Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Ruoka oli hyvää mutta se uskonnollinen pönötys ärsytti ja ahdisti.

Se on mummola

Turvallinen olo. 

Ihana ketju!

Yllättävän moni tänne kirjoittaneista on karjalaista sukua.

Meillä ei ollut mummilaa. Äidin äiti menehtyi kesku-iässä ja isä oli äitinsä kanssa huonoissa väleissä. Yksisuuntaisesti isän puolelta huonot välit. Muistan käyneeni mummin luona muutamia kertoja.

Onneksi oli joitakin vanhempia sukulaisia, joiden kanssa oli läheiset välit.

Mummo oli ynseä ja pahansuopa meidän perhettä kohtaan. Serkkuja kehui, vaikka olivat miten pahantapaisia. Opinpahan jo pienenä asioita ihmisistä :D

Iso, hieman rähjäinen maalaistalo, vaari kuoli ennen syntymääni.

Talo oli jämähtänyt jonnekin menneisyyteen.

Iso luiuta enoja ja tätejä.

Homevaurioinen rintamamiestalo, alkoholisoitunut äijä joka ei mennyt pumppuvikansa takia lääkäriin ja kuoli paskahuussireissulleen. Mummo oli kuin saatana ja söi kaiken mitä kiinni sai painokin 150 kiloa kuollessaan.

Hyviä muistoja. Mummo kuoli vuonna 1979, jolloin olin nippanappa 12-vuotias. Hän oli loistava kokki ja leipuri. Hänellä oli pariin otteeseen muutama kissa, joka oli minulle eläinrakkaalle kakaralle ihan mahtavaa. Vieläkin muistelen häntä usein, vaikka olen jo 55-vuotias.

Mummot ja papat oli kuolleet ennen syntymääni.

Ei mitään kivoja tai mukavia muistoja.

Ei pitänyt meistä, mihinkään ei saanut koskea, piti istua siinä mihin mummi käski, ei tarjonnut ruokaa saatikka mitään muuta, sääli sinänsä, ei oo kylläkään ollut koskaan ikävä heitä.

Mut toine mummola olikin mukava ja ihana, tehtiin kaikkea kivaa ja käytiin torilla ostoksilla, uimassa ja kaikkea sellaista mitä he ottivat lasten pitävän.

Asuttiin samassa talossa mummon kanssa. Keväällä pyydettiin naapurin pojan kanssa mummoa pihalle, että tule näyttämään meille kukkia. Mummo selosti mullasta nousevat krookukset, liljat ja muut 💓🌸🌱.

Isän puolella ankea lestalandia, missä veisut soi. Tunnelma oli tosiaan jotenkin synkkä, en viihtynyt ikinä. Vanhempien eron jälkeen en enää edes käynyt siellä. Äidin puolella (ei lestoja) parempi meininki ja paljon hyviä ja lämpöisiä muistoja. Mummun leipomat pullat oli se ykkönen.

Vierailija kirjoitti:

Asuttiin samassa talossa mummon kanssa. Keväällä pyydettiin naapurin pojan kanssa mummoa pihalle, että tule näyttämään meille kukkia. Mummo selosti mullasta nousevat krookukset, liljat ja muut 💓🌸🌱.

Tää on ihana. Äitini sisaret aina katsoivat toistensa sisäkukkia, ottivat oksia (pistokkaita.) Joskus tekivät myös pihakatsauksia, miten mikäkin kukka/pensas/puu on kasvanut... tätä jatketaan omien siskojen kanssa toisinaan.

Mummo oli kunnon omatoimi-ihminen joka opetti taloudenhoitoa, kuten ompelemista, nikkarointia, puutarhanhoitoa, raha-asioita, suunnistamista. Mitään kevyitä mummolareissuja ne eivät olleet, mutta mukavia kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Maailman ihanin rintamamiestalo maalla. Mummo rakasti kukkia ja niitähän oli. Vanhassa navetassa ei ollut enää lehmiä, mutta kanoja oli. Minun kunniatehtävä oli kerätä munat. Ehkä maailman lempein ja ihanin koira, sekarotuinen jossa oli suomenpystykorvaa ja ilmeisesti harmaata hirvikoiraa. Mummo oli maailman lempein ja kiltein nainen. Ukkia vähän pelkäsin. Mummo leipoi karjalanpiirakoita joka lauantai, hommat alkoi klo 4 aamulla leivinuunin lämmityksellä. Nukuin siinä tuvassa ja heräilin leipomisen ääniin ja mummon hyräilyyn. Virsi "Kiitos sulle Jumalani armostasi kaikesta" on jäänyt lempivirrekseni just tästä syystä. (Laulettiin hautajaisissakin). Mummo kertoi rajantakaisesta Karjalasta. Kerran siellä käytiinkin 90-luvulla mummon kanssa. Pihasauna, joka tuoksui mullalle ja jossa on ehkä parhaat löylyt maailmassa. Saunan pukuhuoneessa Karjala-vaakuna.

Ukon kuoltua mummo muutti taajamaan. Senkin jälkeen olin paljon mummon luona. Kunnes

Kiitos tästä kertomuksesta. Liikutti minua kovin, olen itsekin mummo jo, mutta muistot omasta mummolasta juuri saman kaltaisia..

Mukavia muistoja rakennuksista ja ihmisistä. Aina oli kaupungista mukavaa tulla jouluna käymään mummolassa.

Kesälläkin olin paljon siellä. Nykyään tulee harvemmin käytyä enää, kun omistaja  en ole .

Ei minkäänlaisia muistoja, mutta rakkaasta lapsuudenkodissa sitäkin enemmän

Asuttiin kolme polvea samassa talossa, eli kaikki äidin lapsuudenkodissa, vanhassa maalaistalossa.

Koska mummu ja pappa olivat aina läsnä, ei minun ja sisarusteni tarvinnut koskaan käydä kodin ulkopuolella päivähoidossa. Ja kun koulu alkoi, oli aina mummu tehnyt aamupalan valmiiksi ja koulusta tultua odotti ruoka koko perhettä.

Kotona oli lapsuudessani aina kissa/kissoja, varhaislapsuudessani myös hevonen (jota en muista millään), lehmiä ja vasikoita, sikoja ja kanoja. Joskus oli kalkkunoita, joilla oli johtajanaan vihainen Kalle. Pappa oli ainut, jota Kalle uskoi. Joskus kalkkunat saartoivat (pääsivät siis kulkemaan pihalla) Kalle etulinjassa mummun postinhakureissulla ja mummu huusi pihatieltä äitiäni apuun. Vähän ajan kuluttua molemmat naiset olivat korkean kiven päällä huutaen pappaa.

Pappa meni ja komensi kerran vihaisesti Kallea. Kaikki kalkkunat lähtivät saman tien pihalle takaisin. :D



Isän äidin luona käytiin säännöllisesti, mutta harvakseltaan, ehkä kerran kuukaudessa, vaikka matkaa ei ollut kuin kolmisenkymmentä kilometriä. Siellä oli aina harras tunnelma, mummu oli kovasti uskovainen, heillä ei ollut telkkaria ja mummun puoliso piilotteli aina jossain, kun kävimme siellä. Muistan yhden ainoan kerran olleeni hiihtolomalla mummun luona yökylässä. Olin siellä kaksi yötä ja soitin sitten vanhempani hakemaan minut kotiin. Mummu oli vihainen, koska olisi kuulemma halunnut tuoda minut kotiin ja olisi päässyt samalla käymään meillä. En vaan pystynyt olemaan kauempaa siinä pysähtyneessä ympäristössä. 



Kaikki isovanhempani ovat jo kuolleet, mutta äitini vanhempia muistelen ja kaipaan usein. 

Mummo ja pappa asuivat rivitalossa, sellaisessa matalassa vanhassa. Silloin kissat saivat kulkea vapaana ja heidän kissansa aina kulkikin omaa reittiään. Kylmiössä oli oma kylmiön ja kalan haju. Pappa kalasti paljon, joten pihavarastossa oli kalaverkkoja muita välineitä. Olin usein serkkulikan kanssa samaan aikaan yökylässä mummon luona ja se oli aina kivaa, oli kesä tai talvi. Talvella hiihdettiin, luisteltiin tai käytiin isossa pulkkamäessä. Ja välillä tehtiin retki sellaiseen tarvikekauppaan (Tiimarin kaltainen säläkauppa) josta ostettiin jotain pientä kivaa. Mummolla oli kirjahyllyllään täytetty orava, jota aina piti ihmetellä ja katsoa. Nykyisin tuo orava on omassa hyllyssäni.

Hyviä muistoja tuolta ajalta on.