Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

En tiedä miksi, mutta luin monen tunnin aikana ton alotuksen ikäänkuin "vitsinä" eli että puhuttiin mummi-lapsesta kummilapsen sijaan. Olin myös niin närkästynyt taivutuksesta lapsestasi -> lastasi muodosta etten edes avannut ketjua. Mutta joo, nyt sadannen kerran lukiessa tajusin mikä sana tossa otsikossa olikin...

Joo, sitten niitä muistoja :) Iskän ja äitin vanhemmat olivat keskenään kovin erilaisia joten muistotkin ovat vähän 'laidasta laitaan' ja jaottelenkin ne erikseen.

Iskän puolen mummola:

Uraan keskittyneet isovanhemmat päättivät eläkkeelle jäätyään käyttää kaiken ylimääräisen energiansa ja aikansa meihin lapsenlapsiin. Aina yökyläillessämme käytiin siis uimassa; pelattiin petanqueta; mentiin leikkipuistoon; pelattiin korttia; syötiin mäkkärissä; askarreltiin, tai muuta samanlaista. Saimme hirveän määrän varauksetonta rakkautta ja nämä ajat ovatkin "unenomaisia" muistoissani - niin epätodellisen onnellista ja ihanaa aikaa. Kaikki murheet ja huolet unohtuivat samalla hetkellä kun pääsimme mummolaan kylään. Meitä kuunneltiin ja meidän kanssa leikittiin ja pelattiin niitä tyhmempiäkin pelejä. Myöhemmin teininä oli mummini läheisin sukulainen jolta sain aina varauksetonta tukea omissa murheissani ja stressinaiheissani. Kävimme myös usein yhdessä shoppailemassa (jos tarvitsin esim. ylppäripukua) ja yleensä siinä ohessa kahvilla. Surullisinta ikinä oli kun isovanhemmat sairastuivat pahasti ja tapaamiset loppuivat (kävimme siis kyllä sairaalassa ja vanhainkodissa kylässä silti).

Äitin puolen mummola:

Niin kauan kuin äidinäitini voi vielä hyvin, hän oli lämminhenkinen ja ihana mummi. Hän kutoi aina jämälangoista lappuja joista kokosi tilkkutäkkiä. Radio oli aina taustalla päällä kertomassa uutisista maailmalta. Mummi teki hyvin perinteisiä ruokia - söimme aamuksi puuroa, päivälliseksi perunoita ja nakkikastiketta ja joskus hän leipoi pullia. Ukki joi aina piimää ruoan kera. Mummolla oli monta runokokoelmaa hyllyssä, joita välillä poimin ja lueskelin. Lattian korissa oli seuralehtiä, joita selaamalla saatoin vähän kasvaessani kuluttaa tuntikausia. Serkkuni asui lähistöllä ja tuli välillä kylään mummolaan tapaamaan minua. Leikimme pihalla hippaa ja pituushyppyä ynnä muuta. Sisällä harjoittelimme kärrynpyöriä ja pakotimme ukkimme antamaan arvosanoja kilpasuorituksillemme :D

Äidin puolen mummola oli ihana punainen omakotitalotalo, jossa oli ihana puutarha, ja siellä kasvoivat viinimarjat ja karviaismarjat. Yksi enoistani asui äidinäidin kanssa, ja hänellä oli valtavasti urheiluaiheisia kirjoja, joihin ei saanut koskea. Lapsena käytiin joka kesä porukalla siellä, ja serkkujakin tavattiin joka kerralla, koska he asuivat lähellä. Omassa kodissani juotiin aina Iloinen Vesseli-kaakaota kevytmaidolla, mutta mummolassa saatiin O'Boy-kaakaota (vieläpä punaisen maidon kera, mikä oli ihanaa!), mikä oli silloin harvinaista luksusta. Tykkään edelleen O'Boysta, mutta kaipaan nyt sitä Iloista Vesseliä.

Isän puolen mummola sijaitsi järven rannalla, ja sekin oli omakotitalo, vaaleansininen. Siellä oli ullakko, joka päästi outoa ja pelottavaa ääntä, ja pihaa koristi kaksi isoa kivisammakkoa, joilla minä ja siskoni ratsastettiin. Siskoni ja minä yritettiin ottaa kiinni pieniä sammakoita, jotka loikkivat pihalla.

Vierailija kirjoitti:

Äidin puolen mummola oli ihana punainen omakotitalotalo, jossa oli ihana puutarha, ja siellä kasvoivat viinimarjat ja karviaismarjat. Yksi enoistani asui äidinäidin kanssa, ja hänellä oli valtavasti urheiluaiheisia kirjoja, joihin ei saanut koskea. Lapsena käytiin joka kesä porukalla siellä, ja serkkujakin tavattiin joka kerralla, koska he asuivat lähellä. Omassa kodissani juotiin aina Iloinen Vesseli-kaakaota kevytmaidolla, mutta mummolassa saatiin O'Boy-kaakaota (vieläpä punaisen maidon kera, mikä oli ihanaa!), mikä oli silloin harvinaista luksusta. Tykkään edelleen O'Boysta, mutta kaipaan nyt sitä Iloista Vesseliä.

Isän puolen mummola sijaitsi järven rannalla, ja sekin oli omakotitalo, vaaleansininen. Siellä oli ullakko, joka päästi outoa ja pelottavaa ääntä, ja pihaa koristi kaksi isoa kivisammakkoa, joilla minä ja siskoni ratsastettiin. Siskoni ja minä yritettiin ottaa kiinni pieniä sammakoita, jotka loikkivat pihalla.

Nyt kun mietin asiaa, olen ollut onnekas, kun molemmat mummolani ovat sijainneet maalla. Nykyisen alakerran naapurini lapsenlapset joutuvat viettämään lapsuutensa mummolat kerrostalossa. Itse en pystysi mieltämään kerrostaloluukkua oikeaksi mummolaksi. Eihän meidän pihalla ole edes mitään keinuja tai muuta viihdykettä, vaan lapset tömistelevät sisällä.

Kesäisin mökillä mummo paistoi laiturilta mato-ongella saatuja ahvenia pannulla ja vei meitä järvelle soutelemaan.

Täällä on ihania muistoja ja omilla lapsillani on mukavia muistoja mieheni vanhempien luota.

Vietin sisarusteni kanssa lapsena kuukauden yhtenä kesänä isäni vanhempien luona, kun äiti oli vaikean raskauden vuoksi sairaalassa. Työmäärä oli isovanhemmilleni varmaan liikaa, koska olivat meille vihaisia ja haukkuivat koko ajan. Isoäiti tönäisi tahallaan kehitysvammaisen 4-vuotiaan veljeni nokkospuskaan, eikä lähtenyt tätä etsimään eräänä toisena päivänä, kun veli oli päässyt isoäidiltä karkuun. Lähdin sitten yksikseni. Isovanhemmat vaativat minua 6-vuotiasta hakemaan kaivosta vettä, vaikka en jaksanut nostaa ämpäriä. Kun housuihin tuli joltain kakat, kun oltiin niin peloissamme, piti sen lapsen itse ne pestä. Ja koko ajan isovanhemmat höpöttivät ääneen, että ei taida A. (äitini) enää tulla kotiin, kyllä se kuolee siellä sairaalassa ym. Lapsuuteni paras päivä oli, kun äiti palasi sairaalasta terveenä terve ihana pikkuveli mukanaan ja pääsimme takaisin kotiin.

Mulla oli onni pitää molemmat mummini 2015-vuoteen saakka ja heistä tuli isomummeja. Opin molemmilta paljon sekä käytäntöä että elämänviisauksia ja sain aina pläjäyksen pullaa, tarinoita ja päänsilityksiä. Muistoja on niin paljon, etten jaksa kirjoittaa. Mummolaan oli aina kiva mennä. Ikävä mummoja. Kumpikin oli mahtavaa juttuseuraa.

N 48v

Muistan kuinka mummo haukkui äitiä ja arvosteli ulkonäköäni mm. hiuksiani, ihoani, meikkejä, vaatetusta, painoa...you name it!

Olin lapsena kiltti, arka, ujo, hiljainen & rauhallinen. Pukeuduin asiallisesti ja hillitysti. En sanonut koskaan vastaan. 

Aikuisena sanoin "seis! et kohtele minua enää noin!"

Hän suuttui ja laittoi välit poikki, koska kukaan ei ole ikinä sanonut hänelle mitään noin törkeää.

Kamalat muistot jäi siitä mielenterveysongelmaisesta mummosta, joka ei tajunnut hakeutua hoitoon vaan kosti kaiken lapselle!

Me lämmitettiin mumon kanssa sauna joka lauantai. Mummolassa oli käsin veivattava kaivo, josta nostettiin sankolla cettä ämpäreihin ja kannettiin ne rinnettä ylös saunan muuriin ja pesuvesisaaveihin. Muuri oli korkea ja sininen ja alle pantiin tulet, että vesi lämpiää. Sitten kannettiin puut saunalle (jotka ukki teki) ja sytytettiin tuli kiukaan alle. Kesällä tehtiin vastat odotellessa. Saunassa oli pitkät lauteet ja pieni ikkuna. Kun sauna oli lämmin niin istuimme mummon kanssa lauteilla ja mummo kertoi kaikkia vanoja tarinoita naapureista ja sukulaisista ja entisajoista. Kertoipa mummo saunatontustakin. Tiesittehän, että aina kun lähtee saunasta niin pitää heittää vielä yksi kauhallinen kiukaalle? Tämä siksi, että saunatonttu saa nauttia lämpimistä löylyistä. Heitän tuon kauhallisen vielä näin 30 vuoden jälkeenkin :) Aina ajatellen mummoani.

Syötin lehmiä ja halailin vasikoita. Opettelin myös teininä kerimään lampaita ja kehräämään lankaa. Mummolla oli vielä ysärillä, kun olin lapsi, kunnon vanhan ajan pieni maatila.

lisäystä tähän kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Äidin puolen mummola oli ihana punainen omakotitalotalo, jossa oli ihana puutarha, ja siellä kasvoivat viinimarjat ja karviaismarjat. Yksi enoistani asui äidinäidin kanssa, ja hänellä oli valtavasti urheiluaiheisia kirjoja, joihin ei saanut koskea. Lapsena käytiin joka kesä porukalla siellä, ja serkkujakin tavattiin joka kerralla, koska he asuivat lähellä. Omassa kodissani juotiin aina Iloinen Vesseli-kaakaota kevytmaidolla, mutta mummolassa saatiin O'Boy-kaakaota (vieläpä punaisen maidon kera, mikä oli ihanaa!), mikä oli silloin harvinaista luksusta. Tykkään edelleen O'Boysta, mutta kaipaan nyt sitä Iloista Vesseliä.

Isän puolen mummola sijaitsi järven rannalla, ja sekin oli omakotitalo, vaaleansininen. Siellä oli ullakko, joka päästi outoa ja pelottavaa ääntä, ja pihaa koristi kaksi isoa kivisammakkoa, joilla minä ja siskoni ratsastettiin. Siskoni ja minä yritettiin ottaa kiinni pieniä sammakoita, jotka loikkivat pihalla.

Nyt kun mietin asiaa, olen ollut onnekas, kun molemmat mummolani ovat sijainneet maalla. Nykyisen alakerran naapurini lapsenlapset joutuvat viettämään lapsuutensa mummolat kerrostalossa. Itse en pystysi mieltämään kerrostaloluukkua oikeaksi mummolaksi. Eihän meidän pihalla ole edes mitään keinuja tai muuta viihdykettä, vaan lapset tömistelevät sisällä.

Kummilapsellani on rivarimummola ja he asuvat itse omakotitalossa. Hänestä on eksoottista käydä rivarissa. Hän pyytää erikseen, että mummonsa ottaa vastaan rivarissa eikä aina mökillään. Vielä eksoottisempaa hänestä oli käydä luonani kerrostalossa kun se oli niin erikoista :D

Äidinäidin luona oli lapsena mukavaa. Mummo teki karjalanpaistia, karjalanpiirakoita ja jutteli sotamuistoja. Joskus oli karkkia (Fazerin parhaita) joissain kupoissa jemmassa. Mummo katkeroitui vanhemmiten ja alkoi piikitellä kun olin teini. Että jäi kaksijakoiset tunnelmat.

Isänäidin luona oli rauhallista ja suorastaan hiljaista. Siellä oli käkikello ja se oli lapsena mukavaa. Mummo ei paljoa puhunut, kiikkui keinustuolissa. Mummo jäi jotenkin etäiseksi.

Kumpikin mummola oli maalla, mutta ei ollut enää karjaa, vain kissat oli molemmissa. Oli hauskaa juoksennella aitoissa ja vanhan navetan parvella. Muistan hyvin miltä tuoksui ulkona kun heinä oli vähän villiintynyt ja seassa kasvoi luonnonkukkia. Toinen mummo heräsi aina tosi aikaisin ja paistoi lettuja kun lapsenlapset oli heränneet. Toinen mummola oli kauempana, ja siellä saatettiin olla kesälomalla parikin viikkoa. Toisessa mummolassa käytiin useammin, mutta oltiin aina vähemmän aikaa. Siellä syötiin usein karjalanpaistia ja mummon tekemää hyvää ruisleipää (jota ei silloin osannut arvostaa). Olisihan noita muistoja kun oikein alkaa muistella. Kumpaankin mummolaan menin ihan mielelläni, mutta erityisen läheisiä ei isovanhemmista tullut.

Toinen mummoni oli hyvin lämmin ja huolehtiva, oikea mummon stereotyyppi. Toinen oli kärttyisä ja arvosteleva. Tavallaan hyväkin, että on tullut koettua molemmat ääripäät.

Mummilla oli iso mansikkamaa, josta syötiin sekä salaa että luvan kanssa, valtavat kukkapenkit ja omenatarha. Mummi oli käsityöihminen, kutoi mattoja ja kankaita, virkkasi pitsiä, neuloi lapasia ja sukkia. Hän leipoi myös ruisleipää, perunarieskaa ja pullaa. Ukki kirkonkylältä purkkaa. Kesällä nukuttiin aitassa, jossa pelattiin serkkujen kesken paskahousua myöhään yöhön. Sateella luettiin vanhoja nuortenkirjoja ja sarjakuvia vintillä. Mummi oli hauska ja kova nauramaan, ukki oli hiljaisempi, mutta lempeä.

Rakastin touhuta mummun kanssa. Hän leipoi paljon , pullaa ja leipää. Kuunneltiin puskaradiota, sinne aina jotkut soitteli ja katottiin mummun kans kauniita ja rohkeita :D mummula oli mulle kuin toinen koti ja mummu ja pappa tosi rakkaita, nyt jo edesmenneitä:'(

Mulla oli kaksi ihanaa mummolaa, maalaismummola ja kaupunkilaismummola.

Maalaismummo oli kova leipomaan. Tuntuu, että aina tuoksuivat tuvassa tuoreet karjalanpiirakat, sokeripullat, mustikkapiirakat... Jos ei leiponut, mummo kutoi mattoja tai neuloi sukkia tai virkkasi lakananpitsiä. Vaari oli pelimanni, joka otti aina viulun esille ja pani soiton soimaan, kun oli ilon hetki tai surun hetki. Ja mummo lauloi. Ihan pienenä sain nukkua päiväunet mummon tai vaarin selän takana, sain aina valita, kumman. Ja herättyä mentiin kanalaan etsimään tuoreita munia, kanat munivat milloin mihinkin...

Kaupunkilaismummo oli hieno daami, joka otti meidät lapsetkin mukaansa Ekbergille, jossa hän tapasi yhtä hienoja ystävättäriään. Saatiin aina itse tilata leivos niiltä hyvältä tuoksuvilta myyjättäriltä, jotka tulivat ottamaan tilauksen. Salissa oli piano, jota mummi soitti iltaisin. Vaari luki päivät pitkät toinen toistaan paksumpia kirjoja ja iltaisin antoi meidän jättää yövalon palamaan koko yöksi.

Oi, tulipas tosi ikävä. Mulla oli ihanat mummolat.

Mummola oli iso omakotitalo pienessä kaupungissa ja olimme siellä paljon etenkin kesälomilla. Siellä juostiin paljain jaloin isolla pihanurmikolla ja läheisillä pelloilla ja leikittiin sisarusten kanssa rosvoa ja poliisia tai pelattiin pihapelejä. Jos satoi, saatoimme mennä vintille lukemaan vanhoja sarjakuvia. Joskus mummi pyysi, että menisimme kitkemään porkkanapenkkiä ja saimme riviltä aina pienen palkkion.

Ukki teki pitkää päivää töissä, mutta aina kun hän tuli kotiin jaksoi leikittää ja naurattaa meitä. Hän opetti meidät tekemään pajupillejä ja pikkusiskoni ajamaan pyörällä. Mummi oli opettaja ja luki meille kaikenlaista hyödyllistä ilalukemiseksi, ei mitään tyypillisiä satuja, mutta hän osasi tehdä senkin mielenkiintoisesti.

Mummin ansiosta saimme myös ihania leipiä leivinuunista. Vielä tänä päivänäkin - 10 vuotta hänen kuolemansa jälkeen - metsästän "mummin leipää" eri leipomoista. Sellaista juureen leivottua, hieman rapeakuorista hiivaleipää, jossa on pehmeä isoreikäinen sisus. Se vain on maailman parasta!

Me oltiin usein mummilassa yhtä aikaa serkkujen kanssa. Oli kivaa, koska asuttiin kaukana eikä niinkään nähty mututen. Myös mummolassa oli aina joko ruoka-aika, kahviaika, aamias- tai iltapala-aika...

Meidän molemmat mummot asuivat maalla.

Isän puolen mummo oli leski eikä juuri koskaan poistunut kotoaan - sen sijaan lapset ja lapsenlapset kävivät hänellä paljon kylässä, joten mummolassa tapasi aina serkkuja. Mummo oli värikäs ihminen ja hyvä kertomaan tarinoita, aina pilke silmäkulmassa. Hän istui keinutuolissa kauhtuneet kotivaatteet päällä ja huivi päässä. Joi kahvia tassilta ja minä halusin välillä juoda kahdestaan kahvit mummon kanssa, kun muu porukka joi kahvia salissa tai tuvassa. Mummo leipoi ruisleipää juuritaikinasta tuvan isossa leivinuunissa ja hiihtolomalla joskus ollessani pidempään mummon luona sain auttaa. Leipomisen jälkeen uuninpankolla oli pitkään lämmintä ja siellä oli kiva maata lukemassa Seuroja ja Apuja. Mummolan vintillä oli myös kiva tutkia vanhoja tavaroita, ja salissa sai soittaa harmoniurkuja(?). Mummolla oli aika vanhaksi lehmiä, joita hän lypsi aamuin illoin ja navettatouhuissa sai auttaa. Mummolassa pidettiin myös serkusten kesken perunannostotalkoita sekä heinätyötalkoita, ja serkkujen kanssa myös seikkailtiin maatalon ulkorakennuksissa ja ympäristössä. Mummo teki vintille saunavihtoja talven varalle ja niitä käytettiin mummolan saunassa, jossa usein kävin mummon kanssa. Saunassa mummo makasi lauteilla jalat kohti kattoa. Mummolassa oli jälkkäriksi aina marjoja ja kahvin kanssa paljon makeaa. Lisäksi mummolla oli makuuhuoneessa sinisessä pussissa valkoisia minttukarkkeja, joiden nimeä en muista, mutta joita aina lapsille tarjottiin. Paras muistoni mummolasta on sähkökatkon aikaan, kun maattiin pimeässä peiton alla mummon ja pikkuveljeni kanssa, ja mummo kertoi hauskoja juttuja. Serkuille terveisiä!

Äidin puolen mummola oli sekin maalla ja lähellä jokea. Mummo ja vaari asuivat talon toisessa päässä ja enoni perheineen talon toisessa päässä. Tässä mummolassa kävimme harvemmin pidemmän matkan takia, ja kun olimme käymässä, mummo oli aina tosi mielissään. Mummo kyseli paljon kaikenlaista, vaari pelasi pasianssia ruokapöydässä tai katsoi urheilua telkkarista. Vaari tykkäsi shakista ja hänellä kävi välillä shakkikavereita - meitä lapsia vastaan pelatessaan vaari antoi aina tasoitusta. Pihalla pelattiin koronaa ja välillä auteltiin jossain pikkuhommassa. Käytiin joella uimassa ja aina mummolareissuun kuului myös vierailu isotätini luona, siellä pääsi järveen uimaan. Myöhemmin enoni menehdyttyä mummolareissuilla tuli tavaksi käydä hautausmaalla, haudalla käynnin jälkeen mentiin mummon ja vaarin kanssa jäätelölle. Välillä käytiin mummon kanssa myös pitkillä pyörälenkeillä. Vaari kertoi aina samat vitsit ja mummo käveli pihalla aina sukkasillaan.

Väkivalta, niinkuin kotonakin. Pirtsakka suku