Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Mummolle oli aina toisen sukulaiseni perhe paljon tärkeämpi, sain kuulla jatkuvaa halveksuntaa ja vähättelyä asiasta kuin asiasta muut olivat aina huonompia kun toinen sukulainen, yksi niistä ja lievin halveksunta oli mm. se ettei koulussa opeteta siivousta, vaikka olin koulussa jossa oli siivouspäiviä, ruokalan pöytien siivous joka viikko ja roskankeruupäiväkin. Sain tuntea oloni sellaiseksi etten osaisi yhtään mitään, edes siivota. Kyllä otti pannuun kun mitään sanomaani ei ikinä uskottu, jäi pitkäksi aikaa siitä huono itsetunto kun toinen sukulainen oli aina "parempi" tosiasiassa se sukulainen oli vain "työaikansa"baareissa, ravintoloissa jne. Mutta toinen mummo oli onneksi täysin erilainen: hän kertoi tositarinoita menneestä, hänellä oli ollut monenlaista sukulaista ja tapahtumaa, ei koskaan suhtautunut halveksuvasti eikä valikoinut suosikkisukulaisia. 

Einesruuat, tupakankatku sisällä ja viinalta haiseva mummi.

Eipä oikeen muuta, ei tuota ankeutta kylläkään lapsena onneksi tajunnut.

Maailman paras riisipuuro, onneksi mummo elää edelleen ja puurokattila on hellan reunalla odottamassa aina kun sinne menee kylään!

Asuin mummolassani 4-vuotiaasta 23-vuotiaaksi. siis mummoni luona ja kanssa, myös sisaruksein ja jonkin aikaa myös vanhempainkin.

Nappilaatikko. Vuosikymmenten ajan se oli lasten suosikki. Pikkupullat, rännärillä paahdetun kahvin tuoksu, maukkaat ruuat, mummun ja papan juttelu. Pappa halusi "vaihtaa nenää". Sellaisia muistoja, aina hyviä.

Talkkunaa. Valkuaisvaahtoa puolukoilla. Savustettua ahventa pönttöuunissa.

Kanat, mansikat, lampaat, possut.

Tervan tuoksu rannassa. Uintia järvessä, sateellakin.

Valkoinen piano olohuoneessa jonka ovi oli kiinni koska huonetta ei käytetty, eikä lämmitetty. Sain mennä sinne pianon luo.

Ihania muistoja teillä.

Lapsuudessa enää äidin äiti oli elossa. Hän kääri sätkiä sellaisella laitteella. Laski mulle kylpyammeeseen n.4 cm vettä, etten hukkuisi, koska ei jaksanut jäädä seuraamaan viereen. Olin 4 v. kun kuoli. Olin sanonut että ei sureta, koska se aina huus mulle. Aika ikävästi sanottu, mutta ei sitä 4-vuotiaana vielä osaa ajatella sanomisiaan.

Tupakankäryä, tupakankäryä ja olutta. Toisessa mummilassa taas oli perusruoan tuoksua, joskus leivostenkin.. eikä tupakankäryä eikä olutta.

Mummolassa käytiin hiihtolomalla jäällä kävelemässä ja katsomassa kun ukki ja naapurin mies kalastivat talviverkoilla, mummo teki lihapullia ja muusia kylmässä ulkoilleille lapsille ja iltaisin katsottiin kylvyn ja saunan jälkeen yhdessä telkkaria. Toisessa mummolassa oli jänniä pieniä esineitä joita saimme tutkia, mummi teki hyvää ruokaa ja leikimme siellä usein serkkujen kanssa. Tässä mummolassa tuoksuivat kuivatut yrtit ja kalakukko. 

Kesällä oltiin molempien mummojen ja ukkien mökeillä ja siellä (nyt muistoissa) paistoi aina aurinko ja rantakala tuoksui. Tyynenä hellepäivänä soudettiin hiekkarannalle uimaan järven yli. 

Äidin puolen mummola oli maalaistalo, siellä vietettiin kesällä aikaa, mm. käytiin auttamasssa potun nostossa. Muistan kun keräsin papan kanssa kananmunia kanalasta. Mummon kanssa nukuin joskus aitassa, josta muistan höyhentyynyt (jolle olin allerginen, muistan kun tyyny alkoi yskittää minua) ja valon kajon joka tuli seinien raoista. Mummolan kissat ja koirat oli ihania leikkikavereita. Serkkujen kanssa leikittiin metsissä, rakennettiin majoja, jousipyssyjä ja koiranputkista hernepyssyjä. Mummo oli vähän pelottava, sellainen tiukka täti, pappa rennompi. Vierailut mummolassa vähenivät kun mummo joutui sairaalaan ja vuodepotilaaksi (parkinson ja jalan murtuma, olin silloin n. 8 v. ) ja kuoli pari vuotta myöhemmin. Enoni perheineen muutti silloin papan luo, jotta tämä pärjäisi kotona.  Mummolan tupa oli perinteinen: uuni ja hella, seinillä kiertävät penkit , pitkä ruokapyötä ja keskellä kiikkustuoli.

Isän puolelta oli elossa vain mummo, ihana lämminsydäminen Karjalan evakko, joka asui ensin pineessä asunnossa maalaiskylän kaupan yläkerrassa, muutti sieltä sitten vanhusten tuettuun asumiseen (rivitaloon), kun toisessa paikassa ei ollut edes sisävessaa. Mummolla oli aina eukalyptus- karkkeja, Fazrein parhaita ja likööri-konvehteja. Olin aina välillä mummon luona yötä. Mummo teki parhaat karjalan piirakat. Riisivelliä syötiin myös usein. Lämpimät muistot jäi. Kävin viikottoin mummon luona, senkin jälkeen kun hän joutui hoitoon terveyskeskuksen vuodeosastolle.

Nämä muistot 70-luvun lopusta alkaen.

Mummo kehui kasvattajantaitojaan, mutta kohteli epäreilusti lastenlapsia. Jotkut olivat suosikkeja. Tuntui karmivalta, kun kotona suurperheessä ketään ei suosittu toista e emmän. Muutenkaan ei ollut lämmin ihminen.

Näin isovanhempia noin 3 päivää vuodessa, koska asuivat 700 km päässä. Ajeltiin aina kesälomalla ensimmäiseen mummolaan, oltiin siellä 3 päivää ja sen jälkeen toiseen mummolaan, jossa oltiin taas 3 päivää ja lopulta kotiin. Isovanhemmat soittelivat omien vanhempieni kanssa kerran kuussa, mutta eivät olleet niin lapsirakkaita että olisivat halunneet muuten pitää meihin lapsenlapsiin yhteyttä. :( Välit olivat ja ovat edelleen etäiset. Kävin viimeisen kerran mummoloissa 15-vuotiaana eli edellisestä isovanhempien näkemisestä on jo yli 15 vuotta aikaa. 

Äidin vanhemmilla oli ihana koira, jonka ulkoiluttamista ja sen kanssa leikkimistä odotti kesälomareissussa eniten. Mummo oli muistaakseni hyvä leipuri ja muutaman tunnin välein piti olla syömässä tai kahvittelemassa. Pappa viihtyi luonnossa ja kalastamassa. Ei osannut oikein olla meidän lastenlasten kanssa, enkä muista että olisi koskaan tehty mitään yhdessä. Pappa teki aina herkullista loimulohta.

Mummola oli uskomattoman kaunis maalaismiljöö keskellä ei mitään, mutta kuitenkin kuvankauniin järven rannassa. Uida ei voinut kun oli äkkisyvä järvi ja vihaisia haukia ihan rannan tuntumassa. 

Piharakennuksia oli useampia ja sen jälkeen kun opin lukemaan, olinkin pääasiassa vierasmökissä lukemassa Nummelan ponitalleja, Alibeja ja Aku Ankan taskukirjoja. 

Äiti oli aina mummola-reissujen jälkeen kamalan stressaantunut kun ei "kehdannut" istua persiillään ja nauttia lomasta, vaan pesi ikkunoita ja kitki kukkapenkkejä vaikka vihasi sitä. Äidillä ja omalla äidillään ei ole koskaan ollut kovin hyvät välit ja muistan lapsuudesta sen kireän tunnelman ja tekohymyt kun me lapset tultiin paikalle.

Isän vanhemmat asuivat myös "keskellä ei mitään" ja sekin talo oli järven rannassa. Siellä oli aina kamalasti hyttysiä ja paarmoja, enkä viihtynyt ulkona. 

Uimassa oli ihan kiva käydä, mutta polviin asti yltävä mutapohja aina lannisti uimisen iloa. Isä lämmitti rantasaunan niin kuumaksi, että en viihtynyt siellä yhtään.

Mummu puhui niin vahvaa murretta, että multa meni aina ohi suurin osa hänen sanomisistaan. Äiti ja isä tulkkasivat. Pappa viihtyi aina kalassa, eikä hänkään oikein osannut meidän lastenlasten kanssa olla.

Mummu ei uskonut pesuaineiden voimaan, joten kaikki ruokailuvälineet oli aina rasvaisia ja haisivat kalalta. 

Pappa leipoi itse leipää ja maksoi ostokset penneillä. Oli oikein pihi ukko, mutta jätti kuollessaan ison perinnön.

Mummulassa sai katsoa telkkaria yömyöhään kun aikuiset olivat saunassa. Muistan traumatisoituneeni ainakin Mars hyökkää!-elokuvasta ja Roswellista. :D

Vähän harmittaa kun ei ole ollut koskaan minkäänlaista suhdetta isovanhempiin. Ainoastaan yksi isovanhemmista on elossa ja hänkin on muistisairas ja siellä 700 km päässä. En ole koskaan puhunut puhelimessa yhdenkään mummun tai papan kanssa, enkä kyllä muista keskustelleeni pappojen kanssa mistään muusta kuin ne perinteiset koulukuulumiset.

Onneksi omilla lapsilla on hyvät ja läheiset isovanhemmat, joita pyritään näkemään edes muutaman kuukauden välein.

Mummolassa piti miettiä tarkkaan mitä tarjottua ruokaa söi, koska mummilla oli harrastuksena syöttää ihmisille pilaantuneita ruokia ja nauraa asialle jälkikäteen. Mehu ja keksit oli turvallisia.

Vanhemmat oli ehdottomasti kieltäneet ottamasta isovanhemmilta rahaa, joten kun mummu väkisin tunki seteliä rahaa käteen tai taskuun, se piti lähtiessä piilottaa mummun naulakossa olevan takin taskuun, äiti kuitenkin kotona tenttasi että enhän ottanut rahaa.

Tupakan tuoksu sekoittui maukkaan ruuan hajuun. Mamman tekemää maailman parasta makaroonia, perunaa, lihapullia ja ruskeaa kastiketta.

Papan maitopurkki räkäastiana tuolinsa vieressä. Ne nahkaiset kalusteet ja jykevä sohvapöytä, jonka lasikannen alus täynnä pikkukiviä. Vanhoja aikakauslehtiä.

Ne "laskuvarjot", mitä askarreltiin veljeni kanssa talouspaperista ja pyykkipojista, ja lennätettiin niitä parvekkeelta alas. ♡ Jännittävät laskuvarjojen hakureissut pihalta kerrostalon kellarin läpi.

Hiekkalaatikon tuoksu ja retket lähipuistoon. Mamman papiljoteilla sai leikkiä.

Mamma antoi aina meille lapsille rahaa, kun lähdettiin; isoveljeni sai 1mk, mä 10penniä. Veljelle sanottiin markassa olevan miljoonan alku.

Vaarilla maatila, jossa usein (villejä) kissanpentuja. Niitä me yritettiin aina saada kiinni navetassa, useimmiten ei onnistuttu. Lehmät, ja varsinkin sonnit, oli pelottavia. Navetan pannuhuoneessa lämmin.

Hypittiin lumiseen veto-ojaan serkkujen kanssa, kunnes vaatteet oli märkänä.

Vaarilla aina kaapissa niitä mauttomia sokerikarkkeja sinisessä pussissa.

Kaappi- ja seinäkellon ääni ja mustavalkoiset elokuvat, joita vaari katsoi. Pikkuveli voi melkein aina autossa pahoin, kun mummolaan mentiin.

Nämä siis lapsuusmuistoja 80-luvulta, kun kaikki isovanhemmat oli vielä elossa. Vaari katsoi vanhoja elokuvia vielä 2000-luvun alkupuolella. ♡

Mummini tuli aina koulun kesäloman alettua mökilleen Itä-Suomeen Helsingistä, jossa hän vietti talvet kerrostaloasunnossa. Muistan, kuinka me lapset kävimme useita kertoja päivässä tutkimassa, josko mummi olisi saapunut.

Mummilla oli tapana tultuaan laittaa meidät lapset jonoon edessään esittelemään todistuksiamme. Olipa todistuksen numerot mitkä tahansa, mummi sanoi aina: Tämä on vain kirjasivistystä, kuinkas on sydämen sivistyksen laita?

Syksyn tultua mummini lähti taas Helsinkiin jättäen ainakin minut odottamaan seuraavaa kesää.

Ei mitään. Ei ollut kummaltakaan puolelta mummolaa. Nämä mummolajutut on mulle aina olleet fantasiaa.

Osittain hyviäkin,vaikka ruoka oli pahaa. Teininä alkoi ärsyttää kun itse olin kiltti ja tein askareita tms.Serkut ei ikinä mitään ja silti saivat saman "palkan".

Rieskojen paisto, kauppa-autolla käyminen, puinen soutuvene, hillojen poiminta...

Mummolassa oli aina siistiä ja siellä tuoksui puhtaalta. Mummo oli varannut meille lapsille usein jotain kivaa syötävää tuttuun karkkilaatikkoon.