Lue keskustelun säännöt.
Kun vanhemmat vanhenee, ottaako joku (sos.toimi) yhteyttä?
01.08.2018 |
Mulla tilanne, jossa välit vanhempiin olleet poikki jo toistakymmentä vuotta. Hirveä lapsuus, väkivaltaa, kaltoinkohtelua, pahasti mielenhäiriöinen vanhempi jonka aggressiivisuus ja väkivallanteot jatkuivat ihan aikuisuuteeni saakka. Nyt mennyt yli 10v välirikossa, en missään nimessä halua tai aio välejä palauttaa.
Vanhemmat nyt vasta 72 ja 75 eli hyväkuntoisia vielä. Mutta pulpahti mieleen että mitä käy esim 10v päässtä kun nämä ei enää pärjää kotonaan? Tuleeko lapsen tehdä jotain? Soittaako joku vanhustoimi kunnasta ja pyytää hoitokokoukseen? Pitääkö esim seniilien vanhusten muutto lapsen organisoida?
En haluamillään muotoa osallistua. Ovat pilanneet elämäni hyvinkin pitkälle, ei jäänyt kauhut vain sinne lapsuusaikaan.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Toki saa omaishoidontuen. Tämä porrastettu työn vaativuuden mukaan. Mutta niin kuin sanoit, pieni on korvaus työhön nähden...
Minä hoidan aivoinfarktin runtelemaa lähes sokeaa ja kuuroa 90 vuotiasta vanhempaani.
Mitään muuta hän itse ei kykene tekemään kuin lusikoimaan ruuan lautaselta ja juomat kupista juomaan, ilman tukea ei kävele askeltakaan voimia ei ole.
Kaikessa tarvitsee apua, pelkotilojen vuoksi en voi minnekään kotoa lähteä.
Yöunet 3.5-4.5 tuntia, jaksatko, pakko jaksaa.
Kaikki kotiin ennen myönnenyt palvelut on lopetettu, ilmaiset hoitotarvikkeet lopetettu.
Apua kotiin saat tilaamalla yksityisen joka maksaa 35-50€/tunti + matkakorvaukset.
Paljonko saan omaishoidon tukea, 392€/kk - 28% veroa - muut perittävät kulut, käteen jää 255€/kuukausi, kuntayhtymän alueella korkeampaa tukea ei saa kuin 1-2% omaishoitajista. Tällä pienimmällä omaishoidon tuella tekee raskasta työtään.
Lukekaa joita kiinnostaa mitä omaishoitajan arkitodellisuus voi olla.
https://keskustelu.suomi24.fi/terveys/terveyden-hoito/omaishoitajat
Omsku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No itse olen töistä kotihoidossa käynyt kaupassa. Hakenut pikkareita, vaatteita ym. edunvalvojan kautta tullut lipuke jolla oon saanut ne hakea. Välillä opiskelijat ovat käyttäneet kaupassa. Harmittaa kun tämä vie aikaa oikealta työltä. Välillä on vaan pakko. Paikallisilta roskalavoiltakin ollaan haettu joillekkin. Joskus ollaan saatu myös apua pitkäaikaistyöttömiltä (niihin vaan ei voi luottaa muistaako töihin tulla). Tälläinen apu kuuluisi omaisille! Mutta niitäkin on joilla ei enään ole suhtkoht lähisukulaisia. Eikä kaukana asuminenkaan ole syy, koska näitä hankintoja ei kovin usein tartte. Mutta ymmärrän kyllä jos ei olla väleissä. Usein tämä ilmeneekin jossain puhelinkeskustelussa ja sitä apua ei vaadita kuitenkaan keneltäkään.
Ymmärrän hyvin että tämä ”sälä” on oikeasta työstä pois, mutta ikävää että ajattelet että syy on omaisten ja se kuuluisi heille. Oikeastaan vois aatella että syy on vanhuksen, kun on väkivaltariehumisella ja paskalla käytöksellä karkoittanut ne omaiset. Ihan varmasti mun paskat lapsenhakkaajavanhemmat leikkii kilttiä avutonta vanhusta ja ääni väristen itkee miten julmat lapset on heidät hylännyt.
Hoitajien tulisi ymmärtää että tähän on syy. Sellainen jonka vanhus ihan itse aiheutti. Ap
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne, jossa välit vanhempiin olleet poikki jo toistakymmentä vuotta. Hirveä lapsuus, väkivaltaa, kaltoinkohtelua, pahasti mielenhäiriöinen vanhempi jonka aggressiivisuus ja väkivallanteot jatkuivat ihan aikuisuuteeni saakka. Nyt mennyt yli 10v välirikossa, en missään nimessä halua tai aio välejä palauttaa.
Vanhemmat nyt vasta 72 ja 75 eli hyväkuntoisia vielä. Mutta pulpahti mieleen että mitä käy esim 10v päässtä kun nämä ei enää pärjää kotonaan? Tuleeko lapsen tehdä jotain? Soittaako joku vanhustoimi kunnasta ja pyytää hoitokokoukseen? Pitääkö esim seniilien vanhusten muutto lapsen organisoida?
En haluamillään muotoa osallistua. Ovat pilanneet elämäni hyvinkin pitkälle, ei jäänyt kauhut vain sinne lapsuusaikaan.
Miksi vaivaat päätäsi moisella? Olet hylännyt vanhempasi ja sillä sipuli. Pysy kannallasi, silloinkin kun sinun oletetaan jotenkin osallistuvan heidän hoivaansa. Toivottavasti kostosi vaikuttaa vanhempiisi toivomallasi tavalla.
Se kyllä avauksessa kiinnosti, että mistä tiedät 72- ja 75-vuotiaiden vanhempiesi olevan hyväkuntoisia. Kyseletkö heidän kuulumisiaan jonkun tuttavan tai sukulaisen kautta? Ei tuo ikä mitään kerro, toisella voi olla etenevä muistisairaus, toisella aggressiivinen leukemia.
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne, jossa välit vanhempiin olleet poikki jo toistakymmentä vuotta. Hirveä lapsuus, väkivaltaa, kaltoinkohtelua, pahasti mielenhäiriöinen vanhempi jonka aggressiivisuus ja väkivallanteot jatkuivat ihan aikuisuuteeni saakka. Nyt mennyt yli 10v välirikossa, en missään nimessä halua tai aio välejä palauttaa.
Vanhemmat nyt vasta 72 ja 75 eli hyväkuntoisia vielä. Mutta pulpahti mieleen että mitä käy esim 10v päässtä kun nämä ei enää pärjää kotonaan? Tuleeko lapsen tehdä jotain? Soittaako joku vanhustoimi kunnasta ja pyytää hoitokokoukseen? Pitääkö esim seniilien vanhusten muutto lapsen organisoida?
En haluamillään muotoa osallistua. Ovat pilanneet elämäni hyvinkin pitkälle, ei jäänyt kauhut vain sinne lapsuusaikaan.Miksi vaivaat päätäsi moisella? Olet hylännyt vanhempasi ja sillä sipuli. Pysy kannallasi, silloinkin kun sinun oletetaan jotenkin osallistuvan heidän hoivaansa. Toivottavasti kostosi vaikuttaa vanhempiisi toivomallasi tavalla.
Se kyllä avauksessa kiinnosti, että mistä tiedät 72- ja 75-vuotiaiden vanhempiesi olevan hyväkuntoisia. Kyseletkö heidän kuulumisiaan jonkun tuttavan tai sukulaisen kautta? Ei tuo ikä mitään kerro, toisella voi olla etenevä muistisairaus, toisella aggressiivinen leukemia.
Ei mulla muut, kuin että kyllä ne oli ne VANHEMMAT jotka valitsivat hylätä lapsensa. Jo pieninä puolustuskyvyttöminä pikkulapsina. Ap
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla tilanne, jossa välit vanhempiin olleet poikki jo toistakymmentä vuotta. Hirveä lapsuus, väkivaltaa, kaltoinkohtelua, pahasti mielenhäiriöinen vanhempi jonka aggressiivisuus ja väkivallanteot jatkuivat ihan aikuisuuteeni saakka. Nyt mennyt yli 10v välirikossa, en missään nimessä halua tai aio välejä palauttaa.
Vanhemmat nyt vasta 72 ja 75 eli hyväkuntoisia vielä. Mutta pulpahti mieleen että mitä käy esim 10v päässtä kun nämä ei enää pärjää kotonaan? Tuleeko lapsen tehdä jotain? Soittaako joku vanhustoimi kunnasta ja pyytää hoitokokoukseen? Pitääkö esim seniilien vanhusten muutto lapsen organisoida?
En haluamillään muotoa osallistua. Ovat pilanneet elämäni hyvinkin pitkälle, ei jäänyt kauhut vain sinne lapsuusaikaan.Miksi vaivaat päätäsi moisella? Olet hylännyt vanhempasi ja sillä sipuli. Pysy kannallasi, silloinkin kun sinun oletetaan jotenkin osallistuvan heidän hoivaansa. Toivottavasti kostosi vaikuttaa vanhempiisi toivomallasi tavalla.
Se kyllä avauksessa kiinnosti, että mistä tiedät 72- ja 75-vuotiaiden vanhempiesi olevan hyväkuntoisia. Kyseletkö heidän kuulumisiaan jonkun tuttavan tai sukulaisen kautta? Ei tuo ikä mitään kerro, toisella voi olla etenevä muistisairaus, toisella aggressiivinen leukemia.
Ei mulla muut, kuin että kyllä ne oli ne VANHEMMAT jotka valitsivat hylätä lapsensa. Jo pieninä puolustuskyvyttöminä pikkulapsina. Ap
Sitä suuremmalla syyllä: älä vaivaa asialla päätäsi. En tiedä puuttuuko sossu vanhempiesi elämään, elleivät he jo ole hankkineet jonkintyypistä kotihoitoa tai vast. ja ole sitä kautta julkisen hoivan piirissä. Mutta jos/ kun heillä on naapureita ja ystäviä, he kyllä tulevat saamaan jonkinnäköistä apua kun sitä tarvitsevat.
Jos/ Kun sinuun otetaan asiassa yhteyttä, kerrot mikä tilanne on, kiität tiedonannosta ja suljet puhelimen.
84
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moneen kertaan on jo sanottu että ei tarvitse tehdä mitään eikä maksaa mitään mikä koskee vanhempiasi.
Miksi yhä ressaat? Suomi on vapaa maa ja ei poliisi tule oven taakse sinua hakemaan jos et hoida vanhempiesi asioita.
Jos joku tulevaisuudessa soittaa niin sanot vaan suoraan että ei kiinnosta, ei tarvitse enää soitella, kiitos ja hyvästi ja luuri kiinni.
Vaikka olit uhri lapsena niin aikuisena sinun ei tarvitse sitä olla. Pidä puolesi ja rajat.
Vierailija kirjoitti:
Moneen kertaan on jo sanottu että ei tarvitse tehdä mitään eikä maksaa mitään mikä koskee vanhempiasi.
Miksi yhä ressaat? Suomi on vapaa maa ja ei poliisi tule oven taakse sinua hakemaan jos et hoida vanhempiesi asioita.
Jos joku tulevaisuudessa soittaa niin sanot vaan suoraan että ei kiinnosta, ei tarvitse enää soitella, kiitos ja hyvästi ja luuri kiinni.
Vaikka olit uhri lapsena niin aikuisena sinun ei tarvitse sitä olla. Pidä puolesi ja rajat.
Kiitos, tämä oli jotenkin rohkaisevasti sanottu. Dysfunktionaalisissa perheissä kasvaneet eivät aina osaa puolustaa itseään ja jos sitä yrittävät, niin tuntevat (sisäänkoodattua) syyllisyyttä. Kiitos muillekin vastaajille. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No itse olen töistä kotihoidossa käynyt kaupassa. Hakenut pikkareita, vaatteita ym. edunvalvojan kautta tullut lipuke jolla oon saanut ne hakea. Välillä opiskelijat ovat käyttäneet kaupassa. Harmittaa kun tämä vie aikaa oikealta työltä. Välillä on vaan pakko. Paikallisilta roskalavoiltakin ollaan haettu joillekkin. Joskus ollaan saatu myös apua pitkäaikaistyöttömiltä (niihin vaan ei voi luottaa muistaako töihin tulla). Tälläinen apu kuuluisi omaisille! Mutta niitäkin on joilla ei enään ole suhtkoht lähisukulaisia. Eikä kaukana asuminenkaan ole syy, koska näitä hankintoja ei kovin usein tartte. Mutta ymmärrän kyllä jos ei olla väleissä. Usein tämä ilmeneekin jossain puhelinkeskustelussa ja sitä apua ei vaadita kuitenkaan keneltäkään.
Ymmärrän hyvin että tämä ”sälä” on oikeasta työstä pois, mutta ikävää että ajattelet että syy on omaisten ja se kuuluisi heille. Oikeastaan vois aatella että syy on vanhuksen, kun on väkivaltariehumisella ja paskalla käytöksellä karkoittanut ne omaiset. Ihan varmasti mun paskat lapsenhakkaajavanhemmat leikkii kilttiä avutonta vanhusta ja ääni väristen itkee miten julmat lapset on heidät hylännyt.
Hoitajien tulisi ymmärtää että tähän on syy. Sellainen jonka vanhus ihan itse aiheutti. Ap
Ja jos olisit viitsinyt lukea viimeisen lauseen. Ketään ei toki vaadita näin tekemään. Mutta juurikin kukaan ei voi tietää jos et asiaa tuo esille. Onneksi teitä on loppuviimein vähän joiden keskinäiset välit ovat huonot.
Tämä on jännä ilmiö suomessa, että kaikesta pitäisi yhteiskunnan huolehtia.
Minä en ole ollut missään tekemisissä vanhempieni kanssa. He ovat eronneet. "Isä" kuoli viime keväänä yksin kotonaan ja poliisi soitti isoveljelleni. Isoveli sanoi, että ei ole missään tekemisissä eikä ole kiinnostunut ja että meihin muihin sisaruksiinkaan ei kannata soittaa. Jouduttiin kaikki allekirjoittamaan sama asiakirja, jossa luovuttiin perinnöstä (jota ei ollut muutenkaan) ja sosiaalitoimi hoiti sen miehen hautaan.
"Äiti" oli pyytänyt sairaalaan jouduttuaan ilmoittamaan "lapsille" ja sieltä taas soitettiin vanhimmalle. Veli sanoi taas, että ei kiinnosta, meistä ketään ei kiinnosta.
Sen verran kuultiin "äidin" siskolta, että kovasti vinkuu ja valittaa kun eivät lapset välitä, eivätkä käy katsomassa. Hoitajat kuulemma kilpaa sympatiseeraavat, kun lapset ovat niin julmia.
Äiti taisi jättää jotain kertomatta, esimerkiksi sen, että hänen pahan päivänsä tuntui aina pelastavan lastensa hakkaaminen.
Olisi ehkä hänenkin kannattanut miettiä, kannattaako lapsia hakata ja jättää päiväkausiksi keskenään kotiin ilman ruokaa, että itse pääsee vähän "tuulettumaan" monen päivän tuulettumisreissuille. Tai että kannattaako lapsia haukkua, mitätöidä ja uhkailla vielä aikuisenakin.
Sitä pakkaa niittämään, mitä kylvää.