Lue keskustelun säännöt.
INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään
20.08.2018 |
Oletko yrittänyt opetella tästä tavasta eroon? Vai oletko kokenut, että se on sinun persoonallesi paras tapa lopettaa hankala ihmissuhde?
Kommentit (258)
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomuus, joustamattomuus, mustavalkoisuus. Alhainen provosoitumiskynnys. Aggressiivisuus. Vihjailut ja varovainen varoittaminen. Ihmissuhdepelaaminen.
Mistä persoonallisuuahäiriöstä puhut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ennenkin lukenut näitä ketjuja, jossa todella katkeroitunut tyyppi haukkuu kaikki, jotka ovat joskus "hylänneet" ystävän. Selkeästi jäänyt hampaanrakoon aika paljonkin jotain. Viestit uhkuvat vihaa ja raivoa.
Vierailija kirjoitti:
Koomista on se, että moni tässä ketjussa tuntuu olevan ylpeä siitä, että on päättänyt näin ihmissuhteita. Jos saman kertoo kuitenkin psykologille, asiasta taatusti saa rukseja itselleen - eikä kovin positiivisessa mielessä.
Minulla oli myrkyllinen ystävä jota siedin kiltteyttäni yli 20 vuotta. Sairastan masennusta ja kävin terapiassa, kolmella eri terapeutilla, kaksi heistä psykologeja. Kaikki kolme rohkaisivat minua välttämään tai jopa katkaisemaan välit tuohon ystävään. Viimeisin, psykologi siis ihan, varoitti minua laittamasta poikki näyttävästi ja ovet paukkuen, vaan sen sijaan hissukseen. Näin vältettäisiin esim. viha-kosto-juorukampanja.
Oli elämäni paras päätös, olen alkanut parantua masennuksestanikin kun ei ole ketään enää dissaamassa ja arvostelemassa.
En ota enää ikinä lähelleni ihmisiä jotka ovat kateellisia, katkeria ja jotka puhuvat pahaa toisista.
Ystäväni kyllä tietää mistä pesäeroni johtuu. Häneltä on myös aikaisemmin pitkäaikaiset ystävät katkaisseet välit, hänen mielestään kun hän on niin "suorasanainen", eli suomeksi katkera, kateellinen, pahansuopa. Hän oli katkera kun olin sairauslomalla ja juorusi pitkin kyliä että minä elän mieheni varoilla ja olen laiska enkä siksi käy töissä, että vain näyttelen sairasta(selkävaiva). Kyllä minä sain ihan sairauspäivärahaa enkä mieheltäni lanttiakaan. Ystävä jankkasi minullekin jatkuvasti kuinka helpolla minä pääsen kun ei tarvitse käydä töissä ja että näyttelen vaan sairasta. Sitten kun kuulin juorusta, kerroin hänelle, ensimmäisen kerran ystävyytemme aikana tiukkaan ja vihaiseen sävyyn, että minusta kylillä puhutaan tällaista että tietääkö hän tästä mitään. Ystäväni meni vaikeaksi, punaiseksi ja änkytti jotain. Keräsi ajatuksiaan 10 minuuttia ja sitten huuliaan kielellään lipoen(näin hän tekee silloin kun yrittää manipuloida ihmisiä, esimerkiksi asiakkaita hoitolaansa), silmät kirkkaina, sulavasti alkoi manipuloimaan; eihän hän ainakaan ikinä ole noin sanonut eikä ajatellut, tai jos onkin sanonut niin hän oli vain ärsyyntynyt ei hän oikeasti tarkoittanut, sinä vain olet liian herkkä ottamaan itseesi kun olet niin pumpulissa elänyt, et ole joutunut kokeman kovia niin kuin hän jne. manipulaatiota.
Tähän jäi se ystävyys. Ystäväni kanssa ei pystynyt keskustelemaan, hän oli juuri kuin tässä ketjussa nämä aina sanavalmiit panssarihyökkääjät/yksi ja sama hyökkääjä/trolli(jos on trolli niin hyvin esittää manipuloijahyökkääjää).
Kannattaa googlata omien oikeuksien luettelo. Siellä sanotaan: Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni. Mielestäni tämä on oikein hyvä neuvo, selittely ja puolustelu antaa mahdollisuuden manipuloijalle aivopesuun; "niin mutta kun sinä..."
Persoonallisuus ei selitä kaikkea mutta vaikuttaa kommunikointityyliin. Varovaiset, intuitiiviset, tunteelliset ja korrektit INFJ-persoonat säikkyvät impulsiivisia, vauhdikkaita, vaihtelunhaluisia ja hyvin avoimia persoonia. Kenties on toisinkin päin, että INFJ-persoonat saattavat tuntua tylsiltä ja hankalan salamyhkäisiltä nopeatempoisemman persoonan silmissä. Uskon, että vuorovaikutusongelmista pääsisi, kun olisi aikaa ja rauhaa tutustua kunnolla. Harmillisesti sitä ei aikuisten ihmisten elämässä useinkaan ole riittävästi, joten sitä ajautuu samankaltaisten seuraan, koska näiden kanssa on helppo kommunikoida ja on tunne samasta aaltopituudesta. Kuitenkin erilaisilla persoonallisuustyypeillä olisi varmaankin paljon annettavaa toisilleen.
INFJ-nainen
Ei mitään aavistusta mikä on ifnj, mutta katoamistemppu on monesti ainoa oikea itselle sopiva vaihtoehto. Olen käyttänyt mm. sellaisissa tilanteissa, joissa olen saanut ihmisen kiinni minulle valehtelusta sellaisista asioista, jotka hän tietää minulle tärkeäksi. Jos esim. olisin menossa miesystävälleni kylään tarkoituksena yllättää hänet. Hiipisin sisään, näkisin hänet sohavalla lempimässä jotain toista naista, niin hiipisin vain ulos. Sen jälkeen poistaisin kaiken yhteydenpidon häneen, enkä selittelisi mitään. Mikäli asia tulisi eteeni joskus myöhemmin esim. niin että joku yhteinen tuttumme ihmettelisi minulle että kun Pekka on ihmetellyt miksi jätit hänet noin vain kuin nallin kalliolle, niin sanoisin että petturit jää kuin nallit kalliolle, ja kertoisin mitä näin. Miksi minun pitäisi tuollaisessa tilanteessa antaa miehen selittää mitään, kun ei ole enää mitään seliteltävää? Ai siksi että miehelle tulisi parempi mieli? Miksi miehelle pitäisi tulla parempi mieli, kun häntäkään ei minun paha mieleni kiinnostanut lempiessään toista naista sohvallaan...
Minä en ole täällä parantamassa kusipäisten ihmisten omaatuntoa, tai minään selittelyalustana. Mikäli minuun ei saa enää yhteyttä, niin voi olla ihan varma, että mistään pikkujutusta se ei johdu.
Kerran kävi niinkin, että tapailemani mies ilmoitti ettei nyt kerkä millään näemään minua pariin viikkoon kun on niin plajon tekemistä. Menin sitten ystäväni kanssa ravintolaan illalla, ja hän olikin ystävänsä kanssa siellä. Heh, nämä kiireet miksei minua kerkeä nähdä, oli työkiireet, ja lastenhoito. Nähdäkseni tämä ravintolailta ei liittynyt kumpaankaan. Kysyinkin asiasta mieheltä, ja hän siitä hermostui, ja aivan kuten arvasinkin, alkoi sättimään että hän ei siedä yhtään mustasukkaisuutta, ja kaikkea muuta tällaista miten minä olinkin syyllinen, ja keksin turhia juttuja. Paha vain että ainoa asia jonka esitin oli se, kun sanoin että luulin ettei hän kerkeä tehdä moneen viikkoon muuta kuin käydä töissä ja hoitaa lapsia. Siitä riemastui. Ilmoitin kyllä sitten ettei hän ole sellainen mies kenen kanssa haluan rakentaa tulevaisuudessa yhtään mitään, joten en vain feidannut, mutta hän olisi halunnut "keskustella" asiasta. No, minä en lähde väittelemään enkä riitelemään mistään sellaisesta josta olen päätökseni tehnyt. Miksi olisin kuunnellut selityksiä, haukkumistani, ja syyttelyä enää siinä vaiheessa kun olen jo ilmoittanut että en hänen kanssaan halua jatkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koomista on se, että moni tässä ketjussa tuntuu olevan ylpeä siitä, että on päättänyt näin ihmissuhteita. Jos saman kertoo kuitenkin psykologille, asiasta taatusti saa rukseja itselleen - eikä kovin positiivisessa mielessä.
Minulla oli myrkyllinen ystävä jota siedin kiltteyttäni yli 20 vuotta. Sairastan masennusta ja kävin terapiassa, kolmella eri terapeutilla, kaksi heistä psykologeja. Kaikki kolme rohkaisivat minua välttämään tai jopa katkaisemaan välit tuohon ystävään. Viimeisin, psykologi siis ihan, varoitti minua laittamasta poikki näyttävästi ja ovet paukkuen, vaan sen sijaan hissukseen. Näin vältettäisiin esim. viha-kosto-juorukampanja.
Oli elämäni paras päätös, olen alkanut parantua masennuksestanikin kun ei ole ketään enää dissaamassa ja arvostelemassa.
En ota enää ikinä lähelleni ihmisiä jotka ovat kateellisia, katkeria ja jotka puhuvat pahaa toisista.
Ystäväni kyllä tietää mistä pesäeroni johtuu. Häneltä on myös aikaisemmin pitkäaikaiset ystävät katkaisseet välit, hänen mielestään kun hän on niin "suorasanainen", eli suomeksi katkera, kateellinen, pahansuopa. Hän oli katkera kun olin sairauslomalla ja juorusi pitkin kyliä että minä elän mieheni varoilla ja olen laiska enkä siksi käy töissä, että vain näyttelen sairasta(selkävaiva). Kyllä minä sain ihan sairauspäivärahaa enkä mieheltäni lanttiakaan. Ystävä jankkasi minullekin jatkuvasti kuinka helpolla minä pääsen kun ei tarvitse käydä töissä ja että näyttelen vaan sairasta. Sitten kun kuulin juorusta, kerroin hänelle, ensimmäisen kerran ystävyytemme aikana tiukkaan ja vihaiseen sävyyn, että minusta kylillä puhutaan tällaista että tietääkö hän tästä mitään. Ystäväni meni vaikeaksi, punaiseksi ja änkytti jotain. Keräsi ajatuksiaan 10 minuuttia ja sitten huuliaan kielellään lipoen(näin hän tekee silloin kun yrittää manipuloida ihmisiä, esimerkiksi asiakkaita hoitolaansa), silmät kirkkaina, sulavasti alkoi manipuloimaan; eihän hän ainakaan ikinä ole noin sanonut eikä ajatellut, tai jos onkin sanonut niin hän oli vain ärsyyntynyt ei hän oikeasti tarkoittanut, sinä vain olet liian herkkä ottamaan itseesi kun olet niin pumpulissa elänyt, et ole joutunut kokeman kovia niin kuin hän jne. manipulaatiota.
Tähän jäi se ystävyys. Ystäväni kanssa ei pystynyt keskustelemaan, hän oli juuri kuin tässä ketjussa nämä aina sanavalmiit panssarihyökkääjät/yksi ja sama hyökkääjä/trolli(jos on trolli niin hyvin esittää manipuloijahyökkääjää).
Kannattaa googlata omien oikeuksien luettelo. Siellä sanotaan: Minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni. Mielestäni tämä on oikein hyvä neuvo, selittely ja puolustelu antaa mahdollisuuden manipuloijalle aivopesuun; "niin mutta kun sinä..."
Kannattaa muistaa että muillakin on oikeuksia kuin vain sinulla. Eivätkä ne aina sinua miellytä. Sinun viestisi on hyökkäävä ja pelottava, ja puhut kauhean rumasti ihmisistä.
Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt että ottaako INFJ sitä paskaa niskaan enemmän kuin muut? Siis suvaitsee liikaa toisen huonoa käytöstä ja uupuu. Saatan tajuta vasta myöhemmin että hei, enpä muuten itse käyttäytyisi noin kuten minua on kohdeltu.
Tämä oli hyvä, otankin tämän käyttöön. Joka kerta kun jotain per*seilen niin sanonkin: minulla on oikeus olla selittelemättä tai puolustelematta käytöstäni. Menee kyllä muilla luu kurkkuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.
TÄMÄ!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen näissä testeissä joko ENFP tai ENTP riippuen testauskerrasta. Mutta keski-ikäisenä minustakin on tullut tässä asiassa INFJ-tyylinen, en jaksa enää vääntää. 50 vuoden kokemuksella, asiat ei parane selvittelemällä vaan menevät enemmän sotkuun. Jatkan toki kommunikoimista, jos on pakko esim siksi, että kusipää on sukulainen tms, mutta se on täysin ulkokohtaista, enkä Anna itsestäni mitään.
Vierailija kirjoitti:
Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.
Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.
INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.
Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.
INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.
Tässähän se ongelma juuri onkin. Infj:lle ei saa aikaan mitään vastatunnetta, siitä ei saa otetta eikä mitään irti. Sitten tämä toinen enf tms persoona ärsyyntyy ja provosoituu ylilyönteihinkin asti kun ei saa toista vastavuoroiseen kommunikaatioon.
Vuorovaikutuksessa näiden asioiden tulisi olla tasapainossa mutta näillä kommunikaatiotyylien ääripäillä harvoin on.
Kumpikin reagoi ehkä tunteella, toinen sisäänpäin toinen ulospäin. Molempien pitäisi löytää joku harmonia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.
Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.
INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.
Haluatko siis tahallaan ärsyttää näitä "manipuloijavänkääjiä" sillä että olet kuin teflonpinta? Saatko jotain nautintoa siitä?
INFJ ei alennakaan itseään tavalliseen yhteenottoon, se on hänen mielestään tollojen hommaa, vaan hän purkaa aggressionsa pasiivisesti narsistisella manipuloinnilla muita kohtaan. Niin kypsää ja tasapainoista että ihan huimaa.
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus ei selitä kaikkea mutta vaikuttaa kommunikointityyliin. Varovaiset, intuitiiviset, tunteelliset ja korrektit INFJ-persoonat säikkyvät impulsiivisia, vauhdikkaita, vaihtelunhaluisia ja hyvin avoimia persoonia. Kenties on toisinkin päin, että INFJ-persoonat saattavat tuntua tylsiltä ja hankalan salamyhkäisiltä nopeatempoisemman persoonan silmissä. Uskon, että vuorovaikutusongelmista pääsisi, kun olisi aikaa ja rauhaa tutustua kunnolla. Harmillisesti sitä ei aikuisten ihmisten elämässä useinkaan ole riittävästi, joten sitä ajautuu samankaltaisten seuraan, koska näiden kanssa on helppo kommunikoida ja on tunne samasta aaltopituudesta. Kuitenkin erilaisilla persoonallisuustyypeillä olisi varmaankin paljon annettavaa toisilleen.
INFJ-nainen
Kyl mää vaan luulen, että jotkin extroverttien alatyypit (katkeroituneista ja sairaista puhumattakaan) ovat jo periaatteessa täysin sopimattomia infj-tyypille. Yö ja päivä, itä ja länsi, eivät kohtaa kuin hetkellisesti. Kaikkien hermot säästyvät, kun ei yritä sovittaa kuutiota pyöreään reikään.
Puhdas infj-tyyppi on lisäksi niin harvinainen, että meidän on vaikea löytää kaltaisiamme. Pysykää nyt ainakin epäherkät ekstrovertit omissa piireissänne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuus ei selitä kaikkea mutta vaikuttaa kommunikointityyliin. Varovaiset, intuitiiviset, tunteelliset ja korrektit INFJ-persoonat säikkyvät impulsiivisia, vauhdikkaita, vaihtelunhaluisia ja hyvin avoimia persoonia. Kenties on toisinkin päin, että INFJ-persoonat saattavat tuntua tylsiltä ja hankalan salamyhkäisiltä nopeatempoisemman persoonan silmissä. Uskon, että vuorovaikutusongelmista pääsisi, kun olisi aikaa ja rauhaa tutustua kunnolla. Harmillisesti sitä ei aikuisten ihmisten elämässä useinkaan ole riittävästi, joten sitä ajautuu samankaltaisten seuraan, koska näiden kanssa on helppo kommunikoida ja on tunne samasta aaltopituudesta. Kuitenkin erilaisilla persoonallisuustyypeillä olisi varmaankin paljon annettavaa toisilleen.
INFJ-nainen
Kyl mää vaan luulen, että jotkin extroverttien alatyypit (katkeroituneista ja sairaista puhumattakaan) ovat jo periaatteessa täysin sopimattomia infj-tyypille. Yö ja päivä, itä ja länsi, eivät kohtaa kuin hetkellisesti. Kaikkien hermot säästyvät, kun ei yritä sovittaa kuutiota pyöreään reikään.
Puhdas infj-tyyppi on lisäksi niin harvinainen, että meidän on vaikea löytää kaltaisiamme. Pysykää nyt ainakin epäherkät ekstrovertit omissa piireissänne.
Ei pyrkimystäkään toimeentulemiseen kun vikahan on niissä muissa....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avainsana on vuorovaikutusongelma. Erilaiset persoonallisuudet ottavat yhteen kun jokainen pitää tiukasti kiinni vain omasta näkemyksestään.
Höh, INFJ nimenomaan ei ota yhteen kenenkään kanssa. Ja sehän näitä manipuloija-vänkääjiä riepoo.
INFJ:n kanssa on helppo tulla toimeen - ellet ole päsmäröivä narsisti.
Tajuutko että siitä se vänkäys just aiheutuu kun injf ei viitsi vastata kun kysytään, mikään ei herätä hänessä reaktiota ja on kuin joku pelkkä kuori....kun ei viitsi alentua vuorovaikutukseen vaan mitätöi toisen täysin
Ehdottomuus, joustamattomuus, mustavalkoisuus. Alhainen provosoitumiskynnys. Aggressiivisuus. Vihjailut ja varovainen varoittaminen. Ihmissuhdepelaaminen.