Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?
Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.
Kommentit (675)
Itse odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Pidän mahdollisena fysiikan lakien mukaista jälleensyntymää yhtenä mahdollisuutena. Käytännössä siis minun alkeishiukkasteni järjestäytymisen myöhemmin täsmälleen samoin kuin nyt ja täten tietoisuuteni palaamista. Harmillisesti tosin en usko, että meillä olisi koskaan keinoa saada informaatiota "aiemmista elämistämme". Eri uskontojen esittämät kuoleman jälkeiset elämät tuntuvat niin epätodennäköisiltä ja ristiriitaisilta, että niitä minun on hyvin vaikea hyväksyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Mites ne kaikki rajakokemukset mitä ihmisillä on? Miten selität ne, koska toki järki-ihmisenä osaat ne selittää?
Hyväksytkö siis ihmisten selitykset ehdoitta, kun ne vaikuttavat sopivan maailmankuvaasi? Etkö harjoita ihmisten kertomissa "rajakokemusten" arvioinnissa mitään kriittisyyttä?
"Kun Pirkko nyt kertoi minulle, että siellä sairaalassa hän näki valon meni sitä kohden ja kaikki oli aidon tuntuista ja ihanaa ja siellä se Jeesus sanoi, että kuuleppa Pirkko, nyt joutuin kirkkoon synnintunnustusta tekemään niin a vot, pääset sitten tänne minun tykö".
Tälläisetkö selitykset menevät sinulle ehdoitta läpi?
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Ajattelet omilla aivoillasi, ja kuvittelet muka ymmärtäväsi tästä maailmankaikkeudesta kaiken! Melkoinen ego sulla XD
Katson esimerkiksi edessäni liplattavaa kesäistä järveä ja ajattelen, että tuossa se liplattaa samalla lailla vielä silloin kun minua eikä ketään muutakaan ihmistä enää ole. Katson pienen pienenä pisteenä näkyvää suunnattoman kaukana olevaa valtavaa tähteä ja ajattelen, että se koostuu ihan samasta ikuisesta energiasta kuin minä. Siitä, joka aikojen alussa oli puristuneena äärettömän pieneen pisteeseen, josta alkuräjähdys lähti. Siitä, joka fysiikan lakien mukaan ei koskaan myöskään katoa. Kaikki on ikuista ja yhtä. Ei minun tarvitse "Jumalaa" tai mitään henkilökohtaista lohtua etsiä mistään sen kauempaa. Ei ateismi tarkoita sitä, etteikö tällaisten äärelle hiljentyisi ja suorastaan mykistyisi tästä kaikesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Mites ne kaikki rajakokemukset mitä ihmisillä on? Miten selität ne, koska toki järki-ihmisen
Väität heitä siis valehtelijoiksi? Millä oikeudella vähättelet heidän kokemuksiaan? Ei sinun tarvitse uskoa heidän kokemuksiaan, mutta älä nyt pilkkaa kaikkea sitä mitä et ole itse kokenut. Se mitä itse et ole kokenut, ei voi olla olemassakaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Mites ne kaikki rajakokemukset mitä ihmisillä on? Miten selität ne, koska toki järki-ihmisenä osaat ne selittää?
Michael Newtonin tutkimukset. Henkisyys ja sielujen matka on totta. Löytyykö sieltä kristinuskoon sopivaa edes uskovaisilta? Ei. Kaikilla samoja kokemuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Mites ne kaikki rajakokemukset mitä ihmisil
Nämä kokemukset voivat syntyä kuolevissa aivoissa. Tietenkin on mahdollista, että ne ovat jotain muutakin. Jos kyse on jostain kuolemanjälkeisestä todellisuudesta, niin sitä on mahdotonta tutkia. Ei kaikkiin kysymyksiin voi eikä tarvitse olla mitään vastauksia.
Sehän on hienoa vihdoin kuolla ja lakata olemasta.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnoton kirjoitti:
En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.
Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.
Uskovaiset ovat vähän narsistisia
Tai yksikertaisia, kun yleensä uskovat olemattomaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Ei ole mahdotonta syvässä hypnoosissa. Noin 7000 ihmisen kokemukset on jo tutkittu. Kaikki yhteneviä uskontokannasta riippumatta. Näiden kerääminen alkoi, kun hypnoterapeutti tutki ihmisten menneitä elämiä ja sai vahingossa ihmisen kahden elämän väliseen aikaan. Siitä kehitti tekniikaan ja tutkimuksen. Ei siis kuolemanrajakokemuksia. Ei ollut uskontoja siellä, mutta kaikkea muuta kyllä löytyi.
Vierailija kirjoitti:
Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.
Kiitollinen kenelle?
Onko milloinkaan ollut niin paljon rukousta Taivaan Isää avuksi pyydettäessä kuin sotiemme aikana. Silloin luotettiin .. Maa pääsi jaloilleen ja raskaissa oloissa ihmiset jaksoivat rukouksen voimalla ja uskolla jatkaa, että Jumala meidät plastaa
Nyt on maa hunningolla ja me joudumme avustamaan sopaa ja sotia, joissa on Jumalaan uskominen kaukana. Meille tulee pako laisia ylettömästi, jotka eivät rukoile meidän auttajien hyväksi, eivätkä itse kun saavat meiltä kaiken valmiina.
Vierailija kirjoitti:
Onko milloinkaan ollut niin paljon rukousta Taivaan Isää avuksi pyydettäessä kuin sotiemme aikana. Silloin luotettiin .. Maa pääsi jaloilleen ja raskaissa oloissa ihmiset jaksoivat rukouksen voimalla ja uskolla jatkaa, että Jumala meidät plastaa
Nyt on maa hunningolla ja me joudumme avustamaan sopaa ja sotia, joissa on Jumalaan uskominen kaukana. Meille tulee pako laisia ylettömästi, jotka eivät rukoile meidän auttajien hyväksi, eivätkä itse kun saavat meiltä kaiken valmiina.
Ihan vaan tiedoksi, että uskonnollisemmissa maissa soditaan enemmän. Ja kansa on sitä ateistisempaa, mitä älykkäämpää. Jopa tieteellisiä tutkimustuloksia on siitä, miten aivojen osan kehitys jää jälkeen, jos on lapsesta asti uskovainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.
Mites ne kaikki rajakokemukset mitä ihmisillä on? Miten selität ne, koska toki järki-ihmisen
Miksi pitää käydä lähellä kuolemaa, että Jeesus ilmestyy ja kehottaa tekemään parannuksen? Eikö olisi reilua päivystää lähi-Alepassa? Syntisiä sielläkin käy.
Kannattaako ateistin edes kilvoitella elämässään. Miksi meillä on niin kaunis luonto, ihan vaan huvin vuoksiko?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko milloinkaan ollut niin paljon rukousta Taivaan Isää avuksi pyydettäessä kuin sotiemme aikana. Silloin luotettiin .. Maa pääsi jaloilleen ja raskaissa oloissa ihmiset jaksoivat rukouksen voimalla ja uskolla jatkaa, että Jumala meidät plastaa
Nyt on maa hunningolla ja me joudumme avustamaan sopaa ja sotia, joissa on Jumalaan uskominen kaukana. Meille tulee pako laisia ylettömästi, jotka eivät rukoile meidän auttajien hyväksi, eivätkä itse kun saavat meiltä kaiken valmiina.
Ihan vaan tiedoksi, että uskonnollisemmissa maissa soditaan enemmän. Ja kansa on sitä ateistisempaa, mitä älykkäämpää. Jopa tieteellisiä tutkimustuloksia on siitä, miten aivojen osan kehitys jää jälkeen, jos on lapsesta asti uskovainen.
Siinäpä tutkimusrahat on hukkaan heitetty. Uskonnollisilla mailla tarkoittanet erilaisia uskontoja kuin kristinuskoa. Tänä päivänä sotivat is-lamilaiset uskontokunnat raaalla tavalla.
Niillä ei ole kristinuskon kanssa mitään tekemistä. Kristittyjä vainotaan afrikassa. Siitä vaan ei puhuta, kun se on kielletty.
Vierailija kirjoitti:
Itse odotan mielenkiinnolla mitä tapahtuu kuoleman jälkeen. Pidän mahdollisena fysiikan lakien mukaista jälleensyntymää yhtenä mahdollisuutena. Käytännössä siis minun alkeishiukkasteni järjestäytymisen myöhemmin täsmälleen samoin kuin nyt ja täten tietoisuuteni palaamista. Harmillisesti tosin en usko, että meillä olisi koskaan keinoa saada informaatiota "aiemmista elämistämme". Eri uskontojen esittämät kuoleman jälkeiset elämät tuntuvat niin epätodennäköisiltä ja ristiriitaisilta, että niitä minun on hyvin vaikea hyväksyä.
Sinun on uskossa elettävä kunihmismieli ei kykene ymmärtämään eikä todistamaan asioita. Ajattele meitä täällä maan päällä. Ei sinin tuhkasi, eikä maan jäännökset kykene yhdistymään ihmiseksi jolla on sielu ja vielä palata maan päälle. Sielu on ihmisen ydin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko milloinkaan ollut niin paljon rukousta Taivaan Isää avuksi pyydettäessä kuin sotiemme aikana. Silloin luotettiin .. Maa pääsi jaloilleen ja raskaissa oloissa ihmiset jaksoivat rukouksen voimalla ja uskolla jatkaa, että Jumala meidät plastaa
Nyt on maa hunningolla ja me joudumme avustamaan sopaa ja sotia, joissa on Jumalaan uskominen kaukana. Meille tulee pako laisia ylettömästi, jotka eivät rukoile meidän auttajien hyväksi, eivätkä itse kun saavat meiltä kaiken valmiina.
Ihan vaan tiedoksi, että uskonnollisemmissa maissa soditaan enemmän. Ja kansa on sitä ateistisempaa, mitä älykkäämpää. Jopa tieteellisiä tutkimustuloksia on siitä, miten aivojen osan kehitys jää jälkeen, jos on lapsesta asti uskovainen.
Juuri nyt kisailevat Valittu Kansa, joille maapläntti on lahjoitettu ihan korkeimmasta kädestä ja vallankumoukselliset ajatollahit. Kumpaakaan ei uskonto näytä tehneen kovin rauhallisiksi
Laittavat tähän elämään, koska tämä elämä on ainoa mitä heidän mielestään on. Siksi monet haalivat rahaa, jotta saisivat mielekkyyden tähän elämään. Uskovaiset voivat ajatella, että vaikka nyt menis vähän heikommin, ni sit kuoleman jälkeen saadaan ihana, täydellinen elämä.
Toivottavasti ei ainakaan Noel Axelssonille.