Lue keskustelun säännöt.
Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?
07.08.2018 |
Kun maailmankuvaan ei sovi ajatus sielun menemisestä taivaaseen.
Kommentit (675)
"Mä aloin uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, koska en vain kestä ajatusta elämästä ilman perheenjäsentäni."
No parempi alkaa kestämään, koska hän ei elämäsi aikana ole takaisin tulossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mä aloin uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, koska en vain kestä ajatusta elämästä ilman perheenjäsentäni."
No parempi alkaa kestämään, koska hän ei elämäsi aikana ole takaisin tulossa.
Ei olekaan, mutta vaikka kuinka todistelisit, minulla on silti uskoni tuonpuoleiseen. Jos sinulle tuo iloa se ajatus, että et itse tapaa koskaan kuolleita perheenjäseniäsi, saat ajatella niin. Jokainen saa vapaasti valita, mitä ajattelee näistä asioista.
Minusta elämän jatkuminen kuoleman jälkeen on paljon pelottavampi ajatus kuin musta tyhjyys. Varsinkin jos siihen lisätään kristinuskon pikkumainen Jumala.
Ihanaahan se olisi ajatella, että pääsee paikkaan jossa ei ole kipua ja saa olla läheisten kanssa, mutta en ole satuihin uskova lapsi enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mä aloin uskoa kuolemanjälkeiseen elämään, koska en vain kestä ajatusta elämästä ilman perheenjäsentäni."
No parempi alkaa kestämään, koska hän ei elämäsi aikana ole takaisin tulossa.
Ei olekaan, mutta vaikka kuinka todistelisit, minulla on silti uskoni tuonpuoleiseen.
No miten se liittyy elämääsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä sinä tiedät, että tietoisuus lakkaa olemasta?"
Koska meillä ei ole ensimmäistäkään havaintoa tietoisuudesta aivojen ulkopuolella, ja roppakaupalla havaintoja siitä miten muutokset aivoissa vaikuttavat suoraan tietoisuuteemme.
Tietoisuutta ei ole pystytty tieteellisesti selittämään.
Miten niin ei ole?
Mietipä asiaa syvällisesti niin ymmärrät. Lue vaikka tietoisuuden tutkimuksesta. Sitä, miksi sähköinen hermoverkko aiheuttaa subjektiivisen kokemusten kokonaisuuden, ei täysin ymmärretä. Miksi ne välittäjäaineet, hermot, sähköiset impulssit muuttuvat ajatuksiksi.
No en kyllä ymmärrä. Tietoisuus on määritelty aivojemme toiminnan pohjalta, jolloin tietoisuus on juuri sitä mitä meidän aivomme tekevät ja tuottavat.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnoton kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?
Kun lakkaa olemasta, ei ole ikuista pimeyttä tai tiedottomuutta. Puhumattakaan, että olisi helvetti. Se ei pelota kuin uskovaisia.
Aiemmin ateisteilla on ollut vaikeuksia ymmärtää, mitä olemattomuus tarkoittaa, kun on ollut puhe siitä, ettei olemattomuudesta voi tulla mitään. Nyt ateistit jännästi ymmärtävätkin, mitä olemattomuus on.
Outo väite. Realisti voi uskoa fysiikkaan. Että kvanttifluktuaatiosta voi syntyä materiaa. Uskovainen uskoo, että tyhjästä syntyi maailma jotenkin jumalan taikatempun seurauksena. Ja sitten se ei ollutkaan oikeasti tyhjä, kun siellä oli se jumalansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Aiemmin ateisteilla on ollut vaikeuksia ymmärtää, mitä olemattomuus tarkoittaa, kun on ollut puhe siitä, ettei olemattomuudesta voi tulla mitään. Nyt ateistit jännästi ymmärtävätkin, mitä olemattomuus on."
Se että joku lakkaa elämästä ei tarkoita että maailmankaikkeus muuttuu olemattomaksi. Tai että mikään ylipäätään muuttuisi olemattomaksi.
Toivon? Toivoni laitan siihen, että kuolema olisi mahdollisimman lempeä ja kivuton, ja elämä ennen sitä olisi ollut kiinnostava ja hyvä. Että maailma jäisi jotakuinkin siedettävään tilaan jälipolville, elämä jatkuisi muualla.
Kuoleman jälkeen itse palaan samaan tilaan missä olin ennen syntymääni. Eli lakkaan olemasta. Mitäpä siinä enää toivomaan. Ei se ole synkkää tai pimeää, se ei ole mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en tajua ap:n kysymystä. Miksi toivo pitäisi laittaa johonkin? Ehkä nykylääketieteeseen ja kipulääkkeiden toimivuuteen voisi sitten kaiken toivon laittaa, jos kuolee vaikka syöpään.
En ole koskaan uskonut mihinkään jumalaan, en edes lapsena. En ole koskaan ajatellut että kuoleman jälkeen olisi muuta kuin kuolema, eikä kuollut enää tiedä mistään mitään. Kuoleman jälkeen ihminen vain lakkaa olemasta ja se on minusta helpottava ajatus. Paljon kauheampaa olisi elää miettien kaikkia tekojaan sen kautta, tekeeko nyt jonkun oppien mukaan oikein ettei vain joudu kuoleman jälkeen helvettiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.
Kavnttifysiikassa on niitä Youtubestakin löytyviä kokeita tehty, jossa kvantit tietävät. Tiedemiehet puhuvat tuolla tietävät -termillä puhuttaessa kvanttien ominaisuuksista. Tämän perusteella arvioidaan, että elämän jälkeen kuolema ei lopeta tietoisuutta.
Ihanko oikein Youtubessa on hörhö tehnyt videon? Ketään ei kiinnosta.
Kvantit eivät tiedä mitään. Tietoa niissä voi olla, ja onkin, mutta ei tietämystä. Esi
Kyllä. Se olisi ihan loogista (olen eri). Se myös selittäisi mullistavat tieteelliset edistysaskeleet täysin toisistaan riippumattomien henkilöiden toimesta, jotka toisistaan tietämättä on samanaikaisesti kehittäneet lähes identtistä teoriaa. Itse voisin uskoa, että tietoisuuden ymmärtämisen avaimet, ja informaation yleensäkin, löytyy juurikin fotoneista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mistä sinä tiedät, että tietoisuus lakkaa olemasta?"
Koska meillä ei ole ensimmäistäkään havaintoa tietoisuudesta aivojen ulkopuolella, ja roppakaupalla havaintoja siitä miten muutokset aivoissa vaikuttavat suoraan tietoisuuteemme.
Tietoisuutta ei ole pystytty tieteellisesti selittämään.
Miten niin ei ole?
Mietipä asiaa syvällisesti niin ymmärrät. Lue vaikka tietoisuuden tutkimuksesta. Sitä, miksi sähköinen hermoverkko aiheuttaa subjektiivisen kokemusten kokonaisuuden, ei täysin ymmärretä. Miksi ne välittäjäaineet, hermot, sähköiset impulssit muuttuvat ajatuksiksi.
No en kyllä ymmärrä. Tietoisuus on määritelty aivojemme
En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness. Tiedemiehet ja filosofit ovat sitä iät ajat miettineet, ja nyt joku vauvapalstalla ratkaisi tietoisuuden ongelman, selvä.
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua ap:n kysymystä. Miksi toivo pitäisi laittaa johonkin? Ehkä nykylääketieteeseen ja kipulääkkeiden toimivuuteen voisi sitten kaiken toivon laittaa, jos kuolee vaikka syöpään.
En ole koskaan uskonut mihinkään jumalaan, en edes lapsena. En ole koskaan ajatellut että kuoleman jälkeen olisi muuta kuin kuolema, eikä kuollut enää tiedä mistään mitään. Kuoleman jälkeen ihminen vain lakkaa olemasta ja se on minusta helpottava ajatus. Paljon kauheampaa olisi elää miettien kaikkia tekojaan sen kautta, tekeeko nyt jonkun oppien mukaan oikein ettei vain joudu kuoleman jälkeen helvettiin.
Onko sinusta myös esim. oman lapsesi kuolema helpottava ajatus, vai vaan omasi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus mietin että mitä kuoleman jälkeiseen elämään uskovat ajattelevat siellä taivaassa olevan? Pysähtyykö aika siellä ja se 5-vuotiaana kuollut odottaa siellä äitiä joka sitten onkin vanhus sinne päästyään? Tai kolme kertaa leskeksi jäänyt mies pääsee kaikkien ex-vaimojensa kanssa kimppakivaan?
"En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness."
En googleta. Minua ei kiinnosta tietoisuus filosofisena käsitteenä tippaakaan, ainoastaan fysiologisena.
Ateisti laittaa toivonsa paholaiseen. On vain yksi tie totuus ja elämä Jeesus Kristus. Kaikki muu on paholaisen valhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.
Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.
Mikähän rottakoe ja millä ihmeen tavalla se muka tuollaista voisi edes teoriassa havaita?
Rottia labrassa kahdessa eri maassa. Rottien piti oppia suorittamaan tietty tehtävä. Kun toisessa maa
Joo, naurattaahan se, kun rottakokeita tuolla tehdään. Naurattiko sinua jo kymmeniä vuosia sitten, kun vastaavia kokeita tehtiin USA:ssa ihmisille, ja käytettiin siihen miljoonia dollareita? (Remote viewing).
Vierailija kirjoitti:
"En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness."
En googleta. Minua ei kiinnosta tietoisuus filosofisena käsitteenä tippaakaan, ainoastaan fysiologisena.
Ei sitä ole fysiologisestikaan pystytty selittämään. Edes aivoja työkseen koko elämänsä tutkineet eivät ole pystyneet sitä selittämään, joten tuskin sinäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness."
En googleta. Minua ei kiinnosta tietoisuus filosofisena käsitteenä tippaakaan, ainoastaan fysiologisena.
Ei sitä ole fysiologisestikaan pystytty selittämään. Edes aivoja työkseen koko elämänsä tutkineet eivät ole pystyneet sitä selittämään, joten tuskin sinäkään.
Tietysti on. Kuten jo sanoin, se on määritelmällisesti juuri sitä mitä aivomme tekevät ja tuottavat.
Mietipä asiaa syvällisesti niin ymmärrät. Lue vaikka tietoisuuden tutkimuksesta. Sitä, miksi sähköinen hermoverkko aiheuttaa subjektiivisen kokemusten kokonaisuuden, ei täysin ymmärretä. Miksi ne välittäjäaineet, hermot, sähköiset impulssit muuttuvat ajatuksiksi.