Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Mummolla oli aina kellarissa limpparia saunan päälle.

Mummo opetti iltarukouksen.

Mummon luona kävi kauppa-auto ja sain sieltä aina valita itselleni jäätelön.

Mummo teki ihanaa ruokaa ja ihanaa pullaa ja ihania lettuja.

Mummu piti hyvää huolta kasvimaasta ja tomaateista, vaikka mistä. Käytti paljon Hai-saappaita ja liehuvalahkeisia teryleenihousuja, kin ne taatusti olivat olleet pois muodista jo kauan. Ohut, valkeaksi harmaantunut tukka paplareilla kiharrettuna.

Me tehtiin yhdessä. Ei niinkään leikitty tms, tehtiin kotitöitä, matonkuteiden leikkuuta, käytiin marjassa. Mummu eli hirveän pihisti ja oli samalla valtavan antelias. Aina lähetti kotiin mun mukana mehua, pikkuleipiä, milloin mitäkin. Mummu kuoli 2012 ja mulla on vieläkin hänen tekemiään villasukkia.

Hyvä ihminen, paljon nähnyt ja niin hyvä. Ikävä on.

Vierailija kirjoitti:

Olin paljon mummilla hoidossa, yökylässäkin. Nukuin sängyn alta esiin vedettävässä laatikossa, mummi lauloi tuu tuu tupakkarulla ja toista, josta muistan vain alun "mä kutsuin herttaa ja helunaa"... Mummi otti tekarit yöksi pois  ja  laittoi vesilasiin mikä ihmetytti minua kovasti , kerran laitoin ne sitten omaan suuhuni seurauksena se että sekä isä, äiti ja mummi olivat kuolla nauruun.  Äiti harmittelee vielä tänäkin päivänä, ettei otettu kuvaa!  Kutsuin mummia jostain syystä "tarhapöllöksi " mutta eipä mummi lempinimestään pahastunut :D 

Mummilassa oli aina herkkuja  tarjolla,  parhaiten mieleen jääneet rapeareunaiset isot letut joita oli aina pino suurella, sinikuvioisella lautasella.  

Tuo laulunpätkä "mä kutsuin herttaa ja helunaa" on Paimenpoika laulusta, joka alkaa sanoin "Jäi toiset aamulla nukkumaan".

Mummi oli ihana. Pääsin mummilaan turvaan useina viikonloppuina, kun kotona elämä oli mitä oli. Mummilla oli aikaa, syli avoinna ja tilaa pienessä, yhden makuukamarin, mökissään. Pelattiin korttia tätien, setien ja serkkujen kanssa, eikä kukaan ihmetellyt (ainakaan päin naamaa) miksi olin siellä niin usein. Hänellä oli joskus valituilta paloilta tilattu ”ihmiskunnan historia”-kirja, jota opiskelin illat läpeensä. Mummi lämmitti eilistä makaronilaatikkoa paistinpannulla, hänen tekarit lonksuivat syödessä ja pihalla oli julman suuria punaherukkapensaita. Hän oli maailman rautaisin muori ja ikävöin häntä edelleen. Nyt se ”ihmiskunnan historia” on minun kirjahyllyssä ja aina silloin tällöin avaan sen vain haistaakseni mummin tuoksun.

Mummi teki parhaat letut ja sämpylät. Mirri-kissa iski kynnet kiinni sylissä ollessaan kun sitä rapsutti. Leikittiin serkkujen kanssa hienoja naisia mummin kampauspöydän ääressä. Mummi piti hyvää huolta kun olin kipeä. Sain olla mummin luona päivähoidossa siihen asti kun hän sairastui rintasyöpään, selvisi siitä onneksi hengissä ja sain pitää mummin elämässäni vielä kymmeniä vuosia. Mummi ei ikinä sanonut pahasti ja oli aina hellimässä.

Mummolassa oli aina tosi säästeliästä. Pihalla oli kaikki perunapeltona (kaupungin omakotialue) ja marjapusikoina. Jouluateria oli kuin arkiruoka paitsi karjalanpaisti, joka oli juhlaruoka. Jälkkärinä kiisseli ja ei mitään suklaita tai keksejä.

Aamupala aina puuroa ja mehukeittoa. Vintiltä löytyi sata tyhjää jugurttipurkkia pestynä, jos niistä voisi tehdä jotain.

Teininä sain mummolta tätieni vanhoja rintaliivejä pussillisen ja meinasin saada itkuraivarin, kun hävetti se lahja.

Tunteita ei näytetty, mutta kivaa oli aina ja varmaan isovanhemmat tykkäsivätkin. Se oli kaikki vaan niin käytännöllistä.

Mummulla oli aina tosi hyviä ruokia, vaari joskus kalasti itse siikaa, madetta, jne. joista mummu sitten loihti herkkuruokia, joita syötiin sinivalkoisilta posliinilautasilta. Kävin joskus salaa hypistelemässsä mummun vaatteita, hänellä oli mm. Chanelin jakkupuku ja iso pino erilaisia hattuja, joissa oli toinen toistaan kummallisempia hörsötyksiä. Kotona mummu oli yleensä aika arkisesti pukeutunut, en oikein tiedä missä hän noita hattuja käytti. Olisi ollut mukava, jos hän olisi elänyt pidempään, sillä hän oli kultivoitunut ja paljon lukenut, asunto oli täynnä kirjoja. Valitettavasti mummu kuoli, kun olin toisella kymmenellä, vaari jo aiemmin.

Mummolasta positiivista tulee mieleen superhyvä jauhelihakastike sekä silakkalaatikko

Mummin luona oli usein kummallinen dunkkis. Tomuisten sukkahousujen haju.

Mummo paistoi meille aina köyhiä ritareita, päälle runsaasti mansikkahilloa ja kermavaahtoa

Nämä muistoni ajoittuvat 1980-luvun alkuun. Mulla oli mummola ja mummila, jälkimmäisessä kävin harvemmin ja mummi kuoli isovanhemmistani ensimmäisenä, kun olin 8-vuotias. Mutta siis sitä ennen mummi ja ukki asuivat pienehkössä kerrostaloasunnossa oman kotini läheisessä pikkukaupungissa. Jostain syystä muistan vain vierailumme sinne kesäiseen aikaan, kun aurinko paistoi, ikkunat olivat raollaan ja sälekaihtimet valoon sopivasti säädettyinä. Mummilla oli omatekoista järkyttävän makeaa ja minusta silloin taivaallisen hyvää vattumehua ja samoin ihania kaneliässiä. Näitä oli aina tarjolla ja olisi ollut pettymys, jos olisikin ollut jotain muuta pöydässä :) Ukki oli luonteeltaan sähikäinen ja mummi taas varautuneempi ja hiljainen, ja toppuuttelikin usein ukin hersyilyä sanoin "älähän nyt, Juhani". Joka vierailulla kävin katsomassa läheltä kaapin päällä olevat mustavalkoiset valokuvat; parhaiten muistan niistä isäni siskon ylioppilaskuvan, koska hän näytti siinä jotenkin niin... haltioituneelta :D Monesti kävin ukin kanssa keinumassa taloyhtiön pihakeinussa. Aina leikittiin, että se on juna, koska sen ukki konduktööritaustallaan hallitsi :)

Molemmat mummolat oli parhaita. Toisesta muistoissa lettujen paisto, uimarannalla käynti, kasvimaa. Sai syödä niin paljon vadelmia ja herneitä kuin sielu sieti. Sateella VHS-kaseteilta mustavalkoisia ohjelmia kuten Pekkaa ja Pätkää :D

Toisessa mummolassa mökkitie, rantasauna ja vaikka koko päivän käyttäminen sauna-järvi ralliin, soutelu, koirien kanssa leikkiminen, kissojen paijailu, vanhan maatilan rakennuksien tutkiminen, heinäladossa leikkiminen, kun mummo opetti tekemään kukkaseppeleen ja sitomaan saunavastan. Talvella joulukuusen hakuretki, reessä ajaminen, hiihtoretket ja kutkutus vatsanpohjassa kun laskettiin isoja mäkiä.

<3

Lihakastike jossa oli makaroneja. Pottumuusi jossa oli ihan sika paljon voita. Mummu sanoikin sitä pottuvoiksi. Oli hyvää.

Mummu teki aina muurinpohjalettuja, vanhasta liedestä rakennetulla ”grillillä”, jonka päälle oli viritetty muurikka pannu. Perinteisesti voi levitettiin pannulle kuoritulla pajuvitsalla. Siitä tulee vieläkin kunnon vanhan ajan fiilis. Mummu eli teinivuotensa sota aikaan, ukkini soti talvisodan.

Vierailija kirjoitti:

Äidinäiti kuoli jo silloin, kun äitini itse oli vielä lapsi. Isänäiti eli vanhaksi.

Isoisä ja mummu asuivat kerrostalossa kaupungissa. Se oli jollain lailla jännittävää, koska itse asuimme pienehkössä kunnassa. Öisin, kun nukuimme vuodesohvilla, kuului kadulta läheisen sairaalan ambulanssien hälytysääni.

Fazerin parhaita oli meidänkin mummulla. Mummu teki myös rusinakaurapuuroa ja pullaa. Minulle ja siskolle hän leipoi aina ukkelin muotoiset pullat. Makuuhuoneessa oli mummun sängyn alla laatikko, johon oli tiskattu jogurttipurkkeja ja muita elintarvikekippoja, joilla sai leikkiä. Oli myös koristeellinen pieni lasinen parfyymipullo, jota täytimme vedellä. Siinä oli ihan vähän hajua vielä jäljellä.

Mummun mukana pääsi Citymarkettiin ja kävelylle. Ja mummun kanssa pelattiin aina korttia (viittäsataa). Mummulan keittiön seinässä oli maisematapetti. Seinällä oli myös Ruotsin kuninkaallisten kuvia, sillä mummu oli kova kuningasperheen fani ja seurasi heidän elämäänsä lehdistä.

Isoisä oli vähän pelottava. Erikoinen ja tempperamenttinen mies. Mummunkaan kanssa eivät välit olleet mitkään halailusöpöset vaan hieman etäiset, mutta lämmöllä muistan. Lapsenlapset olivat isovanhemmilleni tärkeitä.

Itku meinaa tulla. Mummun kanssa olisi nyt kiva jutella. Olen ensimmäistä kertaa raskaana. Pahalta tuntuu, että minun lapselleni ei jää kunnollisia hyviä muistoja minun äidistäni, sillä äitini sairastaa varhain puhjennutta Alzheimeria. Äitini on kovin lapsirakas. Terveenä hänestä olisi tullut loistava mummu. Surettaa.

Voi rakkaus, liikutuin kirjoituksestasi.

Olen pahoillani tilanteesta, voimia

Nukkumaan mennessä puhtaiden lakanoitten tuoksu. Siitä tuoksusta tuli aina uskomattoman turvallinen ja levollinen olo.

Vierailija kirjoitti:

Meidän mummolassa saa aivan täydellistä kahvia. Myös kakku on aina priimaa.

Anteeksi! Tuli ihan Tokmannin mainos mieleen priimasta😂

Piitkät jännät rappuset. Talossa pääsi ns huoneiden läpi ympäri ni oli kivaa leikkiä piilosia serkkujen kanssa. Lisäks löyty paljon piilopaikkoja kun oli monia vaatehuoneita ja komeroita. Voi että onkin ikävä sitä taloa. On jo myyty eteenpäin.

Mummo lämmitti kerran lihapiirakoita paistinpannulla ja ne oli paljon parempia kuin mikrossa lämmitetyt. Ja mikä parasta, saatiin veljen kanssa peräti kaksi piirakkaa mieheen iltapalaksi.

Mummola oli meillä, kun mummo (äidinäiti) asui meillä ja hoiti huushollin, kun yh-äiti teki kahta työtä. Meitä oli kolme lasta. Vähän aikaa meillä oli kaksikin mummoa kotona, ennen kuin vanhemmat erosivat, sillä myös isänäiti muutti meille. Se kai osaltaan joudutti sitä eroa, kun mummot eivät oikein tulleet juttuun keskenään. Kysymyksessä oli kerrostalokolmio. Isä muutti toiselle paikkakunnalle kaksioon, otti uuden vaimon. Lapsia ei siunaantunut, mutta mummo seurasi. Isä kantoi viime aikoina toisesta polvesta amputoidun äitinsä istuma-ammeeseen ja aina omin käsin kylvetti. Aika paljon me pojat asustelimme isänkin luona. Isä palvoi äitiään. "Maassa ei voi olla kahta kuningatarta. Äitini kuoli", hän sähkötti meille kerran. Isänäiti kuoli nimittäin kuningatar Elisabetin Suomen-vierailun aikana. Niin että on tuota mummo-puolta ollut elämässä ihan kylliksi. Ei ole kummastakaan kotoaan tarvinnut lähteä mihinkään. Äiti kyllä hoiteli itkuisen äitinsä heti vanhainkotiin, kun minä nuorimpana poikana olin päässyt armeijasta ja muuttanut omilleni. Niin äiti kykeni keskittymään miehiin. Isoisät olivat kuolleet ennen meidän poikien syntymää. Olisihan ollut kiva karjalainen suurperhe, jos hekin olisivat olleet jonkun aika siinä. Kaikenlaisia sukurakennelmia sitä onkin, ihan kaupunkioloissa.