INFJ - vaikeiden ihmissuhteiden päättäminen kuin seinään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?

Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.

Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.

Hävetkää!

Sellainen ihminen joka pystyy tekemään katoamistempun ei ole kiltti ja myötätuntoinen. Esittää vaan sellaisen roolia kun samalla sisällä kiehuu viha ja aggressio, joita ei ole oppinut oikealla tavalla hyväksymään ja ilmaisemaan. Passiivisaggressiivisuus kohdistuu toisiin ihmisiin ja usein henkilöön itseensäkin itsetuhoisena toimintana.

"Don't mistake my kindness for weakness. I am kind to everyone, but when someone is unkind to me, weak is not what you are going to remember about me."

Ei, onhan se paljon parempi tulla jälkikäteen muistetuksi tunne-elämältään epävakaan oloisena ja passiivis-aggressiivisena ihmisenä kuin heikkona. Vai onko sittenkään?

Iso merkityksellinen asia ihmissuhteissa itsellä INFJ:nä on se, että yritän niin kovasti niiden ihmisten puolesta, jotka miellän ystäviksi tai muuten tärkeiksi. Tuen, tsemppaan ja autan. Mitä nyt olen monien muiden tapaa toimia ystävyyssuhteissa se on paljon kevyempää ja pinnallisempaa. Ei niin vakavaa. Vaatimukset oman pään sisällä ihmissuhteille on niin kovat että joko niissä ollaan täysillä tai jos koen olevani "väärinkäytetty" ei ne ihmiset ole minulle enää mitään. Ei kaiken sen työn arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

Mainiota vääntöä! Infj-persoonat ovatkin yllättävän kipakoita päästessään ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Nyt vain vastaava kiukku esiin reaalimaailmassa toimiessa, niin johan huono kohtelu alkaa vähentyä vauhdilla.

Mistä ihmeestä luulit, että näitä ei olisi sanottu suoraan, siinä suhteessa. Montako kertaa pitää sanoa, että nämä kumppanit eivät kuuntele, jankkaavat vaan vaikka niille sanoisi mitä, ja vaikka kuinka monta kertaa.

Niin kuin tämä ketju.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainiota vääntöä! Infj-persoonat ovatkin yllättävän kipakoita päästessään ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Nyt vain vastaava kiukku esiin reaalimaailmassa toimiessa, niin johan huono kohtelu alkaa vähentyä vauhdilla.

Mistä ihmeestä luulit, että näitä ei olisi sanottu suoraan, siinä suhteessa. Montako kertaa pitää sanoa, että nämä kumppanit eivät kuuntele, jankkaavat vaan vaikka niille sanoisi mitä, ja vaikka kuinka monta kertaa.

Niin kuin tämä ketju.

Tässä ketjussa on myös aika monta kertaa sanottu, että vältetään henkeen ja vereen niitä avoimia konflikteja. Aina sekään ei vain ole järkevää, jos haluaisi oikeasti saada ihmissuhteen toimimaan paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?

Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.

Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.

Hävetkää!

Sellainen ihminen joka pystyy tekemään katoamistempun ei ole kiltti ja myötätuntoinen. Esittää vaan sellaisen roolia kun samalla sisällä kiehuu viha ja aggressio, joita ei ole oppinut oikealla tavalla hyväksymään ja ilmaisemaan. Passiivisaggressiivisuus kohdistuu toisiin ihmisiin ja usein henkilöön itseensäkin itsetuhoisena toimintana.

"Don't mistake my kindness for weakness. I am kind to everyone, but when someone is unkind to me, weak is not what you are going to remember about me."

Ei, onhan se paljon parempi tulla jälkikäteen muistetuksi tunne-elämältään epävakaan oloisena ja passiivis-aggressiivisena ihmisenä kuin heikkona. Vai onko sittenkään?

Minun eksäni varmaan puhuu minusta juuri noin. Minua se ei voisi vähempää liikuttaa. Hän ei luojan kiitos enää ole elämässäni.

Sivumennen, minä kestin häntä viisitoista vuotta. Minun jälkeeni kukaan ei ole kestänyt häntä vuottakaan. Mutta minähän se epävakaa olen tietysti.

Aivan sama. Se keskustelu on käyty ja päätöksessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jännä reaktio, että kun on itse käyttäytynyt kuin k....sipää ja kohdellut ystäväänsä likasankona, niin kun ystävä irtisanoutuu tästä hyväksikäytetyn roolista, niin sitä ei millään suostuisi hyväksymään. Luuletteko että kaikki ihmiset ovat niin idiootteja, että antavat ihmisten pitää heitä heittopusseina koko elämänsä ajan? Kyllä se useimmiten menee niin, että kun huomaa ja tajuaa tulleensa täysin hyväksikäytetyksi henkisesti ja emotionaalisesti, niin tajuaa laittaa sen ystävyyden jäihin. Ei kukaan ole niin tyhmä, että jäisi siihen kattelemaan josko se vielä muuttuisi paremmaksi.

Tunnetko noin paljon alemmuutta kaikkia ihmisiä kohtaan? Kannattaisiko opetella itsearvostusta ja itsetuntoa ja jo ihmissuhteen aikana laittaa omat rajat toiselle selväksi ettei joutuisi tilanteeseen, jossa on pakko kadota?

On ihmisiä, jotka eivät välitä mistään rajoista, eivätkä kunnioita toisten rajoja, tarpeita eikä ääneen lausuttuja toiveita.

Eri

Ei kannata nyt kuitenkaan vierittää toisten syyksi omaa kyvyttömyyttä rajojen asettamiseen ja tuppisuuna oloon. Suurin osa ihmisistä kuitenkin mielellään hyväksyy toisen rajat ja kunnioittaa niitä. Mutta kun kukaan ei ajatustenlukija ole, ei niitä voi tietää ellei niitä selkeästi kerrota. Vihjailut on ihmissuhdepelureiden hommaa.

Kommunikointi pitäisi toimia molempiin suuntiin. On juuri kovakorvaisten ja suuriäänisten puolustus, että ei muka sanottu tarpeeksi selvästi ja usein. Olen kuullut senkin, että sun olisi pitänyt sanoa vielä useamman kerran, enhän mä nyt voinut tietää että sä tarkoitat sitä.

Miksi olet ylipäätään ollut tekemisissä sellaisen suuriäänisen kanssa jos se piirre on sinulle niin vastenmielinen? Jos sellaisen olet ystäväksesi ottanut, yhtälailla sinun pitäisi miettiä miksi hän on sellainen ja ilmaista itsesi hänen ymmärtämällään tavalla. Ihan samoin kun sinä odotat, että sinut huomioidaan sinua miellyttävällä tavalla.

Ymmärrätkö että kaiken tämän väännön takana on erilaiset kommunikointityylit ja haluttomuus ymmärtää toisen näkökulmaa ja kokemusta oikeasti.

Rikkoutuneita ihmissuhteita ja kyyneliä tulee olemaan niin kauan ennenkö me kaikki opitaan kommunikoimaan toistemme kanssa. Myös sinulla ghostaaja, on sisimmässäsi huono omatunto teostasi vaikka yrittäisit kuinka työntää sen pois tietoisuudestasi ja vaikka miten mittaamaton ylpeytesi olisi tiellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?

Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.

Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.

Hävetkää!

Sellainen ihminen joka pystyy tekemään katoamistempun ei ole kiltti ja myötätuntoinen. Esittää vaan sellaisen roolia kun samalla sisällä kiehuu viha ja aggressio, joita ei ole oppinut oikealla tavalla hyväksymään ja ilmaisemaan. Passiivisaggressiivisuus kohdistuu toisiin ihmisiin ja usein henkilöön itseensäkin itsetuhoisena toimintana.

"Don't mistake my kindness for weakness. I am kind to everyone, but when someone is unkind to me, weak is not what you are going to remember about me."

Ei, onhan se paljon parempi tulla jälkikäteen muistetuksi tunne-elämältään epävakaan oloisena ja passiivis-aggressiivisena ihmisenä kuin heikkona. Vai onko sittenkään?

Epävakaat riehuvat ja jankkaavat, haukkuvat ihmisiä ja aiheuttavat kohtauksia. Kuten sinä. Infj kammoaa tuollaista käytöstä ja poistuu ilman draamaa kuvioista. Epävakaa jää länkyttämään ja riehumaan ja haukkumaan muita. Katso peiliin.

infj nainen kirjoitti:

Iso merkityksellinen asia ihmissuhteissa itsellä INFJ:nä on se, että yritän niin kovasti niiden ihmisten puolesta, jotka miellän ystäviksi tai muuten tärkeiksi. Tuen, tsemppaan ja autan. Mitä nyt olen monien muiden tapaa toimia ystävyyssuhteissa se on paljon kevyempää ja pinnallisempaa. Ei niin vakavaa. Vaatimukset oman pään sisällä ihmissuhteille on niin kovat että joko niissä ollaan täysillä tai jos koen olevani "väärinkäytetty" ei ne ihmiset ole minulle enää mitään. Ei kaiken sen työn arvoisia.

Tuossa on kyllä mukana jo selvää marttyyrimeininkiä. Hyvässä ihmissuhteessa tuetaan ja tsempataan molemmin puolin ja omien voimavarojen mukaan. Ei ole ihan tervettä se, että auttaa ja tukee toista niin, että se käy työstä ja lopulta uupuu ja turhautuu niin, että ainoa vaihtoehto on tehdä toisesta ihmisestä itselleen merkityksetön. Aika järkyttävää itse asiassa.

Miksi sinä otat liiallista vastuuta toisten ihmisten elämästä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?

Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.

Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.

Hävetkää!

Sellainen ihminen joka pystyy tekemään katoamistempun ei ole kiltti ja myötätuntoinen. Esittää vaan sellaisen roolia kun samalla sisällä kiehuu viha ja aggressio, joita ei ole oppinut oikealla tavalla hyväksymään ja ilmaisemaan. Passiivisaggressiivisuus kohdistuu toisiin ihmisiin ja usein henkilöön itseensäkin itsetuhoisena toimintana.

"Don't mistake my kindness for weakness. I am kind to everyone, but when someone is unkind to me, weak is not what you are going to remember about me."

Ei, onhan se paljon parempi tulla jälkikäteen muistetuksi tunne-elämältään epävakaan oloisena ja passiivis-aggressiivisena ihmisenä kuin heikkona. Vai onko sittenkään?

Epävakaat riehuvat ja jankkaavat, haukkuvat ihmisiä ja aiheuttavat kohtauksia. Kuten sinä. Infj kammoaa tuollaista käytöstä ja poistuu ilman draamaa kuvioista. Epävakaa jää länkyttämään ja riehumaan ja haukkumaan muita. Katso peiliin.

INFJ sieltä kurkistaa... Entä sinun testituloksesi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mainiota vääntöä! Infj-persoonat ovatkin yllättävän kipakoita päästessään ilmaisemaan itseään kirjallisesti. Nyt vain vastaava kiukku esiin reaalimaailmassa toimiessa, niin johan huono kohtelu alkaa vähentyä vauhdilla.

Mistä ihmeestä luulit, että näitä ei olisi sanottu suoraan, siinä suhteessa. Montako kertaa pitää sanoa, että nämä kumppanit eivät kuuntele, jankkaavat vaan vaikka niille sanoisi mitä, ja vaikka kuinka monta kertaa.

Niin kuin tämä ketju.

Ongelma on siinä, että sulle on olemassa vain sun joustamaton mielipide ja näkemys, ja kun joku muu yrittää selittää sulle näkemystään et ota sitä vastaan koska pidät sitä jankkaamisena. Sitten se toinen luulee ettet vaan tajua ja yrittää lisää. Sitten sä suutut toisen jankkaamiseen ja hylkäät. Tuleeko se toinenkaan siinä kuulluksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se jännä reaktio, että kun on itse käyttäytynyt kuin k....sipää ja kohdellut ystäväänsä likasankona, niin kun ystävä irtisanoutuu tästä hyväksikäytetyn roolista, niin sitä ei millään suostuisi hyväksymään. Luuletteko että kaikki ihmiset ovat niin idiootteja, että antavat ihmisten pitää heitä heittopusseina koko elämänsä ajan? Kyllä se useimmiten menee niin, että kun huomaa ja tajuaa tulleensa täysin hyväksikäytetyksi henkisesti ja emotionaalisesti, niin tajuaa laittaa sen ystävyyden jäihin. Ei kukaan ole niin tyhmä, että jäisi siihen kattelemaan josko se vielä muuttuisi paremmaksi.

Tunnetko noin paljon alemmuutta kaikkia ihmisiä kohtaan? Kannattaisiko opetella itsearvostusta ja itsetuntoa ja jo ihmissuhteen aikana laittaa omat rajat toiselle selväksi ettei joutuisi tilanteeseen, jossa on pakko kadota?

On ihmisiä, jotka eivät välitä mistään rajoista, eivätkä kunnioita toisten rajoja, tarpeita eikä ääneen lausuttuja toiveita.

Eri

Ei kannata nyt kuitenkaan vierittää toisten syyksi omaa kyvyttömyyttä rajojen asettamiseen ja tuppisuuna oloon. Suurin osa ihmisistä kuitenkin mielellään hyväksyy toisen rajat ja kunnioittaa niitä. Mutta kun kukaan ei ajatustenlukija ole, ei niitä voi tietää ellei niitä selkeästi kerrota. Vihjailut on ihmissuhdepelureiden hommaa.

Kommunikointi pitäisi toimia molempiin suuntiin. On juuri kovakorvaisten ja suuriäänisten puolustus, että ei muka sanottu tarpeeksi selvästi ja usein. Olen kuullut senkin, että sun olisi pitänyt sanoa vielä useamman kerran, enhän mä nyt voinut tietää että sä tarkoitat sitä.

Miksi olet ylipäätään ollut tekemisissä sellaisen suuriäänisen kanssa jos se piirre on sinulle niin vastenmielinen? Jos sellaisen olet ystäväksesi ottanut, yhtälailla sinun pitäisi miettiä miksi hän on sellainen ja ilmaista itsesi hänen ymmärtämällään tavalla. Ihan samoin kun sinä odotat, että sinut huomioidaan sinua miellyttävällä tavalla.

Ymmärrätkö että kaiken tämän väännön takana on erilaiset kommunikointityylit ja haluttomuus ymmärtää toisen näkökulmaa ja kokemusta oikeasti.

Rikkoutuneita ihmissuhteita ja kyyneliä tulee olemaan niin kauan ennenkö me kaikki opitaan kommunikoimaan toistemme kanssa. Myös sinulla ghostaaja, on sisimmässäsi huono omatunto teostasi vaikka yrittäisit kuinka työntää sen pois tietoisuudestasi ja vaikka miten mittaamaton ylpeytesi olisi tiellä.

Sekoitat tähän nyt jonkun ghostaamisen. Minä en ghostaa. Pystyn ihan hyvin viestimään suoraan, että kiitos, se oli siinä. Syynkin annan. Mutta en ala enää vatvoa siinä vaiheessa, kokemus on opettanut, että sen tarkoitus on manipuloida minut muuttamaan mieleni, koska jätetty menettää saavutettuja etujaan ja mukavuuksiaan, jotka on pitänyt jo itsestäänselvyytenä. Se on neuvottelu, jossa minulla ei ole mitään voitettavaa, vaan vain hävittävää. Toisella neuvotteluosapuolella ei ole tarjota enää mitään sellaista valuuttaa, mitä haluaisin.

Ei ole sanottu että tämä luonneyhdistelmä olisikaan mikään siunaus. Muutamat tällaiset ihmissuhteet onkin opettaneet olematta ottamatta liikaa vastuuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?

Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.

Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.

Hävetkää!

Sellainen ihminen joka pystyy tekemään katoamistempun ei ole kiltti ja myötätuntoinen. Esittää vaan sellaisen roolia kun samalla sisällä kiehuu viha ja aggressio, joita ei ole oppinut oikealla tavalla hyväksymään ja ilmaisemaan. Passiivisaggressiivisuus kohdistuu toisiin ihmisiin ja usein henkilöön itseensäkin itsetuhoisena toimintana.

"Don't mistake my kindness for weakness. I am kind to everyone, but when someone is unkind to me, weak is not what you are going to remember about me."

Ei, onhan se paljon parempi tulla jälkikäteen muistetuksi tunne-elämältään epävakaan oloisena ja passiivis-aggressiivisena ihmisenä kuin heikkona. Vai onko sittenkään?

Epävakaat riehuvat ja jankkaavat, haukkuvat ihmisiä ja aiheuttavat kohtauksia. Kuten sinä. Infj kammoaa tuollaista käytöstä ja poistuu ilman draamaa kuvioista. Epävakaa jää länkyttämään ja riehumaan ja haukkumaan muita. Katso peiliin.

INFJ sieltä kurkistaa... Entä sinun testituloksesi?

No tuskin olet INFJ sinä tunne-elämän epävakaudesta ja passiivisaggressiivisuudesta jankkaava. Haluat vaan jostain syystä yrittää mustamaalata INFJ-luonnetta, ja miksi? Tämä koko keskustelun aihehan on ihan naurettava. Sanotaan vaikka, että henkilö A kohtelee INFJ:tä niin huonosti, ettei INFJ halua enää olla tekemisissä A:n kanssa. INFJ yrittää toistuvasti korjata ongelmaa, mutta A ei kuuntele tai halua saada muutosta aikaan. Lopulta INFJ ei enää jaksa elää elämäänsä kynnysmattona ja katkaisee suhteen. Ja tässä tapauksessa INFJ on epävakaa narsisti ja kiusaaja A on se hyvis?

Vaikuttaa muutenkin jotenkin siltä, että täällä joku (yksi ja sama henkilö?) on saanut kaivettua INFJ-luonnekuvauksesta yhden negatiivisen piirteen eli tuon door slamin esille, ja on siitä niin mehuissaan, että pakko saada arvostella oikein kunnolla sen yhden negatiivisen piirteen takia. Päästä jopa narsistiksi ja epävakaaksi haukkumaan, kun INFJ:t ovat muuten niin fiksuja ja rauhallisia. Tiedoksi sinulle, että jokaisesta luonnekuvauksesta löytyy niitä hyviä ja ei niin hyviä piirteitä. Keskity vaikka oman luonnekuvauksesi positiivisiin piirteisiin niin ei tarvi kateellisena meuhkata.

T. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä ketju aloituksesta alkaen halveksii ihmisiä, jotka ovat erilaisia kuin itse?

Introt yleensäkään eivät mollaa toisia, sen sijaan ekstroja tuntuu harmittavan ihan hirveästi introjen tapa olla ja elää. Mitä ihmeen päsmäreitä te o!ette? Että kaikkien pitäisi tanssia teidän säännöillä? Ja TEILLÄ on pokkaa kutsua itsenäisiä introja narsuiksi! Itse olette. Huhhuh.

Minä myös poistun, vaikken varsinaista kohderyhmää olekaan. Myötätunnosta kilttejä ja sensitiivisiä infj:tä kohtaan.

Hävetkää!

Sellainen ihminen joka pystyy tekemään katoamistempun ei ole kiltti ja myötätuntoinen. Esittää vaan sellaisen roolia kun samalla sisällä kiehuu viha ja aggressio, joita ei ole oppinut oikealla tavalla hyväksymään ja ilmaisemaan. Passiivisaggressiivisuus kohdistuu toisiin ihmisiin ja usein henkilöön itseensäkin itsetuhoisena toimintana.

"Don't mistake my kindness for weakness. I am kind to everyone, but when someone is unkind to me, weak is not what you are going to remember about me."

Ei, onhan se paljon parempi tulla jälkikäteen muistetuksi tunne-elämältään epävakaan oloisena ja passiivis-aggressiivisena ihmisenä kuin heikkona. Vai onko sittenkään?

Epävakaat riehuvat ja jankkaavat, haukkuvat ihmisiä ja aiheuttavat kohtauksia. Kuten sinä. Infj kammoaa tuollaista käytöstä ja poistuu ilman draamaa kuvioista. Epävakaa jää länkyttämään ja riehumaan ja haukkumaan muita. Katso peiliin.

INFJ sieltä kurkistaa... Entä sinun testituloksesi?

No tuskin olet INFJ sinä tunne-elämän epävakaudesta ja passiivisaggressiivisuudesta jankkaava. Haluat vaan jostain syystä yrittää mustamaalata INFJ-luonnetta, ja miksi? Tämä koko keskustelun aihehan on ihan naurettava. Sanotaan vaikka, että henkilö A kohtelee INFJ:tä niin huonosti, ettei INFJ halua enää olla tekemisissä A:n kanssa. INFJ yrittää toistuvasti korjata ongelmaa, mutta A ei kuuntele tai halua saada muutosta aikaan. Lopulta INFJ ei enää jaksa elää elämäänsä kynnysmattona ja katkaisee suhteen. Ja tässä tapauksessa INFJ on epävakaa narsisti ja kiusaaja A on se hyvis?

Vaikuttaa muutenkin jotenkin siltä, että täällä joku (yksi ja sama henkilö?) on saanut kaivettua INFJ-luonnekuvauksesta yhden negatiivisen piirteen eli tuon door slamin esille, ja on siitä niin mehuissaan, että pakko saada arvostella oikein kunnolla sen yhden negatiivisen piirteen takia. Päästä jopa narsistiksi ja epävakaaksi haukkumaan, kun INFJ:t ovat muuten niin fiksuja ja rauhallisia. Tiedoksi sinulle, että jokaisesta luonnekuvauksesta löytyy niitä hyviä ja ei niin hyviä piirteitä. Keskity vaikka oman luonnekuvauksesi positiivisiin piirteisiin niin ei tarvi kateellisena meuhkata.

T. Eri

Luonnetestien mukaan olen INFJ. Onko sinulla jotkut defenssit päällä, kun yrität väittää minun olevan jotain muuta? Miksi?

Täällä yksi, jolla diagnosoituna epävakaa persoonallisuus ja testistä tullut teinistä lähtien INFJ. Mutta epävakaita löytyy kyllä varmasti kaikista tyypeistä ja INFJ- tuskin on yliedustettuna. Kuvittelisin melkeinpä, että juuri toisinpäin.

Vierailija kirjoitti:

Täällä yksi, jolla diagnosoituna epävakaa persoonallisuus ja testistä tullut teinistä lähtien INFJ. Mutta epävakaita löytyy kyllä varmasti kaikista tyypeistä ja INFJ- tuskin on yliedustettuna. Kuvittelisin melkeinpä, että juuri toisinpäin.

Väestötiede.blogin mukaan tyypillisimmät persoonallisuushäiriöt INFJ:llä ovat riippuvainen, narsistinen ja depressiivinen.

Saman blogin kohdasta Luonnetyypit rikollisina:

"INFJ: Salaliitto, juonittelu, kavallus

Sano ”selkäänpuukottaja” ja löydät vinksahtaneen INFJ:n. Siinä, missä ENFJ suuntautuu ulospäin ja pettää suuren ihmisjoukon, INFJ tekee saman yksilö- tai organisaatiotasolla."

https://vaestotiede.wordpress.com/2015/10/10/mbti-luonnetyypeista-yleis…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vai on toisen keskusteluyritykset jankkausta? Tämä tulee muuten aika monen teikäläisen suusta että muiden tunteet, näkemykset ja keskustelu on jankkausta. Kuinka voit ylentää itsesi tuolla tavalla toisen yläpuolelle? Eelleen vahvistuu käsitys että teikäläiset ovat tunteettomia, kylmiä ja tunne-elämältä vakavasti häiriintyneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitin edellä näkemykseni, miten välien katkaisemisessa kumpikin voittaa. Minä en ajattele olevani mitenkään poikkeuksellisen kiltti ihminen. Olen tavallinen eli yritän olla ystävilleni hyvä ystävä, niin kiltti kuin yleensä ollaan, mukava, reilu, kuunteleva, osallistuva, myötätuntoinen ja luotettava. Kestän kyllä eriäviä mielipiteitä, mutta ystävyyteen tai parisuhteeseen ei mielestäni kuulu ylenmääräinen kiukuttelu ja haukkuminen. Kun tätä jatkuu aikansa, totean ettei tämä ole ystävyyttä. Se on toisen ongelma, jos ei tätä ymmärrä. Olen yleensä jo hyvissä ajoin varoittanut, että mulla tulee raja kyllä vastaan ja se on siinä sitten.

Toisin sanoen en minä kiltteyttäni katkaise välejä tai konfliktien pelosta, vaan koska tää ihminen ei ole mulle enää sen arvoinen, että haluaisin nähdä vaivaa selvittääkseni asian. Eli sellainen raja on ylitetty, että sieltä olisi enää mitenkään paluuta mihinkään. Tällä ihmisellä ei ole enää mitään merkitystä minulle, koska hän on osoittanut sanoillaan ja teoillaan minulle samoin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää? Tää ihminen voi tulla huutamaan ja riehumaan mulle päin naamaa, mut mä katson hänen ohitseen. Hän voi tulla nauramaan mulle päin näköä, mutta katson hänen ylitseen. Hän voi tulla juttelemaan ja kuuntelen, mutten vastaa, koska mua ei enää kiinnosta mikään mitä tää ihminen puhuu tai tekee. Mä en ole velkaa hänelle mitään enkä kaipaa häneltä mitään. Juna meni jo.

Vaikka sinä vihaisit jotakin, voit suhtautua häneen asiallisesti. Noin käyttäytyessäsi olet julma etkä anna ihmisille mitään uusia mahdollisuuksia. Sakotat häntä siitä, että hän on omanlaisensa - aivan kuin sinulla siihen olisi varaa. Sinäkin olet kuitenkin omanlaisesi. 

Esim. vankiloissa murhaajan ja murhatun omaisten välillä voidaan käyttää ns. sovittelutoimintaa, jos omaiset sellaisesta ovat kiinnostuneita. Eivät ne omaiset varmastikaan tule koskaan rakastamaan sitä murhaajaa, mutta asiallisia keskusteluja voidaan silti käydä. Anteeksi ei ole pakko antaa, mutta siinä annetaan mahdollisuus toiselle pyytää anteeksi. 

Tällaista et varmaan tajua yhtään. 

Mä en haudo vihaa enkä kaipaa anteeksipyyntöä. Tässä kiteytyy oikeastaan hyvin juuri se, miksi välien katkaisu toimii hyvin. Kun toinen, kaltaisesi, ei suostu ymmärtämään ettei ole enää tarvetta sovitella tai keskustella. Sinun keskustelusi tarkoittaa minulle tyhjää jankuttamista selvästä asiasta, joka on se, ettei mitään sanottavaa enää ole. Loukkaus on mennyt jo niin pitkälle, ettei siinä rypeminen tuo tilanteeseen mitään uutta. Vaikka sitä vatvottaisiin maailman tappiin, se ei enää muuta mitään.

Kyllä voisin sanoa, että tää on tässä. Mutta kun te jankuttavat ette tajua sitä vaan jäätte vaatimaan selvitystä, analyysia, keskustelua, anteeksiantoa ja pyyntöä, itkua ja alistumista. Teille ei mikään riitä, koska teidän tarpeemme menevät aina muiden edelle. Siksi ei vaikuta edes vaivautua keskustelemaan, koska se ei johda mihinkään.

En mä menisi läheisen murhaajakaan tapaamaan ja sovittelemaan. Se on sama kuin paskois housuun ja piehtaroisi siinä. Mieluummin vaihdan puhtaat housut.

Vai on toisen keskusteluyritykset jankkausta? Tämä tulee muuten aika monen teikäläisen suusta että muiden tunteet, näkemykset ja keskustelu on jankkausta. Kuinka voit ylentää itsesi tuolla tavalla toisen yläpuolelle? Eelleen vahvistuu käsitys että teikäläiset ovat tunteettomia, kylmiä ja tunne-elämältä vakavasti häiriintyneitä.

No sittenhän ollaan samanlaisia. Etpä itsekään ole erityisen empaattinen ja tasapainoinen, jos mielestäsi muiden ihmisten tehtävä on ottaa niskaansa kaikki paska mitä juuri sinun mieleesi tulee ulos suoltaa. Ei ole sekään kovin tervettä, että muka ystävänä haukut joka kerta ja haistattelet ja naurat toisen tekemisille ja sanomisille päin naamaa ja selän takana, levittelet yksityisasiat ja haluat määrätä miltä toinen näyttää, kuulostaa, tekee ja on. Todella terve yksilö taidankin olla. Mitä tässä tilanteessa haluaisit vielä jankuttaa? Minua ei enää kiinnosta, miksi sinun mielestäsi en saa pukeutua, näyttää, olla, seurustella, harrastaa, käyttää rahaa jne kuten muut normaalit ihmiset. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää, ettei mikään mitä sanoisit enää, muuta käsitystäni sinusta ei-ystävänä tai kokonaistilanteesta.