Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Isänäiti sanoi meitä pirunpenikoiksi, koska ei tykännyt äidistämme. Kun hän oli "vienyt" hänen rakkaan poikansa.

Rauhalliset sunnuntaipäivälliset isossa ruokailusalissa.Mummo laittoi hopeat pöytään, pellavaiset lautasliinat ja lapsille tuli aina pieni mehukannu.Kun aikuiset joi kahvia,lapset sai pakastearkusta eskimopuikkoja.Sitten rämpytettiin flyygeliä ja käytiin kävelyllä keskustassa,missä mummola oli.Lopuksi haettiin rahaa seinästä kun mummo halusi antaa muutaman kympin taskurahaa🤣Myöhemmin hain kortilla itse kun mummo ei jaksanut enää liikkua.Summat kyllä kasvoivat iän karttuessa.

Vierailija kirjoitti:

Rauhalliset sunnuntaipäivälliset isossa ruokailusalissa.Mummo laittoi hopeat pöytään, pellavaiset lautasliinat ja lapsille tuli aina pieni mehukannu.Kun aikuiset joi kahvia,lapset sai pakastearkusta eskimopuikkoja.Sitten rämpytettiin flyygeliä ja käytiin kävelyllä keskustassa,missä mummola oli.Lopuksi haettiin rahaa seinästä kun mummo halusi antaa muutaman kympin taskurahaa🤣Myöhemmin hain kortilla itse kun mummo ei jaksanut enää liikkua.Summat kyllä kasvoivat iän karttuessa.

           Jösses. Itselleni tulee mummolasta mieleen maalaistalo eläimineen ja sellainen vaatimaton, ehkä köyhähkö eläminen.

            En tullut edes ajatelleeksi, että jonkun mummola voi tietysti olla miljonääriperheen isovanhempien kaupunkilais-lukaali.

Meidän mummolassa oli ihan mukavaa, kunnes ukki päätti ampua itsensä navetan takana.

Mummo ei jaksanut pitää yksin työlästä maalaistaloa ja muutti pois vaatimattomaan kerrostalo-yksiöön.

Enimmät muistot onkin sitten tuosta ankeasta kopperosta rumassa kerrostalossa.

Käytiin kaupassa ja siivottiin mummon apuna.

Lehmätila, jossa aherrettii aamu 4 ilta 10. Koko ajan riitti tekemistä, milloin heinäpellolle tai AIV torniin auttamaan, siivousta, tiskausta, marjakori käteen ja metsään. Oli aina ihana päästä kotiin kaupunkiasuntoon.

Meidän mummo joi viinaa ja veti subutexiä ja leipoi lättyjä ja teki karjalanpaistia. Ei oo vitsi. 

Mummila, voi jeesus.  Se on mummola.

Mummomme puhui elämänfilosofisia asioita meille lapsenlapsille, esim. myönteisen elämänasenteen sekä toivon ja unelmien tärkeydestä. Evakkona ja monenlaisia vaikeuksia kokeneena tällainen ajatusmaailma oli ollut todella tärkeää hänelle ja hän halusi siirtää sen henkisenä perintönä meille.

Kun olin sisarusten ja serkkujen kanssa mummolassa yökylässä ja katselimme kauhuelokuvia, mummomme tuli vähän väliä olohuoneeseen muistuttamaan, että kyseessä on vain elokuva.

Mummolassa oli aina karjalanpiirakoita. Usein myös pullaa, sämpylöitä, pasteijoja, täytekakkua ja kaneliässiä. Mummomme kattoi aina pöydän hienosti liinoineen, servietteineen, usein oli kukkiakin maljakossa. 

Mummomme teki maailman parasta kaalilaatikkoa. Sen kanssa oli pöydässä tarjolla paitsi puolukkahilloa, myös erilaisia pikkelsejä. Lihapullat kermakastikkeessa + perunamuusi oli toinen suosikkini.

Ukkimme kuoli ennen kuin kukaan meistä lapsenlapsista syntyi, joten mummolassa oli vain mummo.

Mummilassa puppa vei vasun pois! Missä vasu? Oujee!