Lue keskustelun säännöt.
Miten te muut sinkut kestätte ystävien etenemisen elämässä? (lapset, kihlaukset jne)
Adalmina
06.08.2018 |
Miten te muut kolmea kymppiä lähestyvät tai sen jo ylittäneet kestätte sen, että muut etenevät elämässään ja sinä et? Jos siis oma elämäntilanteesi on täysin erilainen ja kuitenkin haluaisitte niitä samoja asioita saavuttaa itsekin.
Olen 28-vuotias ja sinkkuna ollut lähes aina eikä vain oikeaa miestä tunnu löytyvän. Olen jopa harkinnut lapsen hankkimista yksin, jos ei miestä tarpeeksi ajoissa löydy. Haluan nimenomaan kunnollisen miehen, jonka kanssa olisi niin hyvä olla, että perheen perustaminen tulisi kyseeseen. Tuntuu vain joskus niin pahalta, kun muut löytävät kumppaneita, menevät kihloihin ja naimisiin, saavat lapsia ja ostavat taloja. Itse on aina vain sinkku, asuu vuokrakaksiossa ja on niin kaukana tuosta kaikesta. Minäkin haluaisin kokea noita asioita, mutta pelottaa, ettei sitä tule koskaan tapahtumaan.
Jos teillä on minkäänlaisia lohdun sanoja, omia kokemuksia tai muuta niin saa jakaa. Kiitän jo nyt! :) Ja ei, en ole katkera ystävilleni vaan todellakin ovat onnensa ansainneet, siitä ei ole nyt kyse. :)
Kommentit (104)
Olen 36-vuotias lapseton sinkku. Olen onnellinen heidän puolestaan kun ystävät ovat menneet naimisiin ja saavat lapsia jne. Mutta se surettaa hiukan, että varsinkin pienten lasten vanhemmilla ei juurikaan ole aikaa ystäville, ei ole heistä seuraa elokuviin, teatteriin, shoppailemaan. Myös jotkut katoavat niin siihen lapsiarkeen, että eivät tavatessamme puhu muusta kuin lapsistaan. Tykkään myös matkustella, ja reissuseuraa ei saa, kun olen kaveripiirissä ainoa sinkku ja lapseton. Täytyy etsiä uusia, nuorempia ystäviä. Tai vastaavasti vanhempia ystäviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni kaikki ihan uusiksi vaan parin vuoden aikana. 25-vuotiaasta vuokralla asuvasta sinkusta kivan miehen kihlatuksi, lapsen äidiksi ja omakotiasujaksi. Alanvaihdoskin tuli perässä. Muista, että kohtalo/elämänmuutos iskee aina silloin kun olet hyväksynyt kaiken ja siten onnellinen nykytilanteeseen. Juuri kun ajattelet että näin on oikeastaan ihan hyvä, niin salainen toiveesi toteutuukin. Itselle on monesti käynyt niin, mutta sen tajuaa vasta jälkeen päin. Saat elämältä sitä mitä tilaat, todellakin. Nytkin minulla on juuri sellainen mies mistä aloin haaveilemaan 16-vuotiaana, yksityiskohtia myöten. Oikein naurattaa.
Jo vuoden kuluttua asiat voivat olla aivan toisin. Nauti elämästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle! Olet varmasti jo tehnyt töitä asian eteen, mutta älä luovuta! Pidä pää kylmänä äläkä hermoile. Sinulle on se joku jossain ja se tulee vielä vastaan.
Tai sitten ei tule. Miksi pitää aina hokea näitä älyttömiä mantroja?
Siksi, että päättäväisyydellä ja sinnikkyydellä on monesti päästy eteenpäin.
Mikään määrä yksipuolista päättäväisyyttä ja sinnikkyyttä ei muutu parisuhteeksi. Aivan älytöntä uskotella, että jokaiselle on jossakin se oikea (tai edes joku) jonka kohtaa aikanaan. Mitä pikemmin ymmärtää ja hyväksyy elävänsä sinkkuna lopun ikää niin sen parempi.
N42
Vierailija kirjoitti:
katkomalla välit ja seuraamiset
ei ole muuta
Tämä on hyvä toisinpäinkin katsottuna, koska ei vakiintuneena ole enää mitään yhteistä sinkkujen elämän kanssa. Elin sitä. Nyt elän toisin. En aio palata vanhaan, koskaan!
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kaikki ihan uusiksi vaan parin vuoden aikana. 25-vuotiaasta vuokralla asuvasta sinkusta kivan miehen kihlatuksi, lapsen äidiksi ja omakotiasujaksi. Alanvaihdoskin tuli perässä. Muista, että kohtalo/elämänmuutos iskee aina silloin kun olet hyväksynyt kaiken ja siten onnellinen nykytilanteeseen. Juuri kun ajattelet että näin on oikeastaan ihan hyvä, niin salainen toiveesi toteutuukin. Itselle on monesti käynyt niin, mutta sen tajuaa vasta jälkeen päin. Saat elämältä sitä mitä tilaat, todellakin. Nytkin minulla on juuri sellainen mies mistä aloin haaveilemaan 16-vuotiaana, yksityiskohtia myöten. Oikein naurattaa.
Jo vuoden kuluttua asiat voivat olla aivan toisin. Nauti elämästä.
Tällaiset viestit ovat hyvää tarkoittavia, mutta pahinta myrkkyä yksinäiselle. "Kohtalo iskee", "sain sen mistä haaveilin", "kyllä sulle on joku jossain".
Kaikilla ei koskaan tule olemaan puolisoa. Uskoi sitten kohtaloon, omaan aktiivisuuteen, tai näiden yhdistelmään. Siinä ei auta itsevarmuus ja onnellisuus eikä itku tai itsesääli. Kun ei löydy, niin ei löydy.
Tämän viestin kirjoittaja löysi puolisonsa hyvin nuorena, reilusti alle kolmekymppisenä, eikä tiedä mitään siitä mitä on 39-vuotiaan lapsia haluavan naisen totaalinen yksinäisyys. Ei suhteita, ei rakkautta, ei välittämistä, ei seksiä, ei suudelmia, ei mitään. Kaikki poppakonstit ja tinderit on kahlattu läpi, ja jokainen neuvoo eri tavalla. Etsi! Älä etsi! Pyydä miehiä ulos! Odota että mies pyytää sua ulos! Nettitreffeille! Ei kun ruokakauppaan!
Elämäni on hyvää ja pääosin onnellista. Mutta ihan sama mitenpäin seison, puolisoa en ole löytänyt. Voi olla että vielä löydän, tai sitten en. Mutta lupausta meistä ei saa kukaan että varmasti muka löytyisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle! Olet varmasti jo tehnyt töitä asian eteen, mutta älä luovuta! Pidä pää kylmänä äläkä hermoile. Sinulle on se joku jossain ja se tulee vielä vastaan.
Tai sitten ei tule. Miksi pitää aina hokea näitä älyttömiä mantroja?
Netti on keksitty. Löysin 35-vuotiaana netistä kumppanin. Epätodennäköinen valinta ja ihmeellistä että päädyimme oikeasti yhteen. Jos odotat että unelmien prinssi tai komea rikas yrityajohtaja löytää sinut niin luultavasti niin ei tule käymään. Kirjaa vaikka ylös asiat joita arvostat kumppanissa; mieluummin vähemmän pinnallisia esimerkiksi ei alkoholiongelmaa ja luotettava, välittävä mies. Oma mieheni ei ole täydellinen, mutta olen tyytyväinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kaikki ihan uusiksi vaan parin vuoden aikana. 25-vuotiaasta vuokralla asuvasta sinkusta kivan miehen kihlatuksi, lapsen äidiksi ja omakotiasujaksi. Alanvaihdoskin tuli perässä. Muista, että kohtalo/elämänmuutos iskee aina silloin kun olet hyväksynyt kaiken ja siten onnellinen nykytilanteeseen. Juuri kun ajattelet että näin on oikeastaan ihan hyvä, niin salainen toiveesi toteutuukin. Itselle on monesti käynyt niin, mutta sen tajuaa vasta jälkeen päin. Saat elämältä sitä mitä tilaat, todellakin. Nytkin minulla on juuri sellainen mies mistä aloin haaveilemaan 16-vuotiaana, yksityiskohtia myöten. Oikein naurattaa.
Jo vuoden kuluttua asiat voivat olla aivan toisin. Nauti elämästä.
Tällaiset viestit ovat hyvää tarkoittavia, mutta pahinta myrkkyä yksinäiselle. "Kohtalo iskee", "sain sen mistä haaveilin", "kyllä sulle on joku jossain".
Kaikilla ei koskaan tule olemaan puolisoa. Uskoi sitten kohtaloon, omaan aktiivisuuteen, tai näiden yhdistelmään. Siinä ei auta itsevarmuus ja onnellisuus eikä itku tai itsesääli. Kun ei löydy, niin ei löydy.
Tämän viestin kirjoittaja löysi puolisonsa hyvin nuorena, reilusti alle kolmekymppisenä, eikä tiedä mitään siitä mitä on 39-vuotiaan lapsia haluavan naisen totaalinen yksinäisyys. Ei suhteita, ei rakkautta, ei välittämistä, ei seksiä, ei suudelmia, ei mitään. Kaikki poppakonstit ja tinderit on kahlattu läpi, ja jokainen neuvoo eri tavalla. Etsi! Älä etsi! Pyydä miehiä ulos! Odota että mies pyytää sua ulos! Nettitreffeille! Ei kun ruokakauppaan!
Elämäni on hyvää ja pääosin onnellista. Mutta ihan sama mitenpäin seison, puolisoa en ole löytänyt. Voi olla että vielä löydän, tai sitten en. Mutta lupausta meistä ei saa kukaan että varmasti muka löytyisi.
Löysin mieheni netistä mutta en käyttäisi tinderiä, siellä on pinnallista ja seksiä etsivää väkeä liikkeellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle! Olet varmasti jo tehnyt töitä asian eteen, mutta älä luovuta! Pidä pää kylmänä äläkä hermoile. Sinulle on se joku jossain ja se tulee vielä vastaan.
Tällaiset viestit on kaikista eniten perseestä :D Kaikille ei ratsasta unelmien prinssi valkoisella hevosella vastaan. Sen pituinen se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle! Olet varmasti jo tehnyt töitä asian eteen, mutta älä luovuta! Pidä pää kylmänä äläkä hermoile. Sinulle on se joku jossain ja se tulee vielä vastaan.
Tai sitten ei tule. Miksi pitää aina hokea näitä älyttömiä mantroja?
Netti on keksitty. Löysin 35-vuotiaana netistä kumppanin. Epätodennäköinen valinta ja ihmeellistä että päädyimme oikeasti yhteen. Jos odotat että unelmien prinssi tai komea rikas yrityajohtaja löytää sinut niin luultavasti niin ei tule käymään. Kirjaa vaikka ylös asiat joita arvostat kumppanissa; mieluummin vähemmän pinnallisia esimerkiksi ei alkoholiongelmaa ja luotettava, välittävä mies. Oma mieheni ei ole täydellinen, mutta olen tyytyväinen.
Kaikki eivät löydä, edes sieltä netistä. Vaikka ei olettaisikaan löytävänsä rikasta johtajaa, niin kuin näissä typerissä esimerkeissä aina väitetään. En tunne yhtäkään sinkkunaista joka luulisi löytävänsä "täydellisen" miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä sinulle! Olet varmasti jo tehnyt töitä asian eteen, mutta älä luovuta! Pidä pää kylmänä äläkä hermoile. Sinulle on se joku jossain ja se tulee vielä vastaan.
Tällaiset viestit on kaikista eniten perseestä :D Kaikille ei ratsasta unelmien prinssi valkoisella hevosella vastaan. Sen pituinen se.
Jep. Näiden kirjoittajat eivät todellakaan tiedä mitä se on kun ei oikeasti löydä keetään. "Pidä vaan silmäsi auki ja hymyile". No voi s****na.
Ehkä niillä, jotka perustavat perheen, on myös sellaisia unelmia, jotka eivät ole toteutuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla meni kaikki ihan uusiksi vaan parin vuoden aikana. 25-vuotiaasta vuokralla asuvasta sinkusta kivan miehen kihlatuksi, lapsen äidiksi ja omakotiasujaksi. Alanvaihdoskin tuli perässä. Muista, että kohtalo/elämänmuutos iskee aina silloin kun olet hyväksynyt kaiken ja siten onnellinen nykytilanteeseen. Juuri kun ajattelet että näin on oikeastaan ihan hyvä, niin salainen toiveesi toteutuukin. Itselle on monesti käynyt niin, mutta sen tajuaa vasta jälkeen päin. Saat elämältä sitä mitä tilaat, todellakin. Nytkin minulla on juuri sellainen mies mistä aloin haaveilemaan 16-vuotiaana, yksityiskohtia myöten. Oikein naurattaa.
Jo vuoden kuluttua asiat voivat olla aivan toisin. Nauti elämästä.
Tällaiset viestit ovat hyvää tarkoittavia, mutta pahinta myrkkyä yksinäiselle. "Kohtalo iskee", "sain sen mistä haaveilin", "kyllä sulle on joku jossain".
Kaikilla ei koskaan tule olemaan puolisoa. Uskoi sitten kohtaloon, omaan aktiivisuuteen, tai näiden yhdistelmään. Siinä ei auta itsevarmuus ja onnellisuus eikä itku tai itsesääli. Kun ei löydy, niin ei löydy.
Tämän viestin kirjoittaja löysi puolisonsa hyvin nuorena, reilusti alle kolmekymppisenä, eikä tiedä mitään siitä mitä on 39-vuotiaan lapsia haluavan naisen totaalinen yksinäisyys. Ei suhteita, ei rakkautta, ei välittämistä, ei seksiä, ei suudelmia, ei mitään. Kaikki poppakonstit ja tinderit on kahlattu läpi, ja jokainen neuvoo eri tavalla. Etsi! Älä etsi! Pyydä miehiä ulos! Odota että mies pyytää sua ulos! Nettitreffeille! Ei kun ruokakauppaan!
Elämäni on hyvää ja pääosin onnellista. Mutta ihan sama mitenpäin seison, puolisoa en ole löytänyt. Voi olla että vielä löydän, tai sitten en. Mutta lupausta meistä ei saa kukaan että varmasti muka löytyisi.
En tarkoittanut masentaa, mutta kyllä näissä vaan on perää - epätoivo ja vaativuus karkoittavat tavoittelemasi, muitakin asioita kuin vain puolisoehdokkaita. Jos vaatii jalkaa polkien, ei taatusti saa. Ja sehän siinä ärsyttääkin kun ei tiedä miten päin sitten pitäisi olla. Tällä hetkellä olen ollut jo monta vuotta epätoivoinen yhden toisen haaveeni kanssa, se ei vain ota tuulta alleen. Olen katkera ja kateellinen niille jotka ovat siinä onnistuneet ja pahinta on se kun he vielä hokevat että tää vaan tapahtui kun itse on yrittänyt ja yrittänyt. Huomaan oikein vaativani menestystä ja kaikki alkaa olla väkinäistä. Tuntuu vaikealta luopua tavoitteesta ja tehdä asioita ilo edellä. Yritän vähentää epätoivoisuuttani kuvitellen sen löyhkäävän ulospäin, ja harmiton ilo ja pyyteettömyys tuoksuisi ruusuilta ja sitruunalta. Halusin vain sanoa että jos jokin juttu on jollakulla onnistunut, hän saattaa kokea puutetta ja epätoivoa jostain toisesta.
Elämällä on kiero huumorintaju.
Mukavahan se on okt:sta, miehestä ja lapsista haaveilla. Todellisuudessa murheen aiheet muuttaa muotoaan.
Usealla kaverilla on em. asiat hankittuna ja valitus senkun jatkuu, se helpottaa ikisinkun elämää :) Kannattaa olla onnellinen siitä, mitä sulla jo on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen vähän sitä mieltä, että se, joka näyttää saaneen koko täydellisen paketin, on todellisuudessa voinut tehdä aikalailla kompromisseja sen eteen. Esimerkiksi jonkun puoliso voi olla ihan kiva ja loistava puoliso, mutta ei siltikään mikään "elämän rakkaus". Tai sitten on, mutta hänessä on joku ikävä puoli, kuten se, että laittaa jatkuvasti työt melkein kaiken edelle.
Toki jotkut saavat ihan oikeasti sen "täydellisen paketin", mutta ne jotka eivät saa, eivät sitä myöskään mielellään kenellekään kerro.
Mielestäni kihlautuminen ja lasten saanti ei ole mitään elämässä etenemistä - noihin pystyy aivan jokainen eikä niihin paljoa vaadita. Tottakai se varmasti tuntuu pahalta jos sinä noita asioita haluaisit kovasti, mutta muista että olet tosi nuori vielä. Sinulla on melkeinpä 15 vuotta aikaa tehdä lapsia jos niitä haluat. Eikä se avioliitto ja perhe-elämä onnea takaa, kuten tuossa edellä joku jo omasta kokemuksestaan kertoi. Puolet liitoistakin päättyy eroon.
Aloittaja, kirjoitat että "oikeaa miestä ei tunnu löytyvän". En ole varma mitä tällä tarkoitat, oletko siis esim. deittaillut miten paljon, mutta tässä vähän ajatuksia.
Ihan aluksi voisi ehkä aloittaa siitä, että KAIKISSA miehissä on JOTAIN "vikaa" tai "ei-oikeaa". Älä edes kuvittele että unelmien prinssi kävelee vastaan. Ole avoin ja tutustu ihmiseen, teilaamatta ihmistä ensimmäisen vialta tai oudolta vaikuttavan asian vuoksi. Joka miehen kohdalla joutuu miettimään että mitkä asiat on sellaisia joiden kanssa voi elää, ja minkä asioiden kanssa ei voi elää.
Joka ikisessä parisuhteessa joutuu tekemään kompromisseja. Mitä enemmän on valmis tekemään niitä ja joustamaan, sen helpompaa on löytää itsensä parisuhteesta. Mitä enemmän pystyy suvaitsemaan ja jopa arvostamaan toisen huonojakin puolia, kun ne tekevät toisesta juuri hänet, sitä helpommin itsensä löytää onnellisesta parisuhteesta, eikä haikailemasta jonkin olemattoman perään.
Vielä pakko sanoa, että ymmärrän täysin perhehaaveita. Kuitenkin ajatus parisuhteeseen pitäisi lähteä siitä, että kukin vastaa omasta onnellisuudestaan, eikä se ole puolison harteilla. Tämä saattaa karkottaa ehdokkaita nopeasti...
En tiedä lohduttaako, mutta tuttavapariskunta löysi toisensa vasta 50 paremmalla puolella. Molemmat ikisinkkuja ja en uskonut että tuttu löytäisi enää kumppania. Niin vain menivät naimisiin ja ovat onnellisia. Lapsia eivät tietty enää ehtineet kun naisella ikää jo myös reilusti 50, mutta onnen löysivät, mistä olen tosi iloinen.
Siinä kohtaa kun olin 28v, kaverin esikoinen oli jo koulussa ja kaveri eronnut lapsen isästä. Eipä tuosta kannattanut kateellinen olla, kaveri oli ollut työtön (-90 lama) ja miehensä osottautui alkoholistiksi.
Itse olin tuolloin juuri valmistunut, ensimmäisessä hyväpalkkaisessa duunissa, mulla oli kiva fuck buddy ja varaa huveihin.
5v myöhemmin kaveri oli eronnut toistamiseen ja siihen aikaan mulla oli avomies ja okt. Lapsi tuli vasta kun olin 35v.
Nyt 46v kaverilla on samanikäinen alakoululainen kuin minullakin, aikuiset lapset ja lastenlapsia, matalapalkkainen pätkäduuni, 4. mies ja ensimmäinen autonsa. Mulla on tuo ainokainen, sama avomies, 2 velatonta asuntoa, 15 vuoden ura ja sijoitussalkku.
Katsotaan parinkymmenen vuoden kuluttua kumpi voitti :)
No mulla ainakin on sillä tavalla, että kun oon katsonut kavereiden parisuhteita, ei oo tullut tunnetta, että haluan vastaavaa. Siis haluan parisuhteen ja lapsia, mutta erilaisen kun kavereilla on. Kavereideni tilanne on siis se, että ovat miestään sidotumpia kotiin...miestä joka kantaa 50% arjen vastausta ei ole helppo löytää.
Ei se kaikille ole etenemistä. Kuten ei sekään että opiskelijakämppä --> rivari --> omakotitalo. Jotkut on onnellisia kerrostaloasujia koko ikänsä. Mutta jos se itseä harmittaa niin kannattaa keskittyä siihen mikä on hyvin. Kyllä ne asiat siitä menee parhain päin kun ei liikaa odota tai yritä.
Keskityin työhön ja harrastuksiin, vaalin ystävyyssuhteita. Lemmikkiä en ole ottanut koska en halua että se on yksin päivät. Oletko harkinnut lasten hankkimista yksin? Minä en halunnut sitäkään. Käsittääkseni sinkkukin voi toimia sijaisvanhempana?
Kärsin niin hirvittävästi epäonnistuneista rakkaussuhteista että olin vuosikausia yksin sen vuoksi.