Lue keskustelun säännöt.
Typerin tapa miten olet telonut itseäsi
Mä yritin keskellä yötä siirtyä parempaan asentoon samalla peittoa kiskoen, kun kolautinkin pääni täysiä sängynpäätyyn. Pääni lyötyäni säikähdin niin, että otteeni peitosta heltisi ja löin käytännössä itseäni nenään niin, että se rupesi vuotamaan verta. :( Onneksi ei ollut kukaan näkemässä. :D
Kommentit (1603)
Koirien kanssa tullut kokeiltua kaikenlaista... Jäinen mäki on mukava liukua alas kun koira pikkaisen kiskaisee hihnasta, innostuu kaatumisesta ja lähtee juoksemaan täysillä mäkeä alas. Ranne ei vaan tykännyt vaan meni murtumaan.
No, ranne parani yllättävän nopeasti käyttökuntoon. Samainen koira mukaan ja koirahiihtoa kokeilemaan, kun vetolajeja oltiin muutenkin treenattu. Oli kivaa kunnes vastaan tuli ensimmäinen jyrkkä mutka jossa muistin, että koira ei tosiaan osaa mitään hidastuskäskyä, vaan vetää aina täysillä, enkä itsekään oikeastaan osaa hiihtää... Koira pysyi ladulla, minä menin metsään ja kauniisti päin isoa mäntyä. Sukset poikki ja itse täyteen mustelmia, lääkäriin ei onneksi tarvinnut mennä. Koiralle opetin tämän jälkeen hidastuskäskyn.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulun käsityötunnilla onnistuin virkkaamaan virkkuukoukun reiteeni pystyyn. Seurasi retki ensiapupolille, kun terkkari ei uskaltanut vetää koukkua ulos - olisihan se koukkupää voinut silmukoida mukanaan monenlaista suonta reiden uumenista. Lääkäri sai sen nätisti ja nopeasti pois. Laastarin lisäksi sain kehotuksen virkata jatkossa vähän hitaammin.
Onnistuin joskus kaatamaan pastan keitinveden ranteelleni. Ihmettelen yhä, miten on mahdollista kaataa kiehuvaa vettä iholle ilman näkyvää palovammaa. Rannetta kirveli tovin ja tietysti laitoin sen kylmävesihanan alle, punoitus meni ohi nopeasti. Outoa oli myös se, ettei vesi tuntunut polttavan kuumalta vaan ennemminkin viiltävän kylmältä.
Joku muukin täällä on polttanut uunipellillä itseään käsivarteen, minä myös. Tein jouluna liukuhihnatyönä pipareita, yksi pelti uuniin ja edellinen ulos.. heiluin niin vauhdikkaasti että kahdesti melkein samaan kohtaan oikeaa käsivartta vedin kuuman pellin reunalla. Ei ihan hirveästi tuntunut edes sattuvan, mutta kaksi tummempaa viirua on vieläkin kädessä muistona.
Kakarana koulumatkalla pyöräillen... tiesin että yhdessä kohtaa pyörätietä oli alamäen jälkeen töyssy, josta muutkin usein hyppelivät pyörillään yli. No siitä mäestä sitten kovat vauhdit ja liitoon, ei vaan mennyt ihan odotetusti.
Lensin päistikkaa pyörän tangon yli pyörätielle, lopputulemana kummatkin etuhampaat irtipoikki, kasvot täynnä verta, kiireesti shokin jälkeen hammaslääkäriin joka laittoi ne hampaat juurikaan takaisin.
Syömisestä tai kouluunmenosta ei tullut mitään muistaakseni viikkoon pariin. Onneksi oli kypärä päässä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viime syksynä lenkillä polvipituiset trikoot jalassa. Innostuin kävellessäni ihailemaan kirkkaansinistä taivasta, kompastuin jalkoihini tai mihin lie kivenmurikkaan ja lensin rähmälleni sorapolulle. Polvi auki ja molemmista käsistä kämmenet vereslihalla. Puhdistin polven haavan heti takaisin töihin päästyäni (olin lenkillä lounastunnilla, kun tämä tapahtui), mutta se olikin syvempi kuin aluksi vaikutti. Lopulta haava tulehtui, jouduin käymään sen takia yhteensä kolme kertaa lääkärissä ja sain 14 pv antibioottivoidekuurin. Nyt polvessa on muutaman sentin pituinen tummanpunainen, kohollaan oleva arpi, joka ei varmaan koskaan vaalene. Vasemman kätenikin väänsin samassa rytäkässä niin, että jouduin sen kanssa käsikirurgin puheille ja röntgenkuvaan, koska en pystynyt laittamaan itse esim. rintaliivien hakasia kiinni tai avaamaan vesipulloa. Onneksi se parani lopulta itsestään.
Nuorena pyöräilin kaverille. Käsilaukku tangossa ja pitkä olkahihna. Hihna jäi pinnojen väliin ja lensin haarat auki lyhtypylvääseen. Ja jäin retkottamaan orapihlaja-aitaan. Alapäähän sattui pitkään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asuntoesittelyssä ihmettelin välittäjälle miksi nykyinen omistaja oli laittanut WC-peilikaapin ahtaaseen käytävään. Kaappia piti koko ajan väistää, ettei teloisi itseään. Käännyin kuuntelemaan välittäjän vastausta, kun olkapää osui juuri tuohon peilikaappiin, joka repäisi mekon hihan rikki ja syvän, 12 cm pitkän viillon olkapään kohdalle. Olkapäästä pulppusi verta, jota roiskui valkoisille seinille ja lattialle. Muut asuntoesittelyssä olevat vieraat häipyivät nopeasti, välittäjä kirkui ja oma mies katsoi kuin kauhuleffan kohtausta. Välittäjä soitti ambulanssin. Muistoksi jäi ruma, sininen arpi. Asunto on ilmeisesti vielä myymättä kaksi vuotta kohtauksen jälkeen...
Meillä oli exän kanssa kotona jotain sanaharkkaa ja tuohtuneen teatraalisesti käännyin nopeasti ympäri ja kävelin täysiä avonaisen oven kulmaan. Silmä ei onneksi mustunut, mutta oli hellä ja vähän turvoksissa pari päivää. Kyllä hävetti, että noinkin voi OIKEASTI käydä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
sanoin illalla isommille lapsille, että se muumisateenvarjo, joka oli pienimmän leikissä, pitää ottaa pois, ettei lapsi tökkää siihen silmäänsä. eivät ottaneet.
eli kun iltapimeällä sitten siinä huoneessa ajattelin vielä kerätä vähän leluja lattialta, iskin silmän suoraan ja avonaisena siihen sateenvarjon päällä olevaan tappiin ja KIPU OLI SUUNNATON.
ajattelin, että puhkesi koko silmä, mutta onneksi se verinen silmänmöllykkä parani, kun se peitettiin viikoksi merirosvon silmälapulla.
olin aloittanut ennen tapaturmaa lampaiden keritsemisen ja jatkoin sitä sitten tyynesti yhdellä silmällä eli olipahan sinä keväänä aika omituisen näköisiä lampaita meillä.
Vaadin saada nähdä kuvia näistä Saksikäsi-Edwardin lampaista :'D
Kävi klassinen piirrettyjen haravatemppu eli astuin pihalla haravan piikkien päälle, varsi tietysti pomppasi ylös, osui nenänvarteen ja seurauksena mustat silmät. Arvatkaa uskoiko kukaan selitystä. Mies sai aika pahoja katseita naapureilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Typerintä ehdottomasti oli yrittää lyödä kiviseinänaula seinään. Paikka, mihin naula tuli, oli huonossa kohdassa korkealla. Otin siis jakkaran, joka ei mahtunut hyvään paikkaan ja vasarakädelle jäi liian vähän liikkumatilaa. Löin muutaman kerran ja turhauduin, eikä tasapainokaan pitänyt siinä keikkuessa. Löin sitten vikan kerran raivon vallassa ja tietysti itseäni peukkuun. Putosin jakkaralta, vasara jäi alle ja teki kunnon ruhjeen polveen. Peukalo murtui, polvi ei sentään. Mies tuli duunista ja hoiti vasenkätisenä homman sekunnissa.
Kolaroin junan kanssa tasoristeyksessä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suurin osa näistä tapauksista kuulostaa ihan liian tutuilta. Onnekseni en ole telomisessa välineurheilija; jos olisin koheltanut leikkaavien tai pistävien esineiden kanssa, tuskin olisin enää hengissä.
Minun kohtaloni ovat rakenteet ja huonekalut. Ei ole riittävän leveää ovea tehty, ettenkö karmiin pystyisi osumaan. Huonekaluilla on myös jotain minua vastaan, kun jatkuvasti hyppelevät eteeni kamppaamaan tai kurottelevat jalkojaan ja potkivat varpaisiin. Säärissäni on pysyvät jäljet sängynpäätymme korkeudella ja polvien mustelmista näkee ruokapöytämme alariman muodon. Valitsen mahdollisimman tylppäkulmaisia kalusteita, mutta kyllä niihinkin hyvin osuu. Olen myös lyönyt itseni suoraan seinään monta kertaa, esimerkiksi kääntynyt epähuomiossa vähän liian aikaisin (keskellä päivää ja näköaistini pitäisi olla ihan normaali). Ette muuten usko, miten monta uloketta ihan tavallisen auton etupenkin ympärille on asetettu minua vaanimaan.
Pari hieman luovempaa tapausta muistan. Kerran mökillä oli tavallista juonikkaampi ja ärsyttävämpi hyttynen, jahtasin sitä Raid-purkki kädessä. Sitten sain täydellisen osumapaikan, huusin "HAAA!", painoin suutinta ...ja suihkaisin itseäni suoraan silmään! Purkki oli kädessäni väärin päin. Juoksin suoraan järveen huuhtomaan ja kun palasin, mökki hytkyi naurusta. Kun mies sai viimein huutonaurun seasta puhutuksi, mokoma sanoi "Mä vaan mietin, milloin se hyttynen lakkaa nauramasta..."
Juoksin puisia, lakattuja, jyrkkiä parven portaita ylös täysi punaviinilasi kädessä. Pääsin melkein ylös asti. Melkein. Sitten laskettelin vatsallani portaat takaisin alas boing...boing...boing... ja perässä valui punaviini portaikon leveydeltä. Edelleen ihmettelen, miten lasi ei särkynyt. Vartalossani oli monta viikkoa poikittaiset mustelmat noin 30 cm välein koko pituudelta.
Tavoitteeni elämässä on edes olla yhtenä päivänä mustelmaton ja ruhjeeton. Kerran melkein onnistuin mutta sitten kompastuin omiin jalkoihini (seisoin paikoillani) ja kaaduin tuolin päälle. Olen vasta vähän yli nelikymppinen, joten toivo elää, ehkä vielä joskus!
Olen itseni kolhimisen mestari ja olen lukemattoman monta kertaa avannut oven päin naamaa, kävellyt seinään, pudottanut puhelimeni maatessani niin että se osui huuleeni, joka turposi.
Silti ehkä idioottimaisimpana pidän sitä kun humalassa lensin rappuset alas. Seurauksena ruhjoutunut naama ja aivoverenvuoto.
Onnekseni minulle ei jäänyt tuosta mitään pysyviä vammoja tai oireita. Sen jälkeen ei ole alkoholia tullut enää juotua samalla tavalla.
Tiputin paistinpannun pihveineen lattialle, kun olin siirtämässä sitä toiselle pöydällä. Osui tietysti varpaisiin. Hypädin tuskasta ja astuin lattialle kaatuneeseen öljyyn -> liukastuin ja kaaduin selälleni. Käteni osui kaatuessani avoimena olleeseen laatikkoon ja mursin kämmenluun pikkurillin alapuolelta. Osaa muuten olla hankala paikka kun siihen sattuu ja se osuu koko ajan johonkin.
Olen surkea hiihtäjä. Ennätys lienee kumminkin se, kun seisoin paikoillani pellonreunassa sukset jalassa ja katselin, kun lapseni hiihtivät. Nojasin vielä sauvoihini eli olin etukenossa. Sitten ihan yllättäen vips ja TÖMPS, lensin selälleni. Ilmat pihalle, alaserkä arkana ja löin takaraivoni. En käsitä, mitä tapahtui.
Villasukat jalassa piiiiitkä liuku parketilla niin, että pysähdyin polvi edellä lasipöydän kulmaan. Opin kerrasta. Ei enää villasukkia kotona saati lasipöytiä.
Mulla oli taannon kylppärissä sellainen metallinen hylly suihkutavaroille, jota en kuitenkaan koskaan saanut ripustetuksi seinälle. Oli siis siinä suihkun lattialla tavaroineen.
Eräänä päivänä päätin siivota oikein perusteellisesti, ja menin kylpyhuoneeseen. Riuhtaisin tämän hyllykön suihkusta, mutta vasta vähän liian myöhään tajusin, että siellä oli vaaninut ladyshaver terä alaspäin... Silpaisin siis etusormeni siihen, eikä mennyt sekuntiakaan kun olin jo aivan hysteerinen. Tunsin sykkeen pamppailevan sormessani kun yritin epätoivoisesti pidätellä verenvuotoa toisella kädelläni (tässä kuitenkaan onnistumatta). Pääsin jotenkuten keittöön verivana perässäni, ja sain jotenkin kietaistua talouspaperia sormen ympärille niin, että pahin vuoto tyrehtyi.
Piti sitten soittaa kaverille, että toisi laastareita - näitähän minulla ei tietenkään juuri silloin ollut. Kaveri ampaisi paikalle mutta vasta liian myöhään tajusimme, että hänellä on aivan hillitty kammo SORMIhaavoja kohtaan. En ollut tietty maininnut hätäpäissäni, missä tuo viilto oli. Varttitunti siinä taisi vierähtää kun molemmat kalpeina ja yrjöä pidätelle yritimme vuoron perään saada laastaria paikoilleen. :'D Oli muuten syvä haava, tuli sellainen hirveä poimu ihoon mistä näkyi lihasta alta. YÖH. Edelleenkin oksettaa ajatus, mutta arpea ei jäänyt.
Mun kihlasormus vääntyi melkein suoraksi ja katkesi. Onneksi kultaseppä sai taottua sen ehjäksi. Kaiverrus jäi vähän oudoksi. Suurin huoli oli sormen mahdollinen irtoaminen, mutta heti toisena oli sormuksen hukkuminen. Pidin kättä räystään alla sadevesiastiassa miehen etsiessä sormusta ruohikosta.