Mies, millaista naista et halua heti viedä makuuhuoneeseen vaan tutustua muulla tavoin viikkokaupalla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en myös ymmärrä, että miten silloin, jos ja kun seksiä harrastetaan liki kaikkien kanssa heti tuntematta ihmistä ja se on muka yhtä hyvää, huomaa sen, että juuri tämä tuntematon ihminen on se jonka kanssa haluaakin alkaa seurustelemaan?

Jos nyt olisin lähiaikoina vaikka ollut kymmenen kertaa eri ihmisen kanssa oitis samantien pedissä niin miten se yhdestoista samantien petiin kanssani mennyt sitten onkin juuri se, että se seksin harrastaminen jääkin siihen ihmiseen ja vakiinnun?

Tai ihastun juuri senkertaiseen panoon?

Jos kerran (kuulemma suuremmalla osalla täällä) kaikki pikapanot tuntuvat ihan hyviltä kuitenkin?

Jotenkin ihan omituisesti asetettu kysymys. Sinäkö huomaat ihastumisen vasta siitä että seksi tuntuu hyvältä? Miten ihmeessä sinä siinä tapauksessa valitset kenen kanssa menet sänkyyn?

Vai olisiko kuitenkin niin, että useimmille ihastuminen on seksin sijaan tai lisäksi sitä kaikkea mitä tapahtuu sängyn ulkopuolella. Hyvää oloa toisen kanssa, kiinnostumista toisen jutuista, halua olla lähellä ja toivetta tavata uudestaan. Ei kai se seksin harrastaminen näitä tunteita estä millään tavalla kehittymästä.

Pointti onkin, miksi harrastaa seksiä ennenkuin on varma, että on ihastunut ja kiinnostunut sun muuta? Mitä siitä saa? -eri

Fyysistä nautintoa ja läheisyyttä toisen kanssa. Kyseletkö aina noin tyhmiä tähän tyyliin:

- Miksi katsoa elokuva, jollei ole etukäteen varma siitä, että se on maailman paras elokuva?

- Miksi opiskella, jollei ole varma työllistymisestään?

- Miksi nousta sängystä, jollei ole varma siitä ettei joudu kodin ulkopuolella onnettomuuteen?

Jne....

Tämä on se perustavanlaatuinen ero esim meissä iisinä. En minä pysty saaan fyysistä nautintoa ja läheisyyttä minulle vieraan ihmisen kanssa. Pelkkä ajatuskin seksistä ilman kiintymystä ja tunteita on vasteielinen ja ällöttävä.

Niin. Se on sinun ajatustapasi ja se on täysin ok. Mutta kykenetkö sinä avartamaan maailmaasi sen verran, että kaikille se ei ole vastenmielistä ja ällöttävää? 

Tässä keskustelussa ei ole kukaan irtoseksimyönteinen pakottanut irtoseksivastaisia harrastamaan seksiä, jos se ei tunnu luontevalta. Jokainen on sanonut, että oman tunteen mukaan saa mennä ihan vapaasti ja odottaa, kunnes on siihen itse valmis. Tässä kuitenkin ihmetellään, miksi sitä jarruttamista pitää tehdä "keinotekoisesti" vaikka tekisikin mieli. 

Irtoseksivastaiset taas taivastelevat kovaan ääneen: "miten ihmeessä joku voi ajatella eri tavalla kuin minä". Kyllä vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia. Samaa taivastelua ei kuitenkaan toiseen suuntaan näy, vaan ihan hyvin ymmärretään, että jos ei huvita niin ei huvita. 

Kyllä se vaan nykyaikana näyttää olevan normi, että jokaisen kuuluu ajatella koko ajan seksiä ja olla valmis hyppäämään sänkyyn kenen kanssa tahansa. Mielestäni en tuota oikeutta en ole keneltäkään kieltänyt, perustellut vaan omaa näkemystäni. Toki muut saa panna toisiaan ristiin rastiin, ei siihen minun lupaani tarvita. Enkä minä tarvitse teidän lupaanne ajatella teistä käytöksenne perusteella mitä ajattelen.

Näytä nyt yksikin viesti esim tästä ketjusta, jossa sanotaan, että henkilön, joka ei halua itse seksiä ennen pitkää tutustumista, pitäisi kuitenkin sitä harrastaa kenen kanssa tahansa! 

No, ei ole kielletty, mutta kovaan ääneen taivasteltu. Toisin päin tätä taivastelua ei näy. Ei ole yhtäkään viestiä jossa sanotaan, miten ihmeessä joku ei halua harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Vai onko? Ole hyvä ja näytä, jos näin on. 

Kyllä on taivasteltu toisinpäin. Tämäkin ketju on täynnä vähintään rivienvälistä luettavaa sheimaamista miehistä jotka eivät halua panna naista kuin tietyn "pitkähkön" tutustumisen jälkeen. Aseksuaalisuuden epäilyä, hyvä ettei homottelua, estoisuutta jne. Tai vähintään kommentteja "ei olis mies mua varten". Käytännössä siis monelle naiselle mies on enemmänkin muna ja se eka pano kuin mies ja ihminen siellä ihon sisällä johon nainen ei ole vielä vaivautunut tutustumaan.

"munaa tänne ensin, tutustutaan sitten joskus myöhemmin!"

Et siis usko siihen, että voimakas yhteys kahden ihmisen välille voi syntyä nopeastikin ja seksi yhdessä vahvistaa sitä entisestään? Joillekin voi käydä näinkin, vaikka sinulle ei olisikaan käynyt.

Voi syntyä, mutta on todennäköisempää päätyä sukupuoliyhteyteen narsistin, heikkoitsetuntoisen, narkkarin, lapsen hylkääjän tai elämäntapatyöttömän/vätyksen/laiskurin kanssa jos nussit ns. kiimapohjalta kuin jos nussisit kiimapohjalta TUTUSTUMISEN JÄLKEEN.

Mitä ihmettä se haittaa, että on päätynyt seksiin myöhemmin epämiellyttäväksi paljastuneen henkilön kanssa, jos se seksi kuitenkin oli hyvää? Mitä siinä seksin harrastamisessa ääliön kanssa on muka hävitty verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan tutustuttu seurustelumielessä ääliöön ja sen lisäksi vielä puutteessa?

Saisiko tähän vastauksen? 

Kyllä minua ainakin kuvottaa, jos selviää, että syömääni herkulliseen kakkuun oli leivottu kakkaa. Vaikka se olisi ollut kuinka hyvä, parhaimman makuinen kakku koskaan.

Etkö sinä koe "syöväsi" sitä kakkua, ellet harrasta seksiä? Jos sinä vain katselet sitä kakkua, sinua ei harmita ollenkaan. Mitä tuossa esimerkissä on sitten se pettymys, kun et ole harrastanut seksiä, mutta ihmisestä paljastuu jotain ällöä? Sekö vertautuu tuohon katselemiseen, jolloin pitkäkään tutustuminen ihastumisineen ei tunnu missään? 

Itse sanoisin tätä huonoksi vertaukseksi, koska tuossa ei nyt ollenkaan oteta huomioon sitä tilannetta, jossa tulee pettymys myös, vaikkei kakkua syödäkään. Tämä kakkuvertaus nyt antaisi sellaisen käsityksen, että suhteessa ainoastaan seksi merkitsee, koska se ainoastaan lasketaan tuohon kakun syömiseen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä keskustelua. Olenko muka ainoa, jolla on ollut vakiintuneessa parisuhteessa myös huonoa seksiä hyvän lisäksi?

Joo en minäkään.

Ilmeisesti tässä ketjussa on joukoittain sen ensimmäisensä kanssa sitoutuneita, jotka ovat joko hieman kitkeriä siitä, etteivät keränneet nuorena lainkaan kokemuksia, tai sitten hehkuttavat sitä, että heidän tapansa toteuttaa seksuaalisuuttaan on ainoaa oikeaa sorttia.

Heidän mielestään irtosuhdeseksi on poikkeuksetta todella huonoa, säälittävää ja hikistä nylkyttämistä, josta palkintona on vain morkkis ja paha mieli ja josta nainen ei saa tyydytystä lainkaan.

Vastapainona parisuhdeseksi on poikkeuksetta ihanaa, rakastavaa ja arvostavaa rakastelua, ja jossa parilla on syvä yhteys toisiinsa ja jossa naisen orgasmi on taattu.

Olen ehkä juuri teidän näkökulmasta tällainen nainen; olen ollut elämässäni vain mieheni kanssa seksuaalisesti.

En vain pysty irtoseksiin, tarvitsen rakastavan, turvallisen, luotettavan parisuhteen, jotta voin antautua kaikella sydämelläni, ihmiselle jota haluan ja rakastan. Mutta sitten onkin taivas rajana:)

Ja kyllä, saan helposti erittäin voimakkaita orgasmeja. En itseasiassa tarvitse edes esileikkiä, mieheni on useasti tullut sisääni ilman mitään lämmittelyjä, niin silti olen saanut viidessä-kymmenessä minuutissa useita perättäistä orgasmeja. Mies ei siis ole esim mitenkään koskenut klitorikseen tai edes pussannut. Mun pimppi vaan rakastaa penistä. Toki olen nainen, joka rakastaa hellyyttä, turvallisuutta ja rakastelua. Minulle seksi on rakastelua ja sydänten lämpöä ja halua.

  No haloo! Et tietenkään pysty irtoseksiin, jos olet parisuhteessa! Ei moni meistä irtoseksiä harrastaneistakaan parisuhteessa siihen pysty. 

Uskaltaisin väittää, että ajatuksesi voisi muuttua, mikäli miehesi kuolisi tai eroaisitte ja olisit pitkään yksin. En väitä, että lähtisit irtosuhteeseen, mutta voisit ajatella asiaa hieman eri tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en myös ymmärrä, että miten silloin, jos ja kun seksiä harrastetaan liki kaikkien kanssa heti tuntematta ihmistä ja se on muka yhtä hyvää, huomaa sen, että juuri tämä tuntematon ihminen on se jonka kanssa haluaakin alkaa seurustelemaan?

Jos nyt olisin lähiaikoina vaikka ollut kymmenen kertaa eri ihmisen kanssa oitis samantien pedissä niin miten se yhdestoista samantien petiin kanssani mennyt sitten onkin juuri se, että se seksin harrastaminen jääkin siihen ihmiseen ja vakiinnun?

Tai ihastun juuri senkertaiseen panoon?

Jos kerran (kuulemma suuremmalla osalla täällä) kaikki pikapanot tuntuvat ihan hyviltä kuitenkin?

Jotenkin ihan omituisesti asetettu kysymys. Sinäkö huomaat ihastumisen vasta siitä että seksi tuntuu hyvältä? Miten ihmeessä sinä siinä tapauksessa valitset kenen kanssa menet sänkyyn?

Vai olisiko kuitenkin niin, että useimmille ihastuminen on seksin sijaan tai lisäksi sitä kaikkea mitä tapahtuu sängyn ulkopuolella. Hyvää oloa toisen kanssa, kiinnostumista toisen jutuista, halua olla lähellä ja toivetta tavata uudestaan. Ei kai se seksin harrastaminen näitä tunteita estä millään tavalla kehittymästä.

Pointti onkin, miksi harrastaa seksiä ennenkuin on varma, että on ihastunut ja kiinnostunut sun muuta? Mitä siitä saa? -eri

Fyysistä nautintoa ja läheisyyttä toisen kanssa. Kyseletkö aina noin tyhmiä tähän tyyliin:

- Miksi katsoa elokuva, jollei ole etukäteen varma siitä, että se on maailman paras elokuva?

- Miksi opiskella, jollei ole varma työllistymisestään?

- Miksi nousta sängystä, jollei ole varma siitä ettei joudu kodin ulkopuolella onnettomuuteen?

Jne....

Tämä on se perustavanlaatuinen ero esim meissä iisinä. En minä pysty saaan fyysistä nautintoa ja läheisyyttä minulle vieraan ihmisen kanssa. Pelkkä ajatuskin seksistä ilman kiintymystä ja tunteita on vasteielinen ja ällöttävä.

Niin. Se on sinun ajatustapasi ja se on täysin ok. Mutta kykenetkö sinä avartamaan maailmaasi sen verran, että kaikille se ei ole vastenmielistä ja ällöttävää? 

Tässä keskustelussa ei ole kukaan irtoseksimyönteinen pakottanut irtoseksivastaisia harrastamaan seksiä, jos se ei tunnu luontevalta. Jokainen on sanonut, että oman tunteen mukaan saa mennä ihan vapaasti ja odottaa, kunnes on siihen itse valmis. Tässä kuitenkin ihmetellään, miksi sitä jarruttamista pitää tehdä "keinotekoisesti" vaikka tekisikin mieli. 

Irtoseksivastaiset taas taivastelevat kovaan ääneen: "miten ihmeessä joku voi ajatella eri tavalla kuin minä". Kyllä vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia. Samaa taivastelua ei kuitenkaan toiseen suuntaan näy, vaan ihan hyvin ymmärretään, että jos ei huvita niin ei huvita. 

Kyllä se vaan nykyaikana näyttää olevan normi, että jokaisen kuuluu ajatella koko ajan seksiä ja olla valmis hyppäämään sänkyyn kenen kanssa tahansa. Mielestäni en tuota oikeutta en ole keneltäkään kieltänyt, perustellut vaan omaa näkemystäni. Toki muut saa panna toisiaan ristiin rastiin, ei siihen minun lupaani tarvita. Enkä minä tarvitse teidän lupaanne ajatella teistä käytöksenne perusteella mitä ajattelen.

Näytä nyt yksikin viesti esim tästä ketjusta, jossa sanotaan, että henkilön, joka ei halua itse seksiä ennen pitkää tutustumista, pitäisi kuitenkin sitä harrastaa kenen kanssa tahansa! 

No, ei ole kielletty, mutta kovaan ääneen taivasteltu. Toisin päin tätä taivastelua ei näy. Ei ole yhtäkään viestiä jossa sanotaan, miten ihmeessä joku ei halua harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Vai onko? Ole hyvä ja näytä, jos näin on. 

Kyllä on taivasteltu toisinpäin. Tämäkin ketju on täynnä vähintään rivienvälistä luettavaa sheimaamista miehistä jotka eivät halua panna naista kuin tietyn "pitkähkön" tutustumisen jälkeen. Aseksuaalisuuden epäilyä, hyvä ettei homottelua, estoisuutta jne. Tai vähintään kommentteja "ei olis mies mua varten". Käytännössä siis monelle naiselle mies on enemmänkin muna ja se eka pano kuin mies ja ihminen siellä ihon sisällä johon nainen ei ole vielä vaivautunut tutustumaan.

"munaa tänne ensin, tutustutaan sitten joskus myöhemmin!"

Et siis usko siihen, että voimakas yhteys kahden ihmisen välille voi syntyä nopeastikin ja seksi yhdessä vahvistaa sitä entisestään? Joillekin voi käydä näinkin, vaikka sinulle ei olisikaan käynyt.

Voi syntyä, mutta on todennäköisempää päätyä sukupuoliyhteyteen narsistin, heikkoitsetuntoisen, narkkarin, lapsen hylkääjän tai elämäntapatyöttömän/vätyksen/laiskurin kanssa jos nussit ns. kiimapohjalta kuin jos nussisit kiimapohjalta TUTUSTUMISEN JÄLKEEN.

Mitä ihmettä se haittaa, että on päätynyt seksiin myöhemmin epämiellyttäväksi paljastuneen henkilön kanssa, jos se seksi kuitenkin oli hyvää? Mitä siinä seksin harrastamisessa ääliön kanssa on muka hävitty verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan tutustuttu seurustelumielessä ääliöön ja sen lisäksi vielä puutteessa?

Saisiko tähän vastauksen? 

Kyllä minua ainakin kuvottaa, jos selviää, että syömääni herkulliseen kakkuun oli leivottu kakkaa. Vaikka se olisi ollut kuinka hyvä, parhaimman makuinen kakku koskaan.

Etkö sinä koe "syöväsi" sitä kakkua, ellet harrasta seksiä? Jos sinä vain katselet sitä kakkua, sinua ei harmita ollenkaan. Mitä tuossa esimerkissä on sitten se pettymys, kun et ole harrastanut seksiä, mutta ihmisestä paljastuu jotain ällöä? Sekö vertautuu tuohon katselemiseen, jolloin pitkäkään tutustuminen ihastumisineen ei tunnu missään? 

Itse sanoisin tätä huonoksi vertaukseksi, koska tuossa ei nyt ollenkaan oteta huomioon sitä tilannetta, jossa tulee pettymys myös, vaikkei kakkua syödäkään. Tämä kakkuvertaus nyt antaisi sellaisen käsityksen, että suhteessa ainoastaan seksi merkitsee, koska se ainoastaan lasketaan tuohon kakun syömiseen mukaan. 

Olen katsellut kakkua ja haaveillut siitä, mutta onneksi maltoin odottaa ainesosaluetteloa ennen kuin typeränä lusikoin sitä suuhuni. Ei kakkua ole pakko saada juuri tänään, eikä etenkään tuntematonta kakkua, jossa voi olla mitä vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä keskustelua. Olenko muka ainoa, jolla on ollut vakiintuneessa parisuhteessa myös huonoa seksiä hyvän lisäksi?

Joo en minäkään.

Ilmeisesti tässä ketjussa on joukoittain sen ensimmäisensä kanssa sitoutuneita, jotka ovat joko hieman kitkeriä siitä, etteivät keränneet nuorena lainkaan kokemuksia, tai sitten hehkuttavat sitä, että heidän tapansa toteuttaa seksuaalisuuttaan on ainoaa oikeaa sorttia.

Heidän mielestään irtosuhdeseksi on poikkeuksetta todella huonoa, säälittävää ja hikistä nylkyttämistä, josta palkintona on vain morkkis ja paha mieli ja josta nainen ei saa tyydytystä lainkaan.

Vastapainona parisuhdeseksi on poikkeuksetta ihanaa, rakastavaa ja arvostavaa rakastelua, ja jossa parilla on syvä yhteys toisiinsa ja jossa naisen orgasmi on taattu.

Olen ehkä juuri teidän näkökulmasta tällainen nainen; olen ollut elämässäni vain mieheni kanssa seksuaalisesti.

En vain pysty irtoseksiin, tarvitsen rakastavan, turvallisen, luotettavan parisuhteen, jotta voin antautua kaikella sydämelläni, ihmiselle jota haluan ja rakastan. Mutta sitten onkin taivas rajana:)

Ja kyllä, saan helposti erittäin voimakkaita orgasmeja. En itseasiassa tarvitse edes esileikkiä, mieheni on useasti tullut sisääni ilman mitään lämmittelyjä, niin silti olen saanut viidessä-kymmenessä minuutissa useita perättäistä orgasmeja. Mies ei siis ole esim mitenkään koskenut klitorikseen tai edes pussannut. Mun pimppi vaan rakastaa penistä. Toki olen nainen, joka rakastaa hellyyttä, turvallisuutta ja rakastelua. Minulle seksi on rakastelua ja sydänten lämpöä ja halua.

Tuollaisen miellän itse huonoksi parisuhdeseksiksi, jos esileikki toistuvasti jää pois. Se on mielestäni olennainen osa eroottiseen tunnelmaan virittäytymisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Mä olen aiemmin harrastanut irtosuhteita, sekä myös mennyt sänkyyn lyhyen tuntemisen jälkeen toivotun kumppanin kanssa. Yksikään näistä ei ole johtanut mua tyydyttävään suhteeseen.

Vaikka nuo petihommat on hyvinkin olleet hyviä kokemuksia ja olen siitä nauttinutkin, eivät nuo miehet kumminkaan ole pystyneet tyydyttämään mun henkisiä tarpeita ollenkaan, joten ne on jääneet siihen.

Nykyisen miehen kanssa tutustuimme 4- 5 viikkoa rauhassa viestitellen ja tavaten useamman kerran, ja nukuimmekin jopa yhdessä ennen ensimmäistä kertaa. Molemmilla oli tunne että haluaa sitoutua, mutta samalla tuntui ettei halua hätiköidä, niin kuin aiemmin on tehnyt.

Ja ainakin toistaiseksi tämä suhde tuntuu paremmalta kuin ykskään toinen tätä ennen.

Nyt koen saavani tästä suhteesta kaiken sen mitä olen kaivannut, en pelkkää intohimoa, vaan myös sen tunteen, että myös mun henkinen puoli on tyydytetty.

-N45

Minä en jotenkin näissä yhteyksissä ymmärrä, miksi ainoastaan seksi lasketaan hätiköimiseksi, mutta yhdessä nukkumiset, viestittelyt ja arkaluontoisetkaan keskustelut ja sitoutumisesta puhumiset eivät ole hätiköintiä. Mihin se seksi siis sitouttaa niin, että sitä ei uskalleta tehdä hätiköidysti? Teineillä ymmärrän, kun odotukset on niin valtavat ja se lapsuuden viattomuuden vaihtuminen aikuisten maailmaan pelottaa, että tarvitsee sen ehdottoman luottamuksen. Mutta aikuisilla ihmisillä tämä ei nyt mene ymmärrykseeni. 

Edelleen painotan sitä, että hienoa, jos kukin tekee niin kuin hyvältä tuntuu, mutta näitä perusteluja ihmettelen. 

Ei mulla kyse ollut uskaltamisesta, päin vastoin.

Halusin tutustua ensin paremmin ja antaa hänen myös tutustua minuun ja siihen kuka mä olen.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmaa hypätä sänkyyn, ongelma on enemmänkin ollut siinä etten ole päästänyt lähelle tai antanut mahdollisuutta tutusta muhun. Olen tavallaan käyttänyt seksiä kilpenä.

Ehkä vähän hankala ymmärtää, mutta en osaa sitä paljon paremminkaan selittää.

Olen siis kokeillut molemmat tavat, ja syystä X tämä tapa toimi mulla paremmin.

-N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä keskustelua. Olenko muka ainoa, jolla on ollut vakiintuneessa parisuhteessa myös huonoa seksiä hyvän lisäksi?

Joo en minäkään.

Ilmeisesti tässä ketjussa on joukoittain sen ensimmäisensä kanssa sitoutuneita, jotka ovat joko hieman kitkeriä siitä, etteivät keränneet nuorena lainkaan kokemuksia, tai sitten hehkuttavat sitä, että heidän tapansa toteuttaa seksuaalisuuttaan on ainoaa oikeaa sorttia.

Heidän mielestään irtosuhdeseksi on poikkeuksetta todella huonoa, säälittävää ja hikistä nylkyttämistä, josta palkintona on vain morkkis ja paha mieli ja josta nainen ei saa tyydytystä lainkaan.

Vastapainona parisuhdeseksi on poikkeuksetta ihanaa, rakastavaa ja arvostavaa rakastelua, ja jossa parilla on syvä yhteys toisiinsa ja jossa naisen orgasmi on taattu.

Olen ehkä juuri teidän näkökulmasta tällainen nainen; olen ollut elämässäni vain mieheni kanssa seksuaalisesti.

En vain pysty irtoseksiin, tarvitsen rakastavan, turvallisen, luotettavan parisuhteen, jotta voin antautua kaikella sydämelläni, ihmiselle jota haluan ja rakastan. Mutta sitten onkin taivas rajana:)

Ja kyllä, saan helposti erittäin voimakkaita orgasmeja. En itseasiassa tarvitse edes esileikkiä, mieheni on useasti tullut sisääni ilman mitään lämmittelyjä, niin silti olen saanut viidessä-kymmenessä minuutissa useita perättäistä orgasmeja. Mies ei siis ole esim mitenkään koskenut klitorikseen tai edes pussannut. Mun pimppi vaan rakastaa penistä. Toki olen nainen, joka rakastaa hellyyttä, turvallisuutta ja rakastelua. Minulle seksi on rakastelua ja sydänten lämpöä ja halua.

Onneksi olkoon, olet todella onnekas!

Ymmärrät varmasti, että vaikka sinulle on osunut näin satumainen mies kohdallesi, niin kaikki eivät löydä seksuaalisesti täydellistä kumppania ensikokeilulla, eivätkä vielä 10. tai 20. kerralla. Jos pitää seksistä ja kokee, että seksi on parisuhteessa tärkeää, ei pitäisi tyytyä huonoon seksiin.

Odottelu on hieman typerää, koska ihminen, johon on tunnetasolla jo todella kiintynyt, voikin paljastua totaalisen epäsopivaksi sängyssä, ja sitten harmittaa, kun on jo ehtinyt ihastua tai jopa rakastua.

Joillekin voi käydä niin, että tyytyy huonoon seksiin ja sitoutuu ihmiseen, joka ei pysty antamaan minkäänlaista seksuaalista tyydytystä. Sitten kun vaikkapa nelikymppisenä kyllästyy ja eroaa ja alkaa harrastaa irtosuhteita, voikin löytää seksistä kokonaan uuden ulottuvuuden: Seksi onkin todella ihanaa, kun sitä harrastaa seksuaalisesti yhteensopivan henkilön kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en myös ymmärrä, että miten silloin, jos ja kun seksiä harrastetaan liki kaikkien kanssa heti tuntematta ihmistä ja se on muka yhtä hyvää, huomaa sen, että juuri tämä tuntematon ihminen on se jonka kanssa haluaakin alkaa seurustelemaan?

Jos nyt olisin lähiaikoina vaikka ollut kymmenen kertaa eri ihmisen kanssa oitis samantien pedissä niin miten se yhdestoista samantien petiin kanssani mennyt sitten onkin juuri se, että se seksin harrastaminen jääkin siihen ihmiseen ja vakiinnun?

Tai ihastun juuri senkertaiseen panoon?

Jos kerran (kuulemma suuremmalla osalla täällä) kaikki pikapanot tuntuvat ihan hyviltä kuitenkin?

Jotenkin ihan omituisesti asetettu kysymys. Sinäkö huomaat ihastumisen vasta siitä että seksi tuntuu hyvältä? Miten ihmeessä sinä siinä tapauksessa valitset kenen kanssa menet sänkyyn?

Vai olisiko kuitenkin niin, että useimmille ihastuminen on seksin sijaan tai lisäksi sitä kaikkea mitä tapahtuu sängyn ulkopuolella. Hyvää oloa toisen kanssa, kiinnostumista toisen jutuista, halua olla lähellä ja toivetta tavata uudestaan. Ei kai se seksin harrastaminen näitä tunteita estä millään tavalla kehittymästä.

Pointti onkin, miksi harrastaa seksiä ennenkuin on varma, että on ihastunut ja kiinnostunut sun muuta? Mitä siitä saa? -eri

Fyysistä nautintoa ja läheisyyttä toisen kanssa. Kyseletkö aina noin tyhmiä tähän tyyliin:

- Miksi katsoa elokuva, jollei ole etukäteen varma siitä, että se on maailman paras elokuva?

- Miksi opiskella, jollei ole varma työllistymisestään?

- Miksi nousta sängystä, jollei ole varma siitä ettei joudu kodin ulkopuolella onnettomuuteen?

Jne....

Tämä on se perustavanlaatuinen ero esim meissä iisinä. En minä pysty saaan fyysistä nautintoa ja läheisyyttä minulle vieraan ihmisen kanssa. Pelkkä ajatuskin seksistä ilman kiintymystä ja tunteita on vasteielinen ja ällöttävä.

Niin. Se on sinun ajatustapasi ja se on täysin ok. Mutta kykenetkö sinä avartamaan maailmaasi sen verran, että kaikille se ei ole vastenmielistä ja ällöttävää? 

Tässä keskustelussa ei ole kukaan irtoseksimyönteinen pakottanut irtoseksivastaisia harrastamaan seksiä, jos se ei tunnu luontevalta. Jokainen on sanonut, että oman tunteen mukaan saa mennä ihan vapaasti ja odottaa, kunnes on siihen itse valmis. Tässä kuitenkin ihmetellään, miksi sitä jarruttamista pitää tehdä "keinotekoisesti" vaikka tekisikin mieli. 

Irtoseksivastaiset taas taivastelevat kovaan ääneen: "miten ihmeessä joku voi ajatella eri tavalla kuin minä". Kyllä vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia. Samaa taivastelua ei kuitenkaan toiseen suuntaan näy, vaan ihan hyvin ymmärretään, että jos ei huvita niin ei huvita. 

Kyllä se vaan nykyaikana näyttää olevan normi, että jokaisen kuuluu ajatella koko ajan seksiä ja olla valmis hyppäämään sänkyyn kenen kanssa tahansa. Mielestäni en tuota oikeutta en ole keneltäkään kieltänyt, perustellut vaan omaa näkemystäni. Toki muut saa panna toisiaan ristiin rastiin, ei siihen minun lupaani tarvita. Enkä minä tarvitse teidän lupaanne ajatella teistä käytöksenne perusteella mitä ajattelen.

Näytä nyt yksikin viesti esim tästä ketjusta, jossa sanotaan, että henkilön, joka ei halua itse seksiä ennen pitkää tutustumista, pitäisi kuitenkin sitä harrastaa kenen kanssa tahansa! 

No, ei ole kielletty, mutta kovaan ääneen taivasteltu. Toisin päin tätä taivastelua ei näy. Ei ole yhtäkään viestiä jossa sanotaan, miten ihmeessä joku ei halua harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Vai onko? Ole hyvä ja näytä, jos näin on. 

Kyllä on taivasteltu toisinpäin. Tämäkin ketju on täynnä vähintään rivienvälistä luettavaa sheimaamista miehistä jotka eivät halua panna naista kuin tietyn "pitkähkön" tutustumisen jälkeen. Aseksuaalisuuden epäilyä, hyvä ettei homottelua, estoisuutta jne. Tai vähintään kommentteja "ei olis mies mua varten". Käytännössä siis monelle naiselle mies on enemmänkin muna ja se eka pano kuin mies ja ihminen siellä ihon sisällä johon nainen ei ole vielä vaivautunut tutustumaan.

"munaa tänne ensin, tutustutaan sitten joskus myöhemmin!"

Et siis usko siihen, että voimakas yhteys kahden ihmisen välille voi syntyä nopeastikin ja seksi yhdessä vahvistaa sitä entisestään? Joillekin voi käydä näinkin, vaikka sinulle ei olisikaan käynyt.

Voi syntyä, mutta on todennäköisempää päätyä sukupuoliyhteyteen narsistin, heikkoitsetuntoisen, narkkarin, lapsen hylkääjän tai elämäntapatyöttömän/vätyksen/laiskurin kanssa jos nussit ns. kiimapohjalta kuin jos nussisit kiimapohjalta TUTUSTUMISEN JÄLKEEN.

Mitä ihmettä se haittaa, että on päätynyt seksiin myöhemmin epämiellyttäväksi paljastuneen henkilön kanssa, jos se seksi kuitenkin oli hyvää? Mitä siinä seksin harrastamisessa ääliön kanssa on muka hävitty verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan tutustuttu seurustelumielessä ääliöön ja sen lisäksi vielä puutteessa?

Saisiko tähän vastauksen? 

Kyllä minua ainakin kuvottaa, jos selviää, että syömääni herkulliseen kakkuun oli leivottu kakkaa. Vaikka se olisi ollut kuinka hyvä, parhaimman makuinen kakku koskaan.

Etkö sinä koe "syöväsi" sitä kakkua, ellet harrasta seksiä? Jos sinä vain katselet sitä kakkua, sinua ei harmita ollenkaan. Mitä tuossa esimerkissä on sitten se pettymys, kun et ole harrastanut seksiä, mutta ihmisestä paljastuu jotain ällöä? Sekö vertautuu tuohon katselemiseen, jolloin pitkäkään tutustuminen ihastumisineen ei tunnu missään? 

Itse sanoisin tätä huonoksi vertaukseksi, koska tuossa ei nyt ollenkaan oteta huomioon sitä tilannetta, jossa tulee pettymys myös, vaikkei kakkua syödäkään. Tämä kakkuvertaus nyt antaisi sellaisen käsityksen, että suhteessa ainoastaan seksi merkitsee, koska se ainoastaan lasketaan tuohon kakun syömiseen mukaan. 

Olen katsellut kakkua ja haaveillut siitä, mutta onneksi maltoin odottaa ainesosaluetteloa ennen kuin typeränä lusikoin sitä suuhuni. Ei kakkua ole pakko saada juuri tänään, eikä etenkään tuntematonta kakkua, jossa voi olla mitä vain.

Okei. Eli juuri kuten ajattelinkin. Seksi on sinulle se itse kakku ja tutustuminen pelkkää haaveilua ja katselua. Eli parisuhde itsessään ei ole sinulle kakun syömistä, vaan pelkästään tieto, että sinulla on kakku jääkaapissa. Olet siis parisuhteessa ainoastaan saadaksesi seksiä. 

Nainen jonka kanssa juttu luistaa mutta ketä ei parisuhde kiinnosta.

Voi luoja tätä keskustelua.

Eiköhän se nyt PÄÄOSIN mene niin että jollei miehellä ole kiire sänkyyn se haluaa syystä tai toisesta tutustua ensin naiseen paremmin.

Ja harrastaa yhdenillan juttuja tai on harrastamatta. Tai harrastaa seksiä jonkun kanssa vaikkei sitoudu. Jokainen tavallaan eikä mikään ole oikea tai väärä.

Tykkään itsekin seksistä enemmän ihmisen kanssa jonka tunnen ja johon on myös tunneside.

Jos jäisin sinuksi, niin en mä sano ettenkö joskus saattaisi lähteä ns yhden yön tyypinkin matkaan. Parhaimmillaan saa hyvää seksiä ja hauskanpitoa, joka sinkkunakin pitkään olleelle on jo paljon. Kokemusta on tästäkin ja pitkään jatkuessaan sinkkuus syö ainakin minua sen verran että tuntuu sietämättömältä olla ilman seksiä ja ylipäätään miehen läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Mä olen aiemmin harrastanut irtosuhteita, sekä myös mennyt sänkyyn lyhyen tuntemisen jälkeen toivotun kumppanin kanssa. Yksikään näistä ei ole johtanut mua tyydyttävään suhteeseen.

Vaikka nuo petihommat on hyvinkin olleet hyviä kokemuksia ja olen siitä nauttinutkin, eivät nuo miehet kumminkaan ole pystyneet tyydyttämään mun henkisiä tarpeita ollenkaan, joten ne on jääneet siihen.

Nykyisen miehen kanssa tutustuimme 4- 5 viikkoa rauhassa viestitellen ja tavaten useamman kerran, ja nukuimmekin jopa yhdessä ennen ensimmäistä kertaa. Molemmilla oli tunne että haluaa sitoutua, mutta samalla tuntui ettei halua hätiköidä, niin kuin aiemmin on tehnyt.

Ja ainakin toistaiseksi tämä suhde tuntuu paremmalta kuin ykskään toinen tätä ennen.

Nyt koen saavani tästä suhteesta kaiken sen mitä olen kaivannut, en pelkkää intohimoa, vaan myös sen tunteen, että myös mun henkinen puoli on tyydytetty.

-N45

Minä en jotenkin näissä yhteyksissä ymmärrä, miksi ainoastaan seksi lasketaan hätiköimiseksi, mutta yhdessä nukkumiset, viestittelyt ja arkaluontoisetkaan keskustelut ja sitoutumisesta puhumiset eivät ole hätiköintiä. Mihin se seksi siis sitouttaa niin, että sitä ei uskalleta tehdä hätiköidysti? Teineillä ymmärrän, kun odotukset on niin valtavat ja se lapsuuden viattomuuden vaihtuminen aikuisten maailmaan pelottaa, että tarvitsee sen ehdottoman luottamuksen. Mutta aikuisilla ihmisillä tämä ei nyt mene ymmärrykseeni. 

Edelleen painotan sitä, että hienoa, jos kukin tekee niin kuin hyvältä tuntuu, mutta näitä perusteluja ihmettelen. 

Ei mulla kyse ollut uskaltamisesta, päin vastoin.

Halusin tutustua ensin paremmin ja antaa hänen myös tutustua minuun ja siihen kuka mä olen.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmaa hypätä sänkyyn, ongelma on enemmänkin ollut siinä etten ole päästänyt lähelle tai antanut mahdollisuutta tutusta muhun. Olen tavallaan käyttänyt seksiä kilpenä.

Ehkä vähän hankala ymmärtää, mutta en osaa sitä paljon paremminkaan selittää.

Olen siis kokeillut molemmat tavat, ja syystä X tämä tapa toimi mulla paremmin.

-N45

Mutta jos mies on oikea, miten se olisi mennyt pilalle, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin. Eihän seksin aloittamisen ajankohta tuossa tehnyt eroa noihin aiempiin suhteisiin, vaan se henkisen yhteyden löytyminen. 

Tämä on se juttu, mitä en tajua. Toki teille hyvä, että menitte juuri noin, mutta ei tuo nyt todista ollenkaan sitä, että suhteenne onnistui nimenomaan tuon takia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä keskustelua. Olenko muka ainoa, jolla on ollut vakiintuneessa parisuhteessa myös huonoa seksiä hyvän lisäksi?

Joo en minäkään.

Ilmeisesti tässä ketjussa on joukoittain sen ensimmäisensä kanssa sitoutuneita, jotka ovat joko hieman kitkeriä siitä, etteivät keränneet nuorena lainkaan kokemuksia, tai sitten hehkuttavat sitä, että heidän tapansa toteuttaa seksuaalisuuttaan on ainoaa oikeaa sorttia.

Heidän mielestään irtosuhdeseksi on poikkeuksetta todella huonoa, säälittävää ja hikistä nylkyttämistä, josta palkintona on vain morkkis ja paha mieli ja josta nainen ei saa tyydytystä lainkaan.

Vastapainona parisuhdeseksi on poikkeuksetta ihanaa, rakastavaa ja arvostavaa rakastelua, ja jossa parilla on syvä yhteys toisiinsa ja jossa naisen orgasmi on taattu.

Olen ehkä juuri teidän näkökulmasta tällainen nainen; olen ollut elämässäni vain mieheni kanssa seksuaalisesti.

En vain pysty irtoseksiin, tarvitsen rakastavan, turvallisen, luotettavan parisuhteen, jotta voin antautua kaikella sydämelläni, ihmiselle jota haluan ja rakastan. Mutta sitten onkin taivas rajana:)

Ja kyllä, saan helposti erittäin voimakkaita orgasmeja. En itseasiassa tarvitse edes esileikkiä, mieheni on useasti tullut sisääni ilman mitään lämmittelyjä, niin silti olen saanut viidessä-kymmenessä minuutissa useita perättäistä orgasmeja. Mies ei siis ole esim mitenkään koskenut klitorikseen tai edes pussannut. Mun pimppi vaan rakastaa penistä. Toki olen nainen, joka rakastaa hellyyttä, turvallisuutta ja rakastelua. Minulle seksi on rakastelua ja sydänten lämpöä ja halua.

Tuollaisen miellän itse huonoksi parisuhdeseksiksi, jos esileikki toistuvasti jää pois. Se on mielestäni olennainen osa eroottiseen tunnelmaan virittäytymisessä.

Mullekin (n) esileikki on tarpeeton, kumpikin syttyy minuutissa ja haluan nopeasti asiaan. Toistakymmentä seksintäyteistä vuotta yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tajua tätä keskustelua. Olenko muka ainoa, jolla on ollut vakiintuneessa parisuhteessa myös huonoa seksiä hyvän lisäksi?

Joo en minäkään.

Ilmeisesti tässä ketjussa on joukoittain sen ensimmäisensä kanssa sitoutuneita, jotka ovat joko hieman kitkeriä siitä, etteivät keränneet nuorena lainkaan kokemuksia, tai sitten hehkuttavat sitä, että heidän tapansa toteuttaa seksuaalisuuttaan on ainoaa oikeaa sorttia.

Heidän mielestään irtosuhdeseksi on poikkeuksetta todella huonoa, säälittävää ja hikistä nylkyttämistä, josta palkintona on vain morkkis ja paha mieli ja josta nainen ei saa tyydytystä lainkaan.

Vastapainona parisuhdeseksi on poikkeuksetta ihanaa, rakastavaa ja arvostavaa rakastelua, ja jossa parilla on syvä yhteys toisiinsa ja jossa naisen orgasmi on taattu.

Olen ehkä juuri teidän näkökulmasta tällainen nainen; olen ollut elämässäni vain mieheni kanssa seksuaalisesti.

En vain pysty irtoseksiin, tarvitsen rakastavan, turvallisen, luotettavan parisuhteen, jotta voin antautua kaikella sydämelläni, ihmiselle jota haluan ja rakastan. Mutta sitten onkin taivas rajana:)

Ja kyllä, saan helposti erittäin voimakkaita orgasmeja. En itseasiassa tarvitse edes esileikkiä, mieheni on useasti tullut sisääni ilman mitään lämmittelyjä, niin silti olen saanut viidessä-kymmenessä minuutissa useita perättäistä orgasmeja. Mies ei siis ole esim mitenkään koskenut klitorikseen tai edes pussannut. Mun pimppi vaan rakastaa penistä. Toki olen nainen, joka rakastaa hellyyttä, turvallisuutta ja rakastelua. Minulle seksi on rakastelua ja sydänten lämpöä ja halua.

Tuollaisen miellän itse huonoksi parisuhdeseksiksi, jos esileikki toistuvasti jää pois. Se on mielestäni olennainen osa eroottiseen tunnelmaan virittäytymisessä.

Mullekin (n) esileikki on tarpeeton, kumpikin syttyy minuutissa ja haluan nopeasti asiaan. Toistakymmentä seksintäyteistä vuotta yhdessä.

Minusta esileikki on ihanaa seksuaalista leikkiä. Välillä sitten jää koko yhdyntä pois, kun tyydytämme toisiamme muilla tavoin. Kaipaan seksiin paljon vaihtelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en myös ymmärrä, että miten silloin, jos ja kun seksiä harrastetaan liki kaikkien kanssa heti tuntematta ihmistä ja se on muka yhtä hyvää, huomaa sen, että juuri tämä tuntematon ihminen on se jonka kanssa haluaakin alkaa seurustelemaan?

Jos nyt olisin lähiaikoina vaikka ollut kymmenen kertaa eri ihmisen kanssa oitis samantien pedissä niin miten se yhdestoista samantien petiin kanssani mennyt sitten onkin juuri se, että se seksin harrastaminen jääkin siihen ihmiseen ja vakiinnun?

Tai ihastun juuri senkertaiseen panoon?

Jos kerran (kuulemma suuremmalla osalla täällä) kaikki pikapanot tuntuvat ihan hyviltä kuitenkin?

Jotenkin ihan omituisesti asetettu kysymys. Sinäkö huomaat ihastumisen vasta siitä että seksi tuntuu hyvältä? Miten ihmeessä sinä siinä tapauksessa valitset kenen kanssa menet sänkyyn?

Vai olisiko kuitenkin niin, että useimmille ihastuminen on seksin sijaan tai lisäksi sitä kaikkea mitä tapahtuu sängyn ulkopuolella. Hyvää oloa toisen kanssa, kiinnostumista toisen jutuista, halua olla lähellä ja toivetta tavata uudestaan. Ei kai se seksin harrastaminen näitä tunteita estä millään tavalla kehittymästä.

Pointti onkin, miksi harrastaa seksiä ennenkuin on varma, että on ihastunut ja kiinnostunut sun muuta? Mitä siitä saa? -eri

Fyysistä nautintoa ja läheisyyttä toisen kanssa. Kyseletkö aina noin tyhmiä tähän tyyliin:

- Miksi katsoa elokuva, jollei ole etukäteen varma siitä, että se on maailman paras elokuva?

- Miksi opiskella, jollei ole varma työllistymisestään?

- Miksi nousta sängystä, jollei ole varma siitä ettei joudu kodin ulkopuolella onnettomuuteen?

Jne....

Tämä on se perustavanlaatuinen ero esim meissä iisinä. En minä pysty saaan fyysistä nautintoa ja läheisyyttä minulle vieraan ihmisen kanssa. Pelkkä ajatuskin seksistä ilman kiintymystä ja tunteita on vasteielinen ja ällöttävä.

Niin. Se on sinun ajatustapasi ja se on täysin ok. Mutta kykenetkö sinä avartamaan maailmaasi sen verran, että kaikille se ei ole vastenmielistä ja ällöttävää? 

Tässä keskustelussa ei ole kukaan irtoseksimyönteinen pakottanut irtoseksivastaisia harrastamaan seksiä, jos se ei tunnu luontevalta. Jokainen on sanonut, että oman tunteen mukaan saa mennä ihan vapaasti ja odottaa, kunnes on siihen itse valmis. Tässä kuitenkin ihmetellään, miksi sitä jarruttamista pitää tehdä "keinotekoisesti" vaikka tekisikin mieli. 

Irtoseksivastaiset taas taivastelevat kovaan ääneen: "miten ihmeessä joku voi ajatella eri tavalla kuin minä". Kyllä vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia. Samaa taivastelua ei kuitenkaan toiseen suuntaan näy, vaan ihan hyvin ymmärretään, että jos ei huvita niin ei huvita. 

Kyllä se vaan nykyaikana näyttää olevan normi, että jokaisen kuuluu ajatella koko ajan seksiä ja olla valmis hyppäämään sänkyyn kenen kanssa tahansa. Mielestäni en tuota oikeutta en ole keneltäkään kieltänyt, perustellut vaan omaa näkemystäni. Toki muut saa panna toisiaan ristiin rastiin, ei siihen minun lupaani tarvita. Enkä minä tarvitse teidän lupaanne ajatella teistä käytöksenne perusteella mitä ajattelen.

Näytä nyt yksikin viesti esim tästä ketjusta, jossa sanotaan, että henkilön, joka ei halua itse seksiä ennen pitkää tutustumista, pitäisi kuitenkin sitä harrastaa kenen kanssa tahansa! 

No, ei ole kielletty, mutta kovaan ääneen taivasteltu. Toisin päin tätä taivastelua ei näy. Ei ole yhtäkään viestiä jossa sanotaan, miten ihmeessä joku ei halua harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Vai onko? Ole hyvä ja näytä, jos näin on. 

Kyllä on taivasteltu toisinpäin. Tämäkin ketju on täynnä vähintään rivienvälistä luettavaa sheimaamista miehistä jotka eivät halua panna naista kuin tietyn "pitkähkön" tutustumisen jälkeen. Aseksuaalisuuden epäilyä, hyvä ettei homottelua, estoisuutta jne. Tai vähintään kommentteja "ei olis mies mua varten". Käytännössä siis monelle naiselle mies on enemmänkin muna ja se eka pano kuin mies ja ihminen siellä ihon sisällä johon nainen ei ole vielä vaivautunut tutustumaan.

"munaa tänne ensin, tutustutaan sitten joskus myöhemmin!"

Et siis usko siihen, että voimakas yhteys kahden ihmisen välille voi syntyä nopeastikin ja seksi yhdessä vahvistaa sitä entisestään? Joillekin voi käydä näinkin, vaikka sinulle ei olisikaan käynyt.

Voi syntyä, mutta on todennäköisempää päätyä sukupuoliyhteyteen narsistin, heikkoitsetuntoisen, narkkarin, lapsen hylkääjän tai elämäntapatyöttömän/vätyksen/laiskurin kanssa jos nussit ns. kiimapohjalta kuin jos nussisit kiimapohjalta TUTUSTUMISEN JÄLKEEN.

Mitä ihmettä se haittaa, että on päätynyt seksiin myöhemmin epämiellyttäväksi paljastuneen henkilön kanssa, jos se seksi kuitenkin oli hyvää? Mitä siinä seksin harrastamisessa ääliön kanssa on muka hävitty verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan tutustuttu seurustelumielessä ääliöön ja sen lisäksi vielä puutteessa?

Saisiko tähän vastauksen? 

Kyllä minua ainakin kuvottaa, jos selviää, että syömääni herkulliseen kakkuun oli leivottu kakkaa. Vaikka se olisi ollut kuinka hyvä, parhaimman makuinen kakku koskaan.

Etkö sinä koe "syöväsi" sitä kakkua, ellet harrasta seksiä? Jos sinä vain katselet sitä kakkua, sinua ei harmita ollenkaan. Mitä tuossa esimerkissä on sitten se pettymys, kun et ole harrastanut seksiä, mutta ihmisestä paljastuu jotain ällöä? Sekö vertautuu tuohon katselemiseen, jolloin pitkäkään tutustuminen ihastumisineen ei tunnu missään? 

Itse sanoisin tätä huonoksi vertaukseksi, koska tuossa ei nyt ollenkaan oteta huomioon sitä tilannetta, jossa tulee pettymys myös, vaikkei kakkua syödäkään. Tämä kakkuvertaus nyt antaisi sellaisen käsityksen, että suhteessa ainoastaan seksi merkitsee, koska se ainoastaan lasketaan tuohon kakun syömiseen mukaan. 

Olen katsellut kakkua ja haaveillut siitä, mutta onneksi maltoin odottaa ainesosaluetteloa ennen kuin typeränä lusikoin sitä suuhuni. Ei kakkua ole pakko saada juuri tänään, eikä etenkään tuntematonta kakkua, jossa voi olla mitä vain.

Okei. Eli juuri kuten ajattelinkin. Seksi on sinulle se itse kakku ja tutustuminen pelkkää haaveilua ja katselua. Eli parisuhde itsessään ei ole sinulle kakun syömistä, vaan pelkästään tieto, että sinulla on kakku jääkaapissa. Olet siis parisuhteessa ainoastaan saadaksesi seksiä. 

Itse asiassa puhut nyt ihmiselle, jolle seksi ei ole tärkeää ja joka voisi hyvinkin olla parisuhteessa täysin ilman seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Teen kaikkien naisten kanssa näin. On hyvä nähdä ainakin muutaman kerran.

En harrasta yhden yön juttuja tai hae seksiä baareista.

Housuissa on 19cm kalu eli en yritä piilotella tai pitkittää.

Harmi vain, että naiset näkevät tällaisen toimintamallin liian kilttinä ja heikkoutena.

Pitäisi olla jännä ja seivästää nainen heti ekana iltana. Pitäisi olla tunteeton apinamies.

Ihanko oikeastiko joku mittaa kalunsa?

Vierailija kirjoitti:

Voi luoja tätä keskustelua.

Eiköhän se nyt PÄÄOSIN mene niin että jollei miehellä ole kiire sänkyyn se haluaa syystä tai toisesta tutustua ensin naiseen paremmin.

Ja harrastaa yhdenillan juttuja tai on harrastamatta. Tai harrastaa seksiä jonkun kanssa vaikkei sitoudu. Jokainen tavallaan eikä mikään ole oikea tai väärä.
Tykkään itsekin seksistä enemmän ihmisen kanssa jonka tunnen ja johon on myös tunneside.

Jos jäisin sinuksi, niin en mä sano ettenkö joskus saattaisi lähteä ns yhden yön tyypinkin matkaan. Parhaimmillaan saa hyvää seksiä ja hauskanpitoa, joka sinkkunakin pitkään olleelle on jo paljon. Kokemusta on tästäkin ja pitkään jatkuessaan sinkkuus syö ainakin minua sen verran että tuntuu sietämättömältä olla ilman seksiä ja ylipäätään miehen läheisyyttä.

Tähän liittyen rautalankakysymys. 

Matti tapaa Maijan 1.1. ja he harrastavat seksiä heti ensimmäisenä iltana. He jatkavat deittailua, joka johtaa lopulta seurusteluun. He harrastavat seksiä tämän jälkeen lähes jokaisella tapaamisella. Molemmat ovat varmoja sitoutumishalukkuudestaan 1.3. ja tuona päivänä harrastavat myös seksiä. 

Sitten otetaan toinen skenaario: 

Matti ja Maija tapaavat 1.1. Tapailu etenee muuten samalla tavalla, mutta ensimmäinen seksikerta tapahtuu 1.3. jolloin molemmat ovat varmoja sitoutumishalukkuudestaaan. 

Kysymys: Onko 1.3. harrastettu seksi huonompaa ja tunneköyhempää aiemmassa skenaariossa ja jos on niin miksi? 

Esimerkin pointti on se, että tässä keskustelussa tunnutaan vertaavan 1.1. ja 1.3. tapahtuneita seksikertoja ja sen perusteella tehdään päätelmä suhteen pysyvyydestä, vakavuudesta ja tunnepitoisuudesta. Eihän sen niin tarvitse mennä. Se tunnepitoisempi seksi tulee sitten suhteessa myöhemmin kuvioon, jos suhde jatkuu. Siksi on hassua, että odottamista perustellaan sillä, että seksi on sitten parempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Teen kaikkien naisten kanssa näin. On hyvä nähdä ainakin muutaman kerran.

En harrasta yhden yön juttuja tai hae seksiä baareista.

Housuissa on 19cm kalu eli en yritä piilotella tai pitkittää.

Harmi vain, että naiset näkevät tällaisen toimintamallin liian kilttinä ja heikkoutena.

Pitäisi olla jännä ja seivästää nainen heti ekana iltana. Pitäisi olla tunteeton apinamies.

Ihanko oikeastiko joku mittaa kalunsa?

Tapasin joskus tällaisen urpon. Selitteli munansa pituudesta ja olisi halunnut myös minun mittaavan sen. Ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Mä olen aiemmin harrastanut irtosuhteita, sekä myös mennyt sänkyyn lyhyen tuntemisen jälkeen toivotun kumppanin kanssa. Yksikään näistä ei ole johtanut mua tyydyttävään suhteeseen.

Vaikka nuo petihommat on hyvinkin olleet hyviä kokemuksia ja olen siitä nauttinutkin, eivät nuo miehet kumminkaan ole pystyneet tyydyttämään mun henkisiä tarpeita ollenkaan, joten ne on jääneet siihen.

Nykyisen miehen kanssa tutustuimme 4- 5 viikkoa rauhassa viestitellen ja tavaten useamman kerran, ja nukuimmekin jopa yhdessä ennen ensimmäistä kertaa. Molemmilla oli tunne että haluaa sitoutua, mutta samalla tuntui ettei halua hätiköidä, niin kuin aiemmin on tehnyt.

Ja ainakin toistaiseksi tämä suhde tuntuu paremmalta kuin ykskään toinen tätä ennen.

Nyt koen saavani tästä suhteesta kaiken sen mitä olen kaivannut, en pelkkää intohimoa, vaan myös sen tunteen, että myös mun henkinen puoli on tyydytetty.

-N45

Minä en jotenkin näissä yhteyksissä ymmärrä, miksi ainoastaan seksi lasketaan hätiköimiseksi, mutta yhdessä nukkumiset, viestittelyt ja arkaluontoisetkaan keskustelut ja sitoutumisesta puhumiset eivät ole hätiköintiä. Mihin se seksi siis sitouttaa niin, että sitä ei uskalleta tehdä hätiköidysti? Teineillä ymmärrän, kun odotukset on niin valtavat ja se lapsuuden viattomuuden vaihtuminen aikuisten maailmaan pelottaa, että tarvitsee sen ehdottoman luottamuksen. Mutta aikuisilla ihmisillä tämä ei nyt mene ymmärrykseeni. 

Edelleen painotan sitä, että hienoa, jos kukin tekee niin kuin hyvältä tuntuu, mutta näitä perusteluja ihmettelen. 

Ei mulla kyse ollut uskaltamisesta, päin vastoin.

Halusin tutustua ensin paremmin ja antaa hänen myös tutustua minuun ja siihen kuka mä olen.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmaa hypätä sänkyyn, ongelma on enemmänkin ollut siinä etten ole päästänyt lähelle tai antanut mahdollisuutta tutusta muhun. Olen tavallaan käyttänyt seksiä kilpenä.

Ehkä vähän hankala ymmärtää, mutta en osaa sitä paljon paremminkaan selittää.

Olen siis kokeillut molemmat tavat, ja syystä X tämä tapa toimi mulla paremmin.

-N45

Mutta jos mies on oikea, miten se olisi mennyt pilalle, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin. Eihän seksin aloittamisen ajankohta tuossa tehnyt eroa noihin aiempiin suhteisiin, vaan se henkisen yhteyden löytyminen. 

Tämä on se juttu, mitä en tajua. Toki teille hyvä, että menitte juuri noin, mutta ei tuo nyt todista ollenkaan sitä, että suhteenne onnistui nimenomaan tuon takia. 

No enhän mä niin väittänytkään, että tämä suhde onnistui vain tuon takia. Tai että muillakin tämä toimis.

Koen että itselle se tutustuminen oli helpompaa ilman sitä seksiä, ja toki myös että tämä mies on se oikea.

Vaikea sanoa miten olisin toiminut jos oltais edetty toisella tavalla, mutta näin tämä nyt meni.

-N45

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä en myös ymmärrä, että miten silloin, jos ja kun seksiä harrastetaan liki kaikkien kanssa heti tuntematta ihmistä ja se on muka yhtä hyvää, huomaa sen, että juuri tämä tuntematon ihminen on se jonka kanssa haluaakin alkaa seurustelemaan?

Jos nyt olisin lähiaikoina vaikka ollut kymmenen kertaa eri ihmisen kanssa oitis samantien pedissä niin miten se yhdestoista samantien petiin kanssani mennyt sitten onkin juuri se, että se seksin harrastaminen jääkin siihen ihmiseen ja vakiinnun?

Tai ihastun juuri senkertaiseen panoon?

Jos kerran (kuulemma suuremmalla osalla täällä) kaikki pikapanot tuntuvat ihan hyviltä kuitenkin?

Jotenkin ihan omituisesti asetettu kysymys. Sinäkö huomaat ihastumisen vasta siitä että seksi tuntuu hyvältä? Miten ihmeessä sinä siinä tapauksessa valitset kenen kanssa menet sänkyyn?

Vai olisiko kuitenkin niin, että useimmille ihastuminen on seksin sijaan tai lisäksi sitä kaikkea mitä tapahtuu sängyn ulkopuolella. Hyvää oloa toisen kanssa, kiinnostumista toisen jutuista, halua olla lähellä ja toivetta tavata uudestaan. Ei kai se seksin harrastaminen näitä tunteita estä millään tavalla kehittymästä.

Pointti onkin, miksi harrastaa seksiä ennenkuin on varma, että on ihastunut ja kiinnostunut sun muuta? Mitä siitä saa? -eri

Fyysistä nautintoa ja läheisyyttä toisen kanssa. Kyseletkö aina noin tyhmiä tähän tyyliin:

- Miksi katsoa elokuva, jollei ole etukäteen varma siitä, että se on maailman paras elokuva?

- Miksi opiskella, jollei ole varma työllistymisestään?

- Miksi nousta sängystä, jollei ole varma siitä ettei joudu kodin ulkopuolella onnettomuuteen?

Jne....

Tämä on se perustavanlaatuinen ero esim meissä iisinä. En minä pysty saaan fyysistä nautintoa ja läheisyyttä minulle vieraan ihmisen kanssa. Pelkkä ajatuskin seksistä ilman kiintymystä ja tunteita on vasteielinen ja ällöttävä.

Niin. Se on sinun ajatustapasi ja se on täysin ok. Mutta kykenetkö sinä avartamaan maailmaasi sen verran, että kaikille se ei ole vastenmielistä ja ällöttävää? 

Tässä keskustelussa ei ole kukaan irtoseksimyönteinen pakottanut irtoseksivastaisia harrastamaan seksiä, jos se ei tunnu luontevalta. Jokainen on sanonut, että oman tunteen mukaan saa mennä ihan vapaasti ja odottaa, kunnes on siihen itse valmis. Tässä kuitenkin ihmetellään, miksi sitä jarruttamista pitää tehdä "keinotekoisesti" vaikka tekisikin mieli. 

Irtoseksivastaiset taas taivastelevat kovaan ääneen: "miten ihmeessä joku voi ajatella eri tavalla kuin minä". Kyllä vaan voi, koska ihmiset ovat erilaisia. Samaa taivastelua ei kuitenkaan toiseen suuntaan näy, vaan ihan hyvin ymmärretään, että jos ei huvita niin ei huvita. 

Kyllä se vaan nykyaikana näyttää olevan normi, että jokaisen kuuluu ajatella koko ajan seksiä ja olla valmis hyppäämään sänkyyn kenen kanssa tahansa. Mielestäni en tuota oikeutta en ole keneltäkään kieltänyt, perustellut vaan omaa näkemystäni. Toki muut saa panna toisiaan ristiin rastiin, ei siihen minun lupaani tarvita. Enkä minä tarvitse teidän lupaanne ajatella teistä käytöksenne perusteella mitä ajattelen.

Näytä nyt yksikin viesti esim tästä ketjusta, jossa sanotaan, että henkilön, joka ei halua itse seksiä ennen pitkää tutustumista, pitäisi kuitenkin sitä harrastaa kenen kanssa tahansa! 

No, ei ole kielletty, mutta kovaan ääneen taivasteltu. Toisin päin tätä taivastelua ei näy. Ei ole yhtäkään viestiä jossa sanotaan, miten ihmeessä joku ei halua harrastaa seksiä tuntemattoman kanssa. Vai onko? Ole hyvä ja näytä, jos näin on. 

Kyllä on taivasteltu toisinpäin. Tämäkin ketju on täynnä vähintään rivienvälistä luettavaa sheimaamista miehistä jotka eivät halua panna naista kuin tietyn "pitkähkön" tutustumisen jälkeen. Aseksuaalisuuden epäilyä, hyvä ettei homottelua, estoisuutta jne. Tai vähintään kommentteja "ei olis mies mua varten". Käytännössä siis monelle naiselle mies on enemmänkin muna ja se eka pano kuin mies ja ihminen siellä ihon sisällä johon nainen ei ole vielä vaivautunut tutustumaan.

"munaa tänne ensin, tutustutaan sitten joskus myöhemmin!"

Et siis usko siihen, että voimakas yhteys kahden ihmisen välille voi syntyä nopeastikin ja seksi yhdessä vahvistaa sitä entisestään? Joillekin voi käydä näinkin, vaikka sinulle ei olisikaan käynyt.

Voi syntyä, mutta on todennäköisempää päätyä sukupuoliyhteyteen narsistin, heikkoitsetuntoisen, narkkarin, lapsen hylkääjän tai elämäntapatyöttömän/vätyksen/laiskurin kanssa jos nussit ns. kiimapohjalta kuin jos nussisit kiimapohjalta TUTUSTUMISEN JÄLKEEN.

Mitä ihmettä se haittaa, että on päätynyt seksiin myöhemmin epämiellyttäväksi paljastuneen henkilön kanssa, jos se seksi kuitenkin oli hyvää? Mitä siinä seksin harrastamisessa ääliön kanssa on muka hävitty verrattuna tilanteeseen, jossa ollaan tutustuttu seurustelumielessä ääliöön ja sen lisäksi vielä puutteessa?

Saisiko tähän vastauksen? 

Kyllä minua ainakin kuvottaa, jos selviää, että syömääni herkulliseen kakkuun oli leivottu kakkaa. Vaikka se olisi ollut kuinka hyvä, parhaimman makuinen kakku koskaan.

Etkö sinä koe "syöväsi" sitä kakkua, ellet harrasta seksiä? Jos sinä vain katselet sitä kakkua, sinua ei harmita ollenkaan. Mitä tuossa esimerkissä on sitten se pettymys, kun et ole harrastanut seksiä, mutta ihmisestä paljastuu jotain ällöä? Sekö vertautuu tuohon katselemiseen, jolloin pitkäkään tutustuminen ihastumisineen ei tunnu missään? 

Itse sanoisin tätä huonoksi vertaukseksi, koska tuossa ei nyt ollenkaan oteta huomioon sitä tilannetta, jossa tulee pettymys myös, vaikkei kakkua syödäkään. Tämä kakkuvertaus nyt antaisi sellaisen käsityksen, että suhteessa ainoastaan seksi merkitsee, koska se ainoastaan lasketaan tuohon kakun syömiseen mukaan. 

Olen katsellut kakkua ja haaveillut siitä, mutta onneksi maltoin odottaa ainesosaluetteloa ennen kuin typeränä lusikoin sitä suuhuni. Ei kakkua ole pakko saada juuri tänään, eikä etenkään tuntematonta kakkua, jossa voi olla mitä vain.

Okei. Eli juuri kuten ajattelinkin. Seksi on sinulle se itse kakku ja tutustuminen pelkkää haaveilua ja katselua. Eli parisuhde itsessään ei ole sinulle kakun syömistä, vaan pelkästään tieto, että sinulla on kakku jääkaapissa. Olet siis parisuhteessa ainoastaan saadaksesi seksiä. 

Itse asiassa puhut nyt ihmiselle, jolle seksi ei ole tärkeää ja joka voisi hyvinkin olla parisuhteessa täysin ilman seksiä.

No miksi sitten äsken sanoit, että olet katsellut kakkua ja haaveillut siitä? Siinä tapauksessa kakkuvertaus on mielestäni huono, koska sen oletetaan olevan sellainen suuri herkku ja kohokohta. Nyt pitää ottaa sitten joku toinen vertaus, jos se ainesosaluettelon lukeminen oli sinulle suurempi nautinto, kuin kakun syöminen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hmm.. Mä olen aiemmin harrastanut irtosuhteita, sekä myös mennyt sänkyyn lyhyen tuntemisen jälkeen toivotun kumppanin kanssa. Yksikään näistä ei ole johtanut mua tyydyttävään suhteeseen.

Vaikka nuo petihommat on hyvinkin olleet hyviä kokemuksia ja olen siitä nauttinutkin, eivät nuo miehet kumminkaan ole pystyneet tyydyttämään mun henkisiä tarpeita ollenkaan, joten ne on jääneet siihen.

Nykyisen miehen kanssa tutustuimme 4- 5 viikkoa rauhassa viestitellen ja tavaten useamman kerran, ja nukuimmekin jopa yhdessä ennen ensimmäistä kertaa. Molemmilla oli tunne että haluaa sitoutua, mutta samalla tuntui ettei halua hätiköidä, niin kuin aiemmin on tehnyt.

Ja ainakin toistaiseksi tämä suhde tuntuu paremmalta kuin ykskään toinen tätä ennen.

Nyt koen saavani tästä suhteesta kaiken sen mitä olen kaivannut, en pelkkää intohimoa, vaan myös sen tunteen, että myös mun henkinen puoli on tyydytetty.

-N45

Minä en jotenkin näissä yhteyksissä ymmärrä, miksi ainoastaan seksi lasketaan hätiköimiseksi, mutta yhdessä nukkumiset, viestittelyt ja arkaluontoisetkaan keskustelut ja sitoutumisesta puhumiset eivät ole hätiköintiä. Mihin se seksi siis sitouttaa niin, että sitä ei uskalleta tehdä hätiköidysti? Teineillä ymmärrän, kun odotukset on niin valtavat ja se lapsuuden viattomuuden vaihtuminen aikuisten maailmaan pelottaa, että tarvitsee sen ehdottoman luottamuksen. Mutta aikuisilla ihmisillä tämä ei nyt mene ymmärrykseeni. 

Edelleen painotan sitä, että hienoa, jos kukin tekee niin kuin hyvältä tuntuu, mutta näitä perusteluja ihmettelen. 

Ei mulla kyse ollut uskaltamisesta, päin vastoin.

Halusin tutustua ensin paremmin ja antaa hänen myös tutustua minuun ja siihen kuka mä olen.

Ei mulla ole ollut mitään ongelmaa hypätä sänkyyn, ongelma on enemmänkin ollut siinä etten ole päästänyt lähelle tai antanut mahdollisuutta tutusta muhun. Olen tavallaan käyttänyt seksiä kilpenä.

Ehkä vähän hankala ymmärtää, mutta en osaa sitä paljon paremminkaan selittää.

Olen siis kokeillut molemmat tavat, ja syystä X tämä tapa toimi mulla paremmin.

-N45

Mutta jos mies on oikea, miten se olisi mennyt pilalle, jos olisitte harrastaneet seksiä aiemmin. Eihän seksin aloittamisen ajankohta tuossa tehnyt eroa noihin aiempiin suhteisiin, vaan se henkisen yhteyden löytyminen. 

Tämä on se juttu, mitä en tajua. Toki teille hyvä, että menitte juuri noin, mutta ei tuo nyt todista ollenkaan sitä, että suhteenne onnistui nimenomaan tuon takia. 

No enhän mä niin väittänytkään, että tämä suhde onnistui vain tuon takia. Tai että muillakin tämä toimis.

Koen että itselle se tutustuminen oli helpompaa ilman sitä seksiä, ja toki myös että tämä mies on se oikea.

Vaikea sanoa miten olisin toiminut jos oltais edetty toisella tavalla, mutta näin tämä nyt meni.

-N45

Muistaakseni tuossa äsken sanoit, että olet kokeillut molemmat tavat ja tämä tapa toimi paremmin. Minusta tapa ei ollut tuossa se toimiva osa ollenkaan, vaan se, kenen kanssa sen toteutit. 

Niin, emme voi tietää, miten olisi mennyt toisella tavalla. Tästä emme siis voi oikein päätellä mitään. Kaunis tarina kyllä ja onnea teille. 

Kakkuvertaus uudestaan. Tykkäät kakusta, mutta et sen marsipaanikuorrutteesta oikein välitä. Söit kakun kaapien siitä suurimman osan marsipaanista pois, mutta söit myös pienen palan sitä marsipaania. Sitten selviää, että kakkuun oli leivotti p*skaa. Kumpi sinua enemmän ällöttää, se, että söit kakkua vai se, että söit myös sen pienen palan marsipaania?