Typerin tapa miten olet telonut itseäsi

Joskus vuosia sitten kesäaikaan olin jättänyt auton etuikkunat auki ja havahduin jossain vaiheessa siihen, että sataa ja ne ikkunat tosiaan on auki. Hirveellä kaatosateella äkkiä laittamaan ikkunoita kiinni. Laitoin avaimet virtalukkoon repsikan paikalta ja painoin ikkunat kiinni. Sitten kun olin lähdössä autosta, tapahtui joku ihan käsittämätön aivopieru ja paiskasin oven kiinni ennenkuin olin kerennyt edes autosta kunnolla ulos ja oven terävä kulma kolahti suoraan huulen yläpuolelle. Ihan järkyttävä verta vuotava vekki tuli ja edelleenkin komea arpi muistona omasta hölmöydestä.

muistan hämärästi, miten joskus lapsena kiipesin jäisen luisteinkentän mäelle luistimet jaloissa, sillä seurauksella, että hammasten oikomiseen tarkoitettu laite meni rikki.

Kävin lapsena myös ratsastustunneilla ja en vieläkään tiedä, mikä mulla meni pieleen istunnassa, kun putosin satulasta joka tunti.

Kaikkein kiivuilain kokemus oli kuitenkin varmaan jokunen vuosi sitten tapahtunut tapaturma laivalla. enkä ollut edes kännissä. Olimme menossa katselemaan jotain showta ja kaaduin baarin tuolin kanssa, sillä seurauksella, että oikea nilkka murtui. On se nykyajan lääketiede vaan ihmeellistä, kipu nilkassa oli ihan sietämätön, koska en saanut siihen heti lääkettä, sairaanhoitaja laivalla vähän vilkaisi sitä ja jouduin kärsimään kivusta koko yön -aamulla Peijakseen, röntgeniin ja kipsihän siihen piti laittaa. IHme juttu, että niin kipee vamma saatiin hoidettua. Pitäisiköhän kiittää Peijasta hyvästä hoidosta? Nilkka oli ihan sinertävä, tai sellainen tumma.

Tartuin tiskipöydällä lojuneeseen haarukkaan. Ote lipesi ja haarukka lensi kaaressa isovarpaaseen piikit pystyssä, osittain kynnen päälle. Kolme haarukan piikin jälkeä kasvoi sitten kynnen mukana mustina pisteinä ajan kanssa ulos.

Mulla käy jatkuvasti niin, että avaan jonkun oven esimerkiksi kaapista ja seison liian lähellä ja kopautan sen suoraan naamaan. Ei mitenkään silleen, että hipasee vaan ihan reippaasti avaan ja naama ihan suoraan edessä. Vähän hävettää ku tapahtuu julkisilla paikoilla.

Kohelo kirjoitti:

Suurin osa näistä tapauksista kuulostaa ihan liian tutuilta. Onnekseni en ole telomisessa välineurheilija; jos olisin koheltanut leikkaavien tai pistävien esineiden kanssa, tuskin olisin enää hengissä.

Minun kohtaloni ovat rakenteet ja huonekalut. Ei ole riittävän leveää ovea tehty, ettenkö karmiin pystyisi osumaan. Huonekaluilla on myös jotain minua vastaan, kun jatkuvasti hyppelevät eteeni kamppaamaan tai kurottelevat jalkojaan ja potkivat varpaisiin. Säärissäni on pysyvät jäljet sängynpäätymme korkeudella ja polvien mustelmista näkee ruokapöytämme alariman muodon. Valitsen mahdollisimman tylppäkulmaisia kalusteita, mutta kyllä niihinkin hyvin osuu. Olen myös lyönyt itseni suoraan seinään monta kertaa, esimerkiksi kääntynyt epähuomiossa vähän liian aikaisin (keskellä päivää ja näköaistini pitäisi olla ihan normaali). Ette muuten usko, miten monta uloketta ihan tavallisen auton etupenkin ympärille on asetettu minua vaanimaan.

Pari hieman luovempaa tapausta muistan. Kerran mökillä oli tavallista juonikkaampi ja ärsyttävämpi hyttynen, jahtasin sitä Raid-purkki kädessä. Sitten sain täydellisen osumapaikan, huusin "HAAA!", painoin suutinta ...ja suihkaisin itseäni suoraan silmään! Purkki oli kädessäni väärin päin. Juoksin suoraan järveen huuhtomaan ja kun palasin, mökki hytkyi naurusta. Kun mies sai viimein huutonaurun seasta puhutuksi, mokoma sanoi "Mä vaan mietin, milloin se hyttynen lakkaa nauramasta..."

Juoksin puisia, lakattuja, jyrkkiä parven portaita ylös täysi punaviinilasi kädessä. Pääsin melkein ylös asti. Melkein. Sitten laskettelin vatsallani portaat takaisin alas boing...boing...boing... ja perässä valui punaviini portaikon leveydeltä. Edelleen ihmettelen, miten lasi ei särkynyt. Vartalossani oli monta viikkoa poikittaiset mustelmat noin 30 cm välein koko pituudelta.

Tavoitteeni elämässä on edes olla yhtenä päivänä mustelmaton ja ruhjeeton. Kerran melkein onnistuin mutta sitten kompastuin omiin jalkoihini (seisoin paikoillani) ja kaaduin tuolin päälle. Olen vasta vähän yli nelikymppinen, joten toivo elää, ehkä vielä joskus!

Tuo on vähän kuin katsoisi Vaaleanpunaista Pantteria :)

Minä kävelen ovenkarmeihin, olkapäät välillä melkein irtoavat.

Avasin auton oven suoraan omaan nenääni. Pikkasen teki kipeää :D

Oikaisin parkkipaikan läpi ja astuin sellaiselta alle 5cm korkuiselta keskikiveykseltä asfaltille. Olikin lumen alla jäätikkö ja levisin siihen ja ranne poikki. Kumpikin luu ihan katki asti, kun se jäi mun selän ja sen kiveyksen väliin.

Olin villeissä kotibileissä kun kissa pudotti kaapin päältä täyden viinipullon päähäni. Taju lähti ja ambulanssi kutsuttiin paikalle.

Minun piti laskettelurinteessä vähän esitellä taitojani söpölle pojalle.

No, esittelin sen verran että polvi meni tuhannen päreiksi ja jouduin leikkaukseen.

Kyseinen romanssi kuivui sittemmin kasaan, mutta polvivamma seuraa läpi elämän..

Vierailija kirjoitti:

Olin villeissä kotibileissä kun kissa pudotti kaapin päältä täyden viinipullon päähäni. Taju lähti ja ambulanssi kutsuttiin paikalle.

Kaikki vaan kissan syyksi! ;D

Poltin sormeni juuri uunista ottamassani uuninpellissä. Otin pellin normaalisti patalappujen kanssa uunista ja laskin hellalle. Pistin patalaput pois ja yritin siirtää peltiä paremmin. Äly hoi.

En ymmärrä mikä hahmotushäiriö minulla on, kun törmään aina ovenpieliin! Potkin varpaitani huonekaluihin ja kompastelen. Kaapin ovilla olen lyönyt itseäni lukemattomia kertoja ja raskaana ollessa jätin mahan aina oven väliin. Leipä on paras ostaa valmiiksi siivutettuna, sillä minä ja veitset emme sovi yhteen. Poltan myös käteni joka hiivatin kerta kun otan jotain kuumasta uunista tai laitan sinne.

Pahimmat tapaturmat ovat olleet:

- Vein tiikerikakkua takapihalle jäähtymään ja kompastuin kynnykseen, kakku lensi kaaressa  grilliin ja minä kaaduin suulleni betonilaatoille. Sairaalassa tarkistettiin oliko nenä murtunut, ei onneksi ollut mutta  hampaat olivat menneet alahuulen läpi ja puoli naamaa oli mustana.

- Potkaisin syöttötuoliin ja tunsin hirveää kipua,  istahdin  lattialle ja totesin että pikkurillin viereinen varvas on taittunut luonnottomaan kulmaan ja turpoaa hyvää vauhtia.  Vietin pari viikkoa jalka paketissa.

- Leikkasin kämmenen halki himoitessani ruisleipää , en saanut verenvuotoa loppumaan joten sairaalaan. Tikit.

- Ratsastin miehellä ja iskin otsani kiviseinään, komea mustelma sekä  aivotärähdys. 

- Ja  olin sklapeerata itseni, kun tasoittelin itse otsahiuksia vasta teroitetuilla saksilla.

Tää on hyvin pieni vamma, mutta omissa hassuimmasta päästä. Olin jättänyt keittiön pöydälle höylän, en muista mitä sillä tein mutta siinä se oli ilman mitään suojaa terässä. Silloinen miesystävä tuli käymään ja tilanne eteni varsin kiihkeäksi ja jossain kohtaa päädyin selälleni siihen pöydälle. En itse huomannut mitään, mutta jossain kohtaa vähän kohottautuessa mies piti mua selästä kiinni ja sitten ilmoitti että multa tulee verta selästä. Muutama raapale oli tullut höylästä, hetkeksi säikähdettiin molemmat että mitä hittoa.

Venäytin ranteeni unissani. Mylläsin peittoa ja jotenkin jäin jumiin. Ratkaisin jumin nykäisemällä voimakkaasti peittoa, valitettavasti peitto oli kietoutunut toisen ranteeni ympärille. Sairaslomaa pari päivää ja mies joutui pukemaan rintaliivit päälleni.

Toinen juttu ei niinkään telomista, mutta kerron silti. Olen urheilullinen ja pitkän kesätauon jälkeen ajattelin alkaa taas treenaamaan. Päätin kokeilla HIIT-treeniä ja treeni sujuikin hyvin, oli ihanaa päästää täysillä menemään. Seuraavat päivät eivät olleet mukavia: koko vartalossa lihaskipeyttä, myös siellä missä ei yleensä, kuten kylkiväleissä. En pystynyt haukottelemaa tai yskimään ja sänkystä pääsin ylös pudottautumalla ensin polvilleen lattialle jne.

Meillä oli ala-asteella todella järkevä välituntileikki, nimittäin heittää isoja ja raskaita kiviä ilmaan. Sain sitten ekaluokkalaisena vaivoin heitettyä yhden kiven ylös ja se sitten laskeutui suoraan omaan päähäni. Silmissä sumeni ja heti nousi ihan hirveä patti päälaelle. Kivi painoi niin paljon, ettei se ehtiny edes korkealla käydä, mutta oli itkussa pitelemistä useampi tunti eteenpäin, puhumattakaan siitä häpeästä että oli heittänyt itseään kivellä päähän.

Poimin naiselleni kukkasia niityllä pätkimällä puukolla varret.

Meni hiukka ohi ja sotmenpäästä läpi - vieläkin osassa tunto...

Terkkarilla ihme kuulustelu: missä tämä puukkohippahaava...

Petauspatja oli liikkunut ja työntynyt tyhjän päälle, kun kierähdin siihen mätkähdin  lattialle ja osuin yöpöytään, olkapää meni pois paikoiltaan ja tahdoin sairaalaan vaikka mies hoki että osaa laittaa sen paikalleen.Olisi kyllä pitänyt luottaa mieheen, puoli tuntia tyhjässä odotushuoneessa ja sitten väsynyt intialainen lääkäri koettaa epäonnistuneesti vetää sen paikoilleen, lopulta Pekka& Pätkä elokuvien Justiinaa muistuttava riuska naishoitaja hyppäsi hajareisin syliini ja rusautti olkapään paikalleen.

Teroitin keittiöveitset partaveitsen teräviksi. Olen puuseppä ja talttani ovat kuin partaveitsiä, tietysti ajattelin että aika hoitaa keittiö kuntoon.  Unohdin teroittaneeni veitset ja leikkasin peukalostani kärjen pois leikatessani pullaa.

Menin töissä seisomaan sellaiseen rintaan asti ylettyvään kapeaan pahvilaatikkoon ja kävelin siinä ympäriinsä. Horjahdin ja kaaduin suorilta jaloilta taaksepäin ja löin pääni hyllyyn ja kädet meni ruvelle.