Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Vierailija kirjoitti:

Ihminen jatkaa elämistä lapsissaan ja kaikissa muissa koskettamissaan. Samasta syystä ei ole ikävää edesmenneitä isovanhempia kohtaan, kun mielestäni he ovat läsnä niin monessa arjen askareessa ja tavoissa tehdä asioita ja hoitaa omia lapsia.

Tottakai ovat läsnä myös noin.

Ateisti tietää kärsimyksen viimein päättyvän kuolemaan.

Olemattomuus ilman kärsimystä on ateistin autuus.

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

Vasta kuoleman jälkeen?? Nimenomaan elämässä on toivoa kun uskoo.

En laita toivoani mihinkään. Vaikka "toivon" (ts. minusta olisi mukavaa, että) voisin elää kuoleman jälkeen puolisoni kanssa kahdestaan kaikkialla universumissa, en usko tähän lainkaan. Elämäni tulee hyvin todennäköisesti päättymään täysin kun kuolen.

Olen pyrkinyt elämään siten, että voisin olla tyytyväinen elämääni vaikka se päättyisi minä hetkenä tahansa. Olen tässä myös onnistunut ja kuolemani lähestyessä kantaisin huolta todennäköisesti vain läheisilleni koituvasta surusta ja vaikeista ajoista (asun maassa, jossa ei tarvitse kuolla kärsimällä, joten sekin huoli on pitkälti hoidossa jo nyt).

Uskonnot on mielestäni kehitetty yrityksenä pitää ihmiset kurissa tehokkaammin kuin lain voima joidenkin kohdalla riittää. Monet säännöt myös perustuvat käytännön asioihin niiden kirjoittamisen aikaisessa maailmassa. En millään pysty pitämään näitä "yhtenä ainoana totuutena".

Osa uskoo, että taivaaseen pääsemiseen riittää kun uskoo ja samalla, että taivaassa saa olla iänkaikkisesti läheistensä kanssa. Miten tämä toimisi esimerkiksi läheisensä murhanneen kohdalla joka kääntyy uskoon? Ja olisiko se mikään taivas näille läheisille (viettää ikuisuus murhaajansa kanssa)? Uskonnoissa on kovin räikeitä ristiriitoja ja ongelmakohtia mutta ilmeisesti ne eivät kaikkia häiritse.

Ateisti havahtuu kuolemansa hetkellä siihen, että on se Jumala sittenkin. Miksi en uskonut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Eräs filosofi sanoi että kuoleman jälkeistä on turha pelätä, koska silloin et ole enää mitään "minää", joka tuntee - ei siis ole pimeyttäkään. On vain olemattomuus, niin kuin ennen syntymääsi.

Aivan, ja sitä "minää" ei ole nytkään perimmäisessä todellisuudessa. On vain ego joka siitä ruumiista rakentaa minän. Ego on pirullisen koukuttava, mutta ei sitä vastaan tarvitse taistella - se tekee ihmisistä sellaisia kuin ne on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykää itseltänne, mikä on se joka kuolee? Mikä on se "minä" jota ei enää ole?

 

Ruumiisi kaikkine siihen liittyvine toimintoineen.

Ruumis kuolee ja hajoaa kuoleman hetkellä. Mutta jutun juoni on, että sinä et ole se pelkkä ruumis, vaan se kokonaisuus joka sen ruumiinkin olemassaolon mahdollistaa.

Mikään ei anna olettaa että olisimme yhtään mitään muuta kuin se ruumis, ja kaikki väitteet sellaisesta vaatisi aivan uskomattoman kovat todisteet.

Mikä antaa olettaa että "sinä" olisit se ruumis? Miten voit olla varma että ruumiisi on edes todellinen eikä pelkkää kuvitelmaa? Miten todistat sitten itsellesi että ympäröivä todellisuus on sellainen kuin me sen näemme? 

Janis Joplin: heittelehtivässä lentokoneessa ei ole ateisteja.

Vierailija kirjoitti:

Janis Joplin: heittelehtivässä lentokoneessa ei ole ateisteja.

Toisaalta paniikissa ihmiset tunnetusti eivät toimi rationaalisesti.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti havahtuu kuolemansa hetkellä siihen, että on se Jumala sittenkin. Miksi en uskonut.

Entäpä uskovaiset, jos oletetaan, että "vain" yksi uskonto on ollut oikeassa, miltä tuntuu niistä miljardeista, jotka ovat uskoneet väärään?

Halleluja, minä paljastan teille vaihtoehdon, joka mahdollistaa ikuisen elämän!

Mikäli tämä havaitsemamme universumi käy ikuista sykliä jossa se "syntyy" (Big Bang) ja tuhoutuu (Big Crush) aina ja yhä uudelleen loputtomasti, niin tällöin on myös mahdollista - uskallan väittää että jopa todennäköistä - että alkeishiukkaset joista koostumme järjestyvät myös aina uudelleen jossain vaiheessa täsmälleen identtisesti kuin nyt ja tällöin ikään kuin "synnymme aina uudelleen" loputtomasti. Tässä on oletuksena, että samat fysiikan lait pätevät jokaisen Big Bangin jälkeen. Toki tällaisessa skenaariossa on myös valtava määrä eri variaatioita, miten hiukkaset voivat järjestäytyä.

Jos alkeishiukkasten järjestäytyminen kehossasi juurikin sillä tavoin kuten ne nyt ovat järjestäytyneet, mahdollistaa myös saman tietoisuutesi, kuin mitä sinulla nyt on, niin tässä skenaariossa synnyt aina uudelleen loputtomasti.

Buddhalaiset ja muut reinkarnaatioon uskovat saattavatkin siis olla ainoita uskontoja, joista ateistit voivat olla samaa mieltä tässä nimenomaisessa asiassa! 😀

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Ahdistaako itseäsi joka yö, kun vaan nukut? Ei minua ainakaan.

Edes kipu ei tunnu nukkuessa. Tietoisuuskin nukkuu.

 

Eikö sinua ahdista ollenkaan esim. puolisosi kuolema? Hän vain nukkuu? Osaisinpa itsekin suhtautua noin välinpitämättömästi. Minun on vaikea hyväksyä läheisten kuolemaa. Siksi mieluummin uskon kuolemanjälkeiseen elämään. 

Ei ahdista, muuta kuin itsekkäistä syistä, jos joku läheiseni kuolisi, koska silloin ei enää olisi minun luona. Itsesääli ei ole syy uskoa mihinkään itseään isompaan. Jos taas kuolemaa ajatellaan hänen kohdalleen, niin ei ahdista. Minä kuolin muutamaksi hetkeksi yli kymmenen vuotta sitten leikkauksen yhteydessä. Ei ollut mitään "valoa tunnelissa" rajakokemusta. Mutta sinne leikkaussaliin jäi pelko ja ahdistus. Enää en pelkää, vaan sain kokemuksesta rauhan tunteen. Tällä ei ole mitään tekemistä välinpitämättömyyden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti havahtuu kuolemansa hetkellä siihen, että on se Jumala sittenkin. Miksi en uskonut.

Entäpä uskovaiset, jos oletetaan, että "vain" yksi uskonto on ollut oikeassa, miltä tuntuu niistä miljardeista, jotka ovat uskoneet väärään?

He ajattelevat: "Miksi en kuunnellut kristittyjä, he olivat oikeassa. Heidän Jumalansa on ainoa tosi Jumala."

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti havahtuu kuolemansa hetkellä siihen, että on se Jumala sittenkin. Miksi en uskonut.

Entäpä uskovaiset, jos oletetaan, että "vain" yksi uskonto on ollut oikeassa, miltä tuntuu niistä miljardeista, jotka ovat uskoneet väärään?

He ajattelevat: "Miksi en kuunnellut kristittyjä, he olivat oikeassa. Heidän Jumalansa on ainoa tosi Jumala."

Aika suuri osa ei ole kristinuskon Jumaluuksista kuullutkaan, saati uhrannut asialle ajatustakaan.

Nämä sadistijumala viskaa suoraam helvettiin? Alhainen olio olisi, mutta onneksi ei ole.

Minä luotan krematorion setään. Hän osaa varmasti hoitaa loppukäsittelyni oikein ja huolella. Kaikki loppuu joka tapauksessa siihen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti havahtuu kuolemansa hetkellä siihen, että on se Jumala sittenkin. Miksi en uskonut.

Entäpä uskovaiset, jos oletetaan, että "vain" yksi uskonto on ollut oikeassa, miltä tuntuu niistä miljardeista, jotka ovat uskoneet väärään?

He ajattelevat: "Miksi en kuunnellut kristittyjä, he olivat oikeassa. Heidän Jumalansa on ainoa tosi Jumala."

Aika suuri osa ei ole kristinuskon Jumaluuksista kuullutkaan, saati uhrannut asialle ajatustakaan.

Nämä sadistijumala viskaa suoraam helvettiin? Alhainen olio olisi, mutta onneksi ei ole.

Ovat kuulleet. Kristityt ovat vainotuin ihmisryhmä maailmassa. 

Ei haittaa. Seuraava elämä odottaa : )

Viimeisellä tuomiolla Herran edessä ateisti anelee vielä yhtä mahdollisuutta.

Ei ole toivoa. Kun tietoisuus sammuu, loppuu vain olemasta. Voihan sitä armoksikin kutsua. Ateistin elämällä ei ole merkitystä. On aivan sama valitseeko ns hyvän vai pahan. 

Vierailija kirjoitti:

Minä luotan krematorion setään. Hän osaa varmasti hoitaa loppukäsittelyni oikein ja huolella. Kaikki loppuu joka tapauksessa siihen.

Voi itku, kun ei ole muuta toivoa kuin krematorion setä! Minulla on sentään toivona ikiaikojen Jumala