Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Minun mummoni hemmotteli pikkuveljeäni tarjoten hänelle herkkuja. Minulle ja siskolleni ei koskaan antanut, sanoi ettei noin isot tarvitse. Oltiin 4-5 vuotta vanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Melkoinen ankeuttaja saa olla, kun on vastauksia alapeukuttanut :'D

Joku oman elämänsä Aina Inkeri Ankeisen ja Mielensäpahoittajan yhdistelmä, jolta toisten iloiset ja hyvät muistot ovat pois. Kieltää toisten kokemukset. Mollivoittoisuus maximus. 😁

Savusauna

Vierailija kirjoitti:

Perjantai oli leivontapäivä. Iso leivinuuni lämmitettiin ja siinä paistettiin aina seuraavan viikon pyöröt ja karjalanpiirakat.

Mikään ei voita juuri paistettun perunakarjalanpiirakkan makua.

Chuck Norris voittaa senkin, kuten myös Mustanaamion.

Vierailija kirjoitti:

Mäntysuovan tuoksu, rauhallisuus, hiljaisuus,tietty päivärytmi,mummi opetti tekemään töitä.

Siis mäntysuopan.

Keitettiin syksyisin hilloja. Joskus leivottiin. Paistettiinlettuja.

Pelattiin afrikantähteä. Mummi opetti korttipelit. Isä sai siitä hepulit. 

Lumilinnoja joka talvi pihalle. Mummi piti meille Olympialaiset. Hän sanoi aina Jälkiruuaksi on kolmiloikkaa ja niin tehtiin. Käytiin uimassa, marjassa matkoilla. Oiniitä aikoja. Kiitos mummi.

Toisessa mummolassa oli kartanomainen tunnelma, siellä ei lapset mesuneet.

Sikari tuoksui ja lapset sai limsaa ja pikkuleipiä. Se oli sellainen arvokas paikka. Mummo oli kuitenkin todella lämminhenkinen ihminen, vaari jäi etäisemmäksi, oleskeli kamarissaan.

Toinen mummola oli perinteisempi mummola. Pieni maatila jossa oli lehmiä, pihapiirissä mukava leikkiä.

Pullamössö kahvia ja herkkujakin. Lämpimät muistot, siellä taisi olla aina kesä 🥰.

Missä vanhempasi olivat? Olitko lapsena ilman vanhempiasi kylässä juopolla isovanhemmalla? Äidin ja isän tehtävä on huolehtia lapsesta. En missään laittaisi lasta yksin kylään juopolle isovanhemmalle.

Vierailija kirjoitti:

Einesruuat, tupakankatku sisällä ja viinalta haiseva mummi.

Eipä oikeen muuta, ei tuota ankeutta kylläkään lapsena onneksi tajunnut.

Mustamakkaralta tuoksui keittiö ja kylppäri ja koko mummo oil of ulay-rasvalta. Tampereella.

Ei mitään, omat isovanhemmat sekä isän että äidin puolelta olivat jo vainaita ollessani sen ikäinen lapsi, jolle muistoja olisi kertynyt.

Kaikenlaisia, oikeastaan huonoja. Mutta ei kai siinä, täällä mummolassani istun nytkin.

Lämpö, ystävällisyys, kauneus, surumielisyyskin johtuen valtavasta taloudellisesta menetyksestä 30l. laman aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki isovanhemmat eivät ole mukavia, ystävällisiä ja turvallisia aikuisia. On ikävää arvostella Vauva.fi-palstalla kaikkia alapeukuttajia kateellisiksi ja katkeriksi ihmisiksi, jotka ovat jääneet ilman mummolakokemuksia.

Lasta ja lapsen vanhempia on aivan turha syyllistää, jos lapsen isovanhemmat ovat ilkeitä ja hankalia ihmisiä. Suomessa esimerkiksi turvattomat, väkivaltaiset tai runsaasti päihteitä käyttävät isovanhemmat ovat olleet ja ovat edelleen tabu. Samoin, jos lapsen vanhemmilla on mennyt välit poikki joko omiin vanhempiin tai appivanhempiin. Näitäkin perheitä on paljon, että isovanhemmat ovat olleet elossa, mutta isovanhempien kanssa ei olla oltu eri syistä väleissä ja tekemisissä.

Osalla isovanhemmat ovat kuolleet joko ennen kuin lapsenlapsi on syntynyt tai lapsenlapsi on ollut hyvin pieni isovanhemman kuollessa. Osalla isovanhemmat ovat olleet sairaita ja iäkkäitä ja asuneet esimerkiksi vanhainkodissa.

Lapsi kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi myös ilman mummolakokemuksia. Äidin ja isän rooli lapsen hoitajana ja kasvattajana ja lapsuudenkodin ilmapiiri ja turvallisuus on huomattavasti suurempi tekijä lapsen terveelle ja tasapainoiselle kehitykselle kuin mahdolliset isovanhemmat. Nykyään on myös hyvin tavallista, että isovanhempia tavataan pitkän välimatkan takia vain muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Nuo alapeukuttajat ovat selvästi kateellisia ja jääneet ilman mummolakokemuksia, siksi purkavat katkeruuttaan alapeukuttamalla. Peukuttakaa vaan, muistoja ette meiltä vie. Hahaa.

Ei minullakaan ole ollut isovanhempia, mutta en ymmärrä mikä syy se on alapeukuttaa TOISTEN MUISTOJA.

Jokaisella on omansa ja niitä voi arvostaa, vaikka omat isovanhemmat olisivat olleet juoppoja hirviöitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mäntysuovan tuoksu, rauhallisuus, hiljaisuus,tietty päivärytmi,mummi opetti tekemään töitä.

Siis mäntysuopan.

Suovan se on.

Elin suurimman osan lapsuuttano mummun ja ukin kanssa. En ois voinu parempia kasvattajia saada. Ihania ihmisiä ja lapsuuteni oli täynnä rakkautta. Kaipaan heitä syvästi ja erityisesti ukin neuvoja

Vierailija kirjoitti:

Elin suurimman osan lapsuuttano mummun ja ukin kanssa. En ois voinu parempia kasvattajia saada. Ihania ihmisiä ja lapsuuteni oli täynnä rakkautta. Kaipaan heitä syvästi ja erityisesti ukin neuvoja

Sama juttu täälläkin. Mummo oli läheisin ihminen ja täysin äidin korvike, kun äiti ei siihen rooliin pystynyt. Vaari oli tällainen jäyhä sodan käynyt mies, joka kuitenkin yllättävän hyvin jaksoi lapsen oikkuja. Mummo taas oli lämmin ja hyvä ihminen, hän jäi mieleeni ikuisesti ja siellä pysyy. Rauhallinen kasvuympäristö heidän luonaan maalla, kaukana kaupungista ja vanhempien alkoholismista, oli minun pelastukseni.

Ei ollut mummilaa koska isovanhemmat kuolivat ennen syntymääni.

Äkäinen täti joka huusi naama punaisena ovi kiinni tai tulee kärpäsiä.

Mummu oli kiltti ja toi kyläreissuillaan mustia isoja merkkareita, joihin oli aina tukehtua.

Molemmissa mummoloissa oli hyvää ruokaa ja jotain itseleivottua tarjolla. 

Meillä oli pappala. Joulupäivänä mentiin sinne päiväkahville. Oli paljon serkkuja ja muuta sukua. Kerran join kotikaljaa ja paluumatkalla oksensin. Olin ehkä 5v. Kerran aikuisena ajoin pappalan pihaan, ystävällinen uusi asukas esitteli piharakennukset ja sisätilat. Paljon oli muuttunut. Mutta onni, että pappalassa asutaan, ettei ränsisty.

Papan tyttäret teitittelivät isäänsä. Pappa leikki joskus meidän lasten kanssa ja heitti kiepin renkaissa. Se ole meistä hassua.