Sairauksien pelko (hypokondria)

Onpa ikävä kuulla, ettei neuvolassa osattu tehdä mitään. Tuota minäkin juuri pelkään, että jos rohkaistuu kertomaan, niin sitten ei oikein oteta vakavasti.

Mitä pelkäät tällä hetkellä, jos haluat kertoa?

Minulla on jatkunut samaan malliin kuin ennenkin. Välillä ahdistaa sairaudet ja välillä muuten vain.

Ap.

Yleensä keskityn johonkin yhteen sairauteen, mutta tällä hetkellä pelkään useampaa syöpää: maksa- tai suolistosyöpä, välillä myös imusolmuke. Lisäksi aloin pelätä, että suoneni ovat "tukossa" kerta sydämestä ei ole löytynyt mitään. Oireita: ollut pitkään ylävatsan turvottelua ja kesäkuusta asti (en ollut raskaana vielä tuolloin) vihlaisuja oikealla puolella alavatsaa. Toisaalta minulla on endometrioosi, joka kyllä voisi selittää kaikki lantion alueen kivut, mutta syöpä sen olla pitää...tuntuu että suolen toiminta välillä erilaista.

37

37

37. Ajattelit sitten siirtää hyvät geenisi eteenpäin ja lisääntyä, vaikka olet noin vajaa? Millä lailla lapsi tulee parantamaan sun elämänlaatua ja tätä ongelmaa? Eikö olisi kannattanut saada oma pää kuntoon, ennen kuin vauva tulee kuvioihin?

Mwen gen yon melon nan manman bourik mwen an. Li fè mal!

Aika voi oikeasti parantaa / lieventää hypokondriaa merkittävästi. Stressaamiseen väsyy. Jossain vaiheessa saattaa alkaa tajuta, että niitä turhaan pelättyjä sairauksia on jo niin pitkä litania että on todennäköistä, että myös tämänhetkinen pelko on turha.

Olin itse nuorempana todella sairaudenpelkoinen. Tajusin silloin, etten siedä epävarmuutta terveyteeni liittyen ollenkaan. Se oli ihan epänormaalia, neuroottista. Minulla oli taipumus ajatella, että jos pelkäämääni sairautta ei ole 100% varmuudella poissuljettu, minulla on aihetta olettaa, että sairastan sitä! En oikein ymmärtänyt todennäköisyyksiä.

Toisaalta sairaudenpelkoani on helpottanut se, että minulla oikeasti diagnosoitiin pelkäämäni MS-tauti, enkä tuhoutunutkaan siihen! Nykyään voin laittaa silloin tällöin ilmenevät omituiset tuntemukset suoraan vain MS-taudin piikkiin enkä rupea googlaamaan niitä paniikissa kuten ennen. Ymmärrän todennäköisyyksiä nyt vähän paremmin.

Vierailija kirjoitti:

37. Ajattelit sitten siirtää hyvät geenisi eteenpäin ja lisääntyä, vaikka olet noin vajaa? Millä lailla lapsi tulee parantamaan sun elämänlaatua ja tätä ongelmaa? Eikö olisi kannattanut saada oma pää kuntoon, ennen kuin vauva tulee kuvioihin?

En tiedä mitä vastata. En ole yllättynyt tämänkaltaisista reaktioista, mutta tietysti hämmentää, että joku todella ajattelee näin ja sanoo sen vielä ääneen toiselle.

Saako mielestäsi esim.aiemmin syöpää sairastanut ihminen hankkia lapsia (ja siirtää geenejään eteenpäin)? Entä jos on diabetes? Ylipainoa? Sydänvika? Erittäin todennäköisesti periytyviä sairauksia? Siinäpä pelottava tulevaisuudennäkymä: tarkistetaan lapsia haluavien geenit ja fyysinen ja psyykkinen kunto. Vain täydelliset ihmiset saavat lisääntyä.

Minulla ehkä on ajatuspainotteinen pakko-oireinen häiriö (onneksi oireeton välillä pitkiäkin kausia) ja endometrioosi mutta en ole ilkeä ja julma ihminen.

37

37, älä välitä tuosta inhottavasta kommentista. En ymmärrä, miten joku viitsii tulla kirjoittamaan noin ilkeästi toisten vertaistukiketjuun. Voisi pysyä hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Kuka tahansa voi sairastua milloin vain tai kantaa tietämättään jotain geenivirhettä. Harva meistä on kaikin puolin täydellinen ja terve.

Voisiko tuollainen turvotus ylävatsalla liittyä närästykseen? Minulla on joskus närästystä ja turvotusta ja olen ajatellut, että se voisi liittyä siihen. Olen myös huomannut, että jotkut ruoat vaikuttavat mahan ja suolen toimintaan eri tavalla. Uskoisin, että endometrioosi voi aiheuttaa lantion alueen kipuja. Oliko sinulla jotain oireita ennen diagnoosin saamista ja oliko ne saman tyylisiä kuin tuo kipu? 

Kiitos myös nimimerkille Faith kokemuksesi jakamisesta. Kaikki kirjoittamasi on tutun kuuloista. Jos en ole ahdistunut, niin silloin pystyn jotenkin järjellä ajatella, että pelkääminen on turhaa. Minulla diagnosoitiin kesällä sairaus ja itsekin olen huomannut, etten olekaan tuhoutunut tähän. En oikein ymmärrä itseäni, että miksi en ole tämän sairauden kanssa aivan hysteerinen ja peloissani vaan pelkään sen sijaan kaikkia muita sairauksia. Kaikista pahinta aikaa oli odotella diagnoosin varmistumista. Sen jälkeen olen sopeutunut aika hyvin, vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus. Jotenkin pitäisi saada tämä ajatusmalli siirrettyä sairauksien pelkäämiseen. Ehkä tämä tosiaan on jotain terveyteen liittyvän epävarmuuden / kontrollin menettämisen pelkäämistä. 

ap. 

Vierailija kirjoitti:

37, älä välitä tuosta inhottavasta kommentista. En ymmärrä, miten joku viitsii tulla kirjoittamaan noin ilkeästi toisten vertaistukiketjuun. Voisi pysyä hiljaa, jos ei ole mitään järkevää sanottavaa. Kuka tahansa voi sairastua milloin vain tai kantaa tietämättään jotain geenivirhettä. Harva meistä on kaikin puolin täydellinen ja terve.

Voisiko tuollainen turvotus ylävatsalla liittyä närästykseen? Minulla on joskus närästystä ja turvotusta ja olen ajatellut, että se voisi liittyä siihen. Olen myös huomannut, että jotkut ruoat vaikuttavat mahan ja suolen toimintaan eri tavalla. Uskoisin, että endometrioosi voi aiheuttaa lantion alueen kipuja. Oliko sinulla jotain oireita ennen diagnoosin saamista ja oliko ne saman tyylisiä kuin tuo kipu? 

Kiitos myös nimimerkille Faith kokemuksesi jakamisesta. Kaikki kirjoittamasi on tutun kuuloista. Jos en ole ahdistunut, niin silloin pystyn jotenkin järjellä ajatella, että pelkääminen on turhaa. Minulla diagnosoitiin kesällä sairaus ja itsekin olen huomannut, etten olekaan tuhoutunut tähän. En oikein ymmärrä itseäni, että miksi en ole tämän sairauden kanssa aivan hysteerinen ja peloissani vaan pelkään sen sijaan kaikkia muita sairauksia. Kaikista pahinta aikaa oli odotella diagnoosin varmistumista. Sen jälkeen olen sopeutunut aika hyvin, vaikka välillä ahdistaa ja pelottaa tulevaisuus. Jotenkin pitäisi saada tämä ajatusmalli siirrettyä sairauksien pelkäämiseen. Ehkä tämä tosiaan on jotain terveyteen liittyvän epävarmuuden / kontrollin menettämisen pelkäämistä. 

ap. 

Kiitos tästä viestistä ap, se lohdutti oikeasti todella paljon. Tuntuu, että voi paremmin luottaa toisen hypokondrikon sanaan:D minua on tosiaankin närästänyt todella paljon viime aikoina ja se on varmasti liittynyt raskauteen: turvotus varmasti voi olla yksi oire siinä. Lisäksi huomasin, että kun jätin yhden ruoka-aineen pois, kivut mahassa helpottivat, mutta palasivat taas syötyäni sitä. Toisaalta muistin myös, että joskus, kun endometrioosi oireili pahemmin, tunsin juurikin samantyyppistä kipua. 

Onko sinulla ap nyt jotakin tiettyä sairautta mitä pelkäät?

37

Olen itse taas käynyt läpi erään vakavan pelkokierteen, joka nyt alkaa olla helpottamassa. Sinänsä mulla on usein sellaisia epämääräisiä oireita, jotka periaatteessa voisivat ollakin jotain vakavaa, kuten nyt. En kerro tarkemmin,koska en halua että minua tunnistetaan. Mutta tuli taas luettua kymmeniä lääketieteellisiä artikkeleita ympäri maailmaa ja setvittyä asiaa.  Olen kirjoitellut aiemmin tähän ketjuun. Olen itse hoitaja sairaalamaailmassa, jonka takia ikävä kyllä perustietoa löytyy. Olen opiskellut myös kieliä,  sujuvasti luen kaikkia artikkeleita. Noin kuukauden  pelko + masennusjakso.Itselläni oireet eivät ole siis mitään ns. järjettömiä, vaan niissä on aina  jonkinlaista perää, mutta itse alan sitten kehittelemään ajatukset katastrofin tasolle saakka. En uskalla edes aina mennä fyysisen puolen lääkäreille, koska monesti  ko oireeseen perehtynyt itse enemmän kuin moni yleislääkäri. Toisaalta en halua mitään erikoistutkimuksia, koska pelkään tuloksia niin paljon etten edes uskalla mennä. En siis nauti lääkärireissuista, koska pelkoni on jo niin paha etten edes halua tutkimuksia.

Mukavaa, että viestistäni oli apua. Luulisin, että turvotus voi liittyä närästykseen. Itse olen huomannut, että varsinkin rasvaiset ja mausteiset ruoat pahentavat sitä. Samoin kaikki sokeriherkut ja jotkut muutkin ruoka-aineet turvottavat. Luin, että sellainen pieni kurkkukipukin voisi olla närästyksestä johtuvaa. Minulla on välillä pientä kurkkukipua ja tietysti aloin pelätä ensimmäisenä kurkkusyöpää. Jostain kuitenkin luin, että vatsahappojen nousu voi ärsyttää kurkkua.

Pelkään tällä hetkellä eniten useita eri syöpiä ja jotain äkillistä sydänkohtausta tai muuta sairaskohtausta. Uusimpana nyt sitten aloin pelätä rintasyöpää, koska löysin rinnastani patin. Valvoin viime yön sitä murehtien. Piti tällainenkin vielä tulla kaiken muun ahdistuksen lisäksi. Minulta on leikattu yksi hyvänlaatuinen patti pois muutamia vuosia sitten. Ehkä tuo voisi olla samanlainen, mutta pelottaa silti aivan hirveästi. 

151, mukavaa, että löysit takaisin tähän ketjuun. Tuo netin selaaminen ja artikkelien lukeminen kannattaisi jättää pois. Tiedän, että se on helpommin sanottu kuin tehty, mutta siinä saa itsensä vain entistä enemmän hysteeriseksi. Olen itse päässyt melkein kokonaan tai ainakin vähän eroon googlettamisesta, mutta tulee silti joskus mentyä lukemaan netistä oireita. Ja entistä enemmän siinä vain ahdistuu joka kerta. 

ap. 

Olen ap:n kanssa samoilla linjoilla 151, että ei missään tapauksessa kannata googlailla. Uskon, että sinulla on terveydenalan ihmisenä paremmat mahdollisuudet arvioida lukemaasi verrattuna tavalliseen pulliaiseen, mutta haluaisin silti uskoa, että erikoislääkärillä on enemmän näkemystä. Voisitko kuvitella varaavasi ajan erikoislääkärille? Miksi kiduttaa itseään, kun voi saada helpotusta ahdistukseen.

Ap:lle samoin, voisitko käydä näyttämässä pattia niin ei tarvitse murehtia? Minulla oli kolme päivää aivan valtava ahdistus oireista, mutta kävin lääkärissä kun en kestänyt enää (ja löytyi harmiton kysta) ja nyt on parempi olo taas.

37

Uusi jäsen liittyy keskusteluun. Olen parhaillaan psykiatrisessa hoidossa hypokondrian vuoksi. Tiedän mitä tunteita käytte läpi. Minulle aloitettiin masennuslääkitys ja saan apua.

@h

Anteeksi, etten ole hetkeen kirjoitellut tänne. Olen ollut aika ahdistunut kaikkien ajatusteni kanssa.

37, onpa hyvä, että kävit lääkärissä ja asia selvisi. Onko se aiheuttanut ne kivut ja leikataanko kysta pois? Varmasti helpotti oloa kuulla, että se on harmiton.

H, tervetuloa tänne keskustelemaan. Hienoa kuulla, että olet saanut apua. Se on tärkeä askel.

Ap.

Kysta ilmeisesti on sellainen mitä ei tarvitse leikata vaan häviää itsestään raskauden edetessä. Se voi selittää kivut, mutta erilaiset vatsan alueen kivut kaiketi sinänsä kuuluvat raskauteen. Minulla on ollut tosi kummallisia jaksoja: joinain yksittäisinä päivinä olen huolesta ja ahdistuksesta lamaantunut ja seuraavana päivänä olo on ihan normaali. Tiedän jo heti aamusta, millainen päivä tulossa. 

Mitenkä sinulla ap nyt, mikä on tilanne?

Entäs h, oletko saanut apua osastohoidosta?

37

Löysin tämän keskustelun ja pakko itsekin liittyä mukaan. Eli olen 28-vuotias nainen ja osaan kuvitella itselleni jos minkälaista sairautta. Olen selvinnyt muun muassa ms-taudista, aivokasvaimesta, leukemiasta, sydänkohtauksesta sekä aidsista. Luulotautisuuteni alkoi kymmenen vuotta sitten ja kun mietin elämää taakse päin ajattelen, että enpä olisi koskaan ravannut turhaa lääkärin puheilla. Olisin säästänyt aikaa ja mielenterveyttä, koska tadaa tässä sitä vielä ollaan. Vuosia luulotauti oli taka-alalla ja elin normaalia elämää parin flunssan kourissa kuvittelematta muuta, mutta nyt sitä taas mennään. Kuukausi sitten sain antibioottikuurin bakteeriin joka jylläsi kehossani ja sen jälkeen olen pelännyt veritulppaa, kuolioita, halvausta ym. varmasti vakavaa sairautta. Minua huimaa ja kolottaa ja joka ilta olen varma, että saan veritulppa lähtee liikkeelle. Tajuan oikeastaan, että kyse on luulosairaudesta, mutta tämä tuntuu kamalalta. Haluaisin vain mennä ajassa muutaman kuukauden takaperin ja olla yhä huoleton. Uskon, että tämä syksyn ja talven kaamos sekä kehossa ollut bakteeri tekivät tehtävänsä ja luulotauti pääsi kukkimaan. 

Minulla oli tällainen neuroosi joskus nuorempana. Nyt olen jo yli 50 v, ja ikä kyllä rauhoittanut. Ei ole hypokondria kokonaan poistunut, mutta olen tullut levollisemmaksi kaikkien oireiden ja korotusten suhteen, tosin pitkään en aikaile edelleenkään lääkäriin menossa, mikäli jokin asia vaivaa toden teolla. Kannattaa olla armollinen itselleen: elää kohtuullisen terveellisesti ja ajatella ”pehmeästi” itsestään. Ja huumorikin on hyvä muistaa välillä.

Tervetuloa teille uusille tähän keskusteluun. Kirjoituksissanne on paljon tuttua minullekin. Minullakin joku sinällään pieni ja viaton juttu saa pelkäämään, jos kyseessä onkin jotain vakavampaa.

37, monestihan nuo kystat voi kadota itsekseen. Toivottovasti kipu helpottaa. Auttaako sinulla joku särkylääke siihen? Miten sinulla on muuten mennyt raskaus ja muutenkin?

Itsekin ihmettelen, miten voi olla niin erilaisia nämä päivät. Jonain päivänä on niin hyvä olo ja sitten seuraavassa hetkessä ahdistaa ja masentaa kaikki. Eilen oli hyvä päivä ja tänään olen vollottanut joka asian takia. Sairauksia en ole ajatellut niin paljon kuin yleensä. Enemmän ahdistaa yleisesti kaikki. Olen ollut jotenkin väsyksissä. Sitten ahdistaa tämä oma tautini.

Ap.

Hei pitkästä aikaa! 

Millaiset asiat ap sinua huolettaa sairaudessasi?

Minulla raskaus edennyt hyvin tähän mennessä. Vihlovia kipuja edelleen ollut, mutta ne kuulemma johtuvat kohdun kasvusta. En ole siihen ottanut särkylääkettä, mutta panadolia voisi ottaa.

Vaihteeksi olen huolissani sydämestä. Aloin taas pelätä vakavampia rytmihäiriöitä. Pääsen onneksi synnytspelkopolille ja tapaan myös lääkärin, jolta aion sitten kysyä asiasta. Arvioisin, että olen voinut aika paljon paremmin nyt vaihteeksi. 

37

Hei!

Mukavaa kuulla pitkästä aikaa ja mukavaa kuulla, että raskaus on mennyt hyvin. Oletko jo käynyt tuolla pelkopolilla juttelemassa?

Itse olen alkanut nyt käyttää Propralin tilalla Bisoprololia ja olen saanut siitä apua rytmihäiriöihin ja tykytyksiin. Se on auttanut Propralia paremmin ja on pidempivaikutteinen. Otan yhden tabletin joka aamu. Sitä ei ilmeisesti suositella raskauden aikana, mutta varmasti lääkäri osaa neuvoa paremmin. 

Omassa sairaudessani huolettaa vähän kaikki. Välillä pystyn olla ajattelematta koko asiaa, mutta välillä huolettaa tulevaisuus ja paheneeko se. 

ap. 

Itse kärsin otsikossa mainitusta, tänä vuonna ehtinyt pelkäämään jo mm. useampaa eri syöpää.

Taustani on, että lapsuudeteni koti oli todella sirpaleinen. Oli väkivaltaa, oli alkoholia, on huoltajuuskiistoja, paljon muuttoja, ei pysyvyyttä, ei säännöllisyyttä. Kotona ei pahemmin lohtua saanut, vaan jos vaikka itki, niin haukuttiin pystyyn.

Traumaperäisen stressihäiriön oireista kärsin vuosia, kunnes aloin saada sitä hallintaan.

Tästä "luulosairaudesta" olen asteittain myls kärsinyt jo vuosia, nyt on viimeaikoina ollut pahenemaan päin, eli mietin pitkin päivää sen hetkistä sairautta, jota epäilen itselläni olevan.

Iltapulut jne oli pakko laittaa boikottiin, koska niissä nykyään liki viikoittain pelottelukertomuksia milloin mistäkin sairaudesta, joka oireilee vasta kun alkaa olla liian myöhäistä hoitaa. Niistä tuli aina uutta stressattavaa, kun sai "uusia ideoita" pelkoihinsa....

Niin ja lääkäriin en tämän vuoksi uskaltaudu. Pelkään nimittäin, jos saa diagnoosikseen ahdistuksesta johtuvan luulosairauden, niin otetaanko sen jälkeen enää koskaan tosissaan terveydenhuollossa? Eli onko vaarana, että jokin aito vaarallinem sairaus jää tutkimatta, kun oletetaan taas vain psyykanneen itselleen oireet.

Mainittava muuten vielä se, että jos on pakko mielenrauhan vuoksi käydä lääkärissä, niin asioin yksityisellä lääkärillä. Ettei joku nyt ala inttää, että kuormittaisin julkista terveydenhuoltoa tällä.