Mihin ateisti laittaa toivonsa kuoleman lähestyessä?

Minusta pienen lapsen hautajaisissa on paljon mukavampaa puhua enkeleistä ja jälleennäkemisen toivosta, vaikka se jonkun mielestä onkin satua. Parempi mitätönkin toivo, kuin ei toivoa ollenkaan. Mutta tämä on vain minun mielipide. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness."

En googleta. Minua ei kiinnosta tietoisuus filosofisena käsitteenä tippaakaan, ainoastaan fysiologisena.

Ei sitä ole fysiologisestikaan pystytty selittämään. Edes aivoja työkseen koko elämänsä tutkineet eivät ole pystyneet sitä selittämään, joten tuskin sinäkään. 

Tietysti on. Kuten jo sanoin, se on määritelmällisesti juuri sitä mitä aivomme tekevät ja tuottavat.

En enää yritä väitellä asiasta, kun et selvästikään ymmärrä asiaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness."

En googleta. Minua ei kiinnosta tietoisuus filosofisena käsitteenä tippaakaan, ainoastaan fysiologisena.

Ei sitä ole fysiologisestikaan pystytty selittämään. Edes aivoja työkseen koko elämänsä tutkineet eivät ole pystyneet sitä selittämään, joten tuskin sinäkään. 

Tietysti on. Kuten jo sanoin, se on määritelmällisesti juuri sitä mitä aivomme tekevät ja tuottavat.

En enää yritä väitellä asiasta, kun et selvästikään ymmärrä asiaa. 

Selvästikin ymmärrän, mutta jos sinä et ymmärrä mitä ja miten aivomme toimivat, niin se on lähinnä sinun ongelmasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"En jaksa yrittää selittää tätä asiaa noin mustavalkoisesti ajattelevalle ihmiselle. Googleta vaikka hard problem of conciousness."

En googleta. Minua ei kiinnosta tietoisuus filosofisena käsitteenä tippaakaan, ainoastaan fysiologisena.

Ei sitä ole fysiologisestikaan pystytty selittämään. Edes aivoja työkseen koko elämänsä tutkineet eivät ole pystyneet sitä selittämään, joten tuskin sinäkään. 

Tietysti on. Kuten jo sanoin, se on määritelmällisesti juuri sitä mitä aivomme tekevät ja tuottavat.

En enää yritä väitellä asiasta, kun et selvästikään ymmärrä asiaa. 

Selvästikin ymmärrän, mutta jos sinä et ymmärrä mitä ja

Onneksi olkoon, olet selvittänyt mysteerin, jota edes Nobel-palkittu fyysikko ei ole pystynyt selvittämään. Kannattaa ottaa yhteyttä Nobel-komiteaan. https://www.tekniikkatalous.fi/uutiset/nobel-fyysikko-yksikaan-nykyinen…;

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietoisuus jää kuitenkin, vaikka ruumis kuolee. Näin lukuisten kvanttifyysikoiden mukaankin. Ei siis vaadita edes mitään kuvitelmia taivaasta tai helvetistä, tai uskovaisuutta. Jos tietoisuus on asiana olemassa, niin se ei voi kadota, koska ei ole riippuvainen aivoista.

Rottakokeet ovat antaneet alustavia viitteitä jonkinlaisesta fyysisen presenssin ulkopuolisesta lajikohtaisesta tietoisuudesta, mutta asiaa ei ole vielä kovinkaan paljoa tutkittu, mitään varmaa tieteellistä tietoa ei ole. Vain viitteitä.

 

Mikähän rottakoe ja millä ihmeen tavalla se muka tuollaista vo

Millainen tuon kirjailijan kuolemankokemus oli? Oletan sinun lukeneen kirjansa.

 

"Onneksi olkoon, olet selvittänyt mysteerin, jota edes Nobel-palkittu fyysikko ei ole pystynyt selvittämään. Kannattaa ottaa yhteyttä Nobel-komiteaan."

Ei kannata, koska en ole maininnut sanallakaan tietoisuuden syntyä. Minä kerroin vain sinulle mitä tietoisuus on ja miksi sitä ei tavata aivojen ulkopuolella ja miksi muutokset aivoissamme vaikuttavat siihen. Jos et ymmärrä mitä sinulle kirjoitetaan, niin sekin on vain ja ainoastaan sinun ongelmasi.

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

Siksi kai uskonnot ovat syntyneetkin. Kun nykyisessä elämässä menee kurjasti, pitää elätellä toivoa paremmasta joskus kuoleman jälkeen. Muuten tulee liian kurja fiilis.

Enemmän mä buddhalaisuuteen uskon kuin taivaspaikkaan.

"Onneksi olkoon, olet selvittänyt mysteerin, jota edes Nobel-palkittu fyysikko ei ole pystynyt selvittämään."

Miksi fyysikko ylipäätään pystyisi sen selvittämään, eihän hänellä ole minkäänlaista osaamista tai koulutusta koko tieteenalalle.

Vierailija kirjoitti:

Tiede on melko yliarvostettua näissä asioissa ja perustuu pitkälti myös siihen, että sen avulla saadaan auktoriteettia vallassa oleville. Pitäisi enemmän antaa tilaa myös ihmisten omille kokemuksille. Siitä ei ole mitään vaaraa, että joku väittää vaikka taivaan olevan tms..

Uskontohan se on läpi historiansa ollut vallankäytön väline. Ja sillä on hankittu rahaa vallankäytön maksimoimiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pienen lapsen hautajaisissa on paljon mukavampaa puhua enkeleistä ja jälleennäkemisen toivosta, vaikka se jonkun mielestä onkin satua. Parempi mitätönkin toivo, kuin ei toivoa ollenkaan. Mutta tämä on vain minun mielipide. 

Samaa mieltä, vaikka muuten pidänkin moista julmana satuiluna. Sama pätee oikeastaan kehen tahansa tärkeään ihmiseen. Kun hän kuolee, joutuu väistämättä kaivamaan päästään sellaisen ajatuksen, että joskus vielä kohtaamme, vaikka kuinka tietää, ettei se ole totta. Se tekee olosta vähemmän puristavan.

Ateisti laittaa toivonsa siihen, että loppu olisi tuskaton ja nopea. Niin paljon olen nähnyt tuskaista kitumista sairaaloissa.

Jos tietoisuus jotenkin jatkuu kuoleman jälkeen, se jääköön yllätykseksi. Ateistina hyväksyn kuitenkin tietoisuuden pois hiipumisen. Eipä tule pettymystä, kun ei olekaan taivas odottamassa. Eikä ole kuolemaa edeltävää tuskaista epävarmuutta siitä, olenko täyttänyt uskonnon vaatimukset.

Jos tarkkoja ollaan, niin tuskin meistä kukaan täyttää uskontojen vaatimuksia taivaspaikasta:

Tuskin kuulut 144000 valitun joukkoon.

Olet jollain mittapuulla rikas, etkä ole antanut kaikkea omaisuuttasi köyjille. Menepä ensin neulansilmän läpi, niin sitten taivas ehkä odottaa.

Kuolemasi ei ole marttyyrikuolema.

Satuit näkemään, kun siskosi pikkupöksyt pyörivät pesukoneessa simun kalsareittesi kanssa.

Olet tanssinut.

Olet katsonut telkkaria.

Olet nainen etkä ole käyttänyt huivia tai peittänyt kasvojasi.

Et ole maksanut kymmenyksiä.

Käytät alkoholia.

Olet syönyt sianlihaa.

Olet syönyt naudanlihaa.

Olet syönyt rapuja, etanoita tai muita nilviäisiä.

Tapoit tahallasi hyttysen ja synnyt uudestaan koirana.

Ja niin edelleen.

Kysykää itseltänne, mikä on se joka kuolee? Mikä on se "minä" jota ei enää ole?

Voitte oivaltaa hetken kuluttua, että sitä "minää" ei ole olemassa nytkään, se on vain harhaa, illuusiota jonka ego on rakentanut tehdäkseen pesäeroa sen ja muun todellisuuden välille. Ei ole mitään kuolemaa, koska ei ole mitään todellista erillistä entiteettiä joka häviäisi. Kaikki on yhtä, tässä, nyt ja aina. 

Vierailija kirjoitti:

Kysykää itseltänne, mikä on se joka kuolee? Mikä on se "minä" jota ei enää ole?

 

Ruumiisi kaikkine siihen liittyvine toimintoineen.

Vierailija kirjoitti:

Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.

Ai koet että esim.sota-alueilla kaikki niin hyvin ja yltäkylläistä? Kyllä kärsimys maailmassa on massiivista, joka hetki, ihmisillä ja eläimillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykää itseltänne, mikä on se joka kuolee? Mikä on se "minä" jota ei enää ole?

 

Ruumiisi kaikkine siihen liittyvine toimintoineen.

Ruumis kuolee ja hajoaa kuoleman hetkellä. Mutta jutun juoni on, että sinä et ole se pelkkä ruumis, vaan se kokonaisuus joka sen ruumiinkin olemassaolon mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Uskonnoton kirjoitti:

En ole ateisti vaan uskonnoton. Sieluni vain lakkaa olemasta ja ruumiini tuhka muuttuu tulevan kasvillisuuden lannoitteeksi.

Minulla on sentään runsaasti toivoa eläessäni. Tuntuu vähän siltä, että uskovaisilla sitä on vasta kuoleman jälkeen.

 

Uskovaiset ovat vähän narsistisia

Uskovaisissa on tottakai narsisteja kuten muissakin ihmisissä, mutta yleisesti uskovat eivät ole sen narsistisempia kuin muutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ateisti laittaa toivonsa siihen että on elänyt hyvän elämän ja on kiitollinen siitä että sai elää. Uskovainen elää elämänsä masilmanhistoriassa ennenkuulumatyomassa yltäkylläisyydessä tauotta valittaen kuinka surkeeta kaikki on, ja että lopun aikojen täytyy lähestyä kun kaikki on niin huonosti, toivoen kumpa pääsisi jo täältä kurjuudesta pois oikeaan elämään taivaassa.

Ai koet että esim.sota-alueilla kaikki niin hyvin ja yltäkylläistä? Kyllä kärsimys maailmassa on massiivista, joka hetki, ihmisillä ja eläimillä.

Veikkaan että aika harva tämän ketjun uskovaisista elelee sota-alueilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysykää itseltänne, mikä on se joka kuolee? Mikä on se "minä" jota ei enää ole?

 

Ruumiisi kaikkine siihen liittyvine toimintoineen.

Ruumis kuolee ja hajoaa kuoleman hetkellä. Mutta jutun juoni on, että sinä et ole se pelkkä ruumis, vaan se kokonaisuus joka sen ruumiinkin olemassaolon mahdollistaa.

Mikään ei anna olettaa että olisimme yhtään mitään muuta kuin se ruumis, ja kaikki väitteet sellaisesta vaatisi aivan uskomattoman kovat todisteet.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se tuota ahdistusta että kaikki loppuu ja on vain ikuinen pimeys / tiedottomuus? Tai käykö koskaan mielessä että jos helvetti onkin oikeasti olemassa?

Eräs filosofi sanoi että kuoleman jälkeistä on turha pelätä, koska silloin et ole enää mitään "minää", joka tuntee - ei siis ole pimeyttäkään. On vain olemattomuus, niin kuin ennen syntymääsi.