Sairauksien pelko (hypokondria)

Vierailija kirjoitti:

Uskoisin, että tuolla teratologisessa uusin ja ajankohtaisin tieto. Luulisin, että heidän tietoihin voi luottaa. Kannattaa ottaa yhteys neuvolaan, jos jännitys pahenee.

Oletko sinäkin kova jännittämään eri tilanteissa? Minulla on hypokondrian lisäksi paniikkihäiriö ja sosiaalisten tilanteiden pelko. Jännittäminen alkoi yläasteella tai oikeastaan jo ala-asteella. Apua hain ensimmäisen kerran vasta yli 20-vuotiaana.

Ap.

Jännitän monia asioita etukäteen todella paljon ja useimmiten ihan turhaan. Välillä on ollut pitkiä kausia kun jännittää vähemmän ja sitten toisinaan yltyy aivan sietämättömäksi. Eniten tosiaan tuo pulssin nousu ahdistaa, mutta onneksi propral auttaa siihen. Sosiaalisia tilanteita sinänsä en pelkää, mutta kyllä nekin joskus tietysti tuntuvat epämiellyttäviltä. Mieluummin viihtyisin kotona lukemassa kirjaa.

Huomasin muuten kun selasin ketjua, että kerroit ap aiemmin mittaavasi sykettä usein puhelimella. Teen sitä ihan samaa. Yritän olla mittaamatta, mutta välillä sekin tuntuu suorastaan pakonomaiselta.

Osaatko sanoa, mistä sinun oireesi johtuvat ns.alunperin? Itselläni se melko tavallinen tarina: alkoholistiperheestä, todella epävakaat kotiolot, välillä suorastaan järkyttävää meininkiä.

Toisaalta mietin usein, että olenpa selviytynyt hyvin. Elämäni on tasapainoista muilta osin, mutta välillä tosiaankin nämä sairauspelot ja ahdistus piinaavat. Huonomminkin voisi olla.

37

Minäkin olen kova hermoilemaan ja jännittämään ja kehittelemään siinä samalla kaikkia kauhukuvia, että millä kaikilla tavoilla kaikki voi mennä pieleen. Pahimmillaan sosiaalisten tilanteiden pelkoni oli kouluaikoina, mutta kärsin siitä edelleen. Aikuisena on helpompi vältellä pahimpia tilanteita. 

Minuakin ahdistaa sykkeen nousu. Propral auttaa jonkun verran, mutta minulla se ei oikein auta pahimmissa tilanteissa. Kesällä jouduin oikein lähteä päivystykseen, koska pulssi nousi niin korkeaksi ja luulin sen olevan sydänkohtaus. Ahdistaa hirveästi kaikki sydäntuntemukset ja rytmihäiriöt ym. Olen joutunut nyt käydä tutkimuksissa sydänpoliklinikalla niiden takia, mutta mitään vikaa ei ole löytynyt. Tämä pulssin pakonomainen tarkkailu on kyllä aika huono tapa. Pitäisi yrittää päästä tästä tavasta eroon. 

Ikävää kuulla taustastasi. Minulla ei ole noin rankkoja kokemuksia, mutta uskoisin kasvatuksen vaikuttaneen minullakin ainakin osittain. Olin myös koulukiusattu. 

Minäkin koen, että elämäni on aika tasapainoista kuitenkin tästä ahdistuksesta huolimatta. Joskus aikaisemmin paniikki oli niin pahaa, etten poistunut kotoa melkein minnekään. Nykyään tilanteeni ei ole yhtä paha, mutta kyllä pelot ja ahdistukset vaivaavat päivittäin. Huonomminkin voisi silti olla. 

ap. 

Pitäisi jotenkin saada käännettyä huomio kokonaan pois omista kehon tuntemuksista. Järjellä tietää, että kun ollaan näin herkkiä niin vakavat oireet ei todellakaan jää huomaamatta ja no, jos jokin sairaus on piilevä tai "oireeton" niin eipä sille sitten voi mitään. Mutta miten saisi huomion suunnattua muualle. Varsinkin nyt raskaana kuulosteen kehoani paljon tavallista enemmän ja se on epämiellyttävää. Minulla on yksi hyvä vinkki, mitä kannattaa kokeilla, mutta ei se silti ihan aina ole toiminut. Ostin jotain ällöä huulirasvaa mikä kihelmöi ja tuntuu epämiellyttävältä huulilla, mutta saa kivasti ajatukset pois esim. sykkeen tarkkailusta kun huomio kiinnittyy huuliin. Samoin joku kirpeä karkki tai oikein äkäinen yskänpastilli voisi viedä huomion pois oireiden kyttäämisestä.

37

Kiitos noista ideoista. Pitää kokeilla ostaa jotain väkeviä pastilleja tai huulirasvaa kaupasta seuraavalla kerralla. Itse tykkään liikkua luonnossa ja joskus kävely metsässä saa ajatukset pois ahdistuksesta. 

Minäkin tajuan järjellä ajateltuna, että tuntemusten miettiminen on turhaa. Minulla tämä sairauteni on sellainen, jossa ei ole juurikaan oireita ja jota en ole koskaan osannut pelätä. Se selvisi sattumalta. Tuntuukin erikoiselta, että sairastuu sitten juuri sellaiseen tautiin, jota ei ole koskaan edes ajatellut. Näin ajateltuna tajuaa, miten hölmöä on pelätä hysteerisenä kaikkia sairauksia ja miettiä jokaista kehon tuntemusta. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Kiitos noista ideoista. Pitää kokeilla ostaa jotain väkeviä pastilleja tai huulirasvaa kaupasta seuraavalla kerralla. Itse tykkään liikkua luonnossa ja joskus kävely metsässä saa ajatukset pois ahdistuksesta. 

Minäkin tajuan järjellä ajateltuna, että tuntemusten miettiminen on turhaa. Minulla tämä sairauteni on sellainen, jossa ei ole juurikaan oireita ja jota en ole koskaan osannut pelätä. Se selvisi sattumalta. Tuntuukin erikoiselta, että sairastuu sitten juuri sellaiseen tautiin, jota ei ole koskaan edes ajatellut. Näin ajateltuna tajuaa, miten hölmöä on pelätä hysteerisenä kaikkia sairauksia ja miettiä jokaista kehon tuntemusta. 

ap. 

Luonnossa liikkuminen on kyllä ihan parasta lääkettä. Mutta mun ei tarvinnut edes ottaa propralia yhteen jännittävään työjuttuun tällä viikolla kun laitoin sitä ällön kihelmöivää huulirasvaa:D

Viime päivinä on ärsyttänyt tosi paljon sairauksista uutisointi. Tuntuu että joka päivä joku otsikko siitä miten joka toinen sairastuu millon mihinkin. Kaiken huippu oli tämän päivän ylen uutinen, jossa sydäninfarktin oireena oli kummallinen tunne. Voi herranjestas.

Minkälaisia huulirasvoja teillä on käytössä? Itse käytän vain vaseliiniä ja se ei maistu eikä tunnu miltään. Pitää hakea jotain vahvempaa. :D

Tuo on kyllä todella ahdistavaa lukea sairauksista uutisointia. Kaiken lisäksi iltalehtien ym. jutut tuntuvat tarkoituksella olevan liioteltuja tyyliin "10 oiretta - onko sinullakin tämä yleinen sairaus" Yritän olla lukematta niitä. Niistä tulee vain ahdistuneeksi.

Ap.

Kannattaa opetella mitä tarkoittaa riski.

Mikäli esimerkiksi lihavuus lisää syövän riskiä, mitä se todella tarkoittaa? Esimerkkinä The Lancetin 11 syövän tutkimus https://www.bmj.com/content/356/bmj.j477 on hyvin esitetty ja siitä voi yrittää päätellä todellista riskiä, mutta se edellyttää todella paljon lukemista ja pohtimista.

Lisäksi joutuu pohtimaan sitä, onko tässä nyt kyse busineksen maksamien tutkimusten koonneista, sillä tutkijoita painostetaan tuottamaan mahdollisimman paljon tutkimustuloksia tukemaan jotain väitettä, jolla joku tekee rahaa. Esimerkki https://www.nytimes.com/2018/09/29/sunday-review/cornell-food-scientist…

Hypokondria on medikalisaation aikaansaama tila. Samalla tavalla voi ajatella monesta muustakin sairaudesta, sillä usein voi olla siten, että jos koko asiaa ei olisi diagnosoitu, ei se olisi ongelma ihmiselle. Diagnoosin idea on ammattilaisten välisen tiedonvaihdon nopeuttaminen, ei mitään muuta.

Kirjoitin siis tuon yhden viestin mutta unohdin "allekirjoittaa" sen: ostin blistexin menthol -huulirasvan vahingossa ja olin aluksi harmistunut kun se oli niin epämiellyttävää, mutta oikeasti vie ajatuksia pois esim. sykkeen tarkkailusta.

Meinasin tänään ostaa Trendin, 2e, mutta jäi hyllyyn kun huomasin otsikon: "humalainen olo olikin aivoinfarkti". En voi lukea mitään tuollaisia juttuja.

37

Täytyy katsella kaupasta tuota huulirasvaa.

Minäkään en pysty lukea tuollaisia juttuja. Alkaa ahdistaa todella paljon. Kerran luin jostain sairaudesta lehdestä ja googletin ja ahdistuin heti, vaikka minulla ei ollut mitään siihen viittaavaa oiretta.

Miten sinulla on mennyt? Itse olen taas ollut ahdistunut ja miettinyt kaikkia tuntemuksia.

Ap.

Hei taas:) Mulla päivät on olleet tosi vaihtelevia: toisinaan huoli valtaa mielen täysin ja en pysty keskittymään mihinkään. Esimerkiksi olen alkanut pelätä, että minulta löytyy raskauden aikana jokin syöpä, mitä ei pystytä sitten tietenkään hoitamaan. Joinakin päivinä taas en ole juurikaan ajatellut sairauksia (tai mielestäni huoli on normaalin rajoissa kuitenkin). Olen kyllä ajatellut seuraavalla kerralla neuvolassa kertoa tästä, mutta se tuntuu vaikealta. Vaikka kyllähän neuvolassa nähdään terveystietoni kuitenkin.

Miten sinulla menee?

37

Hei. :)

Sama täällä, päivät vaihtelevat todella paljon. Olen ollut syyslomalla, joten on tullut stressattua kyllä tavallista vähemmän muutenkin ja se on varmasti vaikuttanut sairauksien miettimiseen positiivisella tavalla. Lomalla ollessa ei ole ollut mitään sydämentykytyksiäkään. 

Tuo on varmasti ahdistavaa, kun joutuu miettiä sairauksia myös vauvan kannalta. Ei varmasti auta ajatella, että syöpään sairastuminen raskauden aikana on erittäin harvinaista. Ehkä kannattaisi kertoa neuvolassa siitä, koska sieltä voisi saada tukea. 

ap. 

Hei! Kiva kuulla et syyslomalla oireilu on helpottanut! Minullakaan ei ole ollut nyt tykyttelyä enkä muista, milloin viimeksi olisin ottanut beetasalpaajan. Sen sijaan huomaan, että kun vähän rentoudun ja en mieti sairauksia, alan helposti kehittelemään jotain taikauskoisia ajatuksia siitä, että nyt kun en tajua pelätä ja ajatella uhkia koko ajan niin sitten tapahtuu jotain kamalaa. Näin on ollut jo todella pitkään. Välillä yltyy ihan kehämäiseksi ajatteluksi, joka varmasti täyttäisi pakko-oireisen ajattelun kriteeristön. Onko sinulla tällaista?

37

Nyt olen takaisin töissä ja heti tykyttää ja ahdistaa enemmän. Viime yönä sain jonkunlaisen paniikkikohtauksen. Sydän tykytti, henkeä ahdisti ja huimasi yms. Se oli kamalaa. Onko sinulla koskaan tutkittu noita tykytyksiä tarkemmin? 

Pakko-oireinen ajattelu on tuttua. Minulla tulee sellaisia ajatuksia, että jos teen tai toistan mielessäni jotain, suojelen itseäni sairauksilta tai joltain kamalilta asioilta. Mitä ahdistuneempi olen sitä enemmän tulee kaikkia pakko-oireisia ajatuksia. Ja myös rentoutuneempana itsekin usein alan yhtäkkiä pelätä, että tapahtuu jotain kamalaa, kun pelko ei ole suojelemassa. 

ap. 

Minulla on ollut tosi pahana tuo joskus. Jälkeenpäin olen ymmärtänyt, että taustalla oli yksinäisyyden tunne, huono tai liian vähäinen ravinto, liian vähäinen uni ja syvä uupumus. Oletko kaukean laiha? Minä olin ihan järkyttävän laiha silloin ja söin hyvin vähän, kärsin unettomuudesta ja kroppni ja mieleni olivat jonkinlaisessa ylirasitustilassa. Siihen vielä tuo yksinäisyys ja uupumus, niin mieli ratkaisi tilanteen jotenkin näin. Kehitti tällaisen pakkoajatuksen. Meni sitten ohi, kun sain unet ja syömiset kohdilleen ja elämään tuli mies ja työ.

Vierailija kirjoitti:

Nyt olen takaisin töissä ja heti tykyttää ja ahdistaa enemmän. Viime yönä sain jonkunlaisen paniikkikohtauksen. Sydän tykytti, henkeä ahdisti ja huimasi yms. Se oli kamalaa. Onko sinulla koskaan tutkittu noita tykytyksiä tarkemmin? 

Pakko-oireinen ajattelu on tuttua. Minulla tulee sellaisia ajatuksia, että jos teen tai toistan mielessäni jotain, suojelen itseäni sairauksilta tai joltain kamalilta asioilta. Mitä ahdistuneempi olen sitä enemmän tulee kaikkia pakko-oireisia ajatuksia. Ja myös rentoutuneempana itsekin usein alan yhtäkkiä pelätä, että tapahtuu jotain kamalaa, kun pelko ei ole suojelemassa. 

ap. 

Sydäntä on kyllä tutkittu muiden syiden takia ja kun noista tykytyksistä olen sanonut niin kyllä ultrattiin ja otettiin ekgtä mutta mitään ekgn pitkäaikaisrekisteriä en ole saanut joten eipä niihin kovin vakavasti ole suhtauduttu. Joten tuskin siis kyse on mistään muusta kuin paniikista. Viimeksi kun minulta otettiin verenpaine niin ensin täysin rauhallinen sykkeeni nousi sekunneissa melkein 120. (ja ajattelin että sykkeeni on varmaan 200, aika huono olen itse arvioimaan sykkeen nopeutta). Eikö sinullakin ole ultrattu ja mitään ei ole löytynyt? 

Juuri tuollaiset pakkoajatukset kuulostaa tutulta. Ajattelin lainata jotain itsehoitokirjallisuutta aiheeseen liittyen:D voin kertoa, jos löydän jonkun hyvän.

Viestin 135 kirjoittajalle: minulla ei ainakaan liity tämä painoon. Yksinäiseksi minua ei varsinaisesti voi luokitella enkä itsekään ajattele että olisin yksinäinen, vaikka joskus siltä tuntuu. Ystäviä minulla on muutamia, mutta eristäydyn helposti muista. Liittyy varmasti häpeään sekä siihen, että on vaikea keskittyä muihin asioihin, jos on huolissaan tai ahdistunut. Minulla on sellainen olo, että muutama ystävä on ottanut etäisyyttä heti, kun olen kertonut näistä ongelmistani.

37

Vierailija kirjoitti:

Olen akateemisesti koulutettu, muuten ns. "normaaliälyinen" ihminen. Mutta tässä asiassa ei järki enää auta. Olen pelännyt rintasyöpää, MS-tautia, melanoomaa, kaihia, aivokasvainta, vaikka mitä muutakin. Kuulostaa ihan naurettavalta, mutta kun saan päähäni, että "sitähän nämä kaikki oireet ovatkin", ni en pysty ajattelemaan mitään muuta. Järki sumenee ihan täysin. Aiemmin olen pystynyt sentään hillitsemään itseni enkä ole alkanut ravaamaan lääkäreillä, mutta viime viikolla sorruin siihenkin (pelkäsin melanoomaa). Ja eipä tuosta otettu edes näytepalaa, kun ei ole syytä.

Yöunet menevät ihan kokonaan ja itkin jo sitä, miten kuolen melanoomaan yms. Ihan sairasta. Koko ajan on joku vaiva, joka kasvaa mielessäni ihan järkyttävän suureksi vaivaksi ( sokeudun, kuuroudun, halvaannut, kuolen syöpään). Kun kurkku on kipeä, ni ensimmäisenä tulee mieleen kurkkusyöpä ja selaan jo nettiä ja tunnustelen patteja kaulalta ja imusolmukkeista.

Tää on ihan hirveetä tää pelko. Muuten olen vielä ns. normaali ihminen, ei ole pakkoneurooseja yms. En puhu näistä "vaivoista" kuin miehelleni ( joka on kyllästynyt) ja äidilleni ( joka on kyllästynyt). miten päästä näistä ahdistuksista?

Ymmärrät itsekin järjen tasolla, ettei ongelma ole oikeasti sairaudet vaan ahdistus ja pelkotilat. Seuraavan kerran kun varaat aikaa lääkärille, älä puhu melanoomista ja halvaantumisista vaan sano rehellisesti, että tarvitset apua hypokondriaoireisiin, jotka haittaavat vakasti normaalielämää.

Tsemppiä. Toivon sulle vilpittömästi kaikkea hyvää ja ennen kaikkea mielenrauhaa, mutta tarvitset apua. T. Yksi, jonka mieli välillä temppuilee myös

Minullakin sydämen ultrassa kaikki oli kunnossa eikä sydämestäni ole löytynyt mitään vikaa. Minulle tehtiin se holter-rekisteröinti ja tuomiona oli rytmihäiriöitä, mutta vaarattomia sellaisia. Lääkäri ehdotti, että voisin kokeilla pidempivaikutteisia beetasalpaajia, jos Propralit eivät jatkossa riitä. 

Minullakin vastaanotolla mitatessa verenpaineet on kauheissa lukemissa. Kotona mitatessa ei ole koskaan niin korkeita lukemia. 

Tule kertomaan, jos löydät jotain hyviä kirjoja.  Voin suositella muutamaa itsehoito-opasta. Ben Furmanin Perhosia vatsassa on hyvä kirja, jossa on tietoa myös muista ahdistuneisuushäiriöistä. Sitten sellainen kuin Christophe Andrén ja Muzon Pienet ahdistukset ja suuret surut, joka on huumoripitoisempi kirja. 

Minullakaan tämä ei liity painoon. Paitsi siinä mielessä, että tarkkailen sitäkin liikaa ja ahdistun välittömästi, jos olen laihtunut. Pelkään heti, että se on oire jostakin. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

Minullakin sydämen ultrassa kaikki oli kunnossa eikä sydämestäni ole löytynyt mitään vikaa. Minulle tehtiin se holter-rekisteröinti ja tuomiona oli rytmihäiriöitä, mutta vaarattomia sellaisia. Lääkäri ehdotti, että voisin kokeilla pidempivaikutteisia beetasalpaajia, jos Propralit eivät jatkossa riitä. 

Minullakin vastaanotolla mitatessa verenpaineet on kauheissa lukemissa. Kotona mitatessa ei ole koskaan niin korkeita lukemia. 

Tule kertomaan, jos löydät jotain hyviä kirjoja.  Voin suositella muutamaa itsehoito-opasta. Ben Furmanin Perhosia vatsassa on hyvä kirja, jossa on tietoa myös muista ahdistuneisuushäiriöistä. Sitten sellainen kuin Christophe Andrén ja Muzon Pienet ahdistukset ja suuret surut, joka on huumoripitoisempi kirja. 

Minullakaan tämä ei liity painoon. Paitsi siinä mielessä, että tarkkailen sitäkin liikaa ja ahdistun välittömästi, jos olen laihtunut. Pelkään heti, että se on oire jostakin. 

ap. 

Hyvä että rytmihäiriöt todettiin hyvänlaatuisiksi. Helpottiko se oloasi ts.rauhoittaako ajatus kun syke taas nousee? Minua useimmiten rauhoittaa se tieto, mutta joskus käykin niin ärsyttävästi, että pieni ääni sanookin vastaan: "entäpä jos tällä kertaa kyse onkin jostain vakavasta". Sitten rauhoittelen itseäni että eeei, aina on ollut kyse paniikista. Pieni ääni: "ehkäpä tällä kertaa ei olekaan, nyt on varmasti jotain pielessä". Ja siitä se sitten ryöstäytyy totaaliseksi kauhuksi:D todella raivostuttavaa.

Kiitos kirjavinkeistä! Laitan kirjastoon varaukseen.

Ihme kyllä painoani en tarkkaile enkä ahdistu siitä, vaikka kaikista muista luvuista kylläkin. Mulla paino vaihtelee aamulla ja illalla ihan selkeesti! Jos olisi jotain vakavaan viittaavaa niin paino tippuisi nopeasti kymmenenkin kiloa. Myös masennuksessa oire voi olla laihtuminen. Heitä vaaka mäkeen, selkeän laihtumisen huomaa ilman sitäkin:)

37

Se helpottaa vähän tietää, että kyse on vaarattomasta tykytyksestä, mutta silti joskus paniikki meinaa ottaa vallan. Välillä pystyn rauhoitella itseäni ja ajatella, että se kyllä menee ohi. Mutta sitten välillä käy juuri noin niin kuin sinulle, että entä jos tällä kertaa onkin kyse jostain vakavasta. Sitten alkaa tykyttää entistä kovempaa ja säikähdän lisää.

Pitäisi lopettaa tämä painon tarkkailu. Minullakin paino vaihtelee aamulla ja illalla. Muutenkin se heittelee päivästä riippuen. Mutta kyllähän sitä laihtuisi enemmän, jos kyse olisi jostain vakavasta. Olen huomannut selvästi mielialojen vaikutuksen painoon. Olin kesällä ahdistuneempi kuin nyt ja se näkyi painossakin.

Ap.

Minulla on ollut nyt muutaman päivän todella vaikeaa pelkojeni kanssa. Otin puheeksi asian neuvolassa, mutta valitettavasti kävi niin, että neuvolassa ei voida tehdä ns.mitään. Tiedän varsin hyvin järjellä, että raskauteen liittyy kaikenlaisia oireita, mutta nyt olenkin alkanut miettiä, mitä jos onkin jotain vakavaa ja sekoitan ne oireet raskaudesta johtuviin tuntemuksiin. Toivottavasti tämä taas pian helpottaisi. Miten ap:lla menee,?

37