Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti ei tahdo käsittää että Jumala on olemassa.

Luuletko, että se on tahdosta kiinni? Voisithan sinäkin uskoa, että kuuhun on haudattu turkoosi elefantti jos vain tahdot, vai mitä?

Olet oikeassa. Uskoontulo on aina Jumalan tekemä ihme, ei ihmisen omaa ansiota. Toki ihmisen täytyy ensin haluta sitä. 

Miksi ihmeessä haluaisin uskoa todistamattomiin uskovaisten väitteisiin?

Veikkaan, että uskot noin tuhanteen muuhun asiaan, joka ei pidä paikkaansa 🤣

Moni tosiaan uskoo sokeasti että universumin verran materiaa pölähti täysin tyh

Ei usko. Asiasta on esitetty hypoteeseja. Sokea usko on teidän luulevaisten juttuja.

Niin, pelkkiä väitteitä, ei todisteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti ei tahdo käsittää että Jumala on olemassa.

Luuletko, että se on tahdosta kiinni? Voisithan sinäkin uskoa, että kuuhun on haudattu turkoosi elefantti jos vain tahdot, vai mitä?

Olet oikeassa. Uskoontulo on aina Jumalan tekemä ihme, ei ihmisen omaa ansiota. Toki ihmisen täytyy ensin haluta sitä. 

Miksi ihmeessä haluaisin uskoa todistamattomiin uskovaisten väitteisiin?

Veikkaan, että uskot noin tuhanteen muuhun asiaan, joka ei pidä paikkaansa 🤣

Moni tosiaan uskoo sokeasti että universumin verran materiaa pölähti täysin tyh

Moni uskoo yhtä sokeasti, että jokin Jumalaksi kutsuttu entiteetti on ilmaantunut tyhjästä ja tekaissut sitten kaiken olevaisen, tyhjästä.

Täytyyhän luomakunnalla Luoja olla, se on loogista. 

Ateisti toivoo että tulee se lopullinen pimeä. 

Vierailija kirjoitti:

Toivo on juuri kuolemassa, sillä ajatus ikuisesta elämästä on sietämätön (osaan kuvitella äärettömän).

Kyllästyisin itseeni jo 100 vuoden paikkeilla, maailmankaikkeuteen ehkä miljardin vuoden paikkeilla ja siitäpä sitten kehittyisi kirjaimellisesti ääretön vitutus, kun tajuaisi että tämä ei tosiaan lopu koskaan.

Puhumattakaan että tuo ikuisuus pitäisi viettää Raamattu kädessä virsiä veisaten ja palvoen jotakin narsistista ylioliota, joka luo vähempiä olioita omaksi kuvakseen ja uhraa sitten heitä muka omaksi parhaakseen, kun eivät tottele.

Se olisi minulle todellinen helvetti.

(Mikä ihme teitä uskovaisia vaivaa, kun ette näe uskontojen lävitse että mistä niissä on kysymys?).

Onpa hassuja mielikuvia. 

Koo kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.

Johtuu yksinkertaisesti siitä, että uskova ei kerää maallista mammonaa tähän maailmaan. Siitä on jatkuva huoli, säilyttääkö arvonsa, mitä jos kaiken menettää, mitä sitten on tehtävissä. Uskova ei myöskään tunne oloaan kovin kotoisaksi ja arvokkaaksi täällä. Huijarit, varkaat ja petturit mellastavat täällä. Kuka siitä pitää?

Uskova on Taivaan kansalainen ja alituisesti kaipaa oikeaan kotiinsa. Me myös keräämme aarteemme Ta

Uskovat taivaan kansalaiset huijasivat minua ja perhettäni taloudellisesti ja paljon. Vai taivaaseen kerätään aarteet buhhahaa. Kyllä te keräätte ne itsellenne ja muille hurmosheikeille ja sinne seurakuntanne pyörittäjille. Hymiskää edelleen tyytyväisinä oveluuteenne.

Ilmeisesti ns. menestysteologia kyseessä? Se on todella vaarallinen harhaoppi ja parhaassa tapauksessa uhri menettää vain rahansa, mutta valitettavan usein myös uskonsa ja siten pelastuksensa.

Oxycodoniin ja DMT:en. Kuten uskovaisetkin.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti hyväksyy sen faktan, että elämä on rajallinen ja loppuu kuolemaan. Toivo on jälkipolvissa.

Jotka toistavat kukin vuorollaan samoja virheitä.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

No mitä oli olemassa ennenkuin synnyit? Sattuuko ja ahdistaako kyseinen tiedottomuuden aika sinuun kovastikin? Kuoleman jälkeinen on ihan samanlainen tila kuin syntymää edeltävä tila. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

 

Ei tuota. Kun kuolee kaikki on ohi, eikä sitä sitten enää itse tiedä ja ole ihmettelemässä. Jos helvetti olisikin olemassa, niin en usko, että se eroaisi kovinkaan paljon tästä helvetistä, mitä päivittäin elän.

Minulle taas ajatus ikuisesta elämästä on ahdistava. Hyi olkoon, 

Minkä takia joku jeesustelija jatkuvasti kyselee täällä tällaisia? Ei ateisti tarvii mitään toivoja ja uskomuksia kun kuolema lähestyy, silloin vaan kuollaan ja se oli siinä. Kaikki järjestelyt sen jälkeen on omaisten käsissä ja niiden ainoa tarkoitus on tuoda heille mahdollisesti jotain lohdutusta.

Mitä ihmeen toivomista siinä tarvitaan, se on valot pois ja se siitä. Se on sama kaikilla, riippumatta siitä että mitä uskomuksia on.

Ei siitä sielustakaan ole mitään todisteita.

Kuoleman jälkeen on ikuinen rauha. Ei hyvää eikä pahan tunnetta.

T: Yksi ateisti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti ei tahdo käsittää että Jumala on olemassa.

Luuletko, että se on tahdosta kiinni? Voisithan sinäkin uskoa, että kuuhun on haudattu turkoosi elefantti jos vain tahdot, vai mitä?

Olet oikeassa. Uskoontulo on aina Jumalan tekemä ihme, ei ihmisen omaa ansiota. Toki ihmisen täytyy ensin haluta sitä. 

Miksi ihmeessä haluaisin uskoa todistamattomiin uskovaisten väitteisiin?

Veikkaan, että uskot noin tuhanteen muuhun asiaan, joka ei pidä paikkaansa 🤣

Moni tosiaan uskoo sokeasti ett

Luojalla täytyy olla luoja. Se on myös loogista.

Vierailija kirjoitti:

Miksi se pitäisi erityisesti laittaa jonnekin?

Miksi pitäisi erityisesti puhua laittamisesta kun voi puhua panemisesta? Kielellisesti siis paneminen on parempaa kielenkäyttöä. Jaa, mutta uskovaisella tulee panna-verbistä syntisiä ajatuksia. Niillä on se fornikaatio aina mielessä.

Päihteisiin. 

Lompakkoon 

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jatkaa elämistä lapsissaan ja kaikissa muissa koskettamissaan. Samasta syystä ei ole ikävää edesmenneitä isovanhempia kohtaan, kun mielestäni he ovat läsnä niin monessa arjen askareessa ja tavoissa tehdä asioita ja hoitaa omia lapsia.

Uskova uskoo tapaavansa läheiset tuonpuoleisessa, joten uskomattoman elämä on kurjempaa, kun uskoo, ettei tapaa enää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Toivo on juuri kuolemassa, sillä ajatus ikuisesta elämästä on sietämätön (osaan kuvitella äärettömän).

Kyllästyisin itseeni jo 100 vuoden paikkeilla, maailmankaikkeuteen ehkä miljardin vuoden paikkeilla ja siitäpä sitten kehittyisi kirjaimellisesti ääretön vitutus, kun tajuaisi että tämä ei tosiaan lopu koskaan.

Puhumattakaan että tuo ikuisuus pitäisi viettää Raamattu kädessä virsiä veisaten ja palvoen jotakin narsistista ylioliota, joka luo vähempiä olioita omaksi kuvakseen ja uhraa sitten heitä muka omaksi parhaakseen, kun eivät tottele.

Se olisi minulle todellinen helvetti.

(Mikä ihme teitä uskovaisia vaivaa, kun ette näe uskontojen lävitse että mistä niissä on kysymys?).

 

 

Onpa hassuja mielikuvia. 

Raamattu lupaa, että taivaassa on täydellisen ihanaa joka hetki, joten ei siellä kyllästy mihinkään. 

Mulla on 1, 72 metriä köyttä helpottamaan lähtöä jos oikein kituutamiseksi äityy.