Lue keskustelun säännöt.
Sairauksien pelko (hypokondria)
15.08.2018 |
Löytyykö täältä ketään muuta, joka kärsii todella pahasta sairauksien pelosta? Itselläni on tällainen ollut jo vuosia, mutta olen pystynyt unohtaa huoleni ja pelko on pysynyt kohtuullisen rajoissa. Nyt kuitenkin ahdistus on riistäytynyt käsistä, koska minulla on muutakin ahdistusta ja stressiä elämässäni ja olen menettänyt muutaman sukulaiseni. Sairauksien pelko hallitsee elämääni. Mietin sairauksia koko ajan ja olen aivan hysteerinen pelosta. Minulla diagnosoitiin paniikkihäiriö nuorempana ja sekin tuli nyt takaisin usean vuoden tauon jälkeen. Kohtauksia tulee melkein joka päivä, joskus parikin kertaa päivässä. Järkeni sanoo, että ne ovat paniikkikohtauksia, mutta pelkään silti hysteerisenä taustalla olevan jokin vakava sydänvika. Olen joutunut mennä jopa päivystykseen kohtauksen takia. Ei siellä mitään vikaa löytynyt, mutta sain lähetteen varuilta ultraan. Nyt olen aivan hysteerinen kauhusta ja aivan varma, että tämä on sydänvika.
Pelkoni saa jo pakko-oireisia piirteitä. Pitää toistella mielessä lukusarjoja ym. Mietin sairauksia koko ajan. Mietin kaikkia tuntemuksiani kehossa koko ajan. Jos löydän yhden oudon mustelman, saan kauhean ahdistuskohtauksen ja henkeä alkaa ahdistaa. En pääse ajatuksistani eroon. En uskalla olla enää yksin kotona. Asun yksin ja varsinkin yöt ovat vaikeita. Viime yönä en uskaltanut alkaa nukkua ollenkaan. Soitin jo tänään yhdestä huolestani terveyskeskukseen, mutta heistä se ei vaikuttanut vakavalta. Nyt mietin, menisinkö yksityiselle ja maksaisin itse kuvauksista ym. että saan mielenrauhan.
En enää kestä tällaista. Auttaako tällaiseen mikään?
Kommentit (216)
"Olen ammatissani sisätauti- ja veritautilääkärinä (hematologi) huomannut, että raudanpuute varsinkin ilman anemiaa on hyvin yleistä ja alidiagnostisoitu ongelma naisilla. Ongelma koskee nimenomaan naisia koska heillä raudanpuute on fysiologisista syistä johtuen hyvin tavallista.
Terveilläkin ihmisillä ferritiiniarvo 100 tai yli on varmuudella hyvä, mutta terveillä on harvoin raudanpuutteen oireita kun ferritiini on yli 50-60. Oman kokemukseni mukaan raudanpuutteen oireita alkaa ilmetä kun ferritiini on <60 (ei kaikilla) ja kun ferritiin on <40 alkaa suurimmalla osalla olla selviä raudanpuutteen oireita ja lähes kaikillä on selvät raudanpuutteen oireet kun ferritiini on <30. Mutta on joitakin ihmisiä joilla oireita ei ole edes ferritiiniarvolla 10-20.
Valitettavasti S-ferritiinin viitealue on laboratoriosta ja menetelmästä riippuen varsin matala, 5-10 µg/l millä ei ole mitään tekemistä suositeltavan/hyvän ferritiinitason kanssa.
Ferritiinitaso 10-30 µg/l ei ole normaali koska silloin rautavarastot ovat tyhjät ja potilaalla on hyvin todennäköisesti raudanpuutteen oireita. Potilaideni kertomusten mukaan tätä lääkärit eivät usein tiedä.
Matala viitealueen alaraja johtuu siitä, että ferritiini on tilastollinen käsite eli 95% naisista sijoittuu viitealueelle ja kun raudanpuute on yleistä naisilla, muodostuu viitealueen alaraja liian matalaksi.
Useimmiten viitearvo ja normaaliarvo ovat jokseenkin sama asia laboratorioarvojen osalta mutta ferritiini (mielestäni myös naisten Hb) on selvä poikkeus tästä. Mielestäni viitearvojen vieressä voisi olla esim. sopiva ferritiinin tavoiteaso, joka voisi olla vaikkapa 50-250."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ferritiini on varastoituneena maksaan ja luuytimeen. Matala ferritiini kertoo aina raudanpuuteanemiasta. Ferritiinin viitearvot aikuiselle ovat naisille 10-150 µg/l ja miehille 28-370 µg/l, mutta näissä viitteissä alin kynnysarvo on erittäin matala. S-Ferrit ja P-Ferrit arvoissa:
Ferritiinin ollessa 12 rautavarastot ovat täysin tyhjät. Tämän vuoksi on hyvin erikoista, että ”normaalit” viitearvot ulottuvat naisilla senkin alle.
Vakavassa raudanpuutoksessa, alle 30 ferritiini, henkilön oireet voivat olla niin vaikeita, ensiapuna voidaan harkita verensiirtoa eli rautainfuusiota.
Alle 40 ferritiini aiheuttaa tutkimusten mukaan myös fibromyalgiaa.
Alle 70-80 ferritiini, kilpirauhanen ei toimi kunnolla, sillä ferritiiniä tarvitaan T4/t3-konversiossa. Kilpirauhasarvot voivat siis hyvin parantua pelkällä raudan tankkauksella, lisäämättä kilpirauhaslääkettä. Vakavassa raudanpuutteessa tyypillistä onkin, että TSH saattaa olla normaali, mutta t4v on matala. Tämä sekoitetaan usein sentraaliseen eli aivolisäkeperäiseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Toimintahäiriö onkin tällöin välillisesti aiheutunut ongelma.
Alle 70-80 ferritiini aiheuttaa myös lisämunuaisten uupumuksen oireita (esim. sydämentykytystä, uupumusta, heikotusta, valonarkuutta, aivosumua).
Ferritiinin ollessa noin 80 useimmilla yleistila ja yleiskunto paranee.
Ideaali arvo ferritiinille on naisilla yli 100 (- noin 130) ja miehillä korkeampi.
https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/12/27/raudanpuuteanemia-ja-…
Raudanpuuteanemian oireita:
Raudanpuute aiheuttaa hyvin moninaisia ja yksilöllisiä oireita. Joillakin on oireista ehkä yksi tai kaksi, toisilla useampia. Lisäksi raudanpuutteen kestokyky on yksilöllinen. Useimmiten anemia kehittyy pikkuhiljaa, oireiden ollessa lähinnä epämääräistä väsymystä ja voimattomuutta. Hemoglobiinin edelleen laskiessa tulee vakavampia lisäoireita kuten sydämen tykytykset, ja rintakivut. Lieväkin anemia saattaa johtaa vanhuksilla yleiskunnon vaaralliseen romahtamiseen.
(jatkuu)
Väsymys ja heikotus – hapen kulkeutuminen kudoksiin vaikeutuu.
Kalpeus – hemoglobiini saa ihon hehkumaan.
Levottomuus, hermostuneisuus, elohiiret, kihelmöinti, kutina, puutuminen, tunnottomuus – hapen vähyydestä johtuen keho ei voi rentoutua. Myös ”levottomat jalat” (öinen jalkojen liikuttelemispakko) voivat olla oire raudanpuutteesta.
Masentuneisuus, ahdistus, alakuloisuus, muistihäiriöt, hajamielisyys, keskittymiskyvyn puute, afasia, aivosumu, paniikkioireet – rauta osallistuu aivojen dopamiiniaineenvaihduntaan, joka vaikuttaa mielialaan. Aivojen riittävä rautapitoisuus on välttämätön aivojen dopamiinijärjestelmän toiminnan kannalta. Dopamiini on ”toimintahormoni”, joka parantaa aivojen kykyä keskittyä käsillä olevaan tehtävään ja auttaa ihmistä toimimaan järjestelmällisesti ja organisoidusti.
Sydämen tiheälyöntisyys, ryhmihäiriöoireet ja rintakipu – anemia aiheuttaa takykardiaa. Syke saattaa nousta pienessäkin rasituksessa tai jopa levossa.
Hengästyminen, hengenahdistus, heikotus ja huimaus – raudanpuute heikentää yleiskuntoa ja hapen huono kulkeutuminen elimistössä hengästyttää ja huojuttaa. Anemia aiheuttaa dyspneaa eli tunnetilaa, jossa ihminen tuntee, kuin ei voisi hengittää tarpeeksi hyvin.
Hiustenlähtö – raudanpuutteessa keho siirtyy selviytymistilaan, jolloin happea ei välttämättä saada kuljetettua hiuksille. Tämä voi johtaa runsaaseen hiusten lähtöön ja jopa kaljuuntumiseen.
Kynsi- ja iho-ongelmat – kuiva iho, hilse, huulten rohtuminen, suupielen halkeamat, kynsien lohkeilu ja lusikkakynsi eli koilonykia (ohuet, koverat kynnet). Jopa keltainen iho.
Silmäongelmat, herkkyys, valonarkuus, jopa silmänvalkuaisten keltaisuus.
Palan tunne kurkussa, nielemisvaikeudet, kipu kielessä, kielen kirvely, kielen nystyjen muutokset, ienten vaaleneminen, ientulehdus, aftat – anemia voi aiheuttaa esofaguksen striktuura eli ruokatorven ahtaumaa, glossiittia eli kielitulehdusta ja kielen rihmanystyjen atrofiaa. Pitkittynyt raudanpuute vaikuttaa haitallisesti myös suun limakalvon epiteelisolujen kasvuun. Jopa viidesosalla aftoista kärsivillä on anemiaa.
Alttius infektioille, hidas paraneminen, limakalvojen ohentuminen – anemia heikentää yleiskuntoa ja suorituskykyä. Raudanpuuteanemian suuoireina ovat vaalea, ohentunut limakalvo ja hidastunut limakalvojen paraneminen. Kuivat limakalvot altistavat myös infektioille.
Ruokahaluttomuus, pahoinvointi, oudot ruokahimot – myös esim. pica-oireyhtymä.
Reumamaiset nivelkivut, rannekanavaoireyhtymämäiset kivut, mustelmaherkkyys, fibromyalgia.
Päänsärky, hapen kulkeutuminen elimistössä on häiriintynyt ja se voi aiheuttaa päänsärkyä.
Ärtyneisyys, unettomuus, tinnitus eli korvien soiminen.
Kylmän- ja kuumansietokyvyn heikkeneminen, palelu, erityisesti käsien ja jalkojen kylmyys, hien erityksen häiriöt – ääreisverenkierron häiriöt, esim. kädet eivät tahdo lämmetä tai ”sauna-angsti” eli henkilö ei tahdo enää kestää saunan kuumuutta, tehden saunomiskokemuksen epämiellyttäväksi.
Epäsäännölliset kuukautiset, runsaat kuukautiset, lapsettomuus, keskenmenot, ennenaikainen synnytys.
Painonnousu, painonlasku, ummetus ja turvotus – metabolinen aineenvaihdunta häiriintyy. Mikäli hemoglobiinia on liian vähän, elimistö ei saa tarpeeksi happea normaalin aineenvaihdunnan ylläpitämiseksi.
Lihoaminen – raudanpuute huonontaa aineenvaihduntaa, sillä rauta on osana monissa entsyymeissä, joita tarvitaan aineenvaihduntareaktioissa.
https://kilpparikilppari.wordpress.com/2016/12/27/raudanpuuteanemia-ja-…
Minä kärsin ikävuodet 20-30 aivan halvaannuttavasta ja läpitunkevasta ahdistuksesta/sairauksien pelosta. Diagnoosiksi sain yleinen ahdistuneisuushäiriö, ja oireilin siis tarkkailemalla tauotta itseäni ja kaikkia mahdollisia kehollisia tuntemuksia. En edes välitä muistella, mitä kaikkia sairauksia kuvittelin sairastavani (no okei... nämä olivat pahimmat ja toistuvat: ALS, MS-tauti, aivokasvain, vatsasyöpä, hepatiitti). Uskoin milloin olevani keltainen, milloin kärsiväni nielemisvaikeuksista, milloin lihasteni menettävän voimansa ja nykivän tauotta.
Sanomattakin lienee selvä, että rahaa paloi aivan joutaviin erioislääkäreisin ja vielä joutavampiin tutkimuksiin. Magneettikuva x 3, ENMG x 3, useampi vatsan ultraääni jne jne. Verikokeita enemmän kuin laki sallii. Sairaudenpelko oli aivan todellinen, vaikka samalla syvällä sisimmissäni osa minusta tiesi, että oireeni olivat psyykkisiä ja ahdistuksen ilmenenismuoto. Sitä on vaikea selittää: On kuin olisi järjetön ja järjissään yhtäaikaisesti. Tietää olevansa "hullu", mutta ei voi mitään pakkoajatuksille, sairauksien googlettamiselle ym.
Kolmekymppisenä hakeuduin terapiaan ja useamman epäonnistuneen lääkekokeilun jälkeen löytyi myös lääke, joka todella alkoi vaikuttaa ahdistusoireisiin (paroksetiini). Terapia ja lääkitys yhdessä auttoivat. Opin hallitsemaan ahdistusta ja tunnistamaan sen syntymekanismin sekä sietämään epävarmuutta. Kuitenkin kun lopetin lääkityksen ja samaan yhteyteen ilmaantui työhuolia, sairaudenpelko iski taas. Kymmenen vuoden aikana on siis ollut yksi "relapsi". Aloitin lääkkeen uudelleen, ja nyt on taas useampi vuosi mennyt rauhallisesti ja täysin ilman sairaudenpelkoja. Selvisin jopa sellaisesta, että minulta löytyi kasvain (joka paljastui hyvänlaatuiseksi) ja jouduin ihan oikeaan leikkaukseen!
Todella suosittelen hakemaan sitkeästi apua hypokondriaan. Sairauksien pelko tekee elämästä helvettiä, sellaista ei vaan kestä kukaan - ei ihminen itse, eivätkä läheisetkään. Itse syön Optiparia vaikka maailman tappiin, jos sillä vaan pystyn elämään "normaalia" elämää. Mitään huoletonta huldaa minusta ei tietenkään koskaan tule, mutta pahimpiin aikoihin verrattuna ero on kuin yöllä ja päivällä. Neuvoni on siis, että hoitakaa ahdistusta ja sairauden pelkoa - se todella kannattaa!!!!
Voimia <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Rauta-arvot on olleet minulla matalat. Olin juuri kevään ja kesän ajan rautakuurilla. Ferritiini oli melkein nollissa ja hemoglobiinikin oli matala. Hemoglobiini on noussut sen jälkeen hyväksi, mutta ferririiniä ei ole mitattu.
Uskoisin minullakin hypokondrian taustalla olevan myös kuoleman pelon. Pelkään sairauksissa kai eniten, jos niitä ei voi parantaa. Meillä on ollut suvussa ja lähipiirissä paljon sairastumisia ja kuolemantapauksia ja ne ahdistavat.
Ap.
Rauta-arvojen mataluus aiheuttaa itsessään ahdistusta ja mielen mataluutta. Sun kannattaa tsekata ferritiini. Ahdistushäiriöisenä tilannetta ei helpota, että on vielä päällä raudanpuute.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rauta-arvot on olleet minulla matalat. Olin juuri kevään ja kesän ajan rautakuurilla. Ferritiini oli melkein nollissa ja hemoglobiinikin oli matala. Hemoglobiini on noussut sen jälkeen hyväksi, mutta ferririiniä ei ole mitattu.
Uskoisin minullakin hypokondrian taustalla olevan myös kuoleman pelon. Pelkään sairauksissa kai eniten, jos niitä ei voi parantaa. Meillä on ollut suvussa ja lähipiirissä paljon sairastumisia ja kuolemantapauksia ja ne ahdistavat.
Ap.
Rauta-arvojen mataluus aiheuttaa itsessään ahdistusta ja mielen mataluutta. Sun kannattaa tsekata ferritiini. Ahdistushäiriöisenä tilannetta ei helpota, että on vielä päällä raudanpuute.
Mulla ainakin on raudanpuutteeseen sopivia oireita pitkä litania vaikka se ferritiini oli 47. Hb on aina ollut hyvä. Paitsi sektion jälkeen jolloin se romahti 107:ään. Ostin nyt kokeeksi monivitamiineja, joissa on sekä rautaa että kuparia, joka tulee raudan imeytymistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli tuollaista pelkoa muutaman kk ajan, kun 3 työkaveria ja 3 sukulaista kuoli erilaisiin syöpiin vuoden aikana. Niitä syöpiä oli heillä päästä mahaan, ja siltä väliltä.
Sain sydämentykytyksiä ja paniikkikohtauksia. Kuvittelin että minulla on syöpä joka paikassa. Alkoi oksettaa ja huimata monta päivää putkeen, sitten jouduin sairaalaan. Kehoni tt-kuvattiin päästä varpaisiin, katsottiin ultraäänellä sisäelimet ja laajat verikokeet, eikä löytynyt mitään. Olin vielä epäileväinen viikon pari, mutta sitten sain rauhan. Olin uupunut ja olin sairaslomalla muutaman viikon, todettiin että suurin osa noista oireista johtui silkasta työuupumuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Mulle tuli beetasalpaajista todella kamalia painajaisia, jotka jatkuivat aina heräämisen jälkeen. Näin siis koko yön painajaisia. Lääkäri kertoi, että tällainen sivuvaikutus voi joillekkin tulla. Lääkkeet piti lopettaa.
Et varaudu siihen.
Minun aineenvaihdunta huononi ja lihoin vähän beetasalpaajien takia. Nehän hidastavat aineenvaihduntaa.
Samoin etenkin alaraajoissa eli lihaksissa, luustossa ja verisuonistossa alkoi tuntua sellaista pulputusta ja värinää.
Sormet menivät välillä tunnottomiksi.
Näin myös painajaisia jos otin lääkkeen illalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Valmistaudu perjantaiseen lääkärikäyntiisi niin, ettet varmasti ala siellä vähättelemään ahdistustasi ja pelkojasi - mieluummin toisin päin. Olet avun tarpeessa; uskoisin, että sinun olisi hyvä syödä jonkun aikaa ssri-lääkkeitä jotka ne rauhoittavat ja tasoittavat oloa. Mutta tarvitset myös terapiaa. Ikävä vaan, että terapiaan pääsyä joutuu lähes poikkeuksetta odottamaan aika pitkään.
Minulle annettiin lievän burnoutin takia noita ssri-lääkkeitä ja puhjenneeseen ahdistuneisuus- ja paniikkihäiriöön, ensin en meinannut ottaa mutta ajattelin sittenkin kokeilla. Muutaman päivän kokeilu aiheutti minulle hermostovaurion, ja mahdollisesti pysyvän sellaisen! Ssri ensinnäkin aivan väärä lääke ahdistus- ja paniikkihäiriöön! USA:ssa niitä ei ole enää annettu pitkään aikaan esim. paniikkihäiriöpotilaille.
Välillä tuntuu siltä kun iholla ryömisi ötököitä, ihon pinta tuntuu välillä siltä kuin olisi palanut auringossa tai että siinä olisi haavoja, ja sen jälkeen pieniä sähköiskuja. Korvissa sirisee sähköisesti ja hakkaa pulssi. Keho on välillä niin jännittynyt ettei se rentoudu enää edes hieronnassa. Näitä ei ennen tuota lääkekokeilua ollut. Kukaan ei ottanut siitä mitään vastuuta, se oli pahinta!
Minulla on kauan sitten todettu, että mun keho ei käytä rautaa hyväksi ihan niin hyvin kuin pitäisi, joten mun pitäisi pitää omasta raudan saannista huoli. Lisäksi löysähkö läppä aiheuttaa refluksia ja lievää endometrioosia on epäilty maha- ja selkäkipujen takia. Näitten aiheuttamien oireiden takia olen pelännyt kaikkea mahdollista, syöpää erityisesti, koska äitini mukaan hänen lapsillaan voi olla syöpägeenin takia suurempi riski sairastua syöpään. Olen huomannut, että pelot ja ahdistus pahentavat ja aiheuttavatkin ehkä joitain oireita. Joskus pelkkä lääkäriajan soitto on helpottanut oireita. Unettomuuttakin on ollut ja arvatkaa kuinka helppoa se oli selättää, kun sitä pelkäsi ettei nuku enää ikinä ja kuolee siihen. Se, että olen tunnistan myös ongelman korvien välissä, on auttanut olemaan loogisempi omien pelkojen kanssa onneksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa tarkistuttaa B12- ja D-vitamiinin saanti, nimittäin seerumimittauksessa kävi ilmi että minulla oli noiden puute. Kun otin B12- ja D-vitamiinilisäravinteet käyttöön niin olo parani huomattavasti jo viikon sisällä enkä ole sen jälkeen enää saanut yhtään ahdistuskohtausta.
Kiitos teille neuvoista ja kokemustenne jakamisesta. Uskon, että minulla tämä on henkistä. Olen käynyt aika paljon verikokeissa ja tutkimuksissa tänä kesänä. Jos olen paremmalla mielellä eikä ahdista, niin silloin on fyysisestikin parempi olo. En silloin kiinnitä samalla tavalla huomiota jokaiseen tuntemukseen ja ala pelätä kaikkia mahdollisia tauteja.
Niin kuin tuossa muutkin kirjoittivat kokemuksistaan, minullakin tämä pahenee vaikeissa elämäntilanteissa ja stressin ym. myötä.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin ollut kaikki veriarvot kunnossa, psyykkistä siis täälläkin.
Raskaus sujunut toistaiseksi hyvin, mutta tänään ollut todella huolestunut olo. Luulen kyllä, että tämä on normaalia. Välillä on vaikea tietää mikä on ns.normaalia huolehtimista ja mikä menee överiksi.
Mikä tilanne aplla?
T.37
Mukavaa, että kaikki on sujunut hyvin. Mikä sinua huolestuttaa, jos haluat kertoa?
Minulla on tilanne ennallaan. On ollut kyllä vähän parempi olo, koska nukun nykyään paremmin ja olen tehnyt lyhyempää työpäivää. Se näkyy jaksamisessa. Olen menossa lähiaikoina taas lääkäriin ja tutkimuksiin sairauteni takia ja yritän nyt kerätä kaikki rohkeuteni, että saisin siellä suuni auki tästä ahdistuksesta. Katsotaan, miten käy.
Ap.
Sain ristiriitaista tietoa beetasalpaajien käytöstä raskausaikana ja nyt huolettaa sekä se, että propralista olisi haittaa sikiölle että se, etten voisikaan sitä käyttää, koska jännitysoireita edelleen on. Sitten myös nolottaa että haluan syödä lääkettä ja tuntuu että olen itsekäs...en oikein tiedä, kai on jotenkin syyllinen olo että lisäännyn vaikka en ole 100% terve fyysisesti ja psyykkisesti, vaikla toisaalta en kyllä ajattelisi muista samankaltaisessa tilanteessa olevista, etteivät he saisi saada lapsia...
Todella hyvä jos pystyt seuraavalla käynnillä sanomaan. Pidän peukkuja! Mieti valmiiksi, mitä aiot sanoa.
37
Kävin nyt myös lukemassa siitä ja ainakin monella sivulla sanottiin, että se olisi turvallista. Oletko kysynyt lääkäriltä? Ja varmaan sekin riippuu, että onko se päivittäisessä vai satunnaisessa käytössä. Ehkä kannattaa kysyä hoitavalta lääkäriltä, jos et ole vielä kysynyt.
Syyllisyyttä ei tarvitse tuntea missään nimessä. Et ole itsekäs. Moni joutuu käyttää jotain lääkettä raskausaikanakin ja mielestäni sen takia ei tarvitse potea syyllisyyttä. Sairauksienkaan takia ei kannata tuntea syyllisyyttä. Aika monella on jotain sairauksia. Ja vaikka olisi nyt terve, niin kuka tahansa voi sairastua jossain vaiheessa. Itselläni ei ole lapsia, mutta ymmärrän kuitenkin sinua. Haluaisin saada lapsia, mutta samanlaiset ajatukset pyörivät mielessäni.
ap.
Kaksi eri lääkäriä antoi keskenään eri tietoa ja soitin viime viikolla teratologiseen neuvontaan ja siellä sanottiin että propral on paras verrattuna muihin beetasalpaajiin, kun taas toinen lääkäri olisi halunnut vaihtaa. Mutta kaiketi ajantasaisin tieto on teratologisessa, uskoisin.
Kiitos järkevistä sanoista, olet varmasti oikeassa! Jos tämä jännitys pahenee niin otan yhteyttä neuvolaan.
37
Uskoisin, että tuolla teratologisessa uusin ja ajankohtaisin tieto. Luulisin, että heidän tietoihin voi luottaa. Kannattaa ottaa yhteys neuvolaan, jos jännitys pahenee.
Oletko sinäkin kova jännittämään eri tilanteissa? Minulla on hypokondrian lisäksi paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Jännittäminen alkoi yläasteella tai oikeastaan jo ala-asteella. Apua hain ensimmäisen kerran vasta yli 20-vuotiaana.
Ap.
Ja se yläraja taisi olla 150, että olisihan tuot varaa nostaa.