Mies ei osallistu mihinkään eikä auta missään, kannattaako olla yhdessä vain lapsen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?

Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi. 

En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.

Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.

Mitä nyt oikeasti haluat? 

Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.

Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?

Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä. 

Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.

Eli palaan alkuperäiseen.

Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat. 

Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.

Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA. 

Lapsi kärsii erosta AINA!!

Miten tässä lapsi kärsisi erosta kun kerran ei ole mitään suhdetta isään. Muksulle on aivan sama millainen äijä käy talossa nukkumassa. Se taas ettei vanhempien parisuhde ole kunnossa (esim ei seksiä, ei mitään yhteistä puuhaa) on lapsen kannalta traumatisoivaa. Potku persuuksille äijälle vaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota tilanteessanne. Menkää perheterapiaan tai pariterapiaan. Asiat menevät pääsääntöisesti vain huonommiksi eron myötä.

Mies ei suostu lähtemään terapiaan :( . Ap.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota tilanteessanne. Menkää perheterapiaan tai pariterapiaan. Asiat menevät pääsääntöisesti vain huonommiksi eron myötä.

Paitsi niillä , joilla elämä paranee kiviriipast eroon pääsyn jälkeen. Apkin voi tavata kunnollisen mukavan miehen, joka on valmis isäpuoleksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata erota tilanteessanne. Menkää perheterapiaan tai pariterapiaan. Asiat menevät pääsääntöisesti vain huonommiksi eron myötä.

Paitsi niillä , joilla elämä paranee kiviriipast eroon pääsyn jälkeen. Apkin voi tavata kunnollisen mukavan miehen, joka on valmis isäpuoleksi.

Ja vaikka ei löytäisikään, niin poistuu se jatkuva pettymysten sarja, jolloin arki on psyykkisesti helpompaa joka tapauksessa.

Miksi ihmeessä lasten lisäksi pitää ottaa se mieslapsi pyörimään sinne nurkkiin? Eroon vaan noista, kukaan ei jää kaipaamaan.

Minä en kestäisi sellaista ihmistä, joka ei millään tavalla osoittaisi, että välittää ja tykkää minusta, vaan ainoa reaktio, jonka saisin olisi seksialoitteideni torjuminen. En kestäisi, jos mieheni ei haluaisi edes halata minua ja jutella kanssani. Miten tuollaisen kanssa voisi asua? Ihan vihoviimeinen niitti olisi kyllä se, jos mies ei haluaisi ikinä olla oman lapsensa kanssa eikä koskaan näyttäisi tälle, että rakastaa tätä. Hyi olkoon!

En todellakaan ymmärrä, mikä voisi ap:lle olla hyvä syy jäädä suhteeseen. Mies ei välitä ap:sta eikä halua läheisyyttä eikä mitään hellyyttä tämän kanssa. Mitään kumppanuutta tai toveruutta tuossa ei ole. Mies ei myöskään ole vähääkään kiinnostunut lapsesta. Lapsella ei ole mitään suhdetta isäänsä. Mikä tuossa tilanteessa tarkalleen voisi muuttua huonommaksi eron myötä? Ei niin mikään. Päin vastoin Ap:sta voisi tulla onnellisempi ja parempi vanhempi lapselleen, jos pääsisi pois miehen välinpitämättömyyden luomasta tunnekylmästä ilmapiiristä.

Se että lapsella on isä tai äiti ei ole mikään itseisarvo. Huono, kylmä ja välinpitämätön vanhempi, joka ei rakasta lastaan, ei ole parempi kuin ei vanhempaa ollenkaan. Lapsen on todellakin parempi olla kahdestaan hänestä kiinnostuneen, hänet hyväksyvän ja häntä rakastavan äidin kanssa kuin olla sekä äidin että etäisen, tunnekylmän isän kanssa.

Jos mies ei terapiaan suostu eikä ole valmis tilannetta mitenkään korjaamaan, ei ap sille voi enää mitään tehdä. Näkisin, että ero voi olla jopa se viimeinen mahdollisuus saada mies ehkä kiinnostumaan lapsestaan. Jos erokaan ei miestä herätä, eivät ap ja lapsi menetä siinä mitään - eihän mies ole nytkään heistä kiinnostunut. Minä eroaisin. Sekä oman että lapseni onnellisuuden nimissä.

Ei tuo ole mikään hetkellinen juttu vain pitkäaikainen ja hyvä syy erota.

”odota ylä-asteikään” on ehkä huonoin neuvo ikinä. Joku jokaviikkoinen ryyppäyskin on helpompaa kuin tuollainen elämä.

Tosin tunnut jo valinnan tehneeltä, eli katsellaan sitten 2030-luvulla.

👎

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?

Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi. 

En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.

Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.

Mitä nyt oikeasti haluat? 

Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.

Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?

Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä. 

Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.

Eli palaan alkuperäiseen.

Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat. 

Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.

Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA. 

Lapsi kärsii erosta AINA!!

Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.

Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.

Jos kuvittelet että miehesi on tuollainen, niin miksi haluat kasvattaa lapsesi niin, että elätte tuollaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa? Nyt siis annat lapsesi olla jatkuvasti sellaisen ihmisen ympärillä, joka osoittaa ettei välitä hänestä. 

Ei hänellä ketään muutakaan isää ole. Ap.

Ei hänellä tunnu ketään olevan tälläkään hetkellä.. oletko jutellut miehen äitin ja siskon kanssa aiheesta, kai hekin jotain ovat huomanneet?

Tuossa kohtaa olisi helppo erota. Lapsi tuskin ikävöisi isäänsä eikä muista aikaa ennen eroa. Lapsi saa kasvaa tilanteeseen ilman mitään traumoja.

Vierailija kirjoitti:

Hmm mies töissä ja sinä lapsen kanssa kotona...kummankohan homma on hoitaa se koti toisen tuodessa pätäkkää taloon? Vai mikä on ollu hoitovapaalla oma taloudellinen panoksesi? Ensi taloudellinen hyöty joka mahdollistaa kotona olon ja nyt sitten se ero kun ei ole enää hyöty puolella?

Missä täällä on kodinhoidosta puhuttu? Ei kai se ollut ongelma, vaan että

mies kieltäytyy viettämästä aikaa ja luomasta kontaktia kmaan lapseensa.

Vierailija kirjoitti:

Ei kannata jatkaa lapsen vuoksi, voimat loppuu sinulta kesken..erossa sovitaan tapaamisoikeus ym. niin saa sitten mies selkeästi merkityillä vuoroilla ottaa vastuun OMAN LAPSENSA hoidosta niin kuin kuuluukin. Osalle tämä on ainoa keino saada aikaa lapselle toisen vanhempansa kanssa...surullista. Tunnen kyllä hyviäkin isiä jotka ovat lastensa kanssa, hoitavat ja leikkivät - valitettavasti kovin harvassa ovat. 

Harvassa ovat?? Millaisissa piireissä oikein liikut??

Mulla ainakin kaikkien tuttujen miehet ( niin työkavereitten, kuin muidenkin frendien) hoitavat ihan tasavertaisina puolisoina lapsia.

Miksi tällä palstalla rehottaa tällanen miesvastaisuus ja suoranainen valehtely, missä oikein vellotaan??

Vierailija kirjoitti:

Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.

 

Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.

Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.

Aika usein on niin, että äiti hoitaa lapsen ensimmäisen vuoden-kolme yksin, mielellään ja luontevasti. Töihin palatessa nainen sitten havahtuu, että mies ei osallistu. Syy tuntuu olevan miehessä ja eroa mietitään.

Jos halutaan olla taaperolle oikeasti tasavertaiset vanhemmat, se täytyy aloittaa heti vauvana: mies pitämään osan vauvavapaista, olemaan lapsen kanssa kaksin heti alkuun päivittäin/viikottain.

Parisuhdeaikaa ja parisuhteen vaalimista koko ajan, vähintään viikottain - ei parisuhdetta voi laittaa kahdeksi vuodeksi narikkaan.

Mutta jos ollaan tilanteessa että äiti on hoitanut lapsen yksin ekat vuodet, mies on vieraantunut omasta perheestään.. minusta ensin pitää yrittää pelastaa se parisuhde. Lapsi hoitoon ja yhdessä jonnekin rentoutumaan ja juttelemaan, hotelliin yöksi jne, siitä se lähtee.

Ap kannattaa koittaa koe-eroa, jos eroa mietit. Nää mammat täällä, jotka huutaa heti luovuttamaan, eivät selvästikään ajattele millaset seuraavat 16-vuotta lapsiparalla on eessä. Ei enää yhtä turvallista kotia. Koko ajan kahden kodin väliä. Matkalaukkuelämää. Kuluttavaa. Vanhempien vaihtuvia kumppaneita.

Ja sunkin elämä yh:na. Voin kertoa, et ei oo herkkua.

Jos nainen ottaa lapsen synnyttyä 50-luvun kotiäidin roolin (hoitaa kodin ja lapset kokonaan) ei siihen mahdu kumppaniksi 2010-luvun osallistuva isä. Miehen osaksi jää olla se 50-luvun elättäjä.

Jos nainen sitten kahden vuoden jälkeen haluaakin olla moderni ja että isä osallistuu, ei se tapahdu yhdessä yössä, jos enää ollenkaan.

Hesarissa oli eilen juttu erotilanteista miten mies selviää huonommin erosta, hän ei kaipaa puolisoa vaan sitä että ei ole enää perhettä. Mammaa joka hoitaa lapset ja hänet myös siinä sivussa? Ja sitten jotkut miehet täälläkin toivovat että saisivat käydä vieraissa silloin tällöin, kun himot vaatii. Just.

Tässä tilanteessa kannattaisi mielestäni kysyä suoraan siltä mieheltä miksi hän haluaa edelleen olla suhteessa jos lapsi ja vaimo ei kiinnosta pätkän vertaa. Tavan vuoksi? Kulissit muita varten? Jokin asiahan tuossa täytyy olla miksi ei ole jo lähtenyt ellei sitten vaan ole saanut vielä aikaiseksi ja jo suunnittelee eroa.

Ap on läheisriippuvainen. Järki osaa sanoa, ettei mies toimi terveellä tavalla, mutta ap ei ole valmis päästämään irti vaan löytää puolustuspuheenvuoroja vastustaen hänelle hyviä neuvoja antavia ja puolustaa miestään.

Nyt on viimeinen hetki herätä ja lähteä, kun hoidettavana on ainoastaan yksi lapsi.

Tämä aloitus kuulostaa kyllä hyvin pitkälti samalta kuin viikko-kaksi sitten ollut "voinko erota lapsen ollessa vauva (tai miten se nyt oli otsikoitu)".

Vierailija kirjoitti:

Hesarissa oli eilen juttu erotilanteista miten mies selviää huonommin erosta, hän ei kaipaa puolisoa vaan sitä että ei ole enää perhettä. Mammaa joka hoitaa lapset ja hänet myös siinä sivussa? Ja sitten jotkut miehet täälläkin toivovat että saisivat käydä vieraissa silloin tällöin, kun himot vaatii. Just.

Ihan on kuin lapsuudenperheessään eläis...äiti (ja isä) hoitaa kodin ja teini huinii kartsalla polttelemassa tupakkaa ja iskemässä tyttöjä. Koulun vaan on korvannut työpaikka, ja äidin ja isän vaimo ja lapset. Saa jatkaa samaa vastuutonta elämää.