Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?
Meidän mummilassa oli aina ihanaa lihakastiketta, jota syötiin pitkään ja hartaasti koko viikonloppu.
Kommentit (349)
Hekan itäisessä lähiössä asunut mummimi & pappani.
Mallua palo sisällä ja paljon, joivat myös kohtuupaljon kirkasta.
Sitten ku pappa kuoli, jäi mummi yksin sohvalle makaamaan ja juomaan viinaa.
Sitten surkastu jalat alta, ja lopetti vessassa käymisen, kusen katku tuli rappuun asti oven läpi.
Hoidin mummoni kauppa-asioinnit yms kouluiässä, kun ei itse kyennyt.
Ei ollut pullan tuoksuista mummolaa, vaan kusenkatkuinen kaksio.
Koko stnan suku niin äitini ja isäni puolelta täynnä juoppoja / narkkeja.
Omien lasteni hyvinvoinnin kannalta, katkaissut kaikkiin välit, myös omaan kyyniseen juoppoäitiini...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On ihanaa jos on ollut hyvä mummula. Kaikkien kokemukset ei vaan ole niin hyviä. Onneksi niitäkin voi varovasti tuoda esiin.
Vierailija kirjoitti:
Oli outoa, kun mummu itse pyysi, et alkaisin sanoa häntä mummiksi, kuten serkutkin. Katsoin häntä ihmeissäni. Itsekseni mietin, et outoa. Asiaan ei koskaan palattu. MummU on jo aikaa sitten kuollut. Olisko se hänen mielestä ollut hienostuneempaa ja herttaisempaa? Hän oli aika rohjake, joten U- versio sopi hänelle oikein hyvin.
Itse kutsuin äidinäitiäni mummoksi, koska äitini puhui hänestä mummona. Olin alle kouluikäinen, kun muistan, miten mummo sanoi minulle, että hänestä mummi olisi niin hieno nimitys, mutta mummukin kelpaisi, mummo taas oli hänestä arkinen. Muistan sen häpeän ja pettymyksen, kun en tuossakaan osannut olla hyvä. Mummo ei oikein tytöistä perustanut, lastenlapsista pojat oli parhaita.
Vierailija kirjoitti:
Mummon tekemän suklaamannapuuron. <3 En ole koskaan itse tehnyt sitä, ehkä pelkään että "lumous" särkyisi eikä se olisikaan niin hyvää kuin lapsena.
Joo, ei kannata. Tuota teki meille äiti joskus ja aikuisena herkku maistuikin ihan karsealle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole koskaan ollut mummolaa. Molemmat mummot olivat kuolleet jo ennen syntymääni.
On tuntunut pahalta, varsinkin lapsuudessa, kun toiset lapset kävivät mummoloissa vaan minä en.
Lämpimiä, loputtomia kesäpäiviä maalla. Sipulimaan kitkemistä ja kukkakimppuja. Ukonilma, joka tuntui ravistelevan koko mökkiä. Nukkuminen vintillä painavan villahuovan alla, sateen ropina kattopeltiä vasten.
Veljien itkuiset silmät kun mummi kuritti vyöllä ja risulla.
Peräkammarinpoika enoni, joka repi pyyhkeen päältäni ja katseli alastonta kehoani tarkkaan, kun tulin teininä mummolassa suihkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
60 luvun loppu 70 luvun alku.
Maatila lehmiä ja hevonen.Sähköä ei ollut.Valot toimi kaasulla.Ei vesijohtoa eikä viemäriä.
Ulkohussi.Maatila kaukana korvessa.
Se kun mummu kerran sanoi pienelle minulle, että isoveli on heille sen takia rakkaampi kun oli olemassa ensin ja ovat hänen kanssaan paljon olleet.
Niin voi pienen ihmisen mielen helposti pahoittaa ihan loppuiäkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä paistoi aina aurinko ja paljain jaloin käveltiin nurmikolla ja soratiellä.
Pitkään haudutettu hirvenlihapata oli taivaallista ja mummia matkien teen itsekin kuohkeaa, lähes vaahtomaista perunamuusia.
Illalla juotiin teetä ja syötiin "voikkoleipää". Kaapeista löytyi mummin ja tädin vanhoja vaatteita ja käsilaukkuja joilla oli ihana leikkiä prinsessaa. Pikkuveli sai vanhan huopahatun ja iso-isoisän kävelykepin ja sai olla "hieno herra".
Mummin äiti (jotain 80-98 vuoden iässä silloin) asui naapuritalossa ja häntä ei saanut sunnuntaisin käydä moikkaamassa ennen kuin radion (ration) jumalanpalvelus oli ohi. Telkkaria hän tuli meidän mummille ja papalle katsomaan iltauutisten aikaan. Tai oliko jo Seitsemän Uutiset silloin.
Muistan kun mummi pesi meidät alakerran saunassa pesusienellä hinkaten ja lopuksi kuivatessa pyyhkeellä tukkaa tuntui, että pää irtoaa siinä vatkauksessa.
Aamuisin mummi tai pappa lähetti koiran yläkertaan saatesanoilla: Menes herättämään lapset!
En tiedä oliko se rakas koira niin torvi, että unohti meidät joka yö ja aina sille tuli yllätyksenä, että me oltiin yökylässä. Sen verran riehakas oli herätys mikä siltä koiralta saatiin.
Olen nyt 46-vuotias ja onneksi on mahdollista vielä käydä tuolla mummin ja papan talossa maalla, vaikka he ovat siellä enää muistoissamme.
Kaikki muistoni on mamman ja papan luota. Olen asunut 2-vuotiaasta heidän kanssaan aikuisikään asti. Kiitollisena olen heille onnellisesta ja hyvästä elämästä , jota nykyisin voin elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suunnattoman ihana valtava hyvin hoidettu puutarha. Tuntuisi kyllä oudolta käyttää nimitystä mummola. Etunimiä käytettiin, ja nekin olivat itse keksittyjä.
Ihana lukea teidän muistoja! Itselläni on vanhat vanhemmat ja kaikki isovanhemmat olivat jo kuolleet syntyessäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummulassa vierailua odotettiin aina hartaasti, mummu oli kotoisin Karjalasta ja sotaleski.
Mummu oli aina hyväntuulinen, lämmin ihminen eikä valittanut koskaan
Me lapset saatiin aina kesäisin käydä ostamassa valitsemamme jäätelöpaketti lähellä olevasta kioskista ja
kotiinlähtiessä mummu kaiveli meille kukkarostaan karkkirahaa vaikka oli pienituloinen eläkeläinen.
Joka kesän kohokohta (70-luvulla) oli se kun mummu tuli meidän kanssa Vääksyyn Anianpellon markkinoille,
sieltä saatiin valita joku pikkutavara minkä mummu maksoi
Minulla on vieläkin tallella 3 posliinikoiraa samaisilta markkinoilta, ne ovat rakkain aarteeni.
Olipa ihana muistella!
Isän puolen mummula oli tilava kerrostalokaksio, jossa oli aina tarjolla keltaista Jaffaa ja kääretorttua. Siellä oli myös kiva pyörivä nojatuoli, ja rouheapintainen tapetti olohuoneessa.
Äitin puolen mummula oli rivitalokaksio. Mummulla oli vesisänky ja minusta todella hauskaa mennä sille leikkimään. Mummulla oli diabetes ja hän oli jättänyt sokerit ruokavaliostaan pois, mistä syystä hänellä oli usein tarjolla sokerittomia lettuja. Mummun takapihalla kasvoi myös muutamia viinimarjapensaita, ja olin ainakin kerran poimimassa niitä hänen kaverinaan.
Isompia muistoja ei liiemmin ole. Menetin isänäidin kun olin 5v, isänisän ja äidinäidin kun olin 10v. Äidinisää en ole tavannut, koska hän kuoli 4 vuotta ennen syntymääni.
Vierailija kirjoitti:
Ukilla oli yksi keittiön vetolaatikko käytössä ja siellä oli hirveästi pieniä ruuvimeisseleitä.
Onkohan tama sama ukki... Mummulla oli sitten se toinen laatikko, erikoisempia keittiokaluja.
Ei oo elossa olevia isovanhempia, mutta Mummin ruuat ja Joulut ja kaikki muukin.
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa jos on ollut hyvä mummula. Kaikkien kokemukset ei vaan ole niin hyviä. Onneksi niitäkin voi varovasti tuoda esiin.
Täh? "Varovasti" ?
Kyllä voi tuoda ihan suorasti esiin eikä tarvi varoa.
Isän äiti oli hyvin läheinen, vietettiin siellä veljen kanssa paljon aikaa kesäisin ja hiihtolomilla, hän myös tuli meitä joskus hoitamaan, jos isällä/äidillä työmatkoja. Isälläni ja mummolla riitaisat välit, mutta onneksi pitivät riitansa keskenänsä, eivät ne kinat heijastuneet meihin lapsiin - olimme mummolassa kuin herran kukkarossa. Valtava piha, omakotitalo joen rannalla, naapureina ja alueella mummon veljiä/siskoja ja parhaimmillaan sitten pikkuserkkuja kylässä, joista saatiin leikkikavereita. Potkukelkalla liikuttiin talvella, kesällä pyörällä, minä mummon tarakalla. Lettuja & mansikkahilloa harva se päivä, kaikkea pientä (esim. aina nimipäiviä) juhlistettiin mansikkakakulla, valtava mansikkamaa, josta mummo perkasi meille kulhokaupalla mansikoita. Kuuden aikaan aamulla heräsin olkkarista radiosta kuuluvaan jumalanpalvelukseen, se oli aika kovalla, koska mummolla huono kuulo - sitten nukahdin uudestaan, kun radio taas hiljeni, ei silloin kukonlaulun aikaan tarvinnut lasten herätä, sai nukkua pitkään. Mummolle meno oli aina ihan yhtä kivaa. Ja hän oli aina niin iloinen ja onnellinen kun tultiin ja oltiin monta päivää. Lämpimien muistojen paikka. Pitkän elämän eli, yli 90-vuotiaaksi, mutta nyt ollut jo 15v taivaan kodissa. Yhä muistoissani.
Äidin äiti taas muistoissani hyvinkin tiukka - niiltä vierailuilta muistan lähinnä sen, että aina ennen ruokaa tuli hyvin tiukka käsky mennä pesemään kädet. :D Meillä ei kotona ollut tapana erikseen ennen ruokaa pestä käsiä, joten mummohan joutui sitä aina käskemään ja teki sen kamalan kiukkuisenoloisesti. Hän ei koskaan meitä sen erityisemmin huomioinut, jutellut tai herkutellut. Sinne oli kiva mennä, koska äiti oli silloin lomalla ja vietimme kesäpäiviä kivassa pikku kaupungissa "kesäjuttuja" tehden, mutta ei sen mummon tapaamisessa mitään niin erityistä ollut, enempi velvollisuudesta.
Papat olivat kuolleet jo ennen syntymääni.
Alue: Aihe vapaa
Oli outoa, kun mummu itse pyysi, et alkaisin sanoa häntä mummiksi, kuten serkutkin. Katsoin häntä ihmeissäni. Itsekseni mietin, et outoa. Asiaan ei koskaan palattu. MummU on jo aikaa sitten kuollut. Olisko se hänen mielestä ollut hienostuneempaa ja herttaisempaa? Hän oli aika rohjake, joten U- versio sopi hänelle oikein hyvin.