INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Ei ole halua "alistua" keskusteluun, toisen asiat on jankkausta... koetko itsesi niin paljon parempana kuin muut? Vaikutat kovin joustamattomalta ja ylpeältä mutta onko sittenkin taustalla häpeää? Mitä pelkäät että sinusta paljastuu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vai on toisen keskusteluyritykset jankkausta? Tämä tulee muuten aika monen teikäläisen suusta että muiden tunteet, näkemykset ja keskustelu on jankkausta. Kuinka voit ylentää itsesi tuolla tavalla toisen yläpuolelle? Eelleen vahvistuu käsitys että teikäläiset ovat tunteettomia, kylmiä ja tunne-elämältä vakavasti häiriintyneitä.

No sittenhän ollaan samanlaisia. Etpä itsekään ole erityisen empaattinen ja tasapainoinen, jos mielestäsi muiden ihmisten tehtävä on ottaa niskaansa kaikki paska mitä juuri sinun mieleesi tulee ulos suoltaa. Ei ole sekään kovin tervettä, että muka ystävänä haukut joka kerta ja haistattelet ja naurat toisen tekemisille ja sanomisille päin naamaa ja selän takana, levittelet yksityisasiat ja haluat määrätä miltä toinen näyttää, kuulostaa, tekee ja on. Todella terve yksilö taidankin olla. Mitä tässä tilanteessa haluaisit vielä jankuttaa? Minua ei enää kiinnosta, miksi sinun mielestäsi en saa pukeutua, näyttää, olla, seurustella, harrastaa, käyttää rahaa jne kuten muut normaalit ihmiset. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, ettei mikään mitä sanoisit enää, muuta käsitystäni sinusta ei-ystävänä tai kokonaistilanteesta.

Miksi syytät minua tuollaisista teoista, emmehän edes tunne? Oletko harhainen?

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Siinä vaiheessa kun INFJ on saanut tarpeekseen, ei hänen mieltään enää voi muuttaa. Silti INFJ:t kestävät paskaa käytöstä poikkeuksellisen pitkään antaen periksi ja kääntäen toisen posken, mutta jossain vaiheessa, kun pska käytös vain jatkuu, tulee se hetki, jolloin on todettava kuten Rhett Scarlettille, että enää en välitä pätkääkään. Jos haluaa säilyttää ystävyyssuhteensa, kannattaisi kohdella niitä ihmisiä hieman paremmin.

Itse siedin jopa niin pitkälle pskamaisen ex-ystäväni käytöstä, etten lähtenyt, vaikka hän heitti minua veitsellä (tarkoituksena oli osua ja vahingoittaa). Lähdin vasta, kun hän petti luottamukseni lopullisesti, eikä osannut enää muuta kuin valehdella minulle. Sattumalta tiedän hänen yhä haukkuvan minua narsistiksi, vika pitää saada jälleen syykseni, koska häpeäraivo niistä omista tempuista on niin suunnaton, ettei hän kykene sitä käsittelemään. En piittaa pätkääkään. Hyvä vain että pääsin hänestä eroon. Ai niin, mm. epävakaa persoonallisuushäiriö ja bipo häneltä löytyivät ihan todistetusti. Hän on Tunnettu vainoaja jo lähipiirissään, enkä ole ainoa kohde, vaan kaikki, jotka hänet hylkäävät ovat kokeneet saman kohtalon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Et voi pakottaa toista ystävyyteen. Hätistelemällä, ahdistelemalla ja opettamalla et saa takaisin vanhoja ystäviäsi. Miksi sinun on niin vaikeaa käsittää sitä, että todennäköisesti ystäväsi jättivät sinut, koska kohtelit heitä ikävästi, etkä kuunnellut heitä? Jos joku osoittautuu ksipääksi, joka vain käyttää hyväksi toista ihmistä, niin mikä velvollisuus sillä toisella - lähtijällä siis - on muka ottaa takaisin elämäänsä sellainen tyyppi, joka ei kiinnosta enää lainkaan ja joka on siihen mennessä tuottanut vain ikävyyksiä hänelle? Ottaisitko itse takaisin elämääsi ihmisen, joka jatkuvasti vaatisi sinulta yhtä ja toista mutta lopettaa vaikka puhelun heti, jos sinä satut tarvitsemaan jotain? Juoksisitko vaikka itse muutto- tai remonttiapuna vuodesta toiseen samoille ihmisille, jotka eivät toimi vastavuoroisesti, vaan lopettavat puhelun heti, kun kerrot, mitä toivot heiltä. Röyhkeää vaatia muilta sellaista, mihin ei itse suostuisi lainkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Et voi pakottaa toista ystävyyteen. Hätistelemällä, ahdistelemalla ja opettamalla et saa takaisin vanhoja ystäviäsi. Miksi sinun on niin vaikeaa käsittää sitä, että todennäköisesti ystäväsi jättivät sinut, koska kohtelit heitä ikävästi, etkä kuunnellut heitä? Jos joku osoittautuu ksipääksi, joka vain käyttää hyväksi toista ihmistä, niin mikä velvollisuus sillä toisella - lähtijällä siis - on muka ottaa takaisin elämäänsä sellainen tyyppi, joka ei kiinnosta enää lainkaan ja joka on siihen mennessä tuottanut vain ikävyyksiä hänelle? Ottaisitko itse takaisin elämääsi ihmisen, joka jatkuvasti vaatisi sinulta yhtä ja toista mutta lopettaa vaikka puhelun heti, jos sinä satut tarvitsemaan jotain? Juoksisitko vaikka itse muutto- tai remonttiapuna vuodesta toiseen samoille ihmisille, jotka eivät toimi vastavuoroisesti, vaan lopettavat puhelun heti, kun kerrot, mitä toivot heiltä. Röyhkeää vaatia muilta sellaista, mihin ei itse suostuisi lainkaan.

Mutta eihän mun ystävät ole mua jättäneet. Mun ystävien kanssa kohtelemme toisiamme hyvin ja sanomme ääneen jos joku ei toisessa miellytä niin toisella on mahdollisuus korjata käytöstään. Välillä tulee konflikteja kuten kaikissa ihmissuhteissa, mutta niistä jutellaan joskus kiivaastikin ja sitten jutellaan lisää ja sovitaan ja lähes aina ystävyys on vaan vahvistunut. En ole koskaan dumpannut ketään romukoppaan, mutta toisaalta en ole alun alkaenkaan antanut kenenkään kohdella itseäni huonosti.

On surullista jos sun kaikki ihmissuhteet on olleet niin ikäviä ettei jää muita vaihtoehtoja kuin poistaa ihminen tietoisuudesta ja latistaa oma tunne-elämä välinpitämättömyyden asteelle.

Tästä keskustelusta saa kyllä sellaisen vaikutelman, että INFJ:t (ainakin siis jotkut tähän ketjuun kirjoittaneet) ovat ihmisiä, joita voi kohdella vaikka kuinka huonosti ja vaikka kuinka pitkään. Miksi ihmeessä te annatte sen tapahtua ylipäätään ja alun alkaen?

Minä en lähtisi solmimaan mitään kovin läheistä ystävyyssuhdetta (parisuhteesta puhumattakaan) ihmisen kanssa, jolla ei ole edes alkeellisia ihmissuhde-/sosiaalisia taitoja ja joka kohtelee minua miten sattuu.

Yhdellä ystävälläni on diagnosoitu kaksikin persoonallisuushäiriötä. Ollaan tunnettu hyvin nuoresta emmekä ole erityisen läheisiä. Silloin kun olemme tekemisissä, niin tietoisesti vältän menemästä mukaan hänen peleihinsä ja draamoihinsa. Toimii oikein hyvin. (Eikä hänkään kyllä käyttäydy läheskään siten kuin täällä jotkut antavat ymmärtää joidenkin ihmisten käyttäytyneen.)

Kannattaisi varmaan muistaa, että jokaisessa suhteessa on KAKSI osapuolta ja MOLEMMAT vaikuttavat omalta osaltaan siihen, millaiseksi se suhde muodostuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Et voi pakottaa toista ystävyyteen. Hätistelemällä, ahdistelemalla ja opettamalla et saa takaisin vanhoja ystäviäsi. Miksi sinun on niin vaikeaa käsittää sitä, että todennäköisesti ystäväsi jättivät sinut, koska kohtelit heitä ikävästi, etkä kuunnellut heitä? Jos joku osoittautuu ksipääksi, joka vain käyttää hyväksi toista ihmistä, niin mikä velvollisuus sillä toisella - lähtijällä siis - on muka ottaa takaisin elämäänsä sellainen tyyppi, joka ei kiinnosta enää lainkaan ja joka on siihen mennessä tuottanut vain ikävyyksiä hänelle? Ottaisitko itse takaisin elämääsi ihmisen, joka jatkuvasti vaatisi sinulta yhtä ja toista mutta lopettaa vaikka puhelun heti, jos sinä satut tarvitsemaan jotain? Juoksisitko vaikka itse muutto- tai remonttiapuna vuodesta toiseen samoille ihmisille, jotka eivät toimi vastavuoroisesti, vaan lopettavat puhelun heti, kun kerrot, mitä toivot heiltä. Röyhkeää vaatia muilta sellaista, mihin ei itse suostuisi lainkaan.

Mutta eihän mun ystävät ole mua jättäneet. Mun ystävien kanssa kohtelemme toisiamme hyvin ja sanomme ääneen jos joku ei toisessa miellytä niin toisella on mahdollisuus korjata käytöstään. Välillä tulee konflikteja kuten kaikissa ihmissuhteissa, mutta niistä jutellaan joskus kiivaastikin ja sitten jutellaan lisää ja sovitaan ja lähes aina ystävyys on vaan vahvistunut. En ole koskaan dumpannut ketään romukoppaan, mutta toisaalta en ole alun alkaenkaan antanut kenenkään kohdella itseäni huonosti.

On surullista jos sun kaikki ihmissuhteet on olleet niin ikäviä ettei jää muita vaihtoehtoja kuin poistaa ihminen tietoisuudesta ja latistaa oma tunne-elämä välinpitämättömyyden asteelle.

Tasan yhden hankalan ystävän olen eläessäni hylännyt. Mistä sait päähäsi, että kaikki ihmissuhteeni olisivat olleet ikäviä? Minulla on paljon ystäviä, jotka kunnioittavat toisten rajoja ja ottavat toiset huomioon.

Mikä on pointtisi osallistua ketjuun? Päteminenkö vaiko hyveellisen esittäminen? Syyttely? Syntipukin löytäminen? Näytät käsittävän tarkoituksella väärin kaiken ja vierittävän ns. rajoja siihen suuntaan, että saisit leimattua jotkut ketjuun osallistujat hulluiksi ja sairaiksi. Manipuloit, päsmäröit ja opetat. Vaikea uskoa, että käytöksesi taustalla ei ole mitään kaunaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vai on toisen keskusteluyritykset jankkausta? Tämä tulee muuten aika monen teikäläisen suusta että muiden tunteet, näkemykset ja keskustelu on jankkausta. Kuinka voit ylentää itsesi tuolla tavalla toisen yläpuolelle? Eelleen vahvistuu käsitys että teikäläiset ovat tunteettomia, kylmiä ja tunne-elämältä vakavasti häiriintyneitä.

No sittenhän ollaan samanlaisia. Etpä itsekään ole erityisen empaattinen ja tasapainoinen, jos mielestäsi muiden ihmisten tehtävä on ottaa niskaansa kaikki paska mitä juuri sinun mieleesi tulee ulos suoltaa. Ei ole sekään kovin tervettä, että muka ystävänä haukut joka kerta ja haistattelet ja naurat toisen tekemisille ja sanomisille päin naamaa ja selän takana, levittelet yksityisasiat ja haluat määrätä miltä toinen näyttää, kuulostaa, tekee ja on. Todella terve yksilö taidankin olla. Mitä tässä tilanteessa haluaisit vielä jankuttaa? Minua ei enää kiinnosta, miksi sinun mielestäsi en saa pukeutua, näyttää, olla, seurustella, harrastaa, käyttää rahaa jne kuten muut normaalit ihmiset. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, ettei mikään mitä sanoisit enää, muuta käsitystäni sinusta ei-ystävänä tai kokonaistilanteesta.

Miksi syytät minua tuollaisista teoista, emmehän edes tunne? Oletko harhainen?

. Oletko sä edes lukenut koko ketjua? Kerroin vain esimerkkejä, millaisista paskamaisista ihmissuhteista ihmiset ovat tässä kertoneet lähteneensä kääntymättä takaisin. Suhteista, jollaisiin sun mielestä olisi vielä pitänyt jäädä keskustelemaan. Sun suhteissa on sinun mielestäsi voinut olla toisin, mutta sinuun välit katkaisseella ystävälläsi voi olla kokemus sinusta paskamaisena jankuttajana. Huomaatko, sinä näet vain oman näkökantasi etkä millään kykene tajuamaan, että eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Et voi pakottaa toista ystävyyteen. Hätistelemällä, ahdistelemalla ja opettamalla et saa takaisin vanhoja ystäviäsi. Miksi sinun on niin vaikeaa käsittää sitä, että todennäköisesti ystäväsi jättivät sinut, koska kohtelit heitä ikävästi, etkä kuunnellut heitä? Jos joku osoittautuu ksipääksi, joka vain käyttää hyväksi toista ihmistä, niin mikä velvollisuus sillä toisella - lähtijällä siis - on muka ottaa takaisin elämäänsä sellainen tyyppi, joka ei kiinnosta enää lainkaan ja joka on siihen mennessä tuottanut vain ikävyyksiä hänelle? Ottaisitko itse takaisin elämääsi ihmisen, joka jatkuvasti vaatisi sinulta yhtä ja toista mutta lopettaa vaikka puhelun heti, jos sinä satut tarvitsemaan jotain? Juoksisitko vaikka itse muutto- tai remonttiapuna vuodesta toiseen samoille ihmisille, jotka eivät toimi vastavuoroisesti, vaan lopettavat puhelun heti, kun kerrot, mitä toivot heiltä. Röyhkeää vaatia muilta sellaista, mihin ei itse suostuisi lainkaan.

Mutta eihän mun ystävät ole mua jättäneet. Mun ystävien kanssa kohtelemme toisiamme hyvin ja sanomme ääneen jos joku ei toisessa miellytä niin toisella on mahdollisuus korjata käytöstään. Välillä tulee konflikteja kuten kaikissa ihmissuhteissa, mutta niistä jutellaan joskus kiivaastikin ja sitten jutellaan lisää ja sovitaan ja lähes aina ystävyys on vaan vahvistunut. En ole koskaan dumpannut ketään romukoppaan, mutta toisaalta en ole alun alkaenkaan antanut kenenkään kohdella itseäni huonosti.

On surullista jos sun kaikki ihmissuhteet on olleet niin ikäviä ettei jää muita vaihtoehtoja kuin poistaa ihminen tietoisuudesta ja latistaa oma tunne-elämä välinpitämättömyyden asteelle.

Tasan yhden hankalan ystävän olen eläessäni hylännyt. Mistä sait päähäsi, että kaikki ihmissuhteeni olisivat olleet ikäviä? Minulla on paljon ystäviä, jotka kunnioittavat toisten rajoja ja ottavat toiset huomioon.

Mikä on pointtisi osallistua ketjuun? Päteminenkö vaiko hyveellisen esittäminen? Syyttely? Syntipukin löytäminen? Näytät käsittävän tarkoituksella väärin kaiken ja vierittävän ns. rajoja siihen suuntaan, että saisit leimattua jotkut ketjuun osallistujat hulluiksi ja sairaiksi. Manipuloit, päsmäröit ja opetat. Vaikea uskoa, että käytöksesi taustalla ei ole mitään kaunaa.

Sinä se kaunaiselta vaikutat. Mistä tuo katkeruutesi kumpuaa, otatko kaiken itseesi huonon itsetuntosi vuoksi vaikka keskustelua käytäisi ihan yleisellä tasolla? Huomaatko miten hyökkäät minua vastaan? Itse olen tässä "jankannut" vain siitä, että aina kannattaa keskustella. Keskusteluun suostuminen ei ole alistumista tai nöyrtymistä vaan sen avulla voi ihan oikeasti rakentaa jotain parempaa. Ikävä jos otat mielipiteeni opettamisena...mistähän tuollainenkin ajatusvääristymä on sinulle syntynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vai on toisen keskusteluyritykset jankkausta? Tämä tulee muuten aika monen teikäläisen suusta että muiden tunteet, näkemykset ja keskustelu on jankkausta. Kuinka voit ylentää itsesi tuolla tavalla toisen yläpuolelle? Eelleen vahvistuu käsitys että teikäläiset ovat tunteettomia, kylmiä ja tunne-elämältä vakavasti häiriintyneitä.

No sittenhän ollaan samanlaisia. Etpä itsekään ole erityisen empaattinen ja tasapainoinen, jos mielestäsi muiden ihmisten tehtävä on ottaa niskaansa kaikki paska mitä juuri sinun mieleesi tulee ulos suoltaa. Ei ole sekään kovin tervettä, että muka ystävänä haukut joka kerta ja haistattelet ja naurat toisen tekemisille ja sanomisille päin naamaa ja selän takana, levittelet yksityisasiat ja haluat määrätä miltä toinen näyttää, kuulostaa, tekee ja on. Todella terve yksilö taidankin olla. Mitä tässä tilanteessa haluaisit vielä jankuttaa? Minua ei enää kiinnosta, miksi sinun mielestäsi en saa pukeutua, näyttää, olla, seurustella, harrastaa, käyttää rahaa jne kuten muut normaalit ihmiset. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, ettei mikään mitä sanoisit enää, muuta käsitystäni sinusta ei-ystävänä tai kokonaistilanteesta.

Miksi syytät minua tuollaisista teoista, emmehän edes tunne? Oletko harhainen?

. Oletko sä edes lukenut koko ketjua? Kerroin vain esimerkkejä, millaisista paskamaisista ihmissuhteista ihmiset ovat tässä kertoneet lähteneensä kääntymättä takaisin. Suhteista, jollaisiin sun mielestä olisi vielä pitänyt jäädä keskustelemaan. Sun suhteissa on sinun mielestäsi voinut olla toisin, mutta sinuun välit katkaisseella ystävälläsi voi olla kokemus sinusta paskamaisena jankuttajana. Huomaatko, sinä näet vain oman näkökantasi etkä millään kykene tajuamaan, että eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin.

Käytit viestissäsi, jota lainasin, persoonamuotoa sinä, joten selvästi kohdistit syytöksesi sille kelle vastasit eli minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vai on toisen keskusteluyritykset jankkausta? Tämä tulee muuten aika monen teikäläisen suusta että muiden tunteet, näkemykset ja keskustelu on jankkausta. Kuinka voit ylentää itsesi tuolla tavalla toisen yläpuolelle? Eelleen vahvistuu käsitys että teikäläiset ovat tunteettomia, kylmiä ja tunne-elämältä vakavasti häiriintyneitä.

No sittenhän ollaan samanlaisia. Etpä itsekään ole erityisen empaattinen ja tasapainoinen, jos mielestäsi muiden ihmisten tehtävä on ottaa niskaansa kaikki paska mitä juuri sinun mieleesi tulee ulos suoltaa. Ei ole sekään kovin tervettä, että muka ystävänä haukut joka kerta ja haistattelet ja naurat toisen tekemisille ja sanomisille päin naamaa ja selän takana, levittelet yksityisasiat ja haluat määrätä miltä toinen näyttää, kuulostaa, tekee ja on. Todella terve yksilö taidankin olla. Mitä tässä tilanteessa haluaisit vielä jankuttaa? Minua ei enää kiinnosta, miksi sinun mielestäsi en saa pukeutua, näyttää, olla, seurustella, harrastaa, käyttää rahaa jne kuten muut normaalit ihmiset. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, ettei mikään mitä sanoisit enää, muuta käsitystäni sinusta ei-ystävänä tai kokonaistilanteesta.

Miksi syytät minua tuollaisista teoista, emmehän edes tunne? Oletko harhainen?

. Oletko sä edes lukenut koko ketjua? Kerroin vain esimerkkejä, millaisista paskamaisista ihmissuhteista ihmiset ovat tässä kertoneet lähteneensä kääntymättä takaisin. Suhteista, jollaisiin sun mielestä olisi vielä pitänyt jäädä keskustelemaan. Sun suhteissa on sinun mielestäsi voinut olla toisin, mutta sinuun välit katkaisseella ystävälläsi voi olla kokemus sinusta paskamaisena jankuttajana. Huomaatko, sinä näet vain oman näkökantasi etkä millään kykene tajuamaan, että eri ihmiset kokevat asiat eri tavoin.

Miksi käytät termiä sinä jos et kohdista sitä sille kelle vastaat.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Ei tosiaan siltä vaikuta.

Menisikö sinullle perille sellainen asia, että kaikki eivät pidä sinun tavastasi keskustella? Keskustellessasi teet nimittäin loukkaavia olettamuksia ja yleistyksiä muista keskusteluun osallistuneista, siis siihen tyylin, kuin monet tässä ketjussa: esim. kommentti "ehkä olet vain mykkä ja laiska paska" "koska lakkasit hakkaamasta tai hylkäämästä vaimoasi/ystäviäsi/lemmikkejäsi tien varteen" eli oletat toisten olevan valmiiksi viallisia - itse sorrut siihen, mistä muita syytät ja nostat itsesi muiden yläpuolelle kaikkitietäväksi tuomariksi ja rauhantuojaksi, omat esimerkilliset tapasi ainoiksi oikeiksi. Syytät toisia törkeästi harhaisiksi ja hulluiksi.  Voit tietysti olla myös aidosti tyhmä, jolle ei mene mikään perille.

Oletko sairaanhoitaja? Siinä ihmistyypissä olen nimittäin useasti kohdannut kaltaisiasi keskustelijoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Et voi pakottaa toista ystävyyteen. Hätistelemällä, ahdistelemalla ja opettamalla et saa takaisin vanhoja ystäviäsi. Miksi sinun on niin vaikeaa käsittää sitä, että todennäköisesti ystäväsi jättivät sinut, koska kohtelit heitä ikävästi, etkä kuunnellut heitä? Jos joku osoittautuu ksipääksi, joka vain käyttää hyväksi toista ihmistä, niin mikä velvollisuus sillä toisella - lähtijällä siis - on muka ottaa takaisin elämäänsä sellainen tyyppi, joka ei kiinnosta enää lainkaan ja joka on siihen mennessä tuottanut vain ikävyyksiä hänelle? Ottaisitko itse takaisin elämääsi ihmisen, joka jatkuvasti vaatisi sinulta yhtä ja toista mutta lopettaa vaikka puhelun heti, jos sinä satut tarvitsemaan jotain? Juoksisitko vaikka itse muutto- tai remonttiapuna vuodesta toiseen samoille ihmisille, jotka eivät toimi vastavuoroisesti, vaan lopettavat puhelun heti, kun kerrot, mitä toivot heiltä. Röyhkeää vaatia muilta sellaista, mihin ei itse suostuisi lainkaan.

Mutta eihän mun ystävät ole mua jättäneet. Mun ystävien kanssa kohtelemme toisiamme hyvin ja sanomme ääneen jos joku ei toisessa miellytä niin toisella on mahdollisuus korjata käytöstään. Välillä tulee konflikteja kuten kaikissa ihmissuhteissa, mutta niistä jutellaan joskus kiivaastikin ja sitten jutellaan lisää ja sovitaan ja lähes aina ystävyys on vaan vahvistunut. En ole koskaan dumpannut ketään romukoppaan, mutta toisaalta en ole alun alkaenkaan antanut kenenkään kohdella itseäni huonosti.

On surullista jos sun kaikki ihmissuhteet on olleet niin ikäviä ettei jää muita vaihtoehtoja kuin poistaa ihminen tietoisuudesta ja latistaa oma tunne-elämä välinpitämättömyyden asteelle.

Tasan yhden hankalan ystävän olen eläessäni hylännyt. Mistä sait päähäsi, että kaikki ihmissuhteeni olisivat olleet ikäviä? Minulla on paljon ystäviä, jotka kunnioittavat toisten rajoja ja ottavat toiset huomioon.

Mikä on pointtisi osallistua ketjuun? Päteminenkö vaiko hyveellisen esittäminen? Syyttely? Syntipukin löytäminen? Näytät käsittävän tarkoituksella väärin kaiken ja vierittävän ns. rajoja siihen suuntaan, että saisit leimattua jotkut ketjuun osallistujat hulluiksi ja sairaiksi. Manipuloit, päsmäröit ja opetat. Vaikea uskoa, että käytöksesi taustalla ei ole mitään kaunaa.

Sinä se kaunaiselta vaikutat. Mistä tuo katkeruutesi kumpuaa, otatko kaiken itseesi huonon itsetuntosi vuoksi vaikka keskustelua käytäisi ihan yleisellä tasolla? Huomaatko miten hyökkäät minua vastaan? Itse olen tässä "jankannut" vain siitä, että aina kannattaa keskustella. Keskusteluun suostuminen ei ole alistumista tai nöyrtymistä vaan sen avulla voi ihan oikeasti rakentaa jotain parempaa. Ikävä jos otat mielipiteeni opettamisena...mistähän tuollainenkin ajatusvääristymä on sinulle syntynyt?

Ehkä olet vain tyhmä ja katkera paska, joka pitää mielipidettään ainoana oikeana. Mistä olet sellaista saanut kieroutuneeseen päähääsi? Etkö huomaa, kuinka sinä täällä juuri hyökkäät muita vastaan ja leimaat ja jankutat ja haluat jatkaa jankuttavaa keskustelua omalla törkeällä tavallasi, joten havainnollistaakseni sinulle nyt kerralla asiaa, laskeuduin jalustaltani sinne sinun tasollesi keskustelemaan sinun oivallisella tyylilläsi asioista, jotta voisimmme oppia lässyttämistäsi suurista viisauksistasi jotain tärkeää ja olennaista. Toivottavasti myönnät sentään sen, että sinulla saattaa olla jokin ajatusvääristymä tässä takana, koska et vain näytä ymmärtävän, että kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään eivätkä jaksa toisiaan. Keskustelussa otetaan yleensä huomioon muutkin kuin omat mielipiteet, ja se on vastavuoroista, väittely on sitten eri asia. Jäikö jotain tästä sinulle nyt vielä epäselväksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Ei tosiaan siltä vaikuta.

Menisikö sinullle perille sellainen asia, että kaikki eivät pidä sinun tavastasi keskustella? Keskustellessasi teet nimittäin loukkaavia olettamuksia ja yleistyksiä muista keskusteluun osallistuneista, siis siihen tyylin, kuin monet tässä ketjussa: esim. kommentti "ehkä olet vain mykkä ja laiska paska" "koska lakkasit hakkaamasta tai hylkäämästä vaimoasi/ystäviäsi/lemmikkejäsi tien varteen" eli oletat toisten olevan valmiiksi viallisia - itse sorrut siihen, mistä muita syytät ja nostat itsesi muiden yläpuolelle kaikkitietäväksi tuomariksi ja rauhantuojaksi, omat esimerkilliset tapasi ainoiksi oikeiksi. Syytät toisia törkeästi harhaisiksi ja hulluiksi.  Voit tietysti olla myös aidosti tyhmä, jolle ei mene mikään perille.

Oletko sairaanhoitaja? Siinä ihmistyypissä olen nimittäin useasti kohdannut kaltaisiasi keskustelijoita.

Huomaatko että olet tosi vihainen ja hyökkäävä tuntemattomalle ihmiselle keskustelupalstalla. Vähän outoa.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Ei tosiaan siltä vaikuta.

Menisikö sinullle perille sellainen asia, että kaikki eivät pidä sinun tavastasi keskustella? Keskustellessasi teet nimittäin loukkaavia olettamuksia ja yleistyksiä muista keskusteluun osallistuneista, siis siihen tyylin, kuin monet tässä ketjussa: esim. kommentti "ehkä olet vain mykkä ja laiska paska" "koska lakkasit hakkaamasta tai hylkäämästä vaimoasi/ystäviäsi/lemmikkejäsi tien varteen" eli oletat toisten olevan valmiiksi viallisia - itse sorrut siihen, mistä muita syytät ja nostat itsesi muiden yläpuolelle kaikkitietäväksi tuomariksi ja rauhantuojaksi, omat esimerkilliset tapasi ainoiksi oikeiksi. Syytät toisia törkeästi harhaisiksi ja hulluiksi.  Voit tietysti olla myös aidosti tyhmä, jolle ei mene mikään perille.

Oletko sairaanhoitaja? Siinä ihmistyypissä olen nimittäin useasti kohdannut kaltaisiasi keskustelijoita.

Mun mielestä sä olet ainoa joka syyttää. Mä kysyn oletko, en syytä. Mutta uskon kyllä että olet ollut paljon hoitajien kanssa tekemisissä, mä en ole.

Ymmärrykseni on laajennut sen suhteen että jotkut eivät vaan koskaan pysty kuoriutumaan ulos kuplastaan ja vahvasti näyttää että olet yksi niistä. Onneksi oma elämänpiiri on toisenlainen. Ja onneksi mun ei tarvitse kuljettaa mukana tollasta sun vihaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Ei tosiaan siltä vaikuta.

Menisikö sinullle perille sellainen asia, että kaikki eivät pidä sinun tavastasi keskustella? Keskustellessasi teet nimittäin loukkaavia olettamuksia ja yleistyksiä muista keskusteluun osallistuneista, siis siihen tyylin, kuin monet tässä ketjussa: esim. kommentti "ehkä olet vain mykkä ja laiska paska" "koska lakkasit hakkaamasta tai hylkäämästä vaimoasi/ystäviäsi/lemmikkejäsi tien varteen" eli oletat toisten olevan valmiiksi viallisia - itse sorrut siihen, mistä muita syytät ja nostat itsesi muiden yläpuolelle kaikkitietäväksi tuomariksi ja rauhantuojaksi, omat esimerkilliset tapasi ainoiksi oikeiksi. Syytät toisia törkeästi harhaisiksi ja hulluiksi.  Voit tietysti olla myös aidosti tyhmä, jolle ei mene mikään perille.

Oletko sairaanhoitaja? Siinä ihmistyypissä olen nimittäin useasti kohdannut kaltaisiasi keskustelijoita.

Ottiko noin koville? XD

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koko tämä ketjuhan on nimenomaan täysin hedelmätöntä jankkausta. Kun tollo ei tajua että ei on ei.

Näin sitä taas itsesi ylennät meidän tollojen yläpuolelle.

Mun mielestä keskustelu on aina hedelmällistä. Siinä on mahdollisuus oppia katsomaan asioita muutenkin kuin oman itsen kautta ja ymmärtämään toustenkin näkökulmia ja tarkoitusperiä.

Mutta kyllä se sinusta kertoo paljon ihmisenä jos et tästäKÄÄN keskustelusta ole pystynyt mitään ammentamaan. Mä olen ja ymmärrykseni on lisääntynyt taas valtavasti.

Et voi pakottaa toista ystävyyteen. Hätistelemällä, ahdistelemalla ja opettamalla et saa takaisin vanhoja ystäviäsi. Miksi sinun on niin vaikeaa käsittää sitä, että todennäköisesti ystäväsi jättivät sinut, koska kohtelit heitä ikävästi, etkä kuunnellut heitä? Jos joku osoittautuu ksipääksi, joka vain käyttää hyväksi toista ihmistä, niin mikä velvollisuus sillä toisella - lähtijällä siis - on muka ottaa takaisin elämäänsä sellainen tyyppi, joka ei kiinnosta enää lainkaan ja joka on siihen mennessä tuottanut vain ikävyyksiä hänelle? Ottaisitko itse takaisin elämääsi ihmisen, joka jatkuvasti vaatisi sinulta yhtä ja toista mutta lopettaa vaikka puhelun heti, jos sinä satut tarvitsemaan jotain? Juoksisitko vaikka itse muutto- tai remonttiapuna vuodesta toiseen samoille ihmisille, jotka eivät toimi vastavuoroisesti, vaan lopettavat puhelun heti, kun kerrot, mitä toivot heiltä. Röyhkeää vaatia muilta sellaista, mihin ei itse suostuisi lainkaan.

Mutta eihän mun ystävät ole mua jättäneet. Mun ystävien kanssa kohtelemme toisiamme hyvin ja sanomme ääneen jos joku ei toisessa miellytä niin toisella on mahdollisuus korjata käytöstään. Välillä tulee konflikteja kuten kaikissa ihmissuhteissa, mutta niistä jutellaan joskus kiivaastikin ja sitten jutellaan lisää ja sovitaan ja lähes aina ystävyys on vaan vahvistunut. En ole koskaan dumpannut ketään romukoppaan, mutta toisaalta en ole alun alkaenkaan antanut kenenkään kohdella itseäni huonosti.

On surullista jos sun kaikki ihmissuhteet on olleet niin ikäviä ettei jää muita vaihtoehtoja kuin poistaa ihminen tietoisuudesta ja latistaa oma tunne-elämä välinpitämättömyyden asteelle.

Tasan yhden hankalan ystävän olen eläessäni hylännyt. Mistä sait päähäsi, että kaikki ihmissuhteeni olisivat olleet ikäviä? Minulla on paljon ystäviä, jotka kunnioittavat toisten rajoja ja ottavat toiset huomioon.

Mikä on pointtisi osallistua ketjuun? Päteminenkö vaiko hyveellisen esittäminen? Syyttely? Syntipukin löytäminen? Näytät käsittävän tarkoituksella väärin kaiken ja vierittävän ns. rajoja siihen suuntaan, että saisit leimattua jotkut ketjuun osallistujat hulluiksi ja sairaiksi. Manipuloit, päsmäröit ja opetat. Vaikea uskoa, että käytöksesi taustalla ei ole mitään kaunaa.

Sinä se kaunaiselta vaikutat. Mistä tuo katkeruutesi kumpuaa, otatko kaiken itseesi huonon itsetuntosi vuoksi vaikka keskustelua käytäisi ihan yleisellä tasolla? Huomaatko miten hyökkäät minua vastaan? Itse olen tässä "jankannut" vain siitä, että aina kannattaa keskustella. Keskusteluun suostuminen ei ole alistumista tai nöyrtymistä vaan sen avulla voi ihan oikeasti rakentaa jotain parempaa. Ikävä jos otat mielipiteeni opettamisena...mistähän tuollainenkin ajatusvääristymä on sinulle syntynyt?

Ehkä olet vain tyhmä ja katkera paska, joka pitää mielipidettään ainoana oikeana. Mistä olet sellaista saanut kieroutuneeseen päähääsi? Etkö huomaa, kuinka sinä täällä juuri hyökkäät muita vastaan ja leimaat ja jankutat ja haluat jatkaa jankuttavaa keskustelua omalla törkeällä tavallasi, joten havainnollistaakseni sinulle nyt kerralla asiaa, laskeuduin jalustaltani sinne sinun tasollesi keskustelemaan sinun oivallisella tyylilläsi asioista, jotta voisimmme oppia lässyttämistäsi suurista viisauksistasi jotain tärkeää ja olennaista. Toivottavasti myönnät sentään sen, että sinulla saattaa olla jokin ajatusvääristymä tässä takana, koska et vain näytä ymmärtävän, että kaikki ihmiset eivät tule toimeen keskenään eivätkä jaksa toisiaan. Keskustelussa otetaan yleensä huomioon muutkin kuin omat mielipiteet, ja se on vastavuoroista, väittely on sitten eri asia. Jäikö jotain tästä sinulle nyt vielä epäselväksi?

Psykoosit tulilla siellä päässä...? Rauhoitu hyvä ihminen jo!

Rasittava jankkaaja, onneksi ei tarvi kestää tuollaisia idiootteja IRL.