INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten pitäisi tehdä? Ottaa niskaan p--aa loputtomasti joltain egoistilta? Joo ei.

Ihmissuhteen päättämisessä kuin seinään ja loputtoman paskan oton välissä on muilla aika älyttömän monta leveliä. Juuri tätä mustavalkoisuutta on INFJ.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Joo, tekee merkityksettömäksi, olemattomaksi. Pyyhkiydyt yli.

Otin kantaa tuolla aiemmin lausuttuun ”siinäpähän miettii”. Tuossa on rankaisemisen meininki- ja hylkääminen on ihan tarkoituksella (ainakin osittain) tehty mietittäväksi.

Käytännössähän nämä ihmiset eivät silti katoa mihinkään. He vain jatkavat elämäänsä miettien sitä, että sinä luultavasti olet jollain tavalla pahasti häiriintynyt, kun katkot ihmissuhteita tuosta vain.

Juurikin näin. Enkä ole aivan varma ovatko täysin väärässäkään :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä taidan olla just tommonen.

Miksi? No en jotenkin kestä mitään draamaa, ja miksi selitellä, kun ei se mitään muuta. Jos itsellä ei ole (enää) tunnesidettä toiseen, tuntuisi hölmöltä jos toinen romahtaa/suuttuu/haukkuu/whatever. Kiusallista. Parempi karistaa pölyt ja mennä eteenpäin.

Olen nainen.

Koetko yleensä saavasi toiminnallasi viestin perille?

Itse en koe rankaisevani, en vaan just jaksa selvittelyn selvittelyn selvittelydraamoja.

Mutta eikö tunnu ikävältä tuon toiminnan takia leimautua joko ikäväksi ja / tai ongelmalliseksi ihmiseksi?

Haha, et ymmärrä yhtään. Ei minulle merkitse, mitä joku exä (kaveri tai kumppani) minusta ajattelee tai kertoo. Minä tiedän, miten asiat menivät ja otan omasta ratkaisustani vastuun. Mutta en ole velvollinen selvittelemään mitään. Kai tämä littyy hyvään itsetuntoonkin. Ja ei, narsistia minussa ei ole tippaakaan. En myöskään ota yhteyttä jälkeenpäin. Menneet on menneitä minulle.

Erittäin harva myöntää olevansa narsisti, vaikka käyttäytyisikin juuri kuten he käyttäytyvät.

FYI, totta. OMG. Usein syynä on ALKO. Auttaa HYLKY.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä mitä on INFJ tai ihmissuhde tai persoona. Mutta, jos viihdyn jonkun seurassa niin olen hänen seurassa jos hän sen sallii. Jos en viihdy jonkun seurassa niin sitten en ole hänen seurassa, en puhu hänelle, en soita hänelle, jos hän tulee minun luokseni niin kävelen vain pois ja suljen vain oven. Mitä muutakaan pitäisi tehdä? Eivätkö kaikki tee näin? Ihmettelen aina kun tv-ohjelmissa ihmiset selittelevät toisilleen aivan ihmeellisiä juttuja niinkuin "rakastan sinua mutta en voi olla kanssasi", "pidän sinusta kyllä mutta et ole oikea minulle", "voimmeko jatkaa pelkkinä ystävinä?", jne jne jne, en ymmärrä noita juttuja, ihan täyttä hepreaa, tuollaiset tv-ohjelmat taitavat olla aivan tuulesta temmattuja mielenvikaisia vitsejä.

Ihmissusi

Nörtti/Nyrpeä

Fiilailija/Fuskaaja

Jankuttaja

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten pitäisi tehdä? Ottaa niskaan p--aa loputtomasti joltain egoistilta? Joo ei.

Ihmissuhteen päättämisessä kuin seinään ja loputtoman paskan oton välissä on muilla aika älyttömän monta leveliä. Juuri tätä mustavalkoisuutta on INFJ.

Ne levelit yritettiin mut tais vaan sulta mennä ohi, egopäissäsi kun olit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä sitten pitäisi tehdä? Ottaa niskaan p--aa loputtomasti joltain egoistilta? Joo ei.

Ihmissuhteen päättämisessä kuin seinään ja loputtoman paskan oton välissä on muilla aika älyttömän monta leveliä. Juuri tätä mustavalkoisuutta on INFJ.

Ne levelit yritettiin mut tais vaan sulta mennä ohi, egopäissäsi kun olit.

Niin, minä tosiaan otan kantaa vain _asiaan_ - olen itse Asperger. Sinä olet vääntänyt jonkun muun kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Sehän on myös koulukiusaamisen muoto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Itse ajattelen että vain aktiivinen toiminta voi olla väkivaltaa.

Jos en tee yhtään mitään, jos en ole lähelläkään toista ihmistä, jos en edes tiedä että toista ihmistä on olemassa - niin en tee väkivaltaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Elämäni aikana olen tehnyt tuon kolmelle ihmiselle.

Ensimmäinen oli luokkakaveri, joka haukkui minua päin naamaa ja selän takana ja pyrki eriatämään minut muista luokkakavereista.

En vaan jaksanut enää ottaa päälleni sitä ilkeilyä.

Toinen oli poikaystävä, joka osoittautui erittäin kontrolloivaksi ja väkivaltaiseksi.

Kolmas oli tuttava, joka katsoi velvollisuudekseen kertoa mikä minussa on vikana. Joka kerta kun kohdattiin, hän arvosteli ulkoista olemustani ja elämänvalintojani ja yritti muuttaa minua toiselaiseksi, oman mielensä mukaiseksi.

Nämä kaikki kolme olivat sellaisia tapauksia, että en keksinyt keinoja tulla toimeen heidän kanssaan millään tasolla.

Jokaisessa tapauksessa yritin ensin selvittää asioita puhumalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Itse ajattelen että vain aktiivinen toiminta voi olla väkivaltaa.

Jos en tee yhtään mitään, jos en ole lähelläkään toista ihmistä, jos en edes tiedä että toista ihmistä on olemassa - niin en tee väkivaltaa.

Jätät toisen ihmisen täydelliseen epätietoisuuteen pitkäksi aikaa siitä, mitä ihmissuhteessanne ja sinulle oikein on tapahtunut. Vaikkei ihmissuhteen päättämistä perustelisikaan mitenkään, niin olisi reilumpaa silti kertoa toiselle sen olevan ohi. Se, että sinä et koe katoamisen olevan henkistä väkivaltaa ei poista sitä, että juuri sitä se tälle suhteen toiselle osapuolelle on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon käsittänyt näin, että ennen välien poikkilaittoa infj on sietänyt ja yrittänyt parannusta jonkin aikaa (mutta tämä saattaa toiselta jäädä huomaamatta, koska infj välttää konfliktia). Infj on lojaali ja tosissaan ihmissuhteissaan, mutta sitten kun päätös on lopulta tehty, se on tehty eikä sitä pyörrä mikään. Olen kuullut sanottavan ”INFJ doesn’t hate you. He/she *nothings* you from now on”.

Olen infp, mutta tuommoisissa suhteissa kokemus on se, että tulen jyrätyksi kun yritän selvittää ongelmia. "Ei ole mitään ongelmaa, tällainenhan on vaan kivaa ja puhdistaa ilmaa, älä ole outo/niuho/typerä"

Sitten kun en enää jaksa yrittää, unohdan koko tyypin.

Mitään kostoajatusta siihen ei liity. Kyse on vain omasta jaksamisestani.

Ihmisten totaalista ignooraamista pidetään silti usein yhtenä henkisen väkivallan muodoista.

Itse ajattelen että vain aktiivinen toiminta voi olla väkivaltaa.

Jos en tee yhtään mitään, jos en ole lähelläkään toista ihmistä, jos en edes tiedä että toista ihmistä on olemassa - niin en tee väkivaltaa.

Meinaat, että esimerkiksi ignooraaminen koulussa ei ole väkivaltaa? Olet väärässä - se on. Etenkin se on _tekemistä_ ja valinta. Nyt herätys!

....

Kai te tiedätte että Meyers-Briggsin persoonallisuusluokittelut on sittemmin todistettu täysin höpöksi.

Mitään arvoa niillä ei ole. Pahimmillaan vain käyttäytymismalleja muokkaavaa profetiaa, vrt. horoskoopit -> koska olen härkä, olen itsepäinen -> käyttäydyn itsepäisesti nyt sitten -> osuipas se horoskooppi taas yksiin.

"Asianajajapersoonat ovat hyvin harvinaisia. Mutta vaikka heitä on vain alle yksi prosentti väestöstä, he jättävät jälkensä tähän maailmaan. Heillä on sisäsyntyinen idealismin ja moraalin taju, mutta he ovat muita idealisteja päättäväisempiä ja määrätietoisempia. Asianajajat eivät ole toimettomia uneksijoita, vaan ihmisiä, jotka kykenevät ottamaan konkreettisia askeleita tavoitteidensa saavuttamiseksi ja pysyvän positiivisen vaikutuksen tekemiseksi. Asianajajat näkevät usein toisten auttamisen elämäntarkoituksenaan. Vaikka tämän persoonallisuustyypin ihmiset toimivat usein pelastustehtävissä tai hyväntekeväisyystöissä, heidän todellinen päämääränsä on muuttaa asioita niin perusteellisesti, ettei ”pelastamista” tarvita.

Asianajajilla on hyvin ainutlaatuisia piirteitä: vaikka he esittävät asiansa hienopuheisesti ja rauhallisesti, heillä on erittäin vahvoja mielipiteitä, ja he taistelevat väsymättömästi heille tärkeiden asioiden puolesta. Tämän persoonallisuustyypin yksilöt ovat päättäväisiä ja voimakastahtoisia, mutta käyttävät energiaansa harvoin oman henkilökohtaisen etunsa tavoitteluun. Sen sijaan he toimivat luovasti, käyttävät mielikuvitustaan, vakaumustaan ja herkkyyttään luodakseen tasapainoa. Karma ja pyrkimys tasa-arvoon ovat asianajajille erittäin houkuttelevia käsitteitä, ja he uskovat siihen, että maailmalla toimivien tyrannien sydämet voitaisiin parhaiten pehmittää rakkaudella ja myötätunnolla.

Asianajajien on helppo muodostaa suhteita toisten ihmisten kanssa, ja he osaavat esittää asiansa sydämellisesti ja hienotunteisesti. Heillä ei ole tarvetta vakuuttaa logiikalla tai faktoilla, vaan heidän puheensa on selkokielistä ja ymmärrettävää. On ymmärrettävää, että ystävät ja työtoverit pitävät asianajajia suhteellisen sosiaalisina yksilöinä, mutta on hyvä muistaa, että asianajajat tarvitsevat myös omaa aikaa rentoutumiseen ja akkujen lataamiseen ja saattavat siksi yhtäkkiä vetäytyä omiin oloihinsa. Asianajajat ottavat muiden tunteet hyvin huomioon ja odottavat samaa myös muilta. Joskus se tarkoittaa tarvittavan tilan antamista muutamiksi päiviksi.

Asianajajien on kuitenkin kaikkein tärkeintä muistaa pitää huolta itsestään. Heidän intohimonsa toimia vakaumuksensa puolesta voi hyvinkin kannatella heitä kriittisen jaksamisrajan yli, mutta jos tilanne lähtee käsistä, he voivat uupua, sairastua ja stressaantua. Tämä tulee erityisen hyvin esille, jos asianajajat kohtaavat konflikteja ja kritiikkiä. Heidän herkkyytensä pakottaa heidät tekemään kaikkensa vältelläkseen näitä näennäisesti henkilökohtaisia hyökkäyksiä, mutta jos tilanteet ovat väistämättömiä, asianajajat voivat taistella vastaan hyvinkin irrationaalisin, hyödyttömin keinoin.

Asianajajille maailma näyttäytyy hyvin epätasa-arvoisena paikkana, mitä sen ei tarvitsisi olla. Asianajajat ovat muita persoonallisuustyyppejä soveltuvampia oikaisemaan vääryyksiä, olivatpa ne kuinka pieniä tahansa. Asianajajien on vain muistettava huolehtia myös itsestään, vaikka huoli maailmasta pitääkin heidät kiireisenä."

Itse hylkään ihmisiä juuri tuossa mainitun herkkyyden vuoksi ja itsesuojelun. Jos joku ihminen kävelee toistuvasti yli, tilanteen välttämiseksi vaihdan sellaiselle polulle, johon runnoja ei pääse seuraamaan.

INFJ-nainen

Poistetaanko tämä ketju? On niin tylsä.

Vierailija kirjoitti:

Katoamistemppu toimii. Siinähän miettii mikä meni vikaan.

Ja päätyy omissa mietteissään syihin, jotka todennäköisesti ovat täysin vääriä.

Olen kokenut tavan itselleni toimivaksi. Olen kuitenkin aina valitsemilleni ihmisille hyvin lojaali ja joustan melkein loputtomiin, antaen paljon omia henkisiä voimavarojani toisen käyttöön. Mutta sitten kun mitta täyttyy ja käy selväksi ettei toinen arvosta tai vain käyttää hyväksi minun uskollisuuttani, niin se on siinä. Se todellakin on niin kuin tämä ihminen lakkaisi olemasta.

Kerran olen yrittänyt hoitaa asiaa ns. vatvomalla. Ystävieni kehoituksesta yritin kertoa eräälle ihmiselle miten paljon hänen käytöksensä oli minua loukannut, mutta tuntui että tämä ihminen sai vain lisää boostia egollensa siitä tiedosta miten paljon olin häneen panostanut, ja pystyi sillä tiedolla satuttamaan minua lisää. Se oli ainoa kerta kun yritän saada "päätöstä" millekään ihmissuhteelle keskustelemalla, jos olisin vetänyt omalla tyylilläni ja vain lopettanut yhteydenpidon kuin seinään olisin säästynyt isommalta henkiseltä kivulta.