Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Hyvään ja vahvaan lääkitykseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme kaikki käytännössä taivaassa juuri nyt, mutta useimmat eivät sitä huomaa.

Tämähän on ihan Jeesuksen oppien mukaistakin: Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: Se on täällä, tai: Se on tuolla. Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Jostain syystä kristityt eivät tätä huomaa. 

Tämä on taas ateistin logiikkaa. Uskot siis Jeesukseen, mutta et Hänen Isänsä olemassaoloon? Mikä taivas tämä elämä maan päällä muuten on? Se on monilla lähempänä helvettiä ennemminkin. Kärsimystä riittää.

Niin, jeesus oli kiertelevä saarnaaja todennäköisesti ja ma

Paransi ja herätti ihmisiä kuolleista. Se on mahdotonta ilman Jumalaa. Nousi itsekin kuolleista, vaikka luulivat Hänet tappaneen ja eliminoineen lopullisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me olemme kaikki käytännössä taivaassa juuri nyt, mutta useimmat eivät sitä huomaa.

Tämähän on ihan Jeesuksen oppien mukaistakin: Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: Se on täällä, tai: Se on tuolla. Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne.

Jostain syystä kristityt eivät tätä huomaa. 

Tämä on taas ateistin logiikkaa. Uskot siis Jeesukseen, mutta et Hänen Isänsä olemassaoloon? Mikä taivas tämä elämä maan päällä muuten on? Se on monilla lähempänä helvettiä ennemminkin. Kärsimystä riittää.

Niin, jees

Minäkin olen parantanut ihmisiä ja herättänyt ihmisiä kuolleista. Tässä lukee niin, sen täytyy olla totta.

Vierailija kirjoitti:

Hyvään ja vahvaan lääkitykseen.

Eihän tuota nykyään varmaankaan saa. Pelkäävät, että kuoleva jää koukkuun. Ja onko enää sairaalaa jossa hoidetaan, vai pitääkö mennä jonkin poppamiehen hoidettavaksi? Anteeksi, poppahenkilön. M50

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykää itseltänne, mikä on se joka kuolee? Mikä on se "minä" jota ei enää ole?

 

Ruumiisi kaikkine siihen liittyvine toimintoineen.

Ruumis kuolee ja hajoaa kuoleman hetkellä. Mutta jutun juoni on, että sinä et ole se pelkkä ruumis, vaan se kokonaisuus joka sen ruumiinkin olemassaolon mahdollistaa.

Mikään ei anna olettaa että olisimme yhtään mitään muuta kuin se ruumis, ja kaikki väitteet sellaisesta vaatisi aivan uskomattoman kovat todisteet.

Mikä antaa olettaa että "sinä" olisit se ruumis? Miten voit olla varma että ruumiisi on edes todellinen eikä pelkkää kuvitelmaa? Miten todistat sit

Eli et koskaan ole ajatellut asioita oikeasti, lasketellut vain autopilotilla eteenpäin luottaen että juuri Sinun aivosi tuottavat tismalleen oikeaa dataa ympäristöstä? Eikös tuo ole vähän naiivia?

Se on kuule uskis ihan sama mihin toivosi laitat, sillä matojen ruoaksi joudut sinäkin. Mitään sielua ei ole, vaan aivosi maatuvat siinä missä muukin ruumiisi mätänee.

Voihan ateistikin uskoa kuoleman jälkeiseen elämään, ilman, että uskoo mihinkään Jumalaan.

Miksi siinä toivoa tarvitsisi mihinkään laittaa? Elintoiminnot pysähtyvät ja ruumis mätänee. Elämä ohi. Se siitä.

Mihin ihminen tarvitsee toivoa kuolemansa jälkeen? Kun poistut tästä maailmasta, lakkaat olemasta, jolloin toivo on aivan merkityksetön konsepti. 

Eihän se sisälly kristinuskoonkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Viimeisellä tuomiolla Herran edessä ateisti anelee vielä yhtä mahdollisuutta.

Ei anele. 

Sinun fantasiasi, pelottelua, joka ei tehoa ateistiin, koska ateisti ei usko viimeisiin tuomioihin eikä ylösnousemuksiin.

Vierailija kirjoitti:

Voihan ateistikin uskoa kuoleman jälkeiseen elämään, ilman, että uskoo mihinkään Jumalaan.

Petiaatteessa juu, mutta tavallisesti ateismi pohtautuu ajatteluun, jossa maailmankuva on täysin luonnontieteellinen.

Eli ei uskota tuonpuoleists olevan.

Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.

Niinpä. Siihenhän se ihmisten uskonnollisuus juuri pohjautuu. Kuolemenpelkoon.

Mulla sopii, koska olen spiritualistinen ateisti. 

Toisaalta myös saattohoitaja sanoo, että ei ne kuolevat ateistit mitään toivoa tai turvaa tms. halua edes kuoleman hetkellä. Se on silkkaa puppua, että siinä kääntäisivät kelkkansa.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Voin vakuuttaa sinulle, että kukaan ei tule koskaan kärsimään sekuntiakaan omasta olemattomuudestaan. Ajatus kirjaimellisesta ja ikuisesta helvetistä on niin järjetön, että luulisi ameebankin ymmärtävän, että se keksittiin yksinkertaisten ihmisten kontrolloimiseksi ja pelottelemiseksi. Taivad ja helvetti ovat jo tässä elämässä, useimmat kokevat vaihtelevassa suhteessa molempia.

Ikuisuus on tietysti käsittämätön konsepti, koska ennen tätä elämää olemme myös olleet ikuisesti olematta olemassa. Nopeasti se kuitenkin meni, eikä siihen mahtunut yhtäkään ikävää kokemusta. Ehkä seuraavakin ikuisuus päättyy jotenkin joskus ja mikäli ei, niin enpä minä sitä ole harmittelemassa. Muumipeikkokaan ei ole oikeasti olemassa, eikä se lillu missään kärsimässä ja ajattelemassa että v*ttu kun en ole olemassa.

Ehkä 100% ateisti ei ajattele sellaista sen enempää, että se on vaan niin, kun sairastuu ja kuolee, se on sitten siinä. Piste. Valot pois. Niinkuin eläimet yleensäkin, eivät ajattele kuolemaa. Olisi tavallaan vapauttavaa olla sillä tavoin vapaa, mutta itse uskonnollisen kasvatuksen saaneena en voi olla uskomatta jollain taholla Jumalaan.

Vierailija kirjoitti:

Uskovat pelkää niin paljon kuolemaa, että takertuvat vanhoihin satuihin, eivät koskaan ole kasvaneet omilla aivoillaan ajatteleviksi ihmisiksi. Valitettavasti vaan he eivät tule koskaan ymmärtämään tätä, koska kun kuolo korjaa, ei ole enää ketään siinä tajuamassa, että no ei siellä sitten mitään ollutkaan vaan kaikki loppui - tosin tämä koskee myös kaikkia muitakin. Ei ihminen koskaan tule kokemaan, mitä tapahtuu kuolleena vaikka kuoleekin. Se on melkonen paradoksi, mutta parempi näin kyllä. Kuolemaa ei tartte pelätä tai miettiä, se tapahtuu väistämättä. Mitään toivoa muusta ei ole olemassa, ei ainakaan meille järki-ihmisille. Mutta ei se kiellettyä ole elää pää pensaassa, jos se helpottaa, niin mun puolesta siitä vaan.

Mites ne kaikki rajakokemukset mitä ihmisillä on? Miten selität ne, koska toki järki-ihmisenä osaat ne selittää?

Ei mihinkään.