Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistu mihinkään eikä auta missään, kannattaako olla yhdessä vain lapsen vuoksi?
10.08.2018 |
Meillä on kohta kaksivuotias lapsi. Olen palaamassa kohta hoitovapaalta töihin, ja lapsi aloittamassa päiväkodin. Mies on ollut töissä koko vauva-ajan. Hän ei kotona kuitenkaan osallistu mihinkään eikä auta missään, oli kyse sitten lapsen ulkoiluista tai ruokakaupassa käymisestä tai lapsen lääkärikäynnistä. Lapsen ollessa aivan pieni mies osallistui jonkun verran, mutta ei paljon, mutta senkin vähän hän on jättänyt pois, vaikka aina pyydän mukaan tai menemään kahden lapsen kanssa vaikkapa leikkikentälle. Ei mene, ei osallistu. Emme me riitele, mutta silti mietin eroa. Tuntuu kuin olisin kaksin lapsen kanssa perhe, ja mies joku joka asuu kanssamme, mutta ei kuulu perheeseen. Olen täysin kyllästynyt siihen, että hän ei osallistu mihinkään. On päivät töissä, juoksee harrastuksissaan illat ja viikonloput, eikä näe lastaan hereillä juuri yhtään. Olen kuitenkin jatkanut tässä avioliitossa siksi, että haluan että lapsi saa olla mahdollisimman paljon isänsä kanssa (vaikka se ei näköjään toteudukaan, koska mies ei osallistu lapsen juttuihin) ja koska meillä ei kuitenkaan ole mitään riitoja tai sellaista eikä mitään vaikkapa päihdeongelmaa kummallakaan. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa tilanteesta monta kertaa, mutta hän ei vain muuta toimintaansa. Kannattaako tätä jatkaa vain lapsen vuoksi?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.
Kysyykö ap av-mammoilta että eroanko? Just.
Vierailija kirjoitti:
Hei,
Perhetilanteesi kuulostaa samalta kuin meidän. Mies vain makaa sohvalla eikä osallistu mihinkään. Emme tee koskaan mitään perheenä. Seksiä mies haluaa mutta räpeltää konetta yö myöhään jolloin en jaksa odottaa ja menen lopulta useiden vihjailujen tai suorien ehdotusten jälkeen nukkumaan..
Lapsemme ovat jo 7vja 8v.
Lapset eivät kerro mitään omia asioitaan tai päivästään isälleen, eivätkä koskaan pyydä apua isältä.
Mua niin harmittaa nämä perheet joissa pysytään ja ei ajatella yhtään miten lapset kasvavat ymmärryksessä, että tälläistä on parisuhteet ja tälläisiä ovat vanhemmat. Oma isäni oli juuri sellainen ettei välittänyt lainkaan siitä, mitä minä tein, vähän enemmän välitti veljestä. Nyt tällä veljelläni on kaksi poikaa ja yksi tyttö. Tyttö ei saa mitään huomiota isältään, pojat vähän. Veljeni siis kohtelee omia lapsiaan ja parisuhdettaan samalla tavalla, kuin oma isämme teki. Itse välttelin parisuhteita nuorena ja en halunnut lapsia, koska olin kasvanut siihen luuloon, että jos alkaisin äidiksi joutuisin yksin huolehtimaan kodista, lapsesta, omasta hyvinvoinnistani, tekemään ruokaa koko perheelle ja käymään vielä töissä ja mies saisi vain olla, tehdä juttuja mitkä hänelle ovat mukavia. Tottakai siihen lisättynä oli myös se, että olin varma ettei isä rakastanut minua lainkaan ja usein mietin mitä olin tehnyt väärin tai mikä minussa on vialla, koska isä ei rakasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.
Jos kuvittelet että miehesi on tuollainen, niin miksi haluat kasvattaa lapsesi niin, että elätte tuollaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa? Nyt siis annat lapsesi olla jatkuvasti sellaisen ihmisen ympärillä, joka osoittaa ettei välitä hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.
Jos kuvittelet että miehesi on tuollainen, niin miksi haluat kasvattaa lapsesi niin, että elätte tuollaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa? Nyt siis annat lapsesi olla jatkuvasti sellaisen ihmisen ympärillä, joka osoittaa ettei välitä hänestä.
Ei hänellä ketään muutakaan isää ole. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.
Jos kuvittelet että miehesi on tuollainen, niin miksi haluat kasvattaa lapsesi niin, että elätte tuollaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa? Nyt siis annat lapsesi olla jatkuvasti sellaisen ihmisen ympärillä, joka osoittaa ettei välitä hänestä.
Ei hänellä ketään muutakaan isää ole. Ap.
Hän voi olla biologinen isä, mutta isäksi tekee sen, että on lasta kasvattamassa, on huolehtimassa lapsesta, on ottamassa vastuun lapsesta.
Mutta hei, mitä sinä täällä turhaan keskustelet. Olet selkeästi tehnyt jo päätöksesi. Haluat kasvattaa lapsesi miehen ympärillä joka ei lapsesta välitä. Mitä turhaan täällä siis itket?
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halusiko mies lasta?
Kyllä halusi ja niitä lapsettomuushoitoja myös. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Tavalla tai toisella kaikki on siis kuitenkin naisen syy?
Ja ei, en ole pyöritellyt silmiäni tai sanonut että kaikki on ihan väärin.
Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.
Jos kuvittelet että miehesi on tuollainen, niin miksi haluat kasvattaa lapsesi niin, että elätte tuollaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa? Nyt siis annat lapsesi olla jatkuvasti sellaisen ihmisen ympärillä, joka osoittaa ettei välitä hänestä.
Ei hänellä ketään muutakaan isää ole. Ap.
Hän voi olla biologinen isä, mutta isäksi tekee sen, että on lasta kasvattamassa, on huolehtimassa lapsesta, on ottamassa vastuun lapsesta.
Mutta hei, mitä sinä täällä turhaan keskustelet. Olet selkeästi tehnyt jo päätöksesi. Haluat kasvattaa lapsesi miehen ympärillä joka ei lapsesta välitä. Mitä turhaan täällä siis itket?
Olen sekä biologinen että kasvatuksellinen isä, mutta äiti tulee aina väliin just kun alkaa kasvatuskeskustelut kunnolla lämmetä. Pitäkööt tenavansa, en sano enää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Tuo on turhaa pelottelua. On paljon tapauksia jossa ero oli parempi lapselle. Vanhempien vain tulee laittaa lapsen tarpeet ja lapsen tunteiden ymmärtäminen omien edelle erotilanteissa.
Jos mieheni ei nytkään laita lapsen tarpeita ja lapsen tunteiden ymmärtämistä omien edelle niin miksi hän tekisi sen eron jälkeen? Ap.
Jos kuvittelet että miehesi on tuollainen, niin miksi haluat kasvattaa lapsesi niin, että elätte tuollaisen ihmisen kanssa samassa taloudessa? Nyt siis annat lapsesi olla jatkuvasti sellaisen ihmisen ympärillä, joka osoittaa ettei välitä hänestä.
Ei hänellä ketään muutakaan isää ole. Ap.
Hän voi olla biologinen isä, mutta isäksi tekee sen, että on lasta kasvattamassa, on huolehtimassa lapsesta, on ottamassa vastuun lapsesta.
Mutta hei, mitä sinä täällä turhaan keskustelet. Olet selkeästi tehnyt jo päätöksesi. Haluat kasvattaa lapsesi miehen ympärillä joka ei lapsesta välitä. Mitä turhaan täällä siis itket?
Olen sekä biologinen että kasvatuksellinen isä, mutta äiti tulee aina väliin just kun alkaa kasvatuskeskustelut kunnolla lämmetä. Pitäkööt tenavansa, en sano enää mitään.
Kuulostaa joidenkin luunappien antamiselta. Onneksi se äiti tulee siihen väliin, lapsiparka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on perheessä se lisälapsi oikeiden lapsien lisäksi. Se, joka tuohon on ryhtynyt, ei voi mitään. Äiti hemmotteli aikaan ja varmaan yhäkin ja sitä hommaa jatkaa nyt se puoliso. Tuo kuvio ei ikinä muutu.
Mies on perheessä se lisälapsi oikeiden lapsien lisäksi. Se, joka tuohon on ryhtynyt, ei voi mitään. Äiti hemmotteli aikaan ja varmaan yhäkin ja sitä hommaa jatkaa nyt se puoliso. Tuo kuvio ei ikinä muutu.
Mies on perheessä se lisälapsi oikeiden lapsien lisäksi. Se, joka tuohon on ryhtynyt, ei voi mitään. Äiti hemmotteli aikaan ja varmaan yhäkin ja sitä hommaa jatkaa nyt se puoliso. Tuo kuvio ei ikinä muutu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0nko teillä läheisyyttä ja seksiä?
Ei. Mies on torjunut jo pidemmän aikaa kaikki aloitteeni.
Ap
Anteeksi suorasukaisuuteni mutta sillä taitaa olla toinen nainen.
Asiat ovat vaan pikkuhiljaa lipsuneet tällaisiksi.. Tätä kommenttia en näissä aloituksissa ole ikinä ymmärtänyt. On teillä lehmän hermot, mä en kestäisi viikkookaan
Ei kannata erota tilanteessanne. Menkää perheterapiaan tai pariterapiaan. Asiat menevät pääsääntöisesti vain huonommiksi eron myötä.
Hei,
Perhetilanteesi kuulostaa samalta kuin meidän. Mies vain makaa sohvalla eikä osallistu mihinkään. Emme tee koskaan mitään perheenä. Seksiä mies haluaa mutta räpeltää konetta yö myöhään jolloin en jaksa odottaa ja menen lopulta useiden vihjailujen tai suorien ehdotusten jälkeen nukkumaan..
Lapsemme ovat jo 7vja 8v.
Lapset eivät kerro mitään omia asioitaan tai päivästään isälleen, eivätkä koskaan pyydä apua isältä.