Lue keskustelun säännöt.
Mies ei osallistu mihinkään eikä auta missään, kannattaako olla yhdessä vain lapsen vuoksi?
10.08.2018 |
Meillä on kohta kaksivuotias lapsi. Olen palaamassa kohta hoitovapaalta töihin, ja lapsi aloittamassa päiväkodin. Mies on ollut töissä koko vauva-ajan. Hän ei kotona kuitenkaan osallistu mihinkään eikä auta missään, oli kyse sitten lapsen ulkoiluista tai ruokakaupassa käymisestä tai lapsen lääkärikäynnistä. Lapsen ollessa aivan pieni mies osallistui jonkun verran, mutta ei paljon, mutta senkin vähän hän on jättänyt pois, vaikka aina pyydän mukaan tai menemään kahden lapsen kanssa vaikkapa leikkikentälle. Ei mene, ei osallistu. Emme me riitele, mutta silti mietin eroa. Tuntuu kuin olisin kaksin lapsen kanssa perhe, ja mies joku joka asuu kanssamme, mutta ei kuulu perheeseen. Olen täysin kyllästynyt siihen, että hän ei osallistu mihinkään. On päivät töissä, juoksee harrastuksissaan illat ja viikonloput, eikä näe lastaan hereillä juuri yhtään. Olen kuitenkin jatkanut tässä avioliitossa siksi, että haluan että lapsi saa olla mahdollisimman paljon isänsä kanssa (vaikka se ei näköjään toteudukaan, koska mies ei osallistu lapsen juttuihin) ja koska meillä ei kuitenkaan ole mitään riitoja tai sellaista eikä mitään vaikkapa päihdeongelmaa kummallakaan. Olen yrittänyt puhua miehen kanssa tilanteesta monta kertaa, mutta hän ei vain muuta toimintaansa. Kannattaako tätä jatkaa vain lapsen vuoksi?
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole sinun homma hoitaa koti ja lääkärit kun kerta olet kotona ja toinen töissä.
Ei kyse ole kotitöistä vaan siitä, että mies ei illallakaan esim. leiki lapsensa kanssa tai lue hänelle iltasatua tms. Mies ei osallistu lapseen mitenkään. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Ap kuulostaa sellaiselta nykyäidiltä, joka on kaksi vuotta ominut vauvan kokonaan, koska hän osaa ja on ainut joka tietää mitä lapsi tarvitsee ja miten sen kanssa tulee toimia oikein. Nyt sitten on tapahtunut herääminen, että eihän tuo ukko tee mitään!
Nyt hommaat ap itsellesi harrastuksen, jossa alat käydä säännöllisesti esim viikoittain ja laitat sen ukon vahtimaan lasta sen ajaksi.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuulostaa sellaiselta nykyäidiltä, joka on kaksi vuotta ominut vauvan kokonaan, koska hän osaa ja on ainut joka tietää mitä lapsi tarvitsee ja miten sen kanssa tulee toimia oikein. Nyt sitten on tapahtunut herääminen, että eihän tuo ukko tee mitään!
Nyt hommaat ap itsellesi harrastuksen, jossa alat käydä säännöllisesti esim viikoittain ja laitat sen ukon vahtimaan lasta sen ajaksi.
Kyse ei ole vain lapsesta, vaan haluaisin, että mies osallistuisi esim. seksiimme tai esim. lomamatkoihin tai johonkin yhteiseen harrastukseen (joita kuitenkin oli ennen lasta) tms. Ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Hmm mies töissä ja sinä lapsen kanssa kotona...kummankohan homma on hoitaa se koti toisen tuodessa pätäkkää taloon? Vai mikä on ollu hoitovapaalla oma taloudellinen panoksesi? Ensi taloudellinen hyöty joka mahdollistaa kotona olon ja nyt sitten se ero kun ei ole enää hyöty puolella?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Vierailija kirjoitti:
Hmm mies töissä ja sinä lapsen kanssa kotona...kummankohan homma on hoitaa se koti toisen tuodessa pätäkkää taloon? Vai mikä on ollu hoitovapaalla oma taloudellinen panoksesi? Ensi taloudellinen hyöty joka mahdollistaa kotona olon ja nyt sitten se ero kun ei ole enää hyöty puolella?
On siinä lapsen hoitamisessa jo oma työnsä. Kyllä miehen pitää hoitaa lasta vaikka nainen olisi hoitovapaalla. Jos isä ei hoida lastaan, ole mukana päivittäisissä jutuissa niin lapselle ja isälle ei muodostu minkäänlaista tunnesidettä. Lapsi voi tällöin kasvaa kuvitelmaan, ettei isä rakasta häntä mikä voi johtaa mielenterveydenongelmiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hmm mies töissä ja sinä lapsen kanssa kotona...kummankohan homma on hoitaa se koti toisen tuodessa pätäkkää taloon? Vai mikä on ollu hoitovapaalla oma taloudellinen panoksesi? Ensi taloudellinen hyöty joka mahdollistaa kotona olon ja nyt sitten se ero kun ei ole enää hyöty puolella?
En missään viestissä ole kirjoittanut, että kyse olisi kodin hoitamisesta tai rahasta. Kyse on lapsen kanssa (perheenä) ajan viettämisestä. Jos toinen on töissä ja toinen kotona, niin kai se työssä käyvä nyt voi ja haluaa lapsensa kanssa edes iltaisin leikkiä tai koota vaikka palapeliä tai lukea hänelle iltasadun? Sitä toivoisin mieheltäni. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Hmm mies töissä ja sinä lapsen kanssa kotona...kummankohan homma on hoitaa se koti toisen tuodessa pätäkkää taloon? Vai mikä on ollu hoitovapaalla oma taloudellinen panoksesi? Ensi taloudellinen hyöty joka mahdollistaa kotona olon ja nyt sitten se ero kun ei ole enää hyöty puolella?
Kuinka selkeästi näille pässeille pitää rautalangasta vääntää ongelma? Aloittaja ei valita kodin töistä vaan puuttuvasta isyydestä. Isää ei kiinnosta olla lapsen kanssa lainkaan. Ei olla yhdessä perheenä. Rahalla ei ole mitään tekemistä tämän kanssa. Ukko vaihtoon mutta anna selkeä varoitus ensiksi. Jotkut pässit ei vaan tajua, pitää perziille potkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Itse kokisin sen olevan paljon parempi, että eroaisin. Itselleni olisi tärkeää saada lapsen koti stressivapaaksi, ilman että isän ja äidin välillä on jatkuvasti jonkinlaista jännitystä.
Mutta ensin puhuisin kunnolla miehen kanssa ja keskustelisin siitä, että voitaisiinko lapsen hoito alkaa jakamaan niin, että mies myös viettäisi lapsen kanssa aikaa. Puhuisin siitä, miten tärkeää se on lapsen henkiselle kehitykselle viettää isänsä kanssa aikaa jo pienenä vauvana. Puhuisin myös siitä, että voitaisiinko mennä perheterapeutille juttelemaan asiasta, että saataisiin asiaan myös kolmannen, ulkopuolisen henkilön mielipiteet tilanteesta.
palkatkas kotiapulainen? et kuitenkaa yksin tule selviään jos käyt töissä ja päätätte erota
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m85 kirjoitti:
palkatkas kotiapulainen? et kuitenkaa yksin tule selviään jos käyt töissä ja päätätte erota
Miksi en tule selviämään yksin? Tunnen monta eronnutta naista, jotka selviävät ihan hyvin yksinhuoltajana. Ap.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0nko teillä läheisyyttä ja seksiä?
Ei. Mies on torjunut jo pidemmän aikaa kaikki aloitteeni.
Ap
Onko miehellä uusi nainen?
Kuulostaa vähän siltä tuo touhu.
Koti ei kiinnosta, ei lapsi, ei vaimo. Ei edes seksi.En usko, että hänellä olisi uusi nainen. Tiedän aina missä hän on ja saan hänet aina kiinni puhelimella ja saan käyttää hänen kännykkää vapaasti ja hänen harrastukset on sellaisia, joissa ei naisia tapaa, eikä hän mitenkään erityisesti panosta esim. ulkonäköönsä. Tietenkin kaikki on mahdollista silti, mutta jos hänellä olisi uusi nainen, niin eiköhän hän itse silloin haluaisi erota minusta. Ap.
Näitä on nähty.
Omassa lähipiirissä kolmannen osapuolen takia eronneet ovat löytäneet uudet rakkautensa töistä/naapurista/harrastuksesta / siltä ainoalta baarireissulta joka tuli yksin tehtyä.
Näissä osa on eronnut vasta kun puoliso on saanut tietää ja on vaatinut eroa.
Kahdessa tapauksessa mies ilmoitti, että vaimon tarvii nyt muuttaa muualle että uusi vaimo pääsee miehen luokse asumaan.
Nämä olivat kumpikin perheitä joissa äiti oli pienipalkkainen ja asunto ja muu omaisuus hankittu miehen rahoilla (avioliiton aikana).
Kumpikaan näistä naisista ei olisi uskonut että miehellä voisi olla suhde. Olivat todella yllättyneitä ja järkyttyneitä siitä miten avioliittonsa päättyi.
Varaa aika tunnekeskeiseen pariterapiaan, ukko mukaan, jos ei tuu, mee ite!
Meillä ei ollu mun sanoilla mitään vaikutusta, mutta pariterapeutti kun sanoi samat niin johan meno muuttu. Summa summarum ei kannata tuhlaa aikaa siihen että ite yrittää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsen takia nimenomaan kannattaisi erota. Huonoa mallia näytätte kun olette onnettomassa parisuhteessa. Kärsii lapsikin kun ei ole onnelliset vanhemmat.
Kaikki kaverini ovat sanoneet, että lapsen ollessa pieni ei saa erota, jos ei kuitenkaan ole mitään isoja riitoja tai vaikka sellaista, että toinen olisi humalassa kaikki viikonloput tms. Että pitää odottaa siihen, että lapset ovat yläasteella. Ap.
Sori, mutta mä olen samaa mieltä.
Sulle tulee kusiset paikat yksin sen taaperon kanssa.
Pure hammasta ja odota vielä pari vuotta. Elämää on muutaman vuodenkin kuluttua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?
Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi.
En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.
Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.
Mitä nyt oikeasti haluat?
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.
Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?
Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä.
Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.
Eli palaan alkuperäiseen.
Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat.
Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.
Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA.
Lapsi kärsii erosta AINA!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
0nko teillä läheisyyttä ja seksiä?
Ei. Mies on torjunut jo pidemmän aikaa kaikki aloitteeni.
Ap
Onko miehellä uusi nainen?
Kuulostaa vähän siltä tuo touhu.
Koti ei kiinnosta, ei lapsi, ei vaimo. Ei edes seksi.En usko, että hänellä olisi uusi nainen. Tiedän aina missä hän on ja saan hänet aina kiinni puhelimella ja saan käyttää hänen kännykkää vapaasti ja hänen harrastukset on sellaisia, joissa ei naisia tapaa, eikä hän mitenkään erityisesti panosta esim. ulkonäköönsä. Tietenkin kaikki on mahdollista silti, mutta jos hänellä olisi uusi nainen, niin eiköhän hän itse silloin haluaisi erota minusta. Ap.
Näitä on nähty.
Omassa lähipiirissä kolmannen osapuolen takia eronneet ovat löytäneet uudet rakkautensa töistä/naapurista/harrastuksesta / siltä ainoalta baarireissulta joka tuli yksin tehtyä.Näissä osa on eronnut vasta kun puoliso on saanut tietää ja on vaatinut eroa.
Kahdessa tapauksessa mies ilmoitti, että vaimon tarvii nyt muuttaa muualle että uusi vaimo pääsee miehen luokse asumaan.
Nämä olivat kumpikin perheitä joissa äiti oli pienipalkkainen ja asunto ja muu omaisuus hankittu miehen rahoilla (avioliiton aikana).
Kumpikaan näistä naisista ei olisi uskonut että miehellä voisi olla suhde. Olivat todella yllättyneitä ja järkyttyneitä siitä miten avioliittonsa päättyi.
Olemme molemmat hyväpalkkaisessa työssä, ja siis minä palaamassa siihen työhöni juuri. Olemme ostaneet puoliksi tämän asunnon paljon ennen lapsen saamista, joten ei tänne nyt ilman lupaani mitään muita naisia muuta. Ap.
Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.