Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Minun mummo kuoli 6 vuotta sitten. Hän neuloi aivan valtavasti. Yhdestä laatikosta äidin luota löytyi käyttämättömiä villasukkia, ja niitä olinkin vailla viime talvena. Ne sukat tuoksui mummolta! Mummolla oli aina sitä vaaleanpunaista pyykinhuuhteluainetta ja ruusuntuoksuista saippuaa. Otin 2 sukkaparit, kiitin äitiä ja menin kotiin. Yksin ollessani vedin tuoksua sisään ja itkin ikävää. Mummo kuoli vanhana ja "valmiina" ihan luonnollisen kuoleman, mutta ikävä silti tuli, aivan valtava.

Vierailija kirjoitti:

Minun mummo kuoli 6 vuotta sitten. Hän neuloi aivan valtavasti. Yhdestä laatikosta äidin luota löytyi käyttämättömiä villasukkia, ja niitä olinkin vailla viime talvena. Ne sukat tuoksui mummolta! Mummolla oli aina sitä vaaleanpunaista pyykinhuuhteluainetta ja ruusuntuoksuista saippuaa. Otin 2 sukkaparit, kiitin äitiä ja menin kotiin. Yksin ollessani vedin tuoksua sisään ja itkin ikävää. Mummo kuoli vanhana ja "valmiina" ihan luonnollisen kuoleman, mutta ikävä silti tuli, aivan valtava.

❤️

Jos ei syönyt ruokaa loppuun tuli "afrikan lapset nääntyy" saarna. Tottahan tuo mutta ei se kuivan spagetin syöminen loppuun niitä lapsia auta :D

ja mummolassa haisi home.

Totta. Minulle tulee tosin mieleen lähinnä joku, jolla ei ole mitään hyviä muistoja mummistaan ja joka siksi ahdistuu muiden pullantuoksuisista vastauksista. Surullista.

Olin paljon mummilla hoidossa, yökylässäkin. Nukuin sängyn alta esiin vedettävässä laatikossa, mummi lauloi tuu tuu tupakkarulla ja toista, josta muistan vain alun "mä kutsuin herttaa ja helunaa"... Mummi otti tekarit yöksi pois  ja  laittoi vesilasiin mikä ihmetytti minua kovasti , kerran laitoin ne sitten omaan suuhuni seurauksena se että sekä isä, äiti ja mummi olivat kuolla nauruun.  Äiti harmittelee vielä tänäkin päivänä, ettei otettu kuvaa!  Kutsuin mummia jostain syystä "tarhapöllöksi " mutta eipä mummi lempinimestään pahastunut :D 

Mummilassa oli aina herkkuja  tarjolla,  parhaiten mieleen jääneet rapeareunaiset isot letut joita oli aina pino suurella, sinikuvioisella lautasella.  

Missä lehdessä parhaat tarinat julkaistaan? (tuli vaan mieleen kysäistä kerrankin näin etukäteen)

Mummu kun tuli saunasta tupaan niin heitti pyyhkeen pois ja pyöritteli tissejä ilmassa kuin kellonviisareita. Ja nauro vedet silmissä. Ja tupa täys väkeä...

Mummulassa oli käkikello ja hellalla ruuat ja tiskivedet. Käärmeitä ja mustalaisia ja näkkiä kaivossa piti pelätä.

Mummu luki lehdestä että hevonen tapettu Tyrväällä. Ja tokaisi että jaa niin millä?

Muut teki heinää ja minä katoin kahvipöydän. Tuvan täytti iloinen puheensorina ja kahvin tuoksu.

Mummu istu äidin kyydissä ja äiti kysy monesti onko hätä ja mummu kielsi. Kunnes alko nauraa ja äiti kysy hiivattiako naurat ja pissa lorisi pitkin kinttuja... Välitön pysäytys ja mummu pihalle. Ja nauro vaan.

Ja huomaan kyllä saman geeniperimän vaikutukset.

😁

Vierailija kirjoitti:

Missä lehdessä parhaat tarinat julkaistaan? (tuli vaan mieleen kysäistä kerrankin näin etukäteen)

Hah, eiköhän tää ketju kohta ole iltaroskan juttuaiheissa.

Luin muutamia tuosta alusta, liikuttavia muistoja teillä on. Itselläni ei ole mitään, koska molemmat mummuni olivat jo kuolleet ennenkuin synnyinkään. Isänisän muistan nähneeni ilmeisesti kuolemansairaana sängyssään. Siitä on kuitenkin jäänyt mieleeni potta hänen sänkynsä alla. Kai pienenä lapsena ihmettelin, miksi aikuisella on potta. Tosin meillä sanottiin jostain syystä pottu ;)

Äidinisä syntyi jo 1860, eli lähes 100  vuotta ennenkuin minä. Hän sai nuorimman lapsensa yli 60-vuotiaana.

Onneksi oma lapseni sai viettää aikaa toisessa mummulassaan ja tutustua minun vanhempiini.Liikuttavasti hän tykkäsi olla papan kanssa pihatöissä ja närkästyi mummulle, joka kutsui välillä syömään. "Täällä on nyt hommat kesken, ei ehditä!"

lisäystä tähän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin puolen mummola oli ihana punainen omakotitalotalo, jossa oli ihana puutarha, ja siellä kasvoivat viinimarjat ja karviaismarjat. Yksi enoistani asui äidinäidin kanssa, ja hänellä oli valtavasti urheiluaiheisia kirjoja, joihin ei saanut koskea. Lapsena käytiin joka kesä porukalla siellä, ja serkkujakin tavattiin joka kerralla, koska he asuivat lähellä. Omassa kodissani juotiin aina Iloinen Vesseli-kaakaota kevytmaidolla, mutta mummolassa saatiin O'Boy-kaakaota (vieläpä punaisen maidon kera, mikä oli ihanaa!), mikä oli silloin harvinaista luksusta. Tykkään edelleen O'Boysta, mutta kaipaan nyt sitä Iloista Vesseliä.

Isän puolen mummola sijaitsi järven rannalla, ja sekin oli omakotitalo, vaaleansininen. Siellä oli ullakko, joka päästi outoa ja pelottavaa ääntä, ja pihaa koristi kaksi isoa kivisammakkoa, joilla minä ja siskoni ratsastettiin. Siskoni ja minä yritettiin ottaa kiinni pieniä sammakoita, jotka loikkivat pihalla.

Nyt kun mietin asiaa, olen ollut onnekas, kun molemmat mummolani ovat sijainneet maalla. Nykyisen alakerran naapurini lapsenlapset joutuvat viettämään lapsuutensa mummolat kerrostalossa. Itse en pystysi mieltämään kerrostaloluukkua oikeaksi mummolaksi. Eihän meidän pihalla ole edes mitään keinuja tai muuta viihdykettä, vaan lapset tömistelevät sisällä.

Minä taas olen aina toivonut, että mummolani olisivat olleet kerrostaloja. Lapsuudenkotini oli edellä kuvaillun kaltainen "ihana punainen omakotitalo, suuri puutarha, jossa marjapensaita, omenapuita" yms. Molemmat mummolanikin olivat samalla paikkakunnalla sijaitsevia omakotitaloja.

Olin kateellinen kaverilleni, jonka mummola oli kaupungissa kerrostalossa. Ensimmäistä kertaa elämässäni kävin kerrostalossa 19-vuotiaana.

Mummola oli pientila. Kun olin pieni oli vielä pari lehmää ja kanat jäljellä, muistan kun papan kanssa keräämässä  munia. Oli myös Virkku -koira (suomenpystykorva) ja iso punainen Nappe -kissa. Sunnuntaisin kyläiltiin mummolassa ja kesäisin oilin olin myös yökylässä. Aitassa nukuttiin, mustakin vieläkin oljen tuoksun ja aitan raoista tulevan valon. Heinää käytiin tekemässä ja syksyisin autettiin perunannostossa.

Tämä on ihanin ja positiivisin ketju tällä palstalla!

Toisen mummon luona oli aina jokin erikoinen tuoksu, joka on jotenkin jäänyt mieleen. Näin jälkikäteen ajateltuna epäilen hiukan, että siellä saattoi olla hometta tai sitten se tuoksu johtui siitä, että siellä ei luultavasti tuuletettu asuntoa juuri koskaan, joten ilma oli ummehtunutta. Olohuoneessa oli lähes aina puisessa kulhossa karkkia, useimmiten Marianneja tai Fatzerin parhaita ja ne ovat jääneet mieleen luultavasti siksi, että karkit olivat tuolloin 1980-luvulla melko harvinaista herkkua minulle. Yleensä sain vain kerran viikossa eli lauantaisin esim. pienen karkkiaskin karkkipäivän karkeiksi. Mummo oli jo minun mielestäni melko vanha, mutta silti hän oli kova tekemään kotitöitä. Hän oli myös helposti hermostuva ja hiukan äkkipikainen, joten minä ehkä pelkäsin häntä hiukan, koska en halunnut, että hän suuttuu minulle. Hänen luonaan asui hänen aikamiespoikansa eli minun enoni, joka oli hauska mies, tuli toimeen lapsien kanssa ja keksi aina kaikenlaisia jekkuja, joista mummo sitten helposti hermostui. Tämän mummon luona oli yleensä tarjolla viinimarjamehua, perunapiirakoita, pullaa ja marjapiirakkaa, joista en ihan hirveästi pitänyt. Muissa tarjottavissa ei ollut ilmeisesti minun makuuni tarpeeksi sokeria ja perunapiirakoista en ole vieläkään oppinut pitämään toisin kuin riisipiirakoista. Muistan myös tämän mummon luona olleet monenlaiset koriste-esineet, erityisesti kaksi vanhaa teddykarhua ja pieni kirjahyllyssä ollut koristenukke. Ne nallet ja se nukke ovat nyt minun kotonani, vaikka toinen nalleista meinasi jossain vaiheessa palaa niin että sen turkki on osittain palanut ja nuken sisällä olleet kuminauhat ovat menneet rikki, niin että sen kädet ja jalat ovat lähteneet irti.

Toinen mummo joutui minun ollessani pieni sairaalaan aivoverenvuodon vuoksi ja sen vuoksi hän oli viimeiset vuotensa puolittain halvaantunut ja puhekyvytön. Minä en muista hänestä muuta kuin että me kävimme katsomassa häntä vanhainkodissa, jossa hän oli huoneessaan pyörätuolissa istumassa. Muistan kuinka vanhainkoti oli minulle jotenkin vieras ja vähän pelottava paikka ja että vaikka minä olin vielä pieni, niin ihmettelin, että miksi mummolle ei oltu keksitty mitään puhetta korvaavaa kommunikointikeinoa, koska minusta oli väärin, että hän ei oikein voinut kertoa muille mitä hän ajatteli. Siellä vanhainkodissa minä myös ensimmäisen kerran näin muistisairaan ihmisen ja ihmettelin kovasti kun tämä esimerkiksi luuli mummon huonetta omaksi huoneekseen, meni sinne aina kun pääsi, piilotteli tavaroita eri paikkoihin eikä tuntunut muistavan mitään. Minä pelkäsin tuota ihmistä enkä voinut lakata ihmettelemästä, että miksi hän oli sellainen vaikka se minulle selitettiin monta kertaa.

Meilläkin oli "maalaismummila" ja "kaupunkimummila".

Yksi muisto on sellainen, että "kaupunkimummi" kutsui joskus meidät, koko perheen, luokseen päivälliselle. Lähdimme sinne perjantaina koulun jälkeen ja tulimme kotiin vasta vähän ennen puoltayötä. Mummi oli laittanut jotain paistityyppistä ruokaa tai janssoninkiusausta ja kattanut pöydän todella koreasti. Jälkiruoaksi oli aina kotitekoista täytekakkua ja teetä. Kun aikuiset keskustelivat, katselin isosiskoni kanssa perjantai-illan ohjelmia tv:stä, esim. Dynastiaa. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta se oli mukavaa. Tunnelma oli rauhallinen ja turvallinen.

Hajuista: moni vanha ihminen käyttää edelleen koimyrkkyä vaikka asuu kerrostalossa ja ötököitä ei juuri ole. Mun iäkkään tädin huushollin vaatehuoneen haju oli ällö pistävän ummehtunut ja se oli koimyrkkyä ja noissa vanhoissa muistoissa se ummehtunut haju voi olla osittain myös sitä, käyttö oli yleistä.

Faith kirjoitti:

Meilläkin oli "maalaismummila" ja "kaupunkimummila".

Yksi muisto on sellainen, että "kaupunkimummi" kutsui joskus meidät, koko perheen, luokseen päivälliselle. Lähdimme sinne perjantaina koulun jälkeen ja tulimme kotiin vasta vähän ennen puoltayötä. Mummi oli laittanut jotain paistityyppistä ruokaa tai janssoninkiusausta ja kattanut pöydän todella koreasti. Jälkiruoaksi oli aina kotitekoista täytekakkua ja teetä. Kun aikuiset keskustelivat, katselin isosiskoni kanssa perjantai-illan ohjelmia tv:stä, esim. Dynastiaa. Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta se oli mukavaa. Tunnelma oli rauhallinen ja turvallinen.

Olette kaikki tekstisi perusteella todella vammaista porukkaa :-DDD

Isän puolen mummosta ei ole muuta muistikuvaa kuin se, että hän teki hyvää makaronilaatikkoa. Tapasimme harvoin ja hän kuoli pian. Kesäisin olimme hoidossa äidin puolen mummolassa. Pihalla tuoksui pihasaunio, joka on itselleni tuoksumuisto mummolasta. Navetassa oli kanoja ja sika, joille ei saanut antaa nimeä kun ne teurastettaisiin syksyllä. Mummo oli vanhan kansan kasvattaja ja kun veljeni tappelivat, hän haki piiskan metsästä. Hän piti veljiä vuorotellen kiinni enon hakatessa paljaalle takapuolelle. Kun oli riittävästi itkenyt, otettiin käsittelyyn seuraava riitapukari. Mummolassa asui tosiaan peräkammarinpoikana enoni, joka avoimesti vihasi meitä. Koki varmasti että me lapsenlapset olemme hänen kilpailijoitaan. Tullessa ja lähtiessä mummo halasi tiukasti mikä tuntui oudolta ja jopa vastenmieliseltä, kotona meitä ei koskaan halattu.

Ihania muistoja. Saatiin olla pitkään yöpuvut päällä. Mummi teki meille aina pullaa ja pannaria. Lapsille tarjoili punaista maitoa. Mummi otti aina iloisena ja avosylin meidät lapsenlapset vastaan ison rutistuksen kera. Teini-ikäisenä olimme jo paljon mummia pidempiä, mutta silti oli aina sama ihana vastaanotto. Pienempänä olimme siskoni kanssa usein yötä mummilassa ja tapasimme siellä myös kauempana asuvia serkkujamme. Mummi virkkasi ja neuloi koko suvulle tyynynpäälliset,  villasukat, lapaset, villapaidat ja kerran sain upean mekon. Viherkasveja oli paljon ja sieltä sain minäkin omaan kotiin muuttaessani kukkien alkuja. Samoin ulkopuutarhaani.

Mummilla oli tapana viljellä paljon suomalaisia vanhoja sananlaskuja. Vieläkin osa muistuu välillä mieleen ja sutkautan niitä lapsilleni. On niin ikävä rakasta mummiani. Hän kuoli 9 vuotta sitten, kun kuopukseni oli vajaa kaksi vuotias.

Mummi laittoi aina sängyn viereen tuoleja, etten varmasti kierähdä ja putoa lattialle. Aamulla mummi heräsi varmaan viideltä keittämään riisipuuroa, ja piti sitä hellalla ykkösellä siihen saakka kun herään, että pääsi sanomaan puuron olevan juuri valmista ja miten heräsin täydellisesti oikeaan aikaan. 

Mummolassa oli aitassa iso pakastin, joka oli aina täynnä jäätelöä. Oltiin siellä melkein joka sunnuntai ja usein paikalla oli myös serkkuja. Kesäisin leikittiin metsässä ja aitassa ja käytiin parin kilometrin päässä uimassa ja veneilemässä. Mummo teki maailman parasta makaronilaatikkoa, joka paistettiin leivinuunissa. Sitä oli usein juuri sunnuntaisin.

Toista mummoa en muista, koska mummo kuoli kun olin 4kk, mutta pappalassa vietettiin lapsena pikkuveljen kanssa paljon aikaa. Isä oli ulkomailla töissä ja pappa tarjoutui itse ottamaan mut ja veljen lauantaisin sinne päiväksi, että äiti sai omaa aikaa. Papalla oli mansikkamaa, josta tuli valtavasti satoa ja syötiin mansikoita niin paljon kuin jaksettiin. Siellä oli myös valtavia viinimarjapensaita, joiden marjat maistui mielestäni paremmalta kuin kotona. Papan kanssa join aina kahvia, jossa kastelin korppua. Kun pappa meni ulos tupakalle, minä istuin terassilla vastapäätä ja söin Sisuja.