Lue keskustelun säännöt.
Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.
19.08.2018 |
Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.
Kommentit (401)
Vierailija kirjoitti:
Yhdellä tutulla lapset 3 kpl, 6v - 1 v. Kaikki on tuupattu hoitoon 9 kk ikäisinä heti äitiysloman loputtuaja esikoisen jälkeen syntyneet sisarukset on tuupattu hoitoon äidin uuden äitiysloman ajaksi, siis jo silloin kun uusi vauva on vielä syntymättä (eli äitiysloman ekan 4 viikon aikana) ..samainen tyyppi ei myöskään ole imeyttänyt yhtäkään lataan vaan päätti jo ennakolta että pullolla mennään. No ehkä se on parempi että ovat hoidossa pitkää päivää (8-16 joka päivä) jos itse ei jaksa, on kyllä täydellinen kasvattaja omasta mielestään, esim ihan omaa ansiota on se että kaikki lapset ovat nukkuneet lähes heti täysiä öitä. Ihannoi mediassa uutisoitua ranskalaista kasvatustapaa, lapset eivät saa häiritä normaalia elämää. Kuulostaa karikatyyriäidiltä mutta ei ole, ihan totista totta ja on itse ylpeä tästä.
Pulloruokittu poikani on menestyvä asianajaja ja pulloruokitulla lapsenlapselleni keskiarvo 9.8, aloitti juuri lukion Norssissa. Eikä kummallakaan sairauksia lapsena, ei edes korvatulehduksia. Lapsenlapsi aloitti päiväkodissa 1,2 vuotiaana.
En usko tippaakaan imetyksen etuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yksi niistä, jotka ovat aina puhuneet sen puolesta, että isompi lapsi tarvitsee lapsiryhmää ja leikkikavereita vaikka kotona olisi vauva.
MUTTA esimerkin lapsi on aivan liian pieni. Tottakai tulisi hoitaa kotona! Sydäntä kylmää koko ajatuskin että noin pieni sisarus viedään hoitoon. Jos lapsi olisi 4-vuotias, olisi muutama tunti tarhaa tai kerhoa tärkeää.
Tämä on tätä nykyvanhemmuutta
https://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/55702-lapset-tuodaan-hoitoon-…
https://www.uusisuomi.fi/ymparisto/120785-lasten-hoitaja-vanhempien-kay…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä jännä, miten toisten ihmisten ratkaisut jaksaa joitakin kuohuttaa ja kiinnostaa. Perheet ja tilanteet ovat erilaisia ja mielestäni jokainen saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa selvitä lapsiperhearjesta. Aikoinaan monet työssäkäyvät äidit pitivät sen 6 kk äitiyslomaa ja sen jälkeen pistivät lapsen seimeen hoitoon ja ihan normaaleja ihmisiä niistäkin kasvoi. Kyllä sankariäideillä on elämä kovaa kun sitä omaa kruunua pitää ennättää kaiken muun touhun lisäksi ahkerasti kiillottaa toisten elämää arvostelemalla.
Kyllä asia kiinnistaa yhteiskunnallisesti, sillä kunnallinen päivähoito, että äitiysloma maksetaan verovaroista ja tässä tapauksessa perhe käyttää tuet tuplana, toisin kuin niissä perheessä, jossa äitiyslomalla oleva äiti hoitaa vauvan ohella muut perheen lapset, ilman merkittävää yhteiskunnan tukea ja näin lisää perheiden eriarvoisuutta.
Alle 3-vuotiaan päivähoidon kustannukset ovat veronmaksajille n.1250-1560€/kk
eli ap. tapauksessa perhe saa ylimääräistä tukea, kuin esim. naapuri, jonka 1,5v hoidetaan kotona. Ja sen lisäksi äidille maksetaan äitiyspäivärahaa.Luulen, ettei tulevaisuudessa ole ap. kaltaisiin tapauksiin varaa, vaan lapset hoidetaan päiväkodissa tai kotona ja väärinkäytökset estetään muutaman vuoden sisällä, sillä aina löytyy vanhempia, jotka härskisti hyödyntävät laissa olevat porsaanreiät.
Täh? Ei tämä ole mikään "porsaanreikä", vaan täysin tietoisesti tehty poliittinen päätös ja linjaus. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on jokin aika sitten kavennettu, mutta itseasiassa moni kunta ei halunnut ottaa rajoitusta alunperinkään käyttöön, ja lisäksi monet jotka ottivat ovat nyt kumoamassa päätöksen palauttamassa täyden subjektiivisen päivähoito-oikeuden.
Tähän voit toki halutessasi vaikuttaa äänestämällä tai hakeutumalla itse paikallispolitiikkaan, mutta yksittäisten kansalaisten syyllistäminen yhteiskunnallisista päätöksistä nyt on kertakaikkiaan typerää. Kun palveluita tarjotaan niin niitä myös käytetään. Sitä vastaan on jokseenkin turha taistella.
Tämä ilmiö on tullut vasta 2000-luvulla, sillä tuskin 80-luvulla kun laki hyväksyttiin, ei varmasti tullut edes mieleen viedä 1,5v päiväkotiin, jos toinen vanhempi oli kotona. Siitä piti huolen yleinen paheksunta ja moraali.
Mun esikoinen syntyi 1996 enkä tuntenut omassa suvussa, tuttavapiirissä tai naapurissa ketään, jonka lapsi olisi ollut päiväkodissa, jos jompi kumpi vanhempi oli kotona, ellei kuulunut lasun piiriin tai perheessä ei olisi ollut ongelmia.
Toinen lapsi syntyi 1999 ja 3v jäi kotihoitoon, kun olin kotona ja silloin jos esikoinen olisi ollut päiväkodissa, yleisesti pidettiin paheksuttavana ja perhe olisi leimattu ongelmaperheeksi ja päivähoidon tarve olisi perustunut sos.tapaukseksi.
N ei vanhempia edes hetkauta, jos leimaantuu sos.tapaukseksi.
Näin paljon asenteet ja moraali on muuttunut vajaassa 20vuodessa.
Nykyään normaalit ihmiset eivät leimaa ketään sosiaalitapauksiksi, edes niitä oikeita sosiaalitapauksia jotka muuten kaipaavat apua eivätkä mitään leimaamista. Sinun kaltaistesi naapurikyylien ja mielensäpahoittajien näkemyksistä ei kenenkään kuulukaan välittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua taas ihmetyttää, kuinka tyrmätään ne perheet, jotka vievät esikoisen päiväkotiin äidin jaksamisen vuoksi, mutta samanaikaisesti isän piittaamattomuus lastenhoitoon tai jopa raha on ihan täydellisen hyvä syy viedä puolitoistavuotias hoitoon. Sinne samalle meluisalle pienten puolelle.
Jos joku sanoo, että ei ollut varaa olla kotona, kaikki nyökyttelevät hyväksyvästi. Juu. Ei raha puussa kasva. Luulisi, että rahaongelmiin olisi paljon helpompi varautua etukäteen kuin jaksamisongelmiin. Mutta ei. Pitäähän se töihin mennä, se on sitä oikeaa elämää. Ja sekin on parempi, että pienten lasten äiti sanoo menevänsä töihin lepäämään kuin että hän lepäisi kotona.
Kertoo ehkä jotain kulttuuristamme.
Omalla kohdallani palasin töihin esikoisen ollessa 1,5-vuotias, koska työkokemusta ei vielä omalta alaltani ollut ja työllistyminen olisi voinut olla myöhemmin vaikeaa.
Ap
Hylkäsit siis vauvasi päiväkotiin :,(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älytöntä puhua tässä yhteydessä siitä, missä lapset pysyvät paremmin hengissä, kotona vai päiväkodissa.
Ei kukaan normaali sysää puolitoistavuotiasta päiväkotiin kun uusi vauva tulee perheeseen. 3-vuotias olisi täysin eri asia.
Niin no ei sille taaperolle riitä aikaa ja huomiota joten sillä perusteella ymmärrän.Mutta miksi hankkia noin pian uusi...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
flklknf kirjoitti:
Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).
Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.
Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.
Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.
Pahoittelut jos tähän on jo vastattu, en ole lukenut koko ketjua vielä. Mutta muutamia syitä on jo rivien välistä tullutkin esille:
-lapsi vie paikan lähipäiväkodista toiselta, joka sen oikeasti tarvitsisi.
-2-vuotiaskin ehtii kiireiseen päiväkotiarkeen ihan hyvin myöhemminkin. Jos kuvittelet sen olevan joku hauska harrastus lapselle niin väärässä olet. On stressaavaa taistella huomiosta ja sylistä.
-lapsuus on lyhyt. Miksi et viettäisi sitä oman jälkikasvusi kanssa kun olet hänet tähän maailmaan halunnutkin?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen yksi niistä, jotka ovat aina puhuneet sen puolesta, että isompi lapsi tarvitsee lapsiryhmää ja leikkikavereita vaikka kotona olisi vauva.
MUTTA esimerkin lapsi on aivan liian pieni. Tottakai tulisi hoitaa kotona! Sydäntä kylmää koko ajatuskin että noin pieni sisarus viedään hoitoon. Jos lapsi olisi 4-vuotias, olisi muutama tunti tarhaa tai kerhoa tärkeää.
Mä vein esikoisen 11 kuukautisena. Itseni vietiin puolivuotiaana.
Hyvin ollaan pärjätty, koulutus ja muukin elämä hyvä.
Ehkä se päivähoito ei olekaan se juttu vaan se mitä kotona tapahtuu. Rakastava, kannustava perhe on tärkeintä.
Jotenkin ajattelen että sinun ja ap:n perheissä ei tuo puoli ole ihan kohdallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsä jännä, miten toisten ihmisten ratkaisut jaksaa joitakin kuohuttaa ja kiinnostaa. Perheet ja tilanteet ovat erilaisia ja mielestäni jokainen saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa selvitä lapsiperhearjesta. Aikoinaan monet työssäkäyvät äidit pitivät sen 6 kk äitiyslomaa ja sen jälkeen pistivät lapsen seimeen hoitoon ja ihan normaaleja ihmisiä niistäkin kasvoi. Kyllä sankariäideillä on elämä kovaa kun sitä omaa kruunua pitää ennättää kaiken muun touhun lisäksi ahkerasti kiillottaa toisten elämää arvostelemalla.
Kyllä asia kiinnistaa yhteiskunnallisesti, sillä kunnallinen päivähoito, että äitiysloma maksetaan verovaroista ja tässä tapauksessa perhe käyttää tuet tuplana, toisin kuin niissä perheessä, jossa äitiyslomalla oleva äiti hoitaa vauvan ohella muut perheen lapset, ilman merkittävää yhteiskunnan tukea ja näin lisää perheiden eriarvoisuutta.
Alle 3-vuotiaan päivähoidon kustannukset ovat veronmaksajille n.1250-1560€/kk
eli ap. tapauksessa perhe saa ylimääräistä tukea, kuin esim. naapuri, jonka 1,5v hoidetaan kotona. Ja sen lisäksi äidille maksetaan äitiyspäivärahaa.Luulen, ettei tulevaisuudessa ole ap. kaltaisiin tapauksiin varaa, vaan lapset hoidetaan päiväkodissa tai kotona ja väärinkäytökset estetään muutaman vuoden sisällä, sillä aina löytyy vanhempia, jotka härskisti hyödyntävät laissa olevat porsaanreiät.
Täh? Ei tämä ole mikään "porsaanreikä", vaan täysin tietoisesti tehty poliittinen päätös ja linjaus. Subjektiivista päivähoito-oikeutta on jokin aika sitten kavennettu, mutta itseasiassa moni kunta ei halunnut ottaa rajoitusta alunperinkään käyttöön, ja lisäksi monet jotka ottivat ovat nyt kumoamassa päätöksen palauttamassa täyden subjektiivisen päivähoito-oikeuden.
Tähän voit toki halutessasi vaikuttaa äänestämällä tai hakeutumalla itse paikallispolitiikkaan, mutta yksittäisten kansalaisten syyllistäminen yhteiskunnallisista päätöksistä nyt on kertakaikkiaan typerää. Kun palveluita tarjotaan niin niitä myös käytetään. Sitä vastaan on jokseenkin turha taistella.
Tämä ilmiö on tullut vasta 2000-luvulla, sillä tuskin 80-luvulla kun laki hyväksyttiin, ei varmasti tullut edes mieleen viedä 1,5v päiväkotiin, jos toinen vanhempi oli kotona. Siitä piti huolen yleinen paheksunta ja moraali.
Mun esikoinen syntyi 1996 enkä tuntenut omassa suvussa, tuttavapiirissä tai naapurissa ketään, jonka lapsi olisi ollut päiväkodissa, jos jompi kumpi vanhempi oli kotona, ellei kuulunut lasun piiriin tai perheessä ei olisi ollut ongelmia.
Toinen lapsi syntyi 1999 ja 3v jäi kotihoitoon, kun olin kotona ja silloin jos esikoinen olisi ollut päiväkodissa, yleisesti pidettiin paheksuttavana ja perhe olisi leimattu ongelmaperheeksi ja päivähoidon tarve olisi perustunut sos.tapaukseksi.
N ei vanhempia edes hetkauta, jos leimaantuu sos.tapaukseksi.
Näin paljon asenteet ja moraali on muuttunut vajaassa 20vuodessa.
Höpö höpö. Kyseessä ei ollut mikään moraaliasia, vaan päiväkotipaikkoja oli 80-luvulla liian vähän, eikä niitä saanut kuin tilanteissa, missä lapsen hoito kotona ei ollut lainkaan mahdollista. Ja sen lisäksi kunta tuki esim. tarjoamalla kodinhoito/lastenhoitoapua ilmaiseksi kotiin, jos tuli tarvetta. Kotihoidontukikin tuli vasta 80-luvun loppupuolella, ei aikaisemmin tuettu toisen vanhemman kotona loisimista vuosikausia.
Minäkin aloitin päiväkotiurani jo 70-luvun lopulla ihan pienenä, tosin aluksi kiersin mukana äidin kanssa, kun äiti teki sijaisuuksia päiväkodeissa. Silloin sijaiset saivat ottaa omat lapset mukaan, ja lapset sijoitettiin ylimääräisiksi sopivan ikäluokan ryhmään. Ei oltu niin tarkkoja paikkaluvuista ja byrokratiasta. Lapsia oli paljon, ja kaikilla oli kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan ollut vahinko se toinen, kun noin pienellä aikavälillä on saatettu alulle. Ajattele, että tuo voi olla parasta, mitä se äiti voi lapsilleen antaa. Ei pysty enempään. Näissä keskusteluissa pitäisi aina muistaa, että se kritisoitava äiti voi mennä ihan äärirajoilla jo ja ponnistella päivästä toiseen, että saa lapsilleen edes kohtuullisen elämän. Sellainen tarvitsee tukea, ei kritisoinnista ole hänelle mitään hyötyä, eikä vie lasten asioita yhtään eteenpäin. Voi olla että ei miehestäkään saa juuri apua eikä tukiverkostoa ole. Valvoo vauvan kanssa ja temppuilee illat uhmaikäisen kanssa toivoen joka minuutti, että aika vain menisi nopeasti eteenpäin. Yrittää silti huolehtia molemmista ja antaa aikaa ja rakkautta, tekee kotityöt ja huolehtii turvallisuudesta. Ei se toinenkaan, vanhempi lapsi välttämättä mitään traumoja tuosta saa.
Sai tulla jos on tullakseen. Ja tulihan se.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
gmmnn kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on nuorin lapsi 2.5v ja omasta mielestäni ihan vauva vielä! On pph:lla osa-aikaisena, itse teen opintoja loppuun vähän himmaillen, ettei toisen päivät olisi niin pitkiä vielä.
Kun isommat lapseni olivat vauva ja 2v 4kk, en laittanut isompaa hoitoon. Joo, kyllä välillä väsytti ja välillä tuntui siltä että seinät kaatuu päälle. Mutta sellaista se on, ja siinä sitten keksi omiin ja lasten päiviin jotain mielekkyyttä ja erilaista tekemistä että jaksoi. Minusta tämä alkaa olla naurettavaa, että käytetään sitä päivähoitoa tällä tavalla. Sinne kotiin ei ole pakko homehtua, ja vaihtoehtoja on. Mutta ei.
Siihen voisi olla joku ikäraja, että minkä ikäisen voi viedä päivähoitoon. Vaikka kolmevuotiaan. Ja siitäkin pitäisi sitten ihan oikeasti maksaa omasta pussista.
Eli sinua harmittaa kun joku muu pääsi helpommalla ja lapsikin oli onnellinen. Ymmärtäähän sen, kaikkien pitäisi kärsiä kun sinäkin.
Äiti pääseekin siinä helpommalla, totta kai. Mutta se lapsi ei pääse. Se tässä harmittaa, että joko ollaan ihan oikeasti sen verran laiskoja että mennään lapsen kustannuksella sieltä missä aita on matalin, tai sitten ollaan niin epävarmoja omasta vanhemmuudesta että viedään lapsi saamaan virikkeitä liian pienenä.
Joku halusi tässä ottaa esille meidän kulttuurin, että kertoo jotakin meistä tämä. Minusta on omituista, että miehiä ei haluta eikä kannusteta ottamaan niitä perhevapaita enempää. Minusta on kurjaa, miten työelämä suhtautuu lapsiperheisiin ja että lain turvin ei ole esimerkiksi jaettu vanhemmuuden kustannuksia kaikkien kesken kuten Ruotsissa on. Minusta on kurjaa, että äideille ei ole muuta kuin seurakunnan perhekerho tai koti, tai sitten lapselle se meluinen ja täpötäysi päiväkoti.
Ei se ehkä ole yksittäisen äidin tai isän vika, mutta kyllähän se nyt jotain kertoo että äidin täytyy päästä helpommalla lapsiarjessa. Johtuuko se isien välinpitämättömyydestä? Onko se naisten vika, että sallitaan miesten olla niin välinpitämättömiä? Onko se yhteisöllisyyden puutetta?
Pakko vielä mainita, että olen herne nenässä täällä lukenut "äitipiireistä" ja "mammakerhoista" ja sisäpiireistä, ja miten noloa on olla kotona lapsen kanssa ja miten siinä kärsii kaikkien suomalaisten naisten urakehitys. Koko tämä keskustelun aihepiiri on ihan sekaista ja syyttelevää sinne tänne, eikä kukaan oikeastaan keskustele siitä, mikä sille alle kolmevuotiaalle on hyväksi. Tässäkin ketjussa on kyse siitä lapsesta. Lapsesta.
On ihan oikeasti eri asia mennä töihin ja viedä puolitoista vuotias hoitoon, kun mennä vauvan kanssa kotiin sieltä päiväkodilta. Jossain vaiheessa se lapsikin sen tajuaa. Onnea sen kanssa.
Tätä valitettavasti päiväkodissa aika paljon näkee. Isommat lapset hoksaavat, että äiti lähti vauvan kanssa kotiin. Ovat surullisia ja miettivät, että miksen minä saa olla kotona... Me päiväkodintädit ja opet sitten kerrotaan positiivisin mielin, että täällä on kivaa jne ja yritetään helpottaa oloa. Lähestulkoon jokainen lapsi olisi kaikkein mieluiten kotona vauvan ja äidin kanssa.
Ja nimenomaan tässä on kyse lapsesta,ei taas meistä äideistä,joilla ei nähtävästi koskaan ole mielessä mikään muu kuin se, että taas HEITÄ syyllistetään. Ja lapsi jää taas kakkoseksi, äidin nostaessa itseään jalustalle.
Täällähän vain nämä kaikesta yksin vaikka pää kainalossa selvinneet äidit nostavat itseään jalustalle. Toiset väsyneet zombit vaan yrittävät selviytyä tilanteesta mahdollisimman pienin vaurioin koko perheelle. Joskus se vanhemman lapsen hoitopaikka voi antaa äidille ja perheelle sen pienen hengähdystauon, että jaksetaan pysyä yhdessä ja olla hyvät vanhemmat kaikille lapsille.
Siis sehän ei anna taukoa muulle kuin äidille. Missä ne lasten isät on? Tilastokeskuksen mukaan isät ei käytä läheskään kaikkia vapaitaan mitä laki heille tarjoaa. Miksi eivät?
Olen itse niitä, jotka hoitivat kaikki lapsensa kotona vauvoista huolimatta. Ja voin kertoa, että olin väsynyt, ja ihan masennustaustalla vieläpä. Siinä on vain se ero, että toiset nousee ylös ja tekee asioita, ja toiset taas ei tee. Nyt sitten on ihan hyvä pohtia, että pitäisikö yhteiskunnan tukea tätä vai ei. Jos pitää, niin millä tavalla?
Minusta tämä on ärsyttävää marttyyrikeskustelua, että niin joo sinä se jaksoit ja minä olin zombie enkä jaksanut ja joo, ollaan huonoja äitejä. Onko teillä rima vähän turhan korkealla? Miten te jaksatte joka päivä nousta ylös, pukea kaikille päälle ja lähteä kuskaamaan päiväkotiin? Eikö helpommalla pääse kun koko perhe vetää pari yöpaitapäivää kotona ja tilaa pizzat kotiovelle? Niin minä tein. Ei mitään suorittamista, vaan sitä että salli itsensä olla kotona ja sitä, että välillä vähän tuuppi itsensä pihalle ja tekemään asioita siitä vauvasta ja taaperosta huolimatta.
Ja onko tämä sitä samaa aivottomuutta, että moni ihminen tarvitsee sen ulkoa ohjatun virikkeen päiväänsä, että saa aikaiseksi jotain? Useimmille se on työ. Ihan kuin kotona ei voisi olla rytmiä ja tekemistä, ja ihan kuin äidin olisi pakko olla imettäjä/kodinhoitaja/lastenhoitaja/kokki 24/7. Miksi ette harrasta jotain, eikö isä salli sitä?
Vähän voisitte herätellä itseänne miettimään näitä. Ihan senkin takia, että monissa päiväkodeissa ne hoitajatkin menee jo äärirajoilla ja moni vaihtaa alaa, koska eivät enää jaksa.
Voisit itse myös herätellä itseäsi miettimään asioita hieman useammalta kannalta. Ai että se on äitien vika että käyttävät tarjottuja palveluita? Jos yhteiskunta tarjoaa palveluita, joiden tarjontaan ei oiekasti ole resursseja, ei se ole palveluiden käyttäjän vika. Ja se, että joku hakee ongelmaansa ulkopuolelta apua, ei tee hänestä sen huonompaa ihmistä kuin siitä joka koittaa pärjätä ongelmiensa kanssa itse. Selviää niistä tai ei.
Jos mikään missään ajaa mua vahvasti vela-suuntaan elämässäni, niin ne on nämä täysin kohtuullisuuden ja maalaisjärjen ulkopuolella käytävät äitienväliset kädenväännöt. Miksi aikuiset ihmiset taantuu lapsen tasolle lapsia saadessaan?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on juuri se mitä en itsekän ymmärrä: hehkutetaan mahdollisimman pienestä ikäerosra, mutta sitten ei jakseta itse edes hoitaa.
Itse jos toisen "hankin", niin esikoinen on ainakin viisivuotias.
Ja turha puhua, että pienellä ikäerolla sisarukset on "kavereita toisilleen". Itselläni ja siskolla vuoden ikäero, ei pahemmin tulla toimeen. Mitä vähemmän ollaan tekemisissä, sen parempi ja rauha säilyy.
Kun niitä lapsia ei nimenomaan hankita, ja joillekin raskautuminen ja raskaudet ovat vaikeita, niin sitten pitäisi pitää joku pakollinen väliaika ennen kuin saa alkaa hyväksyttävästi yrittämään toista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
lgllg kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
fnfkkf kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
flklknf kirjoitti:
Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).
Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.
Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.
Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.
Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.
No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.
No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.
Niimutku. Pitää imettää, ja kaikki äidit myös ravaa kontrolleissa jaja. Anteeksi kun olen jo ilkeä, mutta harva äiti edes imettää enää, että turha vedota siihenkään.
Kaverini imettää osittain. Mutta uumoilee maidon loppuvan pian niin kuin kävi esikoisenkin kanssa. Mutta se on jo sitten ihan toinen keskustelu mihin en nyt lähde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
flklknf kirjoitti:
Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).
Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.
Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.
Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.
Pahoittelut jos tähän on jo vastattu, en ole lukenut koko ketjua vielä. Mutta muutamia syitä on jo rivien välistä tullutkin esille:
-lapsi vie paikan lähipäiväkodista toiselta, joka sen oikeasti tarvitsisi.
-2-vuotiaskin ehtii kiireiseen päiväkotiarkeen ihan hyvin myöhemminkin. Jos kuvittelet sen olevan joku hauska harrastus lapselle niin väärässä olet. On stressaavaa taistella huomiosta ja sylistä.
-lapsuus on lyhyt. Miksi et viettäisi sitä oman jälkikasvusi kanssa kun olet hänet tähän maailmaan halunnutkin?Ap
Öö sinähän itse pistit lapsesi päiväkotiin tämän ollessa 1,5v? Mikset halunnut viettää lapsesi lapsuutta tämän kanssa? Miksi lapsi sitten hehkuttaa päiväkotia kotona ja kyselee koska sinne pääsee jos hän ei nauti siellä olosta? Ja enpä kyllä tiedä yhtäkään 2 vuotiasta joka ei sillointällöin olisi hoidossa pois kotoa tai leikkimässä ilman vanhempia. Oikeasti sinusta sen lapsen kanssa on vanhempien oltava 24/7? Pari tuntia muutamana päivänä viikossa ei yksinkertaisesti lapsi pärjää ilman vanhempiaan? Paitsi oma lapsesi tietysti joka oli siellä päiväkodissa..........
En ymmärrä logiikkaa, jos terve äiti ei pärjää kotona vauvan ja 1,5v lapsen kanssa kotona, miten se sitten onnistuu päiväkodissa, kun yhdellä hoitajalla saattaa pahimmillaan olla 15 lasta hoidettavana. Ja tätä vielä ihannoidaan ja pidetään lapsen parhaana. Ymmärrän, jos se perustuu molempien vanhempien työssäkäymiseen, en muuten.
https://yle.fi/uutiset/3-9541574
https://motiivilehti.fi/lehti/artikkeli/paivakodeissa-pyorii-suhdelukuj…
Mun yks tuttu teki lapset vuoden ikäerolla ja ihan suunnitellusti. Kun odotti toista niin puhui jo etukäteen että "voihan sen isomman sitten laittaa hoitoon jos ei jaksa molempia hoitaa." Ja nukkumiseen vedotaan kans usein; "millon mä sitte nukun jos en sillon kun vauva on päikkäreillä."
Vierailija kirjoitti:
Miksi näitä muiden ihmisten ratkaisuja pitäisikään ymmärtää? Meilläkin 1,5 v jatkaa ainakin osapäivähoidossa uuden synnyttyä. Tällainen mahdollisuus on meillä yhteiskunnassa haluttu tarjota ja jotkut perheet katsovat parhaaksi sitä käyttää. Saa sitä paheksua, mutta en tiedä mitä nämä paheksujat luulevat saavuttavansa?
Minä ainakin toivon saavuttavani sen, että ihmiset käyttäisivät jatkossa enemmän harkintaa lasten ikäeron suhteen, jotta jaksaisivat OMIEN lastensa kanssa paremmin.
Ap
Voisko olla raskauden jälkeinen masennus? Sillon on hyvä keventää vähän ja laittaa vaikka isompi muutamaksi tunniksi päiväkotiin. Eihän se rikki siittä mene. Ja vlihan perheessä olla muutakin ongelmaa tai sitten ei tarvitse edes olla mitään ongelmia. Ihan varmasn on kumminkin lapsen parasta ajatellut ja völillä täytyy ajatella äidinkin parasta
Omalla kohdallani palasin töihin esikoisen ollessa 1,5-vuotias, koska työkokemusta ei vielä omalta alaltani ollut ja työllistyminen olisi voinut olla myöhemmin vaikeaa.
Ap