Sairauksien pelko (hypokondria)

Jos vaikka huomenna rohkaistuisin soittamaan. Pitäisi varmaan laittaa jotain paperille ylös, että muistaa sanoa kaiken. Olisi paljon helpompaa, jos joku tulisi hakemaan kotoa, mutta eihän sellaista tapahdu.

Luulisin, että toinen hypokondriasta kärsivä googlettelemassa toisen puolesta voisi johtaa aika helposti itsensäkin diagnoimiseen. :D  Mutta eihän sitä tiedä, vaikka toisen asioita googlettaessa pystyisi ajatella enemmän järjellä. :D 

Minullakin tämä paheneminen on liittynyt elämässä tapahtuneisiin kriiseihin ym. muutoksiin. Meillä on ollut suvussa aika paljon sairastumisia ja kuolemia viime aikoina. Työasiatkin ovat stressanneet. Ikävää kuulla, että sinullakin on ollut surua. Uskoisin, että kaikki tällaiset lähipiirin sairastumiset ja kuolemantapaukset vaikuttaa. Siinä alkaa itsekin pelätä ja tarkkailla oireitaan tavallista enemmän. 

ap. 

Soititko ap tänään?

Minulla tänään taas ahdistavia sairauksiin liittyviä ajatuksia. Voi alkaa jostain tv ohjelmasta tai lehtijutusta minkä lukee. En lue enää naistenlehtiä ollenkaan kun ärsyttää se surkea journalismin taso. "Oudot oireet olivatkin aivokasvain" tyyliin.

Toivon että huomenna on parempi päivä.

T.37

En sitten saanutkaan soitettua. Hävettää kyllä nyt, kun lupasin soittaa. Keksin aina jotain tekosyitä, etten voi muka soittaa.

Onko sinulla ollut parempi päivä tänään? Minulla on jatkunut samaan malliin.

Naistenlehdet on kyllä ahdistavia. En voi lukea, vaikka niissä olisi monesti ihan mielenkiintoisiakin selviytymistarinoita. Pahinta on iltalehdet ja jotkut Facebookissa kiertävät jutut. Ahdistaa jo ne otsikot. En nykyään klikkaa niitä ollenkaan.

Minkälainen päivä sinulla on ollut tänään?

Entä onko sinulle tuttu oire mitata koko ajan esimerkiksi verenpainetta ja muita arvoja? Itse olen kehittänyt siitäkin pakkomielteen, että mittaan verenpainetta, painoa ja pulssia koko ajan. Verenpaineen kanssa olen hysteerinen, koska se on ollut vähän koholla ja sain lääkityksen siihen. Sitten mittaan kännykällä pulssin monta kertaa päivässä ja tarkkailen painoani. Jos se näyttää kilon vähemmän kuin viimeksi, alan pelätä laihtuneeni jonkun sairauden takia. 

ap. 

Minulla on tämä. Asiaa ei auta se, että olen itse TK:ssa hoitajana ja minulla on pääsy erilaisiin tietokantoihin josta on mukava etsiä tietoa. Käytän masennuslääkitystä, joka auttaa jonkun verran, mutta vuoden aikana on yleensä 2-3 voimakasta pelkojaksoa ( rintasyöpä, melanooma yms ). Aina tulee joku uusi oireisto tai asia, joka alkaa ahdistaa.  Ja se pelko on neuroottista ja voimakasta; vie ihan kaiken. Tästä tietää vaan mieheni ja lääkäri jossa käyn. Kukaan kollega tai kaveri ei tiedä tästä. En koskaan pelkää mitään lievää asiaa vaan yleensä kyse erittäin vakavasta asiasta. Olen kärsinyt tästä eriasteisesti noin 10 vuoden ajan.

Ja edellinen jatkaa, että olen ollut masennukseen taipuvainen aina, nuorempana käynyt terapiankin. Minulla on sekä järjen ääni että sitten tuo sairas puoli eli luulosairas-tarkkailija. Toiminhan itsekin hoitotyössä, jossa joudun kirjoittamaan potilastietoja ja kohtaamaan asiakkaita. Muiden kanssa pystyn olemana hyvin objektiivinen ja normaali, mutta omalla kohdalla tunnepuoli on niin voimakas että ahdistus vyöryy helposti. Voitte kuvitella, että mitä tällaiselle sitten tekee se, että oikeasti tietää ja näkee ihmisten oikeasti sairastuvan näihin vakaviin sairauksiin ja paljon nuorempanakin kuin itse on. On aivokasvaimia, melanoomia, äkillisiä aivoverenvuotoja, sydänsairauksia jne. Kaikista pahintahan on se, että kaikki ei ole kuvittelua vaan näitä oikeasti sattuu koko ajan. Itselleni oikeastaan mikä vaan riittää siihen, että ahdistus iskee ja jatkuu sitten muutamasta päivästä muutamaan viikkoon kokopäiväisenä. Se saattaa olla jokin näppylä tai luomi, rintojen  tunnustelu pakkomielteistä jne. Itselläni on myös valikoivan hyvä muisti. Saatan muistaa jonkun kohtaamamani potilaan muutaman vuoden takaa ja hänen oireensa ja jonkun kammottavan tilanteen.  Siitä sitten helposti löytää yhtymäkohtia johonkin omaan oireeseen ja pelkoon ja paniikki on valmis. Tavallaan tieto lisää tuskaa, osaa pelätäkin " laajasti" kaikkea.  Erään ystävän sisko joutui lopettamaan hypokondrian takia lääkäriopinnot, ahdistus jatkui niin kauan että vaihtoi opintoalaa. 

Sehän se onkin niinkuin 67 sanoi, että oikeastihan mitä tahansa voi käydä, kelle vaan, mutta ei ole ns.normaalia miettiä sitä koko ajan paniikissa. Voisipa vaan ajatella että toivottavasti ei satu omalle kohdalle ja jos sattuu niin saa hoitoa.

Olen tässä muutaman päivän ollut ahdistunut yhdestä sairaudesta, mitä pelkään. Ei onneksi ole yltynyt sietämättömäksi pelko..vielä.

Millaiset asiat sinua 67 auttavat?

T.37

Voin kuvitella, miten raskasta on työskennellä hoitajana ja sairauksien parissa. Ehkä siinä kehittyy jonkunlainen suojakuori, mutta varmasti monet asiat jäävät pyörimään mieleen. Onko sinulla jotain keinoja, mitkä auttavat? 

Minullakin on taas sairaudet pyörineet mielessä. On käynyt niin, että vaikka sain diagnoosin viikko sitten, niin nyt epäilen koko ajan, että se onkin väärä. Pelkään, etten ole huomannut kertoa jotain oleellista asiaa ja siksi sitä ei ole huomattu. Luotan kyllä lääkäreihin ja uskon heidän ammattitaitoonsa. Joku oli aloittanut tänne keskustelun lääkäreiden tekemistä virhediagnooseista ja minähän tyhmänä menin lukemaan. Parin ensimmäisen viestin jälkeen päätin, että en mene enää toista kertaa lukemaan. 

Toivottavasti saat ajatukset muualle, 37. Se olisikin hyvä, jos vielä siedettävässä vaiheessa pystyisi jotenkin unohtamaan koko jutun. Tietäisinpä vaan, että miten. 

ap. 

Voi ei minäkin klikkasin auki sen keskustelun! Ei olisi pitänyt! :( jään myös usein miettimään tuota että mitä jos unohdin kertoa jotain. Mutta kai lääkärin ammattitaitoon kuuluu että osaa esittää myös oikeat kysymykset.

T.37

Ja varmaan he osaavat katsoa kokonaisuutta eri tavalla kuin tällainen oireita googletteleva, joka keksii itselleen oireita vähän joka sairaudesta.

Ahdistaa myös tuo otsikko artikkeliin tuossa keskustelujen yläpuolella, jossa kuvassa joku syö donitsia. Siinä luki jotain tyyliin "Oletko väsynyt? Sinulla saattaa olla tämä tauti". Saan tosissani hillitä itseäni, etten klikkaa itseäni lukemaan. Voisipa nettiin laittaa jonkun eston.

Ap.

Hei, minulla on myös tuo hypokondria, ja jonkin verran muutakin ahdistuneisuutta, kuten esim pelkoa terrori-iskuista jne. Mutta pahin on sairaudet. Asiaa ei helpota se, että olen oikeasti kokoajan muutenkin uupunut ja väsynyt. Pelkään myös usein että ruokani on myrkytetty jossain ravintolassa tms. Joskus pelko on niin paha, etten uskalla syödä ruokaa ollenkaan. Joskus pelkään että ruoka on pilaantunut(usein ulkomailla pelkään tätä).

Oikeastaan ulkomailla nämä kaikki pelot moninkertaistuvat, siellä on suurempi vaara sairauksiin ja huonompi pääsy lääkäriin(tai ehkä vaikeampi, enkä luottaisi niin paljon +kielimuuri). Nytkin oli se uutinen kun Egyptissä 2 ihmistä oli kuollut hotellissa. Uskaltaako enää matkustaa?

Ulkomailla myös liikenne on vaarallisempaa ja suurempi riski terrori-iskuihin. Vaarallisempia hyönteisiä jne jne jneee.

Voivoi.

Kuulostaa hyvin tutulta, nro 73. Minäkin ahdistun yleisesti kaikesta. Joskus nuorempana kärsin oksentamisen pelosta ja silloin pelkäsin syödä kodin ulkopuolella ruokamyrkytysten pelossa. Matkustamisesta tykkään silti. Itselläni on niin päin, että matkustaessa pystyn jotenkin irrottautunaan kaikesta arjen ahdistuksesta ja olen paljon rennompi.

Luin silloin tuon saman uutisen ja ahdistuin kamalasti. Pitäisi varmaan lopettaa uutistenkin seuraaminen. Kaikkea kamalaa tapahtuu koko ajan.

Oletko sinä saanut mitään apua tuohon ahdistukseesi?

On, pelkään lähes jatkuvasti erilaisia sairauksia ja olen tuntevinani niiden oireita.

Mitä teille kuuluu?

Olin tänään töissä ja en ehtinyt päivän aikana paljon ajatella sairauksia. Olin jonkun aikaa pois töistä, mutta oli ihan hyvä päästä välillä ulos täältä neljän seinän sisältä. 

Kuulostaa tutulta tuo edellisessä viestissä sanottu. En enää tiedä, mikä oireeni on totta ja mikä kuviteltua. On tämä mieli erikoinen. 

ap. 

Hyvä että töissä sujui ap! Minä olen miettinyt nyt sitä, että on vaikea käydä jumpissa, koska kuumuus ja sykkeen nousu tuntuvat tavallista epämiellyttävimmiltä. Olo muistuttaa paniikkikohtausta. Muilla näin?

t. 37

Sitä iloa ei kauan kestänyt. Nyt käyn töissä ja murehdin siinä samalla. Mutta jospa se tästä. 

Olen huomannut, että ainakin ahdistuneena kuumuus ja sykkeen nousu tuntuu epämiellyttävältä. Ahdistuneena kiinnitän enemmän huomiota tykytyksen tunteeseen ja sitten syke nousee lisää. Josta seuraa kovempi ahdistus ja entistä korkeampi syke. Oletko kokeillut tuohon mitään beetasalpaajia? Itse olen nyt välillä ottanut niitä ja normaalitilanteessa ne on hyviä, mutta hikoillessa ja liikkuessa tuli vähän outo olo. 

ap. 

Hei taas.

Vastaus 74:selle, että siis olen saanut apua. Olen saanut jo todella nuorena beetasalpaajia sykkeeseen. Ainut vaan että kun olen käyttänyt niitä nyt yli kymmenen vuotta, niin olen jollain tavalla niihin riippuvainen, tai siis. Syke on todella korkea ilman niitä, vaikkei olisi mitään paniikkia.

Ja opamox minulle on määrätty tarvittaessa, onneksi saattaa mennä kuukausia ilman että tarvitsen sitä. Yritän aina pärjätä ilman ihan viimeiseen asti. Ja jos joudun ottamaan niin otan ihan tosi pienen määrän. Esim puolikkaan tabletin.

Miten teillä?

T. 73

Hei taas. Mitä teille kuuluu?

Minäkin olen syönyt nyt noita beetasalpaajia, mutta niissä menee aina jonkun aikaa ennen kuin ne alkavat tehota. Etukäteen otettuna ne ovat kyllä ihan hyviä, jos tiedän jossain tilanteessa niitä tarvitsevani. 

Aikaisemmin käytin ssri-lääkitystä paniikkihäiriöön ja muuhun ahdistukseen, mutta lopetin sen pari vuotta sitten. 

ap. 

Aloitukseen... Jos on vuosikausia jatkunutta epämääräistä oireilua, jonka syy selviäisi esim. magneettikuvauksessa, minusta kannattaa vaikka säästää ja maksaa itse, eli käydä tutkimuksessa yksityisen kautta, kuin elää mahdollisesti jopa vuosikausia ahdistuksessa ja epätietoisuudessa.

Sairauksienpelko ja siihen liittyvä ahdistus pahenee, jos sairauksia vain ajattelee, oireita kuulostelee ja mahdollisesti kirjaa ylös tms. Kannattaa aktiivisesti täyttää päivänsä jollain muulla.

Faith kirjoitti:

Aloitukseen... Jos on vuosikausia jatkunutta epämääräistä oireilua, jonka syy selviäisi esim. magneettikuvauksessa, minusta kannattaa vaikka säästää ja maksaa itse, eli käydä tutkimuksessa yksityisen kautta, kuin elää mahdollisesti jopa vuosikausia ahdistuksessa ja epätietoisuudessa.

Sairauksienpelko ja siihen liittyvä ahdistus pahenee, jos sairauksia vain ajattelee, oireita kuulostelee ja mahdollisesti kirjaa ylös tms. Kannattaa aktiivisesti täyttää päivänsä jollain muulla.

Onko sinulla itselläsi pakonomaisia sairauksiin liittyviä pelkoja?

Mä olen käyttänyt beetasalpaajia nyt useimpina päivinä viikossa. Se helpottaa oloa, mutta joka päivä tämä asia on mielessä. Tilanne ei edelleen onneksi paha.

Oletko ap soittanut terkkaan/työterveyteen tms?

T.37