Tunnetko lapsia, jotka on jätetty täysin kasvattamatta?

Ei meidän lapset tee mitään pahaa!! 

En tunne.Sehän on mahdottumuus. Joka lapselle ainakin Suomessa jaetaan ohjeita. Muista maista en tiedä.

Pahimpia ovat tilanteet, joissa vanhempi jotenkin kuvittelee kasvattavansa, mutta kasvattaminen on epäjohdonmukaista tai puhtaasti jotain kurkku suorana huutamista.

Itseni

He pystyvät kyllä käymään koulua, opiskelemaan. Sosiaaliset taidot, arjen taidot ruuanlaitto, työemä, tapakulttuurin hallinta, aivan hukassa. Pelkoja on paljon, kun ohjausta tunnehallinnassa puuttuu. Viihtyminen, pelailu ja kännykällä olo ainut ajanviete. Eivät siis tunne itseään, kykyjään tai puutteitaan. Suhteellisuuden taju heikkoa. Aloitekyky heikkoa.

Jokainen lapsi kasvatetaan jollain tavalla. Kasvattajina joko vanhemmat, valtio, tai vaikka susilauma metsässä

Rajattomia eivätkä osaa arvostaa mitään. Valtaosa suomalaisista nykyisin. 

Itse taisin olla melko kasvattamaton. Ei opetettu esimerkiksi syömään veitsellä ja haarukalla tai puhumaan tunteista. Uhkailtiin tukistuksella ja tukistettiinkin, jos en ollut kiltti.

En kyllä riehunut yhtään.

Vierailija kirjoitti:

He pystyvät kyllä käymään koulua, opiskelemaan. Sosiaaliset taidot, arjen taidot ruuanlaitto, työemä, tapakulttuurin hallinta, aivan hukassa. Pelkoja on paljon, kun ohjausta tunnehallinnassa puuttuu. Viihtyminen, pelailu ja kännykällä olo ainut ajanviete. Eivät siis tunne itseään, kykyjään tai puutteitaan. Suhteellisuuden taju heikkoa. Aloitekyky heikkoa.

Tämä on oikein hyvä kuvaus myös itse tuntemistani tällaisista. Tosin koulussakin on esimerkiksi käyttäytymisen suhteen ongelmaa. Itse koulu menee välttävästi, mutta jatkuvasti on jotain yhteenottoa opettajien kanssa. Harrastuksia tai erityisiä kiinnostuksenkohteita ei ole, vapaa-aika menee ruutujen äärellä.

Omatoimisuus ja arjen taidot täysin nollassa. Myös tapakulttuuri ja esimerkiksi tilanteenmukainen pukeutuminen on mahdotonta. 

Minua ja kuutta sisarruksia ei ole kasvatettu, olemme kaikki kuitenkin pysyneet poissa pahoista teoistamme. Olen nyt 58 vuotias ja höpötän kotona :Pylly, pylly, pyllypää....tämmöstä.

Tutun lapsi- aikuinen jo. Oli ja on jonkunlainen nepsy dg- silloin ei joko saanut tukea tai sitten ei osanneet ottaa sitä vastaan.

Ihan hirveää karjumalla kasvattamista, ei mitään positiivista tukea tai kieltämistä. Lapsen käytöstavat ja sosiaaliset taidot- niitä ei vaan ollut. Ihan hirveä lapsi ja en halunnut heitä esim kylään meille kun hajotti tahallaan paikkoja tai kiusasi lemmikkejämme. Vanhemmat ei joko kieltänyt tai sitten kielsi räjähtämällä ja lyttäämällä lasta.

Tämä lapsi painii nyt mt- ongelmien kanssa ja on sosiaalisesti erakoitunut. Ei osaa arjen asioita hoitaa kunnolla.

Kumpikaan vanhempi ei ota mitään vastuuta tästä vaikka nähdäkseni aiheuttivat koko sotkun. Yhteiskunnalle kallis pudokas joka olisi voitu estää. Näitä on varmaan muitakin.

Saatan kuulua 70-lukulaisena joukkoon. Silloin oli suosittua ns. summerhilliläisyys. Silloin oli tärkeää, että lapsi oli hiljaa ja pysyi poissa silmistä muulla ei niin ollut väliä. Rahankäyttöön en saanut minkäänlaista kasvatusta esimerkiksi.

Meidän kylällä asuu vahvasti tatuoitu pariskunta, joka vähän väliä jää kiinni kan*abiksesta. Lapset ovat aivan omilleen jätettyjä, tekevät aivan mitä lystäävät, kiipeilevät katoille, potkivat kerrostaloasuntojen ovia, näpistelevät, sytyttelevät pieniä tulipalon alkuja jne. Koulussa päätyivät pienryhmään, jossa koetetaan pidellä heitä jotenkin. Tuskinpa heistä kovin tuotteliaita yhteiskunnan jäseniä tulee.

Ulkomaalaisena minusta tuntuu, että Suomessa on lapsia jätetty kasvattamatta ysäristä lähtien 

Tunnen ja varsin läheltä. Mieheni on valitettavasti huonon ja laiminlyödyn kasvatuksen tulos, minun kanssa avioituessaan on hän oppinut ymmärtämään mitä vastuunkanto on, kaikelle ei sanota ei, asiat hoidetaan kuntoon ja elämä ei ole silirimpsis sileä tie. Voidaan jopa sanoa, että minä pelastin mieheni vääräiltä poluilta. Ihminen oppii myös aikuisena. Anoppini piti poikaansa hunningolla.