun toistuvasti jyrätä tai kävellä ylitseen ja miten voisi toimia niin, että sitä ei jatkossa tapahtuisi. Ja välinpitämättömyys ja toisen huomiotta jättäminen on muuten passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
Näiden persoonallisuusluokittelujen anti jää ylipäätään aika vähäiseksi, jos niiden hyödyntäminen jää siihen, että todetaan, että "tällainen mä nyt vaan olen". Paljon hedelmällisempää on, jos niitä käytetään välineenä itsensä kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla just tommonen.
Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.
Olen nainen.Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?
Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.
Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?
Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.
Sinulle on siis olemassa vain oma totuutesi ja oma näkemyksesi? Se on ennemminkin itsekeskeisyyttä kuin hyvää itsetuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.
Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"
Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.
Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.
Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.
Se on jopa traumatisoivampaa kuin fyysinen väkivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla just tommonen.
Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.
Olen nainen.Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?
Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.
Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?
Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.
Sinulle on siis olemassa vain oma totuutesi ja oma näkemyksesi? Se on ennemminkin itsekeskeisyyttä kuin hyvää itsetuntoa.
Kyllä. Oikeutuksen tunnelukko. Narsismia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entä jos olettekin todellisuudessa cain itsekkäitä ja laiskoja? INFJ on imarteleva luonnekuvaus, johon haluatte uskoa "se on just kuten mä!"
Noi on aivan kuten horoskoopit: laajoja ja mairittelevia kuvauksia, joista jokainen voi poimia itselleen sopivia luonnehdintoja, jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi.
Herkkävaistoisen maailmanparantajan kumminkin pitäisi ymmärtää myös muiden ihmisten näkökantoja ja sen faktan, että ihmiset tulkitsevat samat tilanteet eri tavoin. Jos jotain ärsyttää ja loukkaa asia A, toista se ilahduttaa, mutta B ärsyttää jne.
Siksi ristiriidoista pitää aina rohjeta puhua ääneen. Sun tulkinta ei ole välttämättä oikea tai ainoa mahdollinen. Viisas ihminen yrittää edes ensin luodata, miten muut asian näkevät, eikä kuvittele yksin, umpiossa, päätyvänsä automaattisesti oikeaan tulkintaan.
Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella.
Kuinka monta vuotta sinä selvittelet vaikeaa ihmissuhdetta? 5? 10? 20?
Minä yritin 20 vuotta, ja tämä toinen vain haukkui ja arvosteli ja osoitti vikojani. Ei millään ymmärtänyt että en jaksa kuunnella sellaista.
20 vuotta kuuntelin sitä paskaa ja sitten lopetin.
Nytkö olen sitten väkivaltainen narsisti ja itsekäs kusipää joka viitsi nähdä vaivaa ihmissuhteen kanssa?Sinä taidat olla itse vaikea ihminen, joka saa mielihyvää muiden arvostelemisesta ja kiusaamisesta. Ja nyt kiukuttelet täällä kun hyvä kiusattava on hylännyt sinut.
Ei minua ole kukaan lempannut. Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN, jos ovat eri mieltä tai eivät pidä jostakin.
Tietenkin ihmishirviöt pitää lempata. Hyvä kysymys kuitenkin on, miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät mitään palautetta usko.
Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska, etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja. Siitähän tässä ketjussakin oli puhe: yllättävästä lemppaamisesta ilman minkäänlaista selitystä.
Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta.
Käyt siten erilliskeskustelua TAI - mikä todennäköisempää - kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta turhaan. Jos sinä olet vaisu, ei se ole mitään korjaavaa palautetta. Ei myöskään kulmakarvojen kohottelu. Tai punastuminen.
Palautetta on sanoa selvällä suomella, että sinua loukkaa, koska toinen....
Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin.
"jos HALUAA mieltää itsensä herkkävaistoiseksi maailmanparantajaksi."
"Siksi pidän kaltaisianne "minä en keskustele, koska en pidä ristiriidoista ja en vaan VIITSI" -tyyppejä itsekkäinä ja anteeksi vaan, mutta aika tyhminäkin. Ihan sama, millä kirjainyhdistelmällä haluatte itseänne imarrella"
"Olen osannut valita seurakseni ihmisiä, jotka osaavat SANOA ÄÄNEEN..."
"miksi olet sellaisia ottanut ystäväksi alkaa päälle, jos he muka eivät..."
"Todennäköisemmin olet ollut mykkä paska..."
"etkä ole millään tavalla yritättänyt korjata ristiriitoja"
"Eikä mistään todellakaan vuosia kestäneestä tahkoamisesta"
"kuvittelet vain ihan omassa päässäsi muka antaneesi palautetta"
"Jos sinä olet vaisu..."
"Opettele. Elämä käy helpommaksi ja hei, sinä itsekin säästyt lemppaamisilta, kun opit viestimään selvemmin"
Hmmm... miksikähän syvällinen ajattelija ei jaksa kovin pitkään perustella kaltaisellesi räväkälle suunsa puhtaaksi puhujalle? Olisiko niin, että räväkkä tyyli loukkaa herkkää ihmistä, jonka kenties muutenkin on vaikea puhua tunteistaan. Jos yrittää ja yrittää kuvata tuntemuksiaan ja vastapuoli käy päälle kuin yleinen syyttäjä, mitä siinä muuta voi kuin ghostata? Kyllä INFJ-tyypit itsekkin ymmärtävät että eivät osaa toimia oikein kun reagoivat tunteella ja eivät pysty toimimaan rakentavasti. Se on syy vetäytyä kun ei osaa toimia paremmin. Ei siis ylimielisyyttä vaan just sitä että säikkyy toisen toimintamallia ja pakenee siksi kokonaan.
Mutta mitä siinä tarkalleen ottaen oikein pelästyy? Sitäkö, että huomaa toisen toiminnan herättävän itsessä kiukkua? Ja se pelottaa, koska ei hyväksy omia kiukuntunteitaan? Ne eivät sovi mielikuvaan itsestä harmonisena maailmanparantajana, joten parhaalta ratkaisulta tuntuu vain katkaista tämä ihmissuhde?
Koska infj välttää konflikteja eikä kestä avoimen aggressiivisia, hyökkääviä ja rasittavia jankkaajia, joihin itse lukeudut. Sinä sanelet, jyräät, tuomitset ja haukut kaiken aikaa, etkä kuuntele lainkaan muita, joten turha vaiva yrittää sinun kanssasi asioita selvittää, kun mikään muu kuin omat jankkauksesi eivät sinne päähäsi mahdu. Vaikutat niin rasittavalta ja typerältä, etten itse kestäisi sinua tuntiakaan.
Jos pyrkii jatkuvasti välttämään konflikteja lähes hinnalla milla hyvänsä, se on ihan yhtä iso ongelma kuin se, että pyrkii niitä varta vasten luomaan ja käyttäytyy avoimen hyökkäävästi ja aggressiivisesti.
Konflikteja viimeiseen asti välttävä henkilö ei kykene ilmaisemaan omia rajojaan, omia tarpeitaan, toiveitaan jne. Hän ei toisin sanoen saa omaa ääntään kuuluville eikä siten voi muodostaa toimivia, tasavertaisia ihmissuhteita.
Sen sijaan että lemppaa jonkun selityksiä antamatta elämästään, voisi kysyä itseltään, miksi antaa jonkun toistuvasti jyrätä tai kävellä ylitseen ja miten voisi toimia niin, että sitä ei jatkossa tapahtuisi. Ja välinpitämättömyys ja toisen huomiotta jättäminen on muuten passiivis-aggressiivista käyttäytymistä.
Näiden persoonallisuusluokittelujen anti jää ylipäätään aika vähäiseksi, jos niiden hyödyntäminen jää siihen, että todetaan, että "tällainen mä nyt vaan olen". Paljon hedelmällisempää on, jos niitä käytetään välineenä itsensä kehittämiseen ja ihmisenä kasvamiseen.
Aivan totta. Elämään olisi hyvä suhtautua niin, että se on tilaisuus kehittää itseään ihmisenä. Jokaisellahan meillä on parantamisen varaa eikä siinä ole mitään hävettävää. Sen sijaan se on hälyttävää, jos ei edes halua kehittää itseään millään tavalla, vaikka tiedostaisi omat puutteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä taidan olla just tommonen.
Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.
Olen nainen.Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?
Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.
Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?
Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.
Sinulle on siis olemassa vain oma totuutesi ja oma näkemyksesi? Se on ennemminkin itsekeskeisyyttä kuin hyvää itsetuntoa.
Kyllä. Oikeutuksen tunnelukko. Narsismia.
Myös tunne-elämältään epävakaiden ihmisten ajattelu on usein aika mustavalkoista.
Ihan uteliaisuudesta: oletko yrittänyt tuon jälkeen muuttaa omaa toimintamalliasi sellaiseksi, että jatkossa nostaisit aiemmassa vaiheessa vaikeaksi kokemiasi asioita enemmän esiin, vaikka se vaikealta tuntuisikin?