Mies ei osallistu mihinkään eikä auta missään, kannattaako olla yhdessä vain lapsen vuoksi?
Meillä on kohta kaksivuotias lapsi. Olen palaamassa kohta hoitovapaalta töihin, ja lapsi aloittamassa päiväkodin. Mies on ollut töissä koko vauva-ajan. Hän ei kotona kuitenkaan osallistu mihinkään eikä auta missään, oli kyse sitten lapsen ulkoiluista tai ruokakaupassa käymisestä tai lapsen lääkärikäynnistä. Lapsen ollessa aivan pieni mies osallistui jonkun verran, mutta ei paljon, mutta senkin vähän hän on jättänyt pois, vaikka aina pyydän mukaan tai menemään kahden lapsen kanssa vaikkapa leikkikentälle. Ei mene, ei osallistu. Emme me riitele, mutta silti mietin eroa. Tuntuu kuin olisin kaksin lapsen kanssa perhe, ja mies joku joka asuu kanssamme, mutta ei kuulu perheeseen. Olen täysin kyllästynyt siihen, että hän ei osallistu mihinkään. On päivät töissä, juoksee harrastuksissaan illat ja viikonloput, eikä näe lastaan hereillä juuri yhtään. Olen kuitenkin jatkanut tässä avioliitossa siksi, että haluan että lapsi saa olla mahdollisimman paljon isänsä kanssa (vaikka se ei näköjään toteudukaan, koska mies ei osallistu lapsen juttuihin) ja koska meillä ei kuitenkaan ole mitään riitoja tai sellaista eikä mitään vaikkapa päihdeongelmaa kummallakaan. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa tilanteesta monta kertaa, mutta hän ei vain muuta toimintaansa. Kannattaako tätä jatkaa vain lapsen vuoksi?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.
Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.
Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.
Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.
Olen nainen, joka on koko ajan neuvomassa miestään vauvan hoidossa. Miksikö? Jos en ole, niin se ei pese pyllyä. Kyse ei ole siis siitä, että pesisi väärin, vaan siitä että ei pese ollenkaan jos en käske. Jos en ole neuvomassa, niin se ei ruoki lasta. Ei siis niin, että ruokkisi jotenkin vaikka eri asennossa kuin minä, vaan ei ruoki ollenkaan jos en käske. Olen varmaan kamala tuore äiti, joka pilaa tällä neuvomisella parisuhteensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.
Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.
Olen nainen, joka on koko ajan neuvomassa miestään vauvan hoidossa. Miksikö? Jos en ole, niin se ei pese pyllyä. Kyse ei ole siis siitä, että pesisi väärin, vaan siitä että ei pese ollenkaan jos en käske. Jos en ole neuvomassa, niin se ei ruoki lasta. Ei siis niin, että ruokkisi jotenkin vaikka eri asennossa kuin minä, vaan ei ruoki ollenkaan jos en käske. Olen varmaan kamala tuore äiti, joka pilaa tällä neuvomisella parisuhteensa.
Kyse on tilanteessasi siitä, että miehesi on joko täysin välinpitämätön lapsen hyvinvoinnista tai että hän on todella yksinkertainen.
Miehellä on aivan ilmeisesti toinen nainen. Ap huomaa sen vasta eron jälkeen. Kannattaisi pyytää miehen kännykkä luettavaksi yllättäen, siis luvalla. Sitten ainakin tietäisit.
Tunnen perheen, jossa erottiin niin, että toinen lapsi oli parivuotias ja toinen menossa eskariin. Se nuorempi selvisi erosta paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.
Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.
Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.
Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.
Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.
Olen nainen, joka on koko ajan neuvomassa miestään vauvan hoidossa. Miksikö? Jos en ole, niin se ei pese pyllyä. Kyse ei ole siis siitä, että pesisi väärin, vaan siitä että ei pese ollenkaan jos en käske. Jos en ole neuvomassa, niin se ei ruoki lasta. Ei siis niin, että ruokkisi jotenkin vaikka eri asennossa kuin minä, vaan ei ruoki ollenkaan jos en käske. Olen varmaan kamala tuore äiti, joka pilaa tällä neuvomisella parisuhteensa.
Niin. Teet kuule ihan oikein, sillä jos asiat ei tapahdu, niin niistä pitää sanoa. Tässä sinulle virtuaalinen mitali siitä 🏅 Miten se vain liittyy tuohon viestiin mitenkään, koska en puhunut sellaisista tilanteista?
no ei kannata. säästät hermoja ja elämä on helpompaa kun ei tarvii koko aika riidellä asiasta, se toinenhan ei sitten muutu!
Samoin voi kysyä miksi mies pariutuu naisen kanssa, jos nainen kiinnostaa vain seksin ajan.
Ota ero. Sitten hänen on pakko ruveta oleman läsnä lapselleen ja tutustua lapsiinsa. Teethän jo nyt kaiken yksin.
Aloitus on vuodelta 2018. Ehkäpä asiat ovat jo edenneet, eikä ap ole enää neuvon kaipuussa?
Hei AP!
Halusiko mies edes alunperin tämän lapsen? Kumpi teistä sai ekana ajatuksen, että haluaa lapsen?
Oletko oikeasti sitä mieltä, että se "pätäkkää taloon tuova" on vain kukkaro ja millään muulla tavalla perheelle aivan turha?
Vähän niinkuin joku ulkopuolinen, sossunluukku tai taikaseinä?
Joillakin miehillä on sellainen erikoinen asenne, että rahalla selviää kotitöistä. Ihan kuin kotityöt kuuluisivat vain vähemmän ansaitsevalle puolisolle. Ihan kuin tämä olisi joku orja.