Lue keskustelun säännöt.
Typerin tapa miten olet telonut itseäsi
Mä yritin keskellä yötä siirtyä parempaan asentoon samalla peittoa kiskoen, kun kolautinkin pääni täysiä sängynpäätyyn. Pääni lyötyäni säikähdin niin, että otteeni peitosta heltisi ja löin käytännössä itseäni nenään niin, että se rupesi vuotamaan verta. :( Onneksi ei ollut kukaan näkemässä. :D
Kommentit (1603)
Vierailija kirjoitti:
Olen innokas neuloja ja neuloessani kuuntelen ohjelmia sohvalla. Olin taas neulonut ja siivoilin lopetettuani langat ja puikot paikalleen, etteivät kissat syö niitä. Minun piti alkaa katsomaan jotakin sarjaa ja menin istumaan takaisin sohvalle.
Ihmettelin, kun istuutuessani kuului kova poksahdus ja takareiteeni sattui aika kovasti. Nousin ylös ja kokeilin varovasti kädellä, mikä siellä mahtaa olla. Käteni osui johonkin pitkään ja se sattui todella paljon. Menin hiukan shokkiin ja huusin miestäni katsomaan, mikä minulla on reidessäni, kun en itse nähnyt. Miehen ilme oli aika järkyttynyt, kun tuli katsomaan ja sanoi, että kai tuo puikko on vain housuissa kiinni.
Minulta oli jäänyt sohvalle yksi neulepuikko, enkä ollut huomannut sitä, koska meillä on harmaa sohva. Se tuntui todella pahalta, kun vedin sen irti, se oli mennyt sisään arviolta 4cm ja oli 4mm:n puikko. Verta ei oikeastaan tullut, vaan jotakin nestettä. Komea reikä jäi ja oli todella kipeä, tunsin sen ihan jatkuvasti. Lisäksi mieleeni muistui jatkuvasti se poksahdus ja tunne, joka tuli kun istuin ja se oli todella oksettava muisto. On sitä muuten vieläkin kun muistelen sitä nyt. Aika kauan meni, että se parantui ja koko ajan oli kipeä.
En tiedä onko enää jälkeä, pitää varmaan pyytää miestä katsomaan kun muistaa. Kello oli tuolloin illalla jo jotain 11, joten soitin päivystykseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Minulle sanottiin, ettei tarvitse tulla, jos jäykkäkouristusrokotus on voimassa ja puhdistan vain haavan hyvin.
Taidan olla vähän väsynyt kun täällä naureskelen tälle kokemukselle ja monelle muullekin vedet silmissä. On vaan niin hyvin kerrottu nää tilanteet, että näen ne sieluni silmin oikeasti tapahtuvan silmieni edessä. Sori! 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lyönyt itseäni kirveellä takaraivoon. Teräpuolella ja selvinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Ei itselle, mutta kaverille kävi koominen juttu kun oltiin mökillä. Ei huomannut marjapuskan juurella olevaa haravaa ja astui sen päälle niin, että varsi kimposi naamaan. Musta silmä. En tuennyt, että noin voisi oikeesti jollekin käydä ellen ois omin silmin nähnyt.
Mä olen kerran liukastunut banaaninkuoreen, jonka joku oli heittänyt keskelle katua. Ovat muuten vietävän liukkaita, en olisi uskonutkaan. :D Totuus on tarua ihmeellisempää! -AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen innokas neuloja ja neuloessani kuuntelen ohjelmia sohvalla. Olin taas neulonut ja siivoilin lopetettuani langat ja puikot paikalleen, etteivät kissat syö niitä. Minun piti alkaa katsomaan jotakin sarjaa ja menin istumaan takaisin sohvalle.
Ihmettelin, kun istuutuessani kuului kova poksahdus ja takareiteeni sattui aika kovasti. Nousin ylös ja kokeilin varovasti kädellä, mikä siellä mahtaa olla. Käteni osui johonkin pitkään ja se sattui todella paljon. Menin hiukan shokkiin ja huusin miestäni katsomaan, mikä minulla on reidessäni, kun en itse nähnyt. Miehen ilme oli aika järkyttynyt, kun tuli katsomaan ja sanoi, että kai tuo puikko on vain housuissa kiinni.
Minulta oli jäänyt sohvalle yksi neulepuikko, enkä ollut huomannut sitä, koska meillä on harmaa sohva. Se tuntui todella pahalta, kun vedin sen irti, se oli mennyt sisään arviolta 4cm ja oli 4mm:n puikko. Verta ei oikeastaan tullut, vaan jotakin nestettä. Komea reikä jäi ja oli todella kipeä, tunsin sen ihan jatkuvasti. Lisäksi mieleeni muistui jatkuvasti se poksahdus ja tunne, joka tuli kun istuin ja se oli todella oksettava muisto. On sitä muuten vieläkin kun muistelen sitä nyt. Aika kauan meni, että se parantui ja koko ajan oli kipeä.
En tiedä onko enää jälkeä, pitää varmaan pyytää miestä katsomaan kun muistaa. Kello oli tuolloin illalla jo jotain 11, joten soitin päivystykseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Minulle sanottiin, ettei tarvitse tulla, jos jäykkäkouristusrokotus on voimassa ja puhdistan vain haavan hyvin.
Taidan olla vähän väsynyt kun täällä naureskelen tälle kokemukselle ja monelle muullekin vedet silmissä. On vaan niin hyvin kerrottu nää tilanteet, että näen ne sieluni silmin oikeasti tapahtuvan silmieni edessä. Sori! 😂
Kyllä itsekin jo nauran tälle, silloin ei kyllä naurattanut, kun teki niin kipeää. =D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen innokas neuloja ja neuloessani kuuntelen ohjelmia sohvalla. Olin taas neulonut ja siivoilin lopetettuani langat ja puikot paikalleen, etteivät kissat syö niitä. Minun piti alkaa katsomaan jotakin sarjaa ja menin istumaan takaisin sohvalle.
Ihmettelin, kun istuutuessani kuului kova poksahdus ja takareiteeni sattui aika kovasti. Nousin ylös ja kokeilin varovasti kädellä, mikä siellä mahtaa olla. Käteni osui johonkin pitkään ja se sattui todella paljon. Menin hiukan shokkiin ja huusin miestäni katsomaan, mikä minulla on reidessäni, kun en itse nähnyt. Miehen ilme oli aika järkyttynyt, kun tuli katsomaan ja sanoi, että kai tuo puikko on vain housuissa kiinni.
Minulta oli jäänyt sohvalle yksi neulepuikko, enkä ollut huomannut sitä, koska meillä on harmaa sohva. Se tuntui todella pahalta, kun vedin sen irti, se oli mennyt sisään arviolta 4cm ja oli 4mm:n puikko. Verta ei oikeastaan tullut, vaan jotakin nestettä. Komea reikä jäi ja oli todella kipeä, tunsin sen ihan jatkuvasti. Lisäksi mieleeni muistui jatkuvasti se poksahdus ja tunne, joka tuli kun istuin ja se oli todella oksettava muisto. On sitä muuten vieläkin kun muistelen sitä nyt. Aika kauan meni, että se parantui ja koko ajan oli kipeä.
En tiedä onko enää jälkeä, pitää varmaan pyytää miestä katsomaan kun muistaa. Kello oli tuolloin illalla jo jotain 11, joten soitin päivystykseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Minulle sanottiin, ettei tarvitse tulla, jos jäykkäkouristusrokotus on voimassa ja puhdistan vain haavan hyvin.
Taidan olla vähän väsynyt kun täällä naureskelen tälle kokemukselle ja monelle muullekin vedet silmissä. On vaan niin hyvin kerrottu nää tilanteet, että näen ne sieluni silmin oikeasti tapahtuvan silmieni edessä. Sori! 😂
Kyllä itsekin jo nauran tälle, silloin ei kyllä naurattanut, kun teki niin kipeää. =D
Tuo miehen kommentti :” kai tuo puikko on vain housuissa kiinni” sai mut repeämään täysin. 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tulin voittamaan ...
-Koira pinkaisi oravan perään, hihnan olin kietonut sormieni ympärille, nimetön murtui eikä ole enää ollut entisensä.
Minulle kävi ihan sama, murtunutta nimetöntä myöten! :D Tulipa opittua kerrasta että sitä hihnaa ei kannata yksittäisten sormien ympäri kietoa.
Minulla taas keskisormi murtui kun säädettävässä hihnassa oleva metallirinkula kolhi sormea koiran lähtiessä autosta vauhdilla. Minulla oli tiukka ote hihnasta muttei niin tiukka että olisi täysin pitänyt kun koira loikkasi ulos. Eläinlääkäristä lääkärin kautta kotiin..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen innokas neuloja ja neuloessani kuuntelen ohjelmia sohvalla. Olin taas neulonut ja siivoilin lopetettuani langat ja puikot paikalleen, etteivät kissat syö niitä. Minun piti alkaa katsomaan jotakin sarjaa ja menin istumaan takaisin sohvalle.
Ihmettelin, kun istuutuessani kuului kova poksahdus ja takareiteeni sattui aika kovasti. Nousin ylös ja kokeilin varovasti kädellä, mikä siellä mahtaa olla. Käteni osui johonkin pitkään ja se sattui todella paljon. Menin hiukan shokkiin ja huusin miestäni katsomaan, mikä minulla on reidessäni, kun en itse nähnyt. Miehen ilme oli aika järkyttynyt, kun tuli katsomaan ja sanoi, että kai tuo puikko on vain housuissa kiinni.
Minulta oli jäänyt sohvalle yksi neulepuikko, enkä ollut huomannut sitä, koska meillä on harmaa sohva. Se tuntui todella pahalta, kun vedin sen irti, se oli mennyt sisään arviolta 4cm ja oli 4mm:n puikko. Verta ei oikeastaan tullut, vaan jotakin nestettä. Komea reikä jäi ja oli todella kipeä, tunsin sen ihan jatkuvasti. Lisäksi mieleeni muistui jatkuvasti se poksahdus ja tunne, joka tuli kun istuin ja se oli todella oksettava muisto. On sitä muuten vieläkin kun muistelen sitä nyt. Aika kauan meni, että se parantui ja koko ajan oli kipeä.
En tiedä onko enää jälkeä, pitää varmaan pyytää miestä katsomaan kun muistaa. Kello oli tuolloin illalla jo jotain 11, joten soitin päivystykseen ja kerroin mitä oli tapahtunut. Minulle sanottiin, ettei tarvitse tulla, jos jäykkäkouristusrokotus on voimassa ja puhdistan vain haavan hyvin.
Taidan olla vähän väsynyt kun täällä naureskelen tälle kokemukselle ja monelle muullekin vedet silmissä. On vaan niin hyvin kerrottu nää tilanteet, että näen ne sieluni silmin oikeasti tapahtuvan silmieni edessä. Sori! 😂
Kyllä itsekin jo nauran tälle, silloin ei kyllä naurattanut, kun teki niin kipeää. =D
Tuo miehen kommentti :” kai tuo puikko on vain housuissa kiinni” sai mut repeämään täysin. 😂
Kaipa sitä järkyttyi, kun vaimolla on puikko persuuksissa kiinni =D Varsinkin kun olen aika tapaturma altis ihminen, en jaksanut muita kirjoittaa kuin tuon, tuo on jäänyt mieleen parhaiten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vedin ovea kiinni ja jätin pääni sen väliin. Olin vesiselvä ja jo aikuinen, en edelleenkään tajua kuinka mahdollista. Pienempänä jätin nimettömän oven saranapuolelle kun äiti veti oven kiinni eikä huomannut. Ja kaikista sormista nimetön!
Vierailija kirjoitti:
Heittäydyin kesäsunnuntaina leikkisäksi, löin puolison hipaksi ja lähdin karkuun. Juoksin aika kovaa nurkan ympäri ottaen tukea syöksytorvesta, jolloin jäin sormuksesta jumiin sen putken kiinnittimeen.
Repesi sormus, melkein nylkeentyi sormi ja koko käsivarsi venähti.
Hyvin pysyi kuitenkin syöksytorvi paikallaan.
Työterveyslääkäri ei normaalisti koskenut käsillään potilaisiin mutta minun räpylöitäni piteli pitkään ja otatti röntgenkuvat.
Huom: vesiselvänä hölmöilin.
Mulle kävi vähän samoin. Juoksin sisällä ja otin ovenkarmista kiinni että saan heilautettua itseni oviaukosta vauhdin hidastumatta. Sormi mustana, olkapää kipeänä ja ovenkarmista lähti pala irti. Sormukselle ei käynyt kuinkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen telonut itseäni koirien kanssa paljon, jaloissa pyörivään koiraan kompastumista tuntuu sattuvan vähän väliä, ja jotenkin siinä aina varoo tallaamasta sitä koiraa niin, että lopulta päätyy epätoivoisesti horjuen tanssahdellessaan kaatumaan tosi pahasti esim. päin huonekalua. Kerran myös koira ryntäsi ohitseni mennessäni alas portaita ja lensin selälleni sinne portaisiin. Selkään tuli melkein puoli metriä halkaisijaltaan oleva ruhje.
Nolointa oli kuitenkin, kun aikoinaan leikin ison koirani kanssa lelulla ja se huitaisi minua luisella päänupillaan nenän yläosaan ihan järkyttävän kovaa. Minulla oli viikon molemmat silmät mustana ja ihmiset näyttivät epäuskoisilta, kun yritin selittää, että sain koiralta turpaani. Ei se tosiaan kuulostanut kaikkein uskottavimmalta selitykseltä :D
Tökkäsin munkkirasvakattilan vesihanan alle kun lopetin munkkien paistamisen. Olin niin ajatuksissani. Se rasvahan räjähti kädelle. Oli tuskainen seuraava yö, nukuin käsi vesi ämpärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nidoin peukaloni nitojalla. Luuhun asti.
Kumarruin silittämään koiraani ja pistin pääni liian lähelle. Koira lähtikin sitten yhtäkkiä vauhdilla pois ja löi päällään minua nenään. Nenästä tuli verta ja pelkäsin jo että se murtui sekä vieläkin se vähän "naksuu" kun koskee. Kaiken lisäksi minulta lohkesi myös kulmahampaasta pieni pala, kun ilmeisesti hampaat iskivät yhteen niin kovaa. Huomasin sen, kun syljin palan suustani. Hammas edelleen sellainen "tylppäpäinen".
Olen vetänyt terasssin oven kiinni niin, että toisen käden sormet ovat olleet välissä. Ja jättänyt auton takaluukun huonosti auki niin, että kun olen kumartunut ottamaan sieltä tavaraa niin luukku on "tippunut" päähäni. Sitten nämä perinteiset ripsivärin tökkääminen silmään ja puukolla sormiin leikkaaminen.
Kerran ratsastin hevosella ilman satulaa. Hevonen lähtikin sitten arvaamatta raviin ja luiskahdin selästä ratsastuskentän aidan toiselle puolelle. En oikein ymmärrä vieläkään miten tämä on mahdollista. Sen jälkeen turvaliivi on ollut käytössä, kun selkä oli niin pitkään tuon jälkeen kipeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin maalla lapsuudenkotonani "kotivahtina" vanhempien reissun ajan. Siinä pihakeinussa otin vähän kuoharia ja sain älykkään idean kiivetä pihamme puuhun, missä kakarana aina kiipeiltiin.
En sitten enää kolmeviitosena, istumatyön jäykistämänä ja vähän ylipainoisena ollutkaan niin ketterä mitä kuvittelin. Pääsin kyllä puuhun, mutta kiivetessä taitoin jalkani jotenkin oksien väliin. Olin n. 2,5 metrin korkeudessa ja sieltä olisi pitänyt jotenkin taiteilla itsensä alas. En muistanut että lapsena kiipeilimme siihen puuhun aina talvella kun alla oli paksu hanki ja siihen pystyi hyppäämään.
Sillä jalalla en päässyt enää kiipeämään, joten hyppäsin alas. Tulos, jalkapöytä murtui neljästä kohtaa. Konttasin puhelimen luokse ja soitin naapuriin. Sieltä sitten naapurin isäntä haki minut traktorilla ensiapuun... Olimme varmasti melkoinen näky kun jalkaa jomotti aivan hel*etisti niin nostin sen ylös ja eihän se suorana mahtunut muuten olemaan, kun sojottamalla ikkunasta ulos. :D
Ai niin, lisäyksenä tähän, hävetti vielä astetta enemmän viedä työnantajalle sairauslomatodistus jossa luki "Pudonnut puusta" Miksen valehdellut siellä ensiavussa että olisin kaatunut vaikka pyörällä :D
t. 101
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kännikolhut ovat jotenkin vastenmielisiä, selvin päin tapahtuneet jopa sympaattisia.
Jäi vaivaamaan, miten mies voi vahingossa laueta jonkun naamalle?
Otin suihin ja keskeytin ottaakseni hiuksia pois tieltä, kun mieheltä samassa tuli.
Kiitos selvennyksestä, osaan sitten itse varoa 😂
Luin AV:ta, sain aivohalvauksen.
Mulla on tapana kuivata hiuksia alkuun sellasella kunnon moshauksella. No tänä kesänä kun oltiin mökillä oltiin miehen kanssa sellaisessa pikkiriikkisessä huoneessa, jossa sänky vei käytännössä kaiken tilan (metri lattiaa jalkopäässä ja sellaset parikymmentä senttiä molemmin puolin sänkyä. Aattelin etten mahdu seisaaltaan kunnolla heiluttaan päätä, niin istuin sängyllä, aloin moshata... ja löin aivan täysiä pääni omaan polveen. Hetken aikaa näky tähtiä ja pieni kuhmu nousi myöhemmin, ehkä joku lievä aivotärähdys. Isoin kipu kun meni ohitse nauroin kyllä itselleni makeasti.
Vierailija kirjoitti:
Olin maalla lapsuudenkotonani "kotivahtina" vanhempien reissun ajan. Siinä pihakeinussa otin vähän kuoharia ja sain älykkään idean kiivetä pihamme puuhun, missä kakarana aina kiipeiltiin.
En sitten enää kolmeviitosena, istumatyön jäykistämänä ja vähän ylipainoisena ollutkaan niin ketterä mitä kuvittelin. Pääsin kyllä puuhun, mutta kiivetessä taitoin jalkani jotenkin oksien väliin. Olin n. 2,5 metrin korkeudessa ja sieltä olisi pitänyt jotenkin taiteilla itsensä alas. En muistanut että lapsena kiipeilimme siihen puuhun aina talvella kun alla oli paksu hanki ja siihen pystyi hyppäämään.
Sillä jalalla en päässyt enää kiipeämään, joten hyppäsin alas. Tulos, jalkapöytä murtui neljästä kohtaa. Konttasin puhelimen luokse ja soitin naapuriin. Sieltä sitten naapurin isäntä haki minut traktorilla ensiapuun... Olimme varmasti melkoinen näky kun jalkaa jomotti aivan hel*etisti niin nostin sen ylös ja eihän se suorana mahtunut muuten olemaan, kun sojottamalla ikkunasta ulos. :D
Anteeksi mutta naurattaa tämä kyllä ihan hulluna :D
Tuttavalla oli sukujuhlissa erittäin musta silmä. Hän kertoi noin 50 kertaa näin:
"Pakenin yläkerrasta helteen vuoksi alakerran sohvalle nukkumaan. Yöllä käänsin kylkeä tyhjyyteen ja putosin silmä edellä lasisen sohvapöydän kulmaan."
Kaks kettaa jo yritetty, mutta aina jää seulaan. Yritänpä siistiä suutani.
Kerran laitoin Mustekalan tyhjästä vaunusta kaaren kiinni, seisten siinä vaunun sivulla. Sillä seurauksella, et reisinahka litistyi kaaren lukon väliin. Tuli kiva mustelma.
Toisella kertaa olin pienellä vuoristoradalla, ja vikatilan takia sen kaaret piti avata yksitellen työkalulla. Yksi kaari oli vähän tiukassa, ja kun se lopulta suostui lentämään auki, löin sillä itseäni silmäkulmaan. Ei onneksi tullut mustaa silmää, mut sattui.