Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Isän puolella mummilasta lämpimiä muistoja. Isovanhemmat olivat aina minulle tärkeitä ja läheisiä, vaikka asuivatkin kaukana. Mummi ihana hössöttäjä, jonka ADHD näkyi valtavana määränä kaikkea tekemistä ja menemistä, joka ainakin pienenä upposi minuun. Pappa hiljaisempi, mutta lämminhenkinen ja vitsaileva. Pienenä vitsit ärsyttivät, mutta teininä papan kanssa paljon hyviä ja poliittisia keskusteluita. Toki mumminkin kanssa politiikkaa ja maailman tilannetta tuli päiviteltyä. 

Äidin puolelta en toista koskaan ehtinyt tavata, sillä vuosikymmenien alkoholismi johti hautaan ennen syntymääni. Isoäidistäni muistan, että lapsena pelkäsin häntä hieman. Entinen alkkis, joka halvaantui toiselta puolelta kehoa. Muistan tupakka-askit, tahmaisen linoleumlattian, sekä ihmeelliset kotihoidon härpäkkeet. Harmi, etten ehtinyt tavata häntä ennen hänen terveydentilansa romahtamista, oli kuulemma lämmin ja ihana ennen sitä.

Mummolassa oli papalla oma "konttorihuone"  ja sen valtavan ison kirjoituspöydän alle menin piiloon ja kuuntelin salaa aikuisten juttuja, mutta ne oli yleensä aina vain politiikkaa ja kaiken maailman tylsiä juttuja lapsen mielestä, luontoasiat kiinnosti ja niitä kuuntelin mielelläni. Joskus jouduin olemaan piilossani pitkät ajat, sillä ulos en uskaltanut tulla ennen kuin huone tyhjeni. Vähän pelottava oli mummola joskus, mutta myös hyviä muistoja paljon, mummo oli kyllä aina keittiöhommissa, kuori perunatkin papalle valmiiksi lautaselle, ei meille lapsille...

Isän puolella mummilassa 1980- luvun alussa oli aina jääkaapissa Jahtimakkaraa, josta opin jo pienenä tykkäämään. Lisäksi siellä oli aina pakastelokerossa Ville Vallaton- jäätelöitä ja niitä sai ottaa aina, kun mieli teki. Kellarin isossa kylmähuoneessa oli hilloja ja mehuja niin paljon, että puoli kaupunkia olisi voinut ruokkia niillä. Kaikissa purkeissa oli vuosi luvut ja vanhimmat olivat 15 vuoden takaa. Mutta joka vuosi piti tehdä kuitenkin uusia. Pappa poltti tupakkaa sisällä ja muistan vieläkin sen omituisen hajun ja tuhkakupit pöydillä, jopa makuuhuoneessa yöpöydällä oli tuhkakuppi.

Äidin puolella mummilassa oli aina Mintti- merkkisiä kurkkupastilleja kulmakaapissa ja ukki kuunteli joka ikinen tasatunti uutiset radiosta keittiössä, samalla tuijottaen herkeämättä sitä radiota. Muuten ukki vain nukkui ja köllötteli sohvalla, kun voimat olivat jo melko lopussa. Mummi paistoi aina lettuja, pullaa ja maailman parhaita rahkapiirakoita. Jos ukki oli paremmassa voinnissa, niin hän vei miut R-kioskille, josta ostettiin Ässä-Arpoja. en kuitenkaan muista koskaan mitään niistä voittaneeni. Täällä mummilassa sai tehdä majan keittiön pöydän alle vaikka mummi olisi leiponut pullaa siinä samalla pöydällä. Minusta se oli ihmeellistä. Puutarhassa sai syödä pensaista marjoja ja puista omenoita niin paljon kuin vain jaksoi. 

Mummi opetti minut katsomaan digitaalikellon, kun pitihän minun tietää, milloin hänet piti herättää päiväunilta. 

Mummi jäi etäiseksi. Hän oli hiukan tiukkis. Jotenkin lapsena vaistosin, etten ollut sellainen tyttö, kuin tytön olisi pitänyt olla. Olin rasavilli ja poikamainen ja vihasin käsitöitä ja ompelemista.

Toinen pappa oli sen sijaan hyvin läheinen. Ehkä läheisempi kuin vanhempani. Laittoi hyvää ruokaa, touhusi kaikenlaista meidän lasten kanssa. Olen kiitollinen, että hän oli elämässäni.

Vain toisen ukin näin koskaan. Hänetkin vain sängyssään vanhana ja sairaana. En muista edes jutelleeni hänen kanssaan sanaakaan. Mummot olivat kuolleet ennen syntymääni.

70-lukua. Mummolla oli aina huivi päässä (joskus leuan alta) ja hän pukeutui aina mekkoihin. Mummolassa nukuttiin hetekassa. Mökissä ei ollut kuin tupa ja kamari, jota käytettiin vain kesäisin. Ei vesijohtoa eikä viemäriä, vesi haettiin kaivosta pihalta. Se oli kylmää ja kirkasta. Ulkohuussi oli ulkorakennuksen päädyssä. Ulkorakennuksessa oli myös sauna ja liiteri. Saunassa oli makoisat löylyt, mummo teki joskus vastan kylpijöille. Kesäisin mummo laittoi ruokaa kaasuhellalla, muulloin laittoi tulet puuhellaan ja leivinuuniin. Pannukahvia juotiin, me lapset myös. Kahviin laitettiin kermaa ja se juotiin letkavehnäsen kanssa. Mummolassa oli isot kasvimaat: mansikoita, perunaa, sipulia. Marjapensaita ja kriikunoita. Mummo teki mansikoista hilloa ja mehua. Kasvihuoneessa kasvatettiin tomaatteja, joiden taimia mummo kasvatteli tuvan ikkunalla maitopurkkiruukuissa. Tomaatit olivat suuria ja makeita. Kyläkaupassa parin kilometrin päässä käytiin ruokaostoksilla (kerran viikossa), kaupalla ajankuluksi istuskelleet papat ostivat minulle ja siskolleni joskus pienet rusinarasiat herkuksi "kun ****** tytöt on tulleet mummoaan tietämään". (Sota-ajan eläneille papoille ne rusinat olivat suurinta herkkua). Jos tarvitsi vaihtaa kaasupulloa, se kuskattiin kaupalta maitokärryllä. Kylätien varressa oli lehmiä kesäisin laitumella, niille joskus heinää tarjoiltiin tienpientareelta. Niittykukkia poimittiin mummolle myös. Kultaiset lapsuusmuistot! Olin 21v kun mummo kuoli. RIP mummo.

Äidin puolen mummola oli kaupunkimummola. Se oli lyhyen kävelymatkan päässä kotoani, yksiö, jossa mummo asui isoisän kanssa. 

Olin usein mummolla päivähoidossa ennen kouluikää ja kuljimme usein asioilla kaupungilla. Mummolla oli paljon tuttuja ja hän teki mm. vapaaehtoistyötä seurakunnassa. 

Kaupungin isoisä oli päivät töissä ja oli kotiin tultuaan usein väsynyt. En kuitenkaan muista koskaan nähneeni häntä vihaisena.

Molemmat mummoni sairastuivat ja kuolivat ennen kuin aloitin koulun.

Maalaismummon luona ehdin olla muutaman kerran lomalla. Se pieni talo on jäänyt muistoihini. Navetassa oli kaksi lehmää. Vesi haettiin sisään pihakaivosta. Tuvan leivinuunissa mummo paistoi leivät ja pitkot. Isoisä piti pihanurmen lyhyenä niittämällä sen viikatteella.

Ulkorakennuksessa maaseudun isoisällä oli verstas, jossa hän teki puutöitä.

Mansikkamaito, pannukahvi kermalla ja tuvassa räsymatot. Ruuantuoksu. Keinutuoli ja tupaa kiertävät pitkät penkit. 2-kertaiset ikkunat, joista sisempi irrotettiin aina kesäksi ja laitettiin syksyllä takaisin ja teipattiin ikkunateipillä. Levitettävä heteka jossa nukuttiin yhdessä mummon kanssa. Painavat täkit ja täkkilakanat, pussilakanoita mummolla ei ollut. Mustavalkotelkkarista katsottiin uutiset ja joskus joku elokuva. Hämärähetkeä vietettiin iltaisin, ennen kuin sai sytyttää sähkövalon. Mummon huivit ja leningit muistan ja esiliinat. Mummo oli ollut leskenä kauan, pappa oli kuollut jo kauan ennen syntymääni keuhkosyöpään, tupakkamiehiä oli. Mummo asui maalla mökissään, mutta mitään eläimiä hänellä ei enää ollut, ei edes kissaa. 70-luvulta nämä muistot.