Ei voi ymmärtää. Kaveri sai kk sitten vauvan ja nyt sit isompi vauva (1,5v) aloittaa päiväkodissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sukulaiseni kertoi, että heidän alueen lähipäiväkodissa oli edellisenä syksynä pienten ryhmässä 17 alle kolmevuotiasta lasta. Toki hoitajia se yksi enemmän, mutta miettikää nyt ihan oikeasti millaista on 17 lapsen kanssa tilassa joka on kyllä uudehko, mutta ei mikään järin suuri. 

Sukulaiseni laittoi omansa sitten yksityiselle perhepäivähoitajalle. En ihmettele yhtään. Ja hän itse meni töihin, jos sillä nyt on jotain merkitystä. 

Kertokaa, että mitä se kaksivuotias tai alle siitä päiväkotiryhmästä saa itselleen? Sen ikäinen ei osaa vielä leikkiä muiden kanssa, eikä välttämättä osaa ilmaista tarpeitaan niin että tulisi ymmärretyksi. Harvempi on kokonaan kuiva tuossa vaiheessa. 

Vaikka siellä kotona on se yönsä valvonut äiti ja vauva, siellä on aivan erilainen rauha ja tutut kuviot. Ja väitän, että jos ei ihan ongelmaisesta äidistä ole kyse, niin kotona sen isommankin lapsen tarpeisiin vastataan paljon nopeammin kuin päiväkodissa. Seuraa se lapsi saisi leikkipuistosta tai kerhosta tai jos äiti vaikka viitsisi tutustua muihin alueen kotona oleviin äiteihin, niin heidän lapsistaan. Mutta antakaas kun arvaan, "en ole niin sosiaalinen" ja "en välitä muista äideistä ja niiden jutuista" ja "minulla on oikeus". 

Jos sen lapsen on parempi olla päiväkodissa kuin kotona, niin voi jo melkein miettiä että onko se lapsen hyvä olla kotona ollenkaan. 

Tuota itsekin joskus ihmettelen, että kieltäydytään perhekerhoista koska itse en tykkää.

Lapsenhan takia niissä käydään, ei ole pakko pahemmin muiden kanssa jutella jos ei huvita, senkun juot kahvia ja valvot lastasi. Jos joku jotain kysyy, niin kohtelias vastaus ja thats it.

En itsekään noista pahemmin välittänyt, mutta kävin jotta saatiin osaksi arkirutiineja toisten lasten kohtaaminen. Lapsi tykkäsi ja se oli tärkeintä.

Myönnän, että minulle on ihan uusi tieto, että perhekerhoissa käydään lapsen takia.

Olen aina luullut, että perhekerhoissa käyvät vanhemmat juuri itsensä takia. Koska eivät kestä olla kotona koko päivää vain lapsen kanssa kahdestaan.

Olisi joku saanut kertoa tämän jo aiemmin, jos tuopitää paikkansa.

Vierailija kirjoitti:

gmmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mmglm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Tietysti! Muttasilloin on turha väittää syyksi, että kun kotona ei ollut kavereita. Ei ne kellään sinne itsestään tule, varsinkaan jos viettää neljön seinän sisässä kaiken ajan. :) Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mua vaan aina huvittaa nämä selitykset. Jokainen tehkööt sen mikä itestä on helpointa.

Selitykset? Tottakai kaikilla on syynsä tehdä niinkuin tekevät. Minusta nuo sinun perhekerhoista kavereita selitykset ovat pelkkiä selityksiä miksi et pistä lastasi päiväkotiin.

öö? :D Nuorin lapseni oli 3v kun lapset aloittivat päiväkodin, koska palasin töihin. Miksi en olisi käyttänyt kotihoidontukimahdollisuutta, kun se kerran kaikilla on.

Olen itse päiväkodissa töissä, ja tiedän kyllä sen arjen.

Miksi minä en käyttäisi päiväkoti mahdollisuutta kun se kerran on? Jos kaikki mielestäsi kerran tekevät niin kuin heidän perheelle on parasta ja valitsevat parhaansa mukaan.

Enkös just viime viestissä sanonut, että käytä toki! Mua ei kiinnosta se yhtään. :D Ainoa mikä tässö huvittaa on se, että aina siihen on syynä asiat, jotka eivät ole oikeita syitä on millon mitäkin... Miksi ei vaan voi sanoa, että halusi tehdä niin ?? Mä kerroin vain, että ei kotona hoitaneetkaan niitä kavereita mm. itsestään saaneet. Ei tässä ole kyse mistään kotihoidon/päivähoidon paremmuuden vertailusta, vaan siitä, että ollaan niin epävarmoja itsestään että keksitään syyksi jos jonkinlaisia selityksiä. Ei sitä edes kenellekkään tarvi selitellä. Jos on kyse nettikeskustelusta, niin siinä nyt tulee kokemuksia puolin ja toisi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onkohan ollut vahinko se toinen, kun noin pienellä aikavälillä on saatettu alulle. Ajattele, että tuo voi olla parasta, mitä se äiti voi lapsilleen antaa. Ei pysty enempään. Näissä keskusteluissa pitäisi aina muistaa, että se kritisoitava äiti voi mennä ihan äärirajoilla jo ja ponnistella päivästä toiseen, että saa lapsilleen edes kohtuullisen elämän. Sellainen tarvitsee tukea, ei kritisoinnista ole hänelle mitään hyötyä, eikä vie lasten asioita yhtään eteenpäin. Voi olla että ei miehestäkään saa juuri apua eikä tukiverkostoa ole. Valvoo vauvan kanssa ja temppuilee illat uhmaikäisen kanssa toivoen joka minuutti, että aika vain menisi nopeasti eteenpäin. Yrittää silti huolehtia molemmista ja antaa aikaa ja rakkautta, tekee kotityöt ja huolehtii turvallisuudesta. Ei se toinenkaan, vanhempi lapsi välttämättä mitään traumoja tuosta saa.

90-luvun alussa neuvolan tuleville vanhemmille jakamassa oppaassa kerrottiin, että äiti ja vauvat voi parhaiten kun sisarrusten ikäero on 1,5-2 vuotta. Sisarukset kiintyy toisiinsa ja blabla. Itse muistan tämän siitä kun tulin vahingossa raskaaksi ehkäisyn pettäessä ja lasten ikäero on tuon 1,5 v.. aika pian kävi ilmi että tuo väite on täyttä pskaa.

Omaakin järkeä on saanut käyttää silloin 90-luvullakin. Ei ole pakko kulkea neuvolan talutusnuorassa. Onneksi nykyään tiedetään noin pienen ikäeron olevan haitallista koko perheelle ja varsinkin lapsille.

Sanoinko ettei omaa järkeä saanut käyttää? Tai että omassa tapauksessani tämä neuvo olisi jotain vaikuttanut? Edellinen kirjoittaja kysyi, mistä tämä käsitys 1,5 vn ikäerosta tulee ja siihen kysymykseen vastasin. Ilmeisesti aikaisemmin ihmiset saattoi saada muksuja vieläkin pienemmällä ikäerolla.

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.

Se on tämä nykypäivän itsekkyys. Pitää saada kaikki nyt heti. Lapset yhteen putkeen ja yhteiskunnan hoidettavaksi mahdollisimman pian niin saa itse levätä. Sääli lasta.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan vielä sellaista sanontaa kuin 'siinä se kaksi menee kuin yksikin"?

Sitä sanottiin aika usein 90-luvulla. Eli että kaksi pikkuista kotona ei vaadi sen enempää hommaa kuin yksi pikkuinen kotona.

Tietenkään kaikki eivät silloinkaan olleet tuosta samaa mieltä.

Minä olen aika ymmärtänyt tuon sanonnan niin, että sitä on kumminkin vanhempana kiinni lastenhoidon rutiinissa koko ajan, olipa lapsia yksi tai kaksi. Samalla tavalla syödään, leikitään, siivotaan, ulkoillaan.

Toki lapset saavat vähemmän huomiota nuppia kohti kun heitä on enemmän (meilläkin kolmonen syö taskulämmintä purkkisosetta, kun esikoisella oli itse tehdyt herkut) mutta vielä 90-luvulla ei ajateltu kovinkaan paljon lapsen näkökulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Meillä naapuri laittoi 1,5-vuotiaansa perhepäivähoitajalle, kun sai toisen lapsen. Sitten hän tuli sen pienemmän kanssa puistoon ja pph sen isomman. Sitten taas äiti lähti kotiin pienemmän kanssa ja isompi meni pph:lle jatkamaan päivää.

Touhussa ei kyllä ollut päätä eikä häntää ja se isompi itki käytännössä äidin perään aamulla kun vietiin hoitoon ja sitten vielä uudelleen sen ulkoilun jälkeen.

Ja tää äiti oli vielä lastenlääkäri! Nuori, hyväkuntoinen ja varakas.

Tuossa nyt ei ole mitään järkeä. Toivottavasti tuo kyseinen ”äiti” edes hoitaa potilaansa paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan vielä sellaista sanontaa kuin 'siinä se kaksi menee kuin yksikin"?

Sitä sanottiin aika usein 90-luvulla. Eli että kaksi pikkuista kotona ei vaadi sen enempää hommaa kuin yksi pikkuinen kotona.

Tietenkään kaikki eivät silloinkaan olleet tuosta samaa mieltä.

Tuota sanovat vain ne, joilla ei ole asiasta minkäänlaista käytännön kokemusta.

Miksi näitä muiden ihmisten ratkaisuja pitäisikään ymmärtää? Meilläkin 1,5 v jatkaa ainakin osapäivähoidossa uuden synnyttyä. Tällainen mahdollisuus on meillä yhteiskunnassa haluttu tarjota ja jotkut perheet katsovat parhaaksi sitä käyttää. Saa sitä paheksua, mutta en tiedä mitä nämä paheksujat luulevat saavuttavansa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.

Se on tämä nykypäivän itsekkyys. Pitää saada kaikki nyt heti. Lapset yhteen putkeen ja yhteiskunnan hoidettavaksi mahdollisimman pian niin saa itse levätä. Sääli lasta.

Mun vanhempani tekivät 1970-luvulla kaksi lasta tasan vuoden ikäerolla ja heittivät heti hoitoon. Kun isompi meni kouluun, kysyivät opettajalta, että voisiko tämä ottaa molemmat, niin ei tarvitsisi hankkia nuoremmalle erikseen hoitopaikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.

Se on tämä nykypäivän itsekkyys. Pitää saada kaikki nyt heti. Lapset yhteen putkeen ja yhteiskunnan hoidettavaksi mahdollisimman pian niin saa itse levätä. Sääli lasta.

Erona entisajan itsekkyyteen, kun se vauva kapaloitiin ja jätettiin naulaan roikkumaan koko päiväksi, sillä välin kun vanhemmat lähtivät pelloille. Tai siihen itsekkyyteen, kun se vuosikas jätettiin yksin kotiin koko päiväksi, kun äidin oli pakko mennä töihin, eikä hoitajaa ollut. Tai sille itsekkyydelle, kun jo taaperot saivat juosta pihoilla vapaasti ilman valvontaa, ja isommat lapset vahtivat jos muistivat. Minusta tämä nykyajan itsekkyys on paljon parempaa, lapset pysyvät paremmin hengissä ja terveenä.

Vierailija kirjoitti:

Lapselle on hyötyä tarhassa olosta 1-3 vuoden iässä. esim: https://www.uusimaa.fi/artikkeli/464871-laitatko-alle-3-vuotiaan-lapses…

Äidin jaksaminen paranee, kun päiväuniajat ehtii hoitaa kotia ja itseäänkin ehkä joskus. 

Vauva saa enemmän huomiota kotona levänneemmältä äidiltä. 

Suurimmalla osalla ei ole varaa jäädä hoitamaan lapsia yli 9kk-12kk ikäisiksi kotiin, joten jo 1v iässä on todella monet tarhassa. Puolitoista on saanut olla jo reilusti pidempään kotona vanhempien kanssa. 

Ei kannata tuomita muita kun ei astele heidän kengissään.

Lapsen kortisolitasot (stressihormoni) kohoavat, kun joutuvat päiväkotiin tuossa iässä. Asiasta on tutkimuksia. Myöhemmin voi sitten ihmetellä, kun on ahdistusta yms. ongelmaa.

Ei ne äidit ennenkään yksin lapsiaan hoitaneet, perheyhteisössä oli mummot ja vaarit tukena. Nykyään pitäisi pärjätä neljän seinän sisällä lasten kanssa ilman mitään apuja vuodesta toiseen. Ei kaikista ole siihen! Parempi vain mitä enemmän lapsella on ulkopuolisia kontakteja elämässään.

nfnnf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

gmmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mmglm kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

mgmn kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fmmmg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lgllg kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

fnfkkf kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

flklknf kirjoitti:

Meillä lapsilla ikäero 1.5v. Isompi oli haastava lapsi, ja on sitä yhä edelleen. Pienempi joustavampi ja "katselijavauva" Oli raskasta joo, 4kk ajanjakso kun nukuin vain pari tuntia yössä.. mutta sitä selvis kun ajatteli, että se ei oo sen isomman lapsen vika, että me päädyttiin pieniin ikäeroihin ja nyt täytyy vain jaksaa, kohta se on ohi. Ihminen jaksaa yllättävän pitkälle, jos ottaa sellaisen asenteen, että kyllä me jaksetaan (ellei kyse ole masennuksesta.).

Sisaruksista kasvoi upea pari, ja nyt 5 ja 3.5 veenä ovat todella läheiset. Riitaakin tietysti on, mutta heidän välinen suhde on todella ihana. Isompi luuli pienempänä heidän olevan kaksosia, kun ei muistanut aikaa ennen siskoa.

Enkä sano tätä syyllistäen, jokainen tekee omat ratkaisunsa oman jaksamisen mukaan! Mutta monesti siihen auttaa realistinen asenne lapsiperheen arjesta, ja optimismi tulevaisuudesta.

Mutta kukaan ei ole vielä kertonut MIKSI sitä 2 vuotiasta ei saisi pitää hoidossa parina päivänä viikossa jos hän tykkää hoidossa käydä sekä siitä on äidille hyötyä? Sama kun minulla olisi kaapissa jotain hyvää ja terveellistä ruokaa valmiina mutta koko perhe kärvistelisi nälässä ’kyllä me kestetään, tälläistä tämä nyt on!!’ Ei mitään järkeä.

Olen päiväkodissa töissä. Pienten ryhmässä. 2-vuotias ei hyödy siitä juuri mitenkään, riippuen toki ryhmän koostumuksesta. Usein aika menee pienempien hoitamiseen,vaipan vaihtoon ja hyssyttelyyn ikävän koittaessa. Reippaat 2-vuotiaat leikkivät yksinään, kun enintään kolmella hoitajalla menee aika vaikeampien kanssa. Mitä se 2 vee siis siitä hyötyy? Toki jos kotona ei ole yhtään kaveria, tai tuttavaa niin saapahan se ainakin joskus kaveria päikyssä. Ei se päiväkodinkaan arki niin auvoista ole.

No eihän siellä kotona ole kuin se äiti ja vauva! Meidän reilu 2v kyselee aina koska pääsee päiväkotiin leikkimään, en siis oikein jaksa uskoa että ihan hirveästi siellä kärsii. Vaihtoehtoina on roikottaa taaperoa mukana sairaalassa minun kontrolleissani ja odotuttaa häntä kun ’nyt pitää imettää, nyt pitää nukuttaa vauva, nyt pitää taas odottaa’ tai hän saa leikkiä siellä päiväkodissa mihin haluaa itse mennä.. vaikea valinta kyllä.

No ei ne kaverit ainakaa meillä ovelle itsestään kävellyt. Kyllä siihen itsekkin täytyy vaivaa nähdä, että hommaa niitä leikkikavereita.

Niin, puistossa hyvin harvoin on samanikäisiä, toisinaan jotain pph ryhmiä joista toki saa seuraa. Muut on siellä päiväkodin pihalla leikkimässä.. ei asuta Helsingissä.

Asun itsekkin pienellä paikkakunnalla pohjois-pohjanmaalla. Ei täälläkään puistoissa ketään ollut. Tuttavia löytyi fb ryhmistä, perhekerhoista jne.

Niin? No hienoa sinulle, meillä esikoisen kaverit ovat sieltä päiväkodista.

No ei teidän kaupungin kaikki lapset siellä varmaan ole? :D En mäkää niitä töissäkäyviä ja päiväkotilapsia etsinyt. Esim. perhekerhot on pullollaan kotivanhempia lapsineen, joiden kanssa voi tutustua ja tavata myös muulla ajalla. Sain 4 v kotona oloni aikana hurjasti lisää kavereita myös itse.

Ei varmasti kaikki. Meille sopii tuo että esikoinen saa leikkiä siellä päiväkodissa, sinä voit etsiä niitä mammakavereita vaikka perhekerhoista jos siitä nautit. Aika helppoa ja mukavaa kun kaikki voivat tehdä niinkuin parhaaksi näkevät, eikös vaan?

Tietysti! Muttasilloin on turha väittää syyksi, että kun kotona ei ollut kavereita. Ei ne kellään sinne itsestään tule, varsinkaan jos viettää neljön seinän sisässä kaiken ajan. :) Mulle on ihan sama mitä muut tekee, mua vaan aina huvittaa nämä selitykset. Jokainen tehkööt sen mikä itestä on helpointa.

Selitykset? Tottakai kaikilla on syynsä tehdä niinkuin tekevät. Minusta nuo sinun perhekerhoista kavereita selitykset ovat pelkkiä selityksiä miksi et pistä lastasi päiväkotiin.

öö? :D Nuorin lapseni oli 3v kun lapset aloittivat päiväkodin, koska palasin töihin. Miksi en olisi käyttänyt kotihoidontukimahdollisuutta, kun se kerran kaikilla on.

Olen itse päiväkodissa töissä, ja tiedän kyllä sen arjen.

Miksi minä en käyttäisi päiväkoti mahdollisuutta kun se kerran on? Jos kaikki mielestäsi kerran tekevät niin kuin heidän perheelle on parasta ja valitsevat parhaansa mukaan.

Enkös just viime viestissä sanonut, että käytä toki! Mua ei kiinnosta se yhtään. :D Ainoa mikä tässö huvittaa on se, että aina siihen on syynä asiat, jotka eivät ole oikeita syitä on millon mitäkin... Miksi ei vaan voi sanoa, että halusi tehdä niin ?? Mä kerroin vain, että ei kotona hoitaneetkaan niitä kavereita mm. itsestään saaneet. Ei tässä ole kyse mistään kotihoidon/päivähoidon paremmuuden vertailusta, vaan siitä, että ollaan niin epävarmoja itsestään että keksitään syyksi jos jonkinlaisia selityksiä. Ei sitä edes kenellekkään tarvi selitellä. Jos on kyse nettikeskustelusta, niin siinä nyt tulee kokemuksia puolin ja toisi .

Syy on eriasia kuin selittely. Aika tylsä keskustelu jos kysymykseen saa vastata vain ”koska joo” kyllähän sinäkin selittelit miten kavereita saa perhekerhoista? Oletpa epävarma ihminen kun koet tarvetta selitellä vieraille ihmisille mistä lapsesi saa ystäviä..

Eiköhän perheellä ole ihan syynsä ratkaisuunsa. Kannattaa varmaan jatkossa pitää huoli omista asioista. Jokainen kasvattaa lapset parhaaksi näkemällään tavalla tilanteen sallimissa rajoissa.

Lopettakaa hyvät ihmiset jo tuo toistenne arvostelu. Pienilläkin lapsilla on hyvä olla päiväkodissa eikä se ole pois oman äidin tai isän rakkaudesta ja sylistä. Lopettakaa päiväkodin ja kotihoidon vastakkainasettelu ja nähkää nämä kaksi hoitomuotoa toisia tukevana! Päiväkodissa lapsilla on ympärillään välittäviä ja ammattitaitoisia aikuisia, jotka hoitavat, kasvattavat ja opettavat lapsia koko sydämellään. Näistä aikuisista muodostuu lapsille todella tärkeitä ihmisiä, joten miksi he eivät voisi tukea lapsen kasvatusta samalla tavalla kuten esim. perheen läheiset ystävät? Lapsen omat vanhemmat ja perhe ovat kuitenkin ensisijaisessa roolissa lapsen elämässä aina. Terv. LTO

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.

Se on tämä nykypäivän itsekkyys. Pitää saada kaikki nyt heti. Lapset yhteen putkeen ja yhteiskunnan hoidettavaksi mahdollisimman pian niin saa itse levätä. Sääli lasta.

Erona entisajan itsekkyyteen, kun se vauva kapaloitiin ja jätettiin naulaan roikkumaan koko päiväksi, sillä välin kun vanhemmat lähtivät pelloille. Tai siihen itsekkyyteen, kun se vuosikas jätettiin yksin kotiin koko päiväksi, kun äidin oli pakko mennä töihin, eikä hoitajaa ollut. Tai sille itsekkyydelle, kun jo taaperot saivat juosta pihoilla vapaasti ilman valvontaa, ja isommat lapset vahtivat jos muistivat. Minusta tämä nykyajan itsekkyys on paljon parempaa, lapset pysyvät paremmin hengissä ja terveenä.

Just näin, pysyvät paremmin hengissä.

Eikö ne siellä kotona sitten nykyäänkään pysy hengissä ja terveenä sen äidin/isän ja sisaruksen kanssa?

Ehkä tuossa tilanteessa hyväksyttävät syyt ovat, joko lääketiett. tai sosiaaliset syyt.

Äiti tai syntynyt vauva vakavasti sairas tai äidin vanhemmuus menee rimaa hipoen. On netti-tai someriippuvuutta, huume- tai alkoholiongelmia, ettei perheen arki ja lastenhoito suju.

Eihän tuo ole normaalitilanne suurimmassa osassa perheitä, vaikka esikoinen olisi vanhempi, jos lapset ovat toivotut ja rakastetut, vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon lastensa kanssa ja nähdä omin silmin lapsen kehityksen ja oppimisen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin sulatan sen, että isompi lapsi tarhassa jos isompi todella on isompi, mutta tuollainen 1,5-vuotias on ihan vauva vielä. Tuntuu niin pahalta sen puolesta. Miksi niitä lapsia pitää tehdä niin pienellä ikäerolla jos niitä ei jaksa sitten itse hoitaa. Oikeesti.

Se on tämä nykypäivän itsekkyys. Pitää saada kaikki nyt heti. Lapset yhteen putkeen ja yhteiskunnan hoidettavaksi mahdollisimman pian niin saa itse levätä. Sääli lasta.

Erona entisajan itsekkyyteen, kun se vauva kapaloitiin ja jätettiin naulaan roikkumaan koko päiväksi, sillä välin kun vanhemmat lähtivät pelloille. Tai siihen itsekkyyteen, kun se vuosikas jätettiin yksin kotiin koko päiväksi, kun äidin oli pakko mennä töihin, eikä hoitajaa ollut. Tai sille itsekkyydelle, kun jo taaperot saivat juosta pihoilla vapaasti ilman valvontaa, ja isommat lapset vahtivat jos muistivat. Minusta tämä nykyajan itsekkyys on paljon parempaa, lapset pysyvät paremmin hengissä ja terveenä.

Just näin, pysyvät paremmin hengissä.

Eikö ne siellä kotona sitten nykyäänkään pysy hengissä ja terveenä sen äidin/isän ja sisaruksen kanssa?

Sinulle hyvän lapsuuden mittari on se että pysyy hengissä? Minä haluan tarjota lapselleni vähän enemmän..

Vierailija kirjoitti:

Ehkä tuossa tilanteessa hyväksyttävät syyt ovat, joko lääketiett. tai sosiaaliset syyt.

Äiti tai syntynyt vauva vakavasti sairas tai äidin vanhemmuus menee rimaa hipoen. On netti-tai someriippuvuutta, huume- tai alkoholiongelmia, ettei perheen arki ja lastenhoito suju.

Eihän tuo ole normaalitilanne suurimmassa osassa perheitä, vaikka esikoinen olisi vanhempi, jos lapset ovat toivotut ja rakastetut, vanhemmat haluavat olla mahdollisimman paljon lastensa kanssa ja nähdä omin silmin lapsen kehityksen ja oppimisen.

Okei, eli lapsi ei saisi harrastaa eikä käydä kylässä mummolassa? Silloinhan vanhemmat eivät ole lapsen kanssa joka hetki eivätkä nää sitä kehitystä :/

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä jännä, miten toisten ihmisten ratkaisut jaksaa joitakin kuohuttaa ja kiinnostaa. Perheet ja tilanteet ovat erilaisia ja mielestäni jokainen saa tehdä niinkuin parhaaksi näkee. Ei ole vain yhtä oikeaa tapaa selvitä lapsiperhearjesta. Aikoinaan monet työssäkäyvät äidit pitivät sen 6 kk äitiyslomaa ja sen jälkeen pistivät lapsen seimeen hoitoon ja ihan normaaleja ihmisiä niistäkin kasvoi. Kyllä sankariäideillä on elämä kovaa kun sitä omaa kruunua pitää ennättää kaiken muun touhun lisäksi ahkerasti kiillottaa toisten elämää arvostelemalla.

Kyllä asia kiinnistaa yhteiskunnallisesti, sillä kunnallinen päivähoito, että äitiysloma maksetaan verovaroista ja tässä tapauksessa perhe käyttää tuet tuplana, toisin kuin niissä perheessä, jossa äitiyslomalla oleva äiti hoitaa vauvan ohella muut perheen lapset, ilman merkittävää yhteiskunnan tukea ja näin lisää perheiden eriarvoisuutta.

Alle 3-vuotiaan päivähoidon kustannukset ovat veronmaksajille n.1250-1560€/kk

eli ap. tapauksessa perhe saa ylimääräistä tukea, kuin esim. naapuri, jonka 1,5v hoidetaan kotona. Ja sen lisäksi äidille maksetaan äitiyspäivärahaa.

Luulen, ettei tulevaisuudessa ole ap. kaltaisiin tapauksiin varaa, vaan lapset hoidetaan päiväkodissa tai kotona ja väärinkäytökset estetään muutaman vuoden sisällä, sillä aina löytyy vanhempia, jotka härskisti hyödyntävät laissa olevat porsaanreiät.