Mitä muistoja sinulla on mummilastasi?

Muistan että mummoni jutteli minusta muille aivan kuin en olisi edes paikalla, vaikka istuin vieressä. Tätä tapahtui aivan viimeiseen käyntiin asti. Olin tuolloin lähemmäs 30.

En saanut myöskään auttaa mummoa missään asiassa. Minut häädettiin vihaisesti pois jos yritin. Mutta kun tätini tuli paikalle, mummo ärähti minusta:"Tuo se ei tee mitään!"

Täkkysi risulla kintuille aina pienestäkin ja ihan pentuja olimme.

Mummon tekemän suklaamannapuuron. <3 En ole koskaan itse tehnyt sitä, ehkä pelkään että "lumous" särkyisi eikä se olisikaan niin hyvää kuin lapsena.

Mun mummi oli villi sinkku ollut aina, isäni oli lehtolapsi. Asusti työsuhdeasunnossa, joka oli omakotitalon yläkerta. Mummi opetti minut pelaamaan korttia noin viisivuotiaana ja järjesti aina limua ja jäätelöä kun tulin kylään. Hän värjäsi tukkaansa punaiseksi ja piti sukkahousuja. Hän ei neulonut iänikuisia lapasia joululahjaksi niinkuin mummoilla oli silloin tapana, vaan lahjat oli Sokokselta. Sovinnainen, kireä äitini ja mummu ei tulleet toimeen, joten kyläilin mummun luona yksin. Meillä oli kivaa kahdestaan. Opettelin ajamaan hänen mummofillarilla, saunottiin ja uitiin. Leikin tyhjillä tulitikkulaatikoilla ja muilla hänen minulle keräämillä hassuilla tee se itse -leluilla. Koska hän oli töissä lomakeskuksessa pystyin kulkemaan hänen mukana töissä pikku siivoojan apulaisena. Silloin työt oli hyvin leppoisia 60 luvun lopulla. Hän ei koskaan antanut ymmärtää, että minusta olisi vaivaa, vaikka pisimmillään taisin olla kylässä kaksi viikkoa.

Ilmeeni kun entinen koira kantoi aina karvatura koira kantoi sänkyyn kesällä hiekkaa kun makoili ja pyöri tarhassa jotka karisi sitten illalla sisälle kun otettiin koirat sisään.

Mummolassa syötiin talkkunajauhoa ja mustikoita. En oikein vieläkään tiedä mitä talkkunajauho on, mutta positiivinen makumuisto kuitenkin on jäänyt. Mummolla oli tapana tarjota kuivattua ruisleipää, jota aina yhdessä käytiin hakemassa pienestä ruokakomerosta. Muistan kauniin oranssin sokerikon, josta kävin välillä salaa syömässä sokeripaloja. Kesäiltaisin paistettiin usein makkaraa, joista minulla oli tapana irrottaa kuoret. Ei siksi etten olisi pitänyt niistä, mutta siellä halusin aina käydä syöttämässä ne papan kahdelle ihanalle ajokoiralle. Muistan miten makoilin monesti papan vieressä kun se oli ottamassa päiväunia, samalla se nauratti minua kaikilla hauskoilla jutuilla. Pappa on kuollut jo monta vuotta sitten, mutta muistan hänet kivan lapsenmielisenä ihmisenä, vaikka sillä oli se vakavakin puoli. Tulee hyviä tuoksumuistoja papan puuverstaasta, sekä sen veneistä joita tervattiin kesällä. Saunassa oli vihreää palasaippuaa, jonka tuoksun muistan vieläkin. Itseasiassa joku tällä palstalla vinkkasi joskus että sitä myydään edelleen kaupoissa, Sunlight nimistä! Joku päivä käyn vielä ostamassa nostalgiamielessä :D

Tulee vähän haikea mieli kun näitä lapsuusaikoja muistelee...

Mummola oli isossa korkeassa kerrostalossa. Hissi oli pelottava. Rapussa haisi omituiselle. Mummo jäkätti vaarille koko ajan, joka tuijotti lähinnä tv:tä. Syötiin ranskanleipää ja mannapuuroa. Mummo halusi hysteerisesti aina että pesen jalkojani ja kainaloita, ei saanut mennä nukkumaan likaisena eikä pukea aamulla vaatteita päälle likaisena. Puhui myös pahaa vanhemmistani, kun he eivät olleet läsnä. Leikkiä sai osoitetuilla leikeillä, kun sille annettiin aika, muutoin ei saanut koskea mihinkään tai tehdä mitään.. 

Onneksi olen jo aikuinen eikä mummolassakaan onneksi ihan hirveästi tarvinnut viettää aikaa.

Jostain syystä muistan vain kun pappa hääsi minut, äidin ja pikkuveljen ulos talvella.pikkuveli oli jotain rikkonut ja äiti huusi että mummoa vain tultiin katsomaan, ei pappaa. Muut muistot pyyhkiytyneet.. emme viettäneet mummolassa yökyliä.

Vai että on Sunlight-saippua nostalgiaa. Okei. Mulla se on aina ollut ainoa saippua, joka ei ärsytä ihoa. Koko ajan käytössä.

Ihania, idyllisiä mummolamuistoja! Itselläni ei valitettavasti tuollaisia ole. Äitini vanhemmat kuolivat jo ollessani hyvin pieni, en muista heitä. Pikkuinen mökki keskellä metsää jäi isolta, riitaisalta sisarusparvelta jakamatta. Joskus käytiin siellä heinittyneellä pihalla, paikka oli hiljainen ja vähän pelottava.

Toinen mummoni asui perheeni kanssa samassa talossa, mutta tästäkään ei ole mitään ihania muistoja, vaan mielern on jäänyt lähinnä kireä ilmapiiri ja riidat, sillä eihän se monen sukupolven ja miniän ja anopin yhteiselo kovin helppoa ollut. Mummo dementoitui aikaisin.

Mummi syytti minua huoraamisesta, varastamisesta (ei olleet totta tietenkään), koitti mustamaalata minua omalle äidilleni (?!), nauroi päin naamaa kun yritin puhua mistä erimielisyydet johtuivat. Olin väärää sukupuolta (tyttö). Veljeni ei koskaan tehnyt mitään väärin. Ihan pienenä muistan kyllä kivoja päiväreissuja ja jotain ruokajuttuja. Toiset isovanhemmat eivät olleet läheisiä, koska asuivat ulkomailla.

Kaksikerroksinen vanhanajan aikuisten sänky missä oli ruutukuvioiset verhot.

Pinkopahviseinät.

Meidän mamin luona oli aina ihmeen rauhaisa tunnelma. Siellä sai nukuttua hyvin.

Ei meillä kotonakaan mitään meluisaa ollut, mutta tunnelma oli paljon vauhdikkaampi. En edes tiedä, mistä se tunne muodostui.

ihania

onneksi on muutakin kuin muistoja. mummoni elää (ihanaa) ja asuu lähellä :)

Mummilla oli aina ihanan siistiä ja viehättävää. Paljon kukkia ja värikkäämpää ja pehmeämpää kuin kotona. Mummi polttikin vain parvekkeella ja aina menthossavukkeita. Mummilla oli nätit vaatteet ja aina koruja.

Mummi käveli huonosti, mutta vei meidät aina ruokkimaan sorsia läheiselle purolle ja leikkimään lähileikkipuistoon. Siellä oli karuselli ja Mummi jahtasi meitä kiipeilytelineeseen ja esitti olevansa hirviö jos ei ollut muita paikalla. Pari kertaa pääsimme jännittävään saiturin pörssiin.

Ruuaksi Mummi teki usein keittoa, kasviksia ja ihanaa punajuuri ja Italian salaattia oli aina paljon. Juotti aina yli suositusten vitamiiniporeita. Ujutti kesken leikkien viereen lautasellinen ohueksi leikattua poronkuivalihaa josta tapeltiin. Kuumensi lakkoja pakkasesta syötäväksi.

Oli tosi ihana ihminen.

Yksi mummo asui kaupungissa, toinen maalla. Kaupunkimummo teki usein lammaskaalia, kaalikeittoa, jossa oli lampaanlihaa luineen. Vaari piti siitä. Tämän mummon kotona maistoin pienenä myös hevosenlihaa ja paistettua munuaista (60-luvulla). Mummo toimi osapäiväisenä siivoojana, siivosi kirjastossa ja tuli sitten hakemaan minut päiväkodista. Hän oli hyvin kiltti, luultavasti liiankin kiltti. Pidin hänestä paljon, koska hän oli harvoin vihainen.

Maaseutumummosta muistan hänen kotityönsä. Miten näppärästi hän pyöräytti taikinasta leivät ja paistoi ne uunissa. Miten varmakätisesti lypsi lehmän ja nopeasti letitti pitkon neljällä. Hänen kotonaan lattialla oli itse tehdyt räsymatot ja mukaan kaupunkiin hän pakkasi tekemäänsä leipäjuustoa.

Aivan ihania. Mummolla oli aina tuoretta itseleivottua leipää, kakkua ja kiisseliä. Siellä sai tutkia ullakkoa josta löytyi kaikkea jännittävää. Yökyläilyt mummolla oli kivoja kun iltapalaksi sai vaahdotettua kananmunasokeri -seosta.

Mummi oli tunnekylmä narsisti, joka ei halunnut itseään kutsuttavan mummuksi vaan isoäidiksi, ja inhosi minua.

Tyylikäs 1900-luvun alun kivitalo, ylin kerros. Mummo Marimekon kotitakissa, jalat ylhäällä lukemassa kirjaa. Rauhalliset keskustelut mummon kanssa keittiössä, kun ukki istui olohuoneessa katsomassa uutisia. Sivistyneen ja viisaan naisen, suvun grand old ladyn, seura, jossa tunsi itsensä aina etuoikeutetuksi.

Sitten vielä alakerran leipomosta haetut leivokset, ja mummon ja ukin ulkomaanmatkoilla löytämät, silloin vielä eksoottiset herkut, kuten feta, halva ja sushi. Ruuissa oli smetanaa, pinaattia, seesaminsiemeniä tai currya. Suosikkijäätelöni oli tiedossa, ja sitä oli aina pakastimessa odottamassa.

Voi hyvänen aika miten tuli ikävä mummolaan.