Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut sinkut kestätte ystävien etenemisen elämässä? (lapset, kihlaukset jne)
Adalmina
06.08.2018 |
Miten te muut kolmea kymppiä lähestyvät tai sen jo ylittäneet kestätte sen, että muut etenevät elämässään ja sinä et? Jos siis oma elämäntilanteesi on täysin erilainen ja kuitenkin haluaisitte niitä samoja asioita saavuttaa itsekin.
Olen 28-vuotias ja sinkkuna ollut lähes aina eikä vain oikeaa miestä tunnu löytyvän. Olen jopa harkinnut lapsen hankkimista yksin, jos ei miestä tarpeeksi ajoissa löydy. Haluan nimenomaan kunnollisen miehen, jonka kanssa olisi niin hyvä olla, että perheen perustaminen tulisi kyseeseen. Tuntuu vain joskus niin pahalta, kun muut löytävät kumppaneita, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia ja ostavat taloja. Itse on aina vain sinkku, asuu vuokrakaksiossa ja on niin kaukana tuosta kaikesta. Minäkin haluaisin kokea noita asioita, mutta pelottaa, ettei sitä tule koskaan tapahtumaan.
Jos teillä on minkäänlaisia lohdun sanoja, omia kokemuksia tai muuta niin saa jakaa. Kiitän jo nyt! :) Ja ei, en ole katkera ystävilleni vaan todellakin ovat onnensa ansainneet, siitä ei ole nyt kyse. :)
Kommentit (104)
Ystävien etenemisen? En minä miellä heidän suhteitaan etenemiseksi.
Hassu ajatus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi se ei olisi etenemistä että ottaa askelia kohti sen näköistä elämää josta haaveilee? Kaikki eivät tietenkään haaveile samoista asioista, mutta sekä ap että oletettavasti myös nämä ystävät haaveilevat parisuhteesta ja lapsista. Ja onhan siinä tietyt luonnolliset portaat, ensin pitää tavata joku ennen kuin voi alkaa seurustella, ensin pitää tutustua ennen kuin voi sitoutua, yleensä ensin sitoudutaan parisuhteessa ennen kuin hankitaan lapsia, ensin pitää saada se lapsi tavalla tai toisella ennen kuin voi elää lapsiperhe-elämää. Vaikka ne eivät olisi meriitti, ansio tai kaikkien mielestä parempaan suuntaan kulkemista, niin onhan sen etenemistä jos oma päämäärä on niiden askelten takana. Ei-toivottu vahinkoraskaus uraohjukselle tai elämäntilanteen "pakottama" suhteen tiivistyminen ei ole etenemistä. Tai haastava ja urakehityksellisesti suotuisa ulkomaanpesti perhe-elämästä haaveilevalle ei ehkä ole etenemistä vaan jarru. Eteneminen riippuu siitä mikä on oma maali.
103: Juuri näin. :) Ei se varmasti etenemistä ole sellaiselle, jolla ei ole tätä samaa haavetta, eikä tarvitse ollakaan. Jokainen, joka kuitenkin jakaa tämän haaveeni, tietää, että etenemistähän se tavallaan on. Sinkkuna tuntee olevansa vain jatkuvasti lähtöpisteessä eikä pääse eteenpäin, vaikka kuinka haluaisi.
Moni kerennytkin käydä toteamassa saman kuin minä aioin, että hyvin kestää kun ei em. Asiat ole mulle mikään elämässä etenemisen mittapuu. Itsellä 19 vee mennessä oli jo talot, autot, työurat, koirat ja kihlat ”hankittuna”, häätkin oli suunnitteilla ja Luultavasti lapsi olisi ollut seuraavana mielessä, mutta kaikki vaan erinäisistä syistä ”romahti”, ja uskon edelleen 35 vuotiaana että niin oli parasta ja tarkoitettu koska huomaan että ei se elämä jota silloin luulin haluavani ollut minulle oikea. Sinä kuitenkin haluat niitä asioita, ja kliseisesti toteankin, että sulla on nuorena ihmisenä aikaa löytää itseäsi tyydyttävät ratkaisut vaikka koko pottia et lunastaisikaan :) elämä kantaa!