Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Mansikkamaito, letut, talvisin isot vaarin tekemät pulkkamäet ja kesällä läheisellä maauimalalla 😊❤..

Mummola (äidin äiti) oli ihana paikka lapsena. Savossa keskellä ei mitään (ei järveä lähelläkään) oli pieni mökki, jonka pihassa oli iso koivu ja kasvimaa. Mummo tykkäsi minusta kaikkein eniten, olin hänen suosikki lapsenlapsensa 😊 Hän oli hyvä leipomaan ja laittamaan ruokaa. Leivontapäivinä jotenkin kaikki naapurit osuivat kylään ja lähtivät kotiin ruisleipä kainalossa. Mummo (pitkään ollut leskenä) oli köyhä, mutta aina antelias ja avulias.

Kun kauppa-auto kävi, sain aina karamellia tai jäätelötuutin. Kirjastoautosta lainasin kaikki lasten ja nuorten kirjat. Parhaita muistojani niiltä kesiltä on lukeminen nurmikolla auringonpaisteessa. Iltaisin mummo usein avasi sillipurkin ja siitä syötiin silliä leivän päällä. Nukkumaan mennessä laulettiin iltavirsi "Oi Herra luoksein jää jo ilta on".

Toisessa mummolassa oli ihan erilainen tunnelma, siellä oli kurjaa olla. Mummo ja ukki eivät kai oikein välittäneet enää pienistä lapsista. Onneksi sain useimmiten olla toisessa mummolassa. Ainut hyvä muisto mummon ja ukin luota oli herkullinen lihamureke ja mansikkakiisseli.

Mummolan leivinuunissa odotti minua aina paketti suklaakeksejä, joita ei muuten saanut. Oli ihanaa käydä mummolassa, jossa sai olla ihailtu ja rakastettu.

Lämmin ilmapiiri, hyvää ruokaa, kaunis puutarha.

Nuo alapeukuttajat ovat selvästi kateellisia ja jääneet ilman mummolakokemuksia, siksi purkavat katkeruuttaan alapeukuttamalla. Peukuttakaa vaan, muistoja ette meiltä vie. Hahaa.

Mummola oli iso pohjalainen maalaistalo, jonka vintille oli kiehtovaa mennä tutkimaan. Äidin vanha kamarikin oli siellä. Muistan hyvin myös mummolan kaksi vanhaa kissaa, joita opettelimme silittämään varovaisesti.

Ruuista muistan veteen keitetyn kaurapuuron ja puuhellalla tehdyt paistinperunat. Niin ja kahviin teimme pullamössöä. Mumma leipoi aina itse pullapitkoja.

Paappa oli vähäpuheinen ja ankara ja häntä vähän arastelimme. Keinutuolissa sai keinua silloin, kun hän ei siinä istunut. Hän ajoikin meitä lapsia kerran takaa pihan poikki, kun yritti tukistaa meitä, mille sitten kotona vain naureskeltiin.

Puhtaat räsymatot, pullan tuoksu ja uunissa karjalanpaisti tai kaalikääryleet. Halaileva ja aina iloinen ja nauravainen ihana mummi ja turvallinen, kaikentietävä pappa.

Lapsena olin kateellinen toisten lasten mummoloista. Omista mummoistani toinen oli kuollut jo aikaa sitten, toinen asui meidän kanssamme. Mummon kanssa oltiin näin joka päivä, mutta mummolaa ei ollut. Vaarit olivat kuolleet kumpikin jo aikaisin.

Ei mitään.

Mummot kuolleet vuosikymmeniä ennen syntymääni.

Lieksan mummi paistoi usein karjalanpiirakoita ikivanhassa leivinuunissa. Ne olivat taivaallisen hyviä ja niitä tuli syötyä niin paljon että pienenä tyttönä lihoin aina kesälomilla varmaan useita kiloja pelkästään karjalanpiirakoiden takia.

Mummolassa raksutti käkikello ja siellä oli valtavan iso ja musta keinutuoli jossa tuli keinuttua joskus niin kovaa että mummia pelotti.

Mummolassa oli kaksi aittaa jossa oli kiva nukkua serkkujen kanssa ja valvoa pitkälle yöhön kummitustarinoita kertoen.

Navetan ylisillä oli vanhoja sarjakuvalehtiä joita lueskelimme heinissä kellien sadeilmoilla.

Kaikki isovanhemmat eivät ole mukavia, ystävällisiä ja turvallisia aikuisia. On ikävää arvostella Vauva.fi-palstalla kaikkia alapeukuttajia kateellisiksi ja katkeriksi ihmisiksi, jotka ovat jääneet ilman mummolakokemuksia.

Lasta ja lapsen vanhempia on aivan turha syyllistää, jos lapsen isovanhemmat ovat ilkeitä ja hankalia ihmisiä. Suomessa esimerkiksi turvattomat, väkivaltaiset tai runsaasti päihteitä käyttävät isovanhemmat ovat olleet ja ovat edelleen tabu. Samoin, jos lapsen vanhemmilla on mennyt välit poikki joko omiin vanhempiin tai appivanhempiin. Näitäkin perheitä on paljon, että isovanhemmat ovat olleet elossa, mutta isovanhempien kanssa ei olla oltu eri syistä väleissä ja tekemisissä.

Osalla isovanhemmat ovat kuolleet joko ennen kuin lapsenlapsi on syntynyt tai lapsenlapsi on ollut hyvin pieni isovanhemman kuollessa. Osalla isovanhemmat ovat olleet sairaita ja iäkkäitä ja asuneet esimerkiksi vanhainkodissa.

Lapsi kasvaa terveeksi ja tasapainoiseksi ihmiseksi myös ilman mummolakokemuksia. Äidin ja isän rooli lapsen hoitajana ja kasvattajana ja lapsuudenkodin ilmapiiri ja turvallisuus on huomattavasti suurempi tekijä lapsen terveelle ja tasapainoiselle kehitykselle kuin mahdolliset isovanhemmat. Nykyään on myös hyvin tavallista, että isovanhempia tavataan pitkän välimatkan takia vain muutaman kerran vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Nuo alapeukuttajat ovat selvästi kateellisia ja jääneet ilman mummolakokemuksia, siksi purkavat katkeruuttaan alapeukuttamalla. Peukuttakaa vaan, muistoja ette meiltä vie. Hahaa.

Mummolassa oli ihanaa. Mummi teki taivaallista ruokaa. Oli iso piha jolla oli kiva leikkiä. Omassa leikkihuoneessa leikittiin tädin vanhoilla legoilla, kesäisin mummi luki pihakeinussa aku ankkaa meille. Aurinko paistoi ja käytiin lähiseuduilla tekemässä jänniä eväsretkiä. Mummi opetti minulle kasvien ja eläinten nimet ja piti huolta kaikesta elävästä. Kasvatti ihanimmat hedelmät, marjat ja vihannekset. Osasi sadoittain tarinoita ja lauluja ulkoa. Mummila oli paratiisi minulle ja mummi elämäni rakkaimpia ihmisiä. Ikävä tulee tätä kirjoittaessa.

Mummo teki loistavaa kalakukkoa. Parempaa kuin Partasella.

Perheväkivallasta saa ja pitää ilmoittaa poliisille. Hakekaa apua äidillenne! Voitte tehdä äidistänne myös huoli-ilmoituksen kunnan vanhustenhuoltoon. Miksi äitisi sietää parisuhdeväkivaltaa ja miksi hän ei eroa väkivaltaisesta puolisosta?

On aivan oikein, että ette käy lastenne kanssa mummolassa. Sinun ei tarvitse kokea asiasta syyllisyyttä. Lapsi aistii kireän ja pelottavan ilmapiirin mummolassa. Isäsi käytös kuulostaa vaaralliselta eikä lapsenlapsia tule viedä arvaamattoman, aggressiivisen ja väkivaltaisen isovanhemman luokse. Lapsesi ei kärsi, vaikka ette käy mummolassa ja lapsi ei tapaa isovanhempia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi miten ihania muistoja kaikilla :’)

Mulla taas vähän päin vastaiset kokemukset. Vaarini oli alkoholisti ja todella vahva persoona, joten pelkäsin käydä mummolassa. Mummo taas oli täysin alistettu vaarille, passasi mennen tullen ja vaari vain lateli käskyjä olohuoneen nurkasta. Mummolassa oli kyllä siistiä ja mummo laittoi ruokaa tarjolle, mutta muuten tunnelma oli lapsen silmin aika karmiva.

Kävin pakolliset tervehdykset sanomassa vaarille olohuoneeseen, ja loput ajasta kyhjotin keittiössä tai jossain muualla, mahdollisimman kaukana vaarista. Mummo oli ihan mukava, mutta läheisiä välejä meille ei kuitenkaan ikinä muodostunut. Ei mitään perinteitä tai yhteisiä hetkiä mitä muistella. Aika surullista.

Kun vaarini menehtyi, en osannut itkeä enkä surra. Enkä vielä tähänkään päivään mennessä ole surrut hänen poismenoaan.

Olen pahoillani mummolastasi. Mutta, samalla vähän helpotit minun huoltani. Nimittäin mun isä on samatapainen, joskin 100x pahenmpi aggressiivinen väkivaltainen narsisti. Hakkasi lapsiasn ja vaimoaan ja nyt vanhana koko ajan karjuu äidilleni, haukkuu ja komentaa, siis koko ajan tiuskien käskyttää äitiäni. Tunnelma on karmiva ja ahdistava sekä väkivallan odotuksen tuntu leijuu ilmassa. Ja äiti kyllä sitä saa, itsekin olen aikuisena saanut isältä ”kurmuutusta” jonkun kerran.

En vie lapsia ollenkaan vanhemmilleni emmekä tapaa. Olen potenut kamalaa syyllisyyttä että kärsiikö lapsi ja jääkö nyt vaille mummolaa. Mutta sinun tekstisi luettuani taidan ymmärtää, että olen toiminut aivan oikein.

Lapsikin tajuaa jos tilanne on koko ajan tulehtunut ja räjähdysherkkä.

Mummulan pihasauna: Tulitikuilla sytyttiin tulet. Rakastin sitä rikin (?) hajua joka syntyi kun tulitikku syttyi. Rakastin myös palavan koivun tuohen hajua. Mutta ehkä parasta oli mennä saunan taakse katsomaan kun saunan lattialle kaadettu vesi tuli "viemäristä" eli seinän läpi tulevasta putkesta ulos. Ja pesun aikanahan tätä ei tietenkään ehtinyt nähdä eli minä saunan taa seisomaan ja mummu kaatamaan vettä saunan lattialle :D pienet on pienen ihmisen ilot :D huomioitavaa myös on, etten muista itse saunomisia vaan noita lämmityksiä.

Lisäksi muistan mummun ihana sekarotuisen Nalle- koiran ja iltalenkit sen kanssa. Toki näistä "lenkeistä" vanhemmiten selvisi totuudeksi että matka oli noin 100m suuntaansa :D mutta ymmärtäkää; olin ehkä 3v. Ja Nalle varmaan 12v.

Muistan myös kyläkaupan sekä junat joita kulki Haapamäen radalla PALJON nykyiseen verrattuna. Mummulasta radalle ehkä 300m

Nämä siis 80- luvun loppuvuosien tapahtumia. Nalle ollut paremmilla makkara-apajilla jo varmaan 30 vuotta ja mummu haudattiin vuosi sitten 92 vuotiaana.

Muista isovanhemmista ei ole muistikuvia; isän vanhemmat kuolleet suht nuorina vuosia ennen syntymääni ja toinen vaarikin kun olin 1,5v. Isoisoäiti oli elossa (kuoli kun olin 6v) ja asui anoppinsa eli jutussa mainitun Mummun kanssa samassa talossa. Hänestä muistan Karjalan murteen, pukeutumistyylin ja sellasen "isoäitimäisen" olemuksen jota en osaa tarkemmin selittää.

Mummo asui meillä. Hän oli aivan ihana. Hän teki kaikki ruuat, leipoi ja toi kodikkuutta perheeseen. Eljeksen hatut olivat pieniä lettuja, jotka kohosivat korkeaksi, mummon bravuuri. Kaipaan mummoa.

Mummolla oli ihana kissa jota aina hoidin ja ulkoilutin valjaissa. Samalla käytiin hakemassa jädet kiskasta. Mummo paistoi usein lättyjä ja teki mansikkamaitoa. Ihanaa oli syödä sitä parvekkeella auringonpaisteessa.

Aivan järkyttävää! Isoäiti kuritti lapsenlapsia??? Tuliko asia vanhempiesi tietoon ja laitoitteko välit poikki kyseiseen isoäitiin? Tuollainen julmuri ja väkivaltainen isovanhempi ei ansaitse lastenlapsia eikä mitään kunnioitusta lapsilta ja lastenlapsilta. Lasta pahoinpitelevä ja kurittava aikuinen on luonnehäiriöinen narsisti.

Enon käytös vaikuttaa todella häiriintyneen ihmisen käytökseltä. Hyi olkoon! Kerroitko asiasta vanhemmillesi?

Ja miksi jouduitte tuollaiseen mummolaan???

Vierailija kirjoitti:

Lämpimiä, loputtomia kesäpäiviä maalla. Sipulimaan kitkemistä ja kukkakimppuja. Ukonilma, joka tuntui ravistelevan koko mökkiä. Nukkuminen vintillä painavan villahuovan alla, sateen ropina kattopeltiä vasten.

Veljien itkuiset silmät kun mummi kuritti vyöllä ja risulla.

Peräkammarinpoika enoni, joka repi pyyhkeen päältäni ja katseli alastonta kehoani tarkkaan, kun tulin teininä mummolassa suihkusta.

Siis mummu asui anoppinsa eli isoisoäidin kanssa samassa talossa. Ei sentään suku niin sekavaa oo että mummu olis isoisoäidin anoppi :D

Mäntysuovan tuoksu, rauhallisuus, hiljaisuus,tietty päivärytmi,mummi opetti tekemään töitä.