Kyllästyttää olla ruma nainen

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne jotka tätä eivät ole kokeneet tajua millaista se on, kun on tarpeeksi ruma niin se oikeasti määrää koko elämän; kukaan ei ikinä halua tutustua sinuun, ja tässä ei oikeasti auta mikään persoona. Yksin kun menee reippaana kaupungille tekemään jotain, niin kyllä ne ihmettelevät ja julkeat katseet saa taas pian kääntymään ja ryömimään omiin oloihin.

Mutta menettekö te itsenne rumiksi kuvittelevat kovinkaan "reippaana" sinne kaupungille, jos kerran takaraivossa on kokoajan usko kaikkien tuijotuksesta ja halveksunnasta? Kyllähän se saattaa näkyä päälle, että tuota nyt ahdistaa ja jännittää tuossa olla ja liikkua, saati puhua jollekin jotain. Siitä ne hieman oudoksuvat katseetkin saattavat johtua.

Vierailija kirjoitti:

Olen kauniina pidetty nainen, mutta en koe että kauneudesta olisi ollut mulle mitään hyötyä. En ole sellaisessa työssä että sillä olisi merkitystä ja miesten kanssa siitä on ehkä ollutkin vaan haittaa. Miehet katsoo alkuhuumassaan vaan kuorta eikä tutkaile onko tämä ihminen oikeasti minulle sopiva. Sitten huomaavat vasta myöhemmin ettei välttämättä ole..... en sanoisi että mulla on ollut mitenkään onnea rakkaussuhteissa, päinvastoin. Eli ei se kauneus ratkaise asioita vaikka ymmärrän kyllä että siltä voi tuntua. 

No jaa, jos on ruma niin kukaan ei katso sitä alkuakaan, että olisiko sopiva. Eli sinänsä ratkaisee, että on edes mahdollisuuksia.

Ei tässä elämässä asiat ole ulkonäöstä kiinni, sen olen todellakin huomannu. Mä tiedän ihan taviksia jotka on tosi haluttuja ja suosittuja. Sitte tiedän ihan jumalaisen kauniita naisia jotka ei mitenkään suosittuja yhtään. Ei se ole ulkonäöstä kiinni vaan omasta asenteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pystyt muuttamaan vartalosi löysästä lössykästä fitnessjumalattaren timmiksi kropaksi.

Silloin kasvojen merkityskin pienenee huomattavasti.

Mutta ethän sinä sitä tee, koska se vaatisi kovaa työtä.

Fitnessjumalattaren timmiksi kropaksi??! Kiitos nauruista :D Voihan se tietysti jonkun mielestä olla kaunista... tykkäähän jotkut anorektisistakin vartaloista.

Anoreksia ei ole vartalotyyppi. Anoreksia on sairaus, johon voi sairastua minkä painoinen ihminen tahansa.

Ole onnellinen, ettet ole ruma mies. Ruma mies ei saa minkäänlaista kontaktia toiseen sukupuoleen maksamatta, eikä ketään kiinnosta ruman miehen ongelmat. Naisena saat edes seksiä ja sympatiaa.

Mitähän tämä ap kuvittelee, että "kaikkien muiden" elämään kuuluu, mitä hänellä ei ole? Taitaa olla ihan omia kuvitelmia... Tuollainen katkeruus se vasta rumentaakin!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin olet jäänyt paitsi, koska kauniit ihmiset ovat yhteiskunnassa aika etuoikeutetussa asemassa. Koita vaan ymmärtää, että elämä ei ole reilua ja kaikki eivät voi saada elämässä haluamaansa.

Näinhän se on ja jos ei saa elämässä mitään haluamaansa, mikä sen olemassaolon tarkoitus on?

Täysin turha elämä.

Ap

Sitten pitää vaihtaa niitä haluamiaan asioita, toiveita, haaveita. Ei kannata jäädä rypemään siihen mitä ei voi saada vaan keksiä uusia juttuja joita tavoitella. Minäkään en saanut kahta toivomaani ammattia, ammattitauti estää niiden tekemisen. Tein niistä harrastuksen jota voin silloin tällöin harrastaa. Kolmas ammatti on ihan jees, keskityn nyt siihen. En päässyt yliopistoon, mutta vaihdoin suunnitelmia ja valmistuin kolmeen eri ammattiin keskiasteelta. En ole saanut miestä, joten keskityn nauttimaan parhaasta seurasta eli yksinelämisestä. En voi ottaa lemmikkejä, olen allerginen lähes kaikille.  katselen siis kissavideoita netistä ja nauran katketakseni. Kaikessa on hyvät ja huonot puolet. On jokaisen oma valinta mihin takertuu. Minä haen väkisellä kaikesta hyvät puolet, muuten luovuttaisin heti. Olemassaolon tarkoitus on kokeilla uusia juttuja, kehittyä, oppia uutta jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne jotka tätä eivät ole kokeneet tajua millaista se on, kun on tarpeeksi ruma niin se oikeasti määrää koko elämän; kukaan ei ikinä halua tutustua sinuun, ja tässä ei oikeasti auta mikään persoona. Yksin kun menee reippaana kaupungille tekemään jotain, niin kyllä ne ihmettelevät ja julkeat katseet saa taas pian kääntymään ja ryömimään omiin oloihin.

Ihan omaa kuvitelmaasi. Mä en ole koskaan nähnyt rumaa ihmistä. En edes tajua millainen on ruma ihminen. Sulla on niin huono itsetunto, että kuvittelet kaikkien katsovan sinua.. oikeasti kukaan ei tuijottele tuolla kaupungilla yhtään ketään.

Älä valehtele. Kyllä suurimman osan katseet kääntyy aina ääripäihin, kaikkein kauniimpiin ja sitten taas erikoisen rumiin. Jos sinä et katso eikä sinua katsota, oletkin osa massaa, mikä on sekin siunaus. En minäkään mitään kauneutta toivoisi, vaan tavallisuutta!

No älä itse jaksa. Ketään ei kiinnosta miltä sinä näytät tuolla, ei ketään! Lopeta itse se muiden tuijottelu, tottakai ne aistii sen kun SINÄ kyyläät itse heitä!!!! Ihmiset ärsyyntyy jos mollottavalla ilmeellä toljotat heitä , itsekin ärsyynnyn hirveästi jos esim. Junassa tai ravintolassa joku tuntematon ihminen tuijottaa kokoajan. Ärsyttävää ja vaivaannuttavaa.

Kyllä on ihmiselle luontaista käytöstä noteerata kanssakulkijat, ja hakea ihmisiltä luontaista ja näkymätöntä hyväksyntää, En ketään tuijota, mutta katson normaalisti ja vilkaisen, pitäisikö pitää visusti katse maassa vaan. Vaikka heitä ei kiinnosta miltä näytän, he näkevät sen silti ja reagoivat omalla tavallaan näkemäänsä. En minä siellä yritä esiintyä, mutta olet kyllä harvinaisen laput silmillä jos väität ettet toisten olemusta noteeraa lainkaan normaali kanssakäymisessä.

Sinä se vaan ryvet olettamassasi rumuudessa, jota muut eivät luultavasti edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Millainen on ruma ihminen?! Mä en edes tiedä. Tai tiedän kyllä millainen on ruma luonne, mutta että ruma ihminen??? Ja huono itsetunto ainakin rumentaa tosi paljon ja sw näkyy ulospäin vahvasti.

Miksi sä AP teet joka päivä tällaisia aloituksia? Minä tiedän ihan tavisnäköisiä naisia (ja olen itsekin sellainen) jotka elää oikein hyvää elämää ja käytännössä saanut ihan kaiken. Mullakin täysin taviksella on asiat niin täydellisesti, etten olis osannut koskaan edes uskoa... Ihanat lapset, rikas ihana mies, hyvä ammatti, mukavia ihania ystäviä, ihanat koirat, ihania tulevaisuuden suunnitelmia, terveet läheiset jne.....

Millainen on ruma ihminen..? voisin kuvailla itseni, mutta en viitsi koska joku voisi tunnistaa.

Mitä oikein selität, puhuin rumista naisista, en taviksista. Taviksilla on varmasti elämässä kaikki suhteellisen hyvin.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ole onnellinen, ettet ole ruma mies. Ruma mies ei saa minkäänlaista kontaktia toiseen sukupuoleen maksamatta, eikä ketään kiinnosta ruman miehen ongelmat. Naisena saat edes seksiä ja sympatiaa.

Mistäköhän tuokin harhaluulo kumpuaa, miehet inhoavat, korkeintaan säälivät rumia naisia, enkä todellakaan saa seksiä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät ne jotka tätä eivät ole kokeneet tajua millaista se on, kun on tarpeeksi ruma niin se oikeasti määrää koko elämän; kukaan ei ikinä halua tutustua sinuun, ja tässä ei oikeasti auta mikään persoona. Yksin kun menee reippaana kaupungille tekemään jotain, niin kyllä ne ihmettelevät ja julkeat katseet saa taas pian kääntymään ja ryömimään omiin oloihin.

Mutta menettekö te itsenne rumiksi kuvittelevat kovinkaan "reippaana" sinne kaupungille, jos kerran takaraivossa on kokoajan usko kaikkien tuijotuksesta ja halveksunnasta? Kyllähän se saattaa näkyä päälle, että tuota nyt ahdistaa ja jännittää tuossa olla ja liikkua, saati puhua jollekin jotain. Siitä ne hieman oudoksuvat katseetkin saattavat johtua.

Olet varmaankin aika nuori? Minä olen myös aina ollut ruma, lapsena sitä hoettiin minulle joka paikassa, nuorena häpesin itseäni koko ajan ja nimenomaan jopa kaupungille meno oli melkoinen kynnys. Itsetuntoni oli huono, pelkäsin muita ihmisiä ja heidän reaktiotaan. Nyt olen viiskymppinen ja olen oppinut olemaan välittämättä toisista ihmisistä ja heidän mielipiteistään. Olen myös oppinut nauramaan itselleni. Itsetunto on parantunut. Elämä on opettanut tietynlaista kylmyyttä, kuori on vahvistunut. Kyse on vain siitä että ei anna periksi vaan menee niihin tilanteisiin jotka pelottaa ja ahdistaa. Jonkun ajan päästä huomaat että ihan turhaan pelkäsit. 100% maailman ihmisistä on jonkun mielestä ruma!

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.

Oi, tiedän juuri tuon miten katsotaan vähän varauksella epäviehettävää ihmistä. Jotenkin kiusaantuneena. Ja sitten normaalin näköisille ollaan ihan yhtävällisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin olet jäänyt paitsi, koska kauniit ihmiset ovat yhteiskunnassa aika etuoikeutetussa asemassa. Koita vaan ymmärtää, että elämä ei ole reilua ja kaikki eivät voi saada elämässä haluamaansa.

Näinhän se on ja jos ei saa elämässä mitään haluamaansa, mikä sen olemassaolon tarkoitus on?

Täysin turha elämä.

Ap

Aika harvojen asioiden saavuttamisen ainoa edellytys on kauneus. Että mitähän sä mahdat haluta?

Hyväksyntää ja rakkautta. Osallisuutta. Että voisi elää ilman häpeää ja halveksuntaa ja olla miettimättä hetkeäkään omaa ulkonäköään.

Ap

Ihan oikeasti, suosittelen hakeutumaan sinne psykoterapiaan, jos et todella kykene uskomaan, että MIKÄÄN noista luettelemistasi asioista ei ole ulkonäöstä kiinni! Meinaatko, että kauneus takaa sen, että saat rakkautta ja aitoa hyväksyntää?! Etkö itse muka kykenisi rakastamaan kuin täydellisen ulkonäön omaavaa ihmistä?! Sinä se itseäsi tunnut halveksuvan enemmän kuin kukaan muu ja siitä ongelmasi johtuvat.

terapiasta ei ole ollut apua. On loppujenlopuksi samantekevää mitä itse ajattelen kun muut ihmiset kuitenkin arvottavat minua ulkonäön perusteella ja olen täsmälleen yhtä ruma kuin terapian alussa.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskity itsesi ulkopuolisiin asioihin, älä katsele peiliin äläkä peilaa ihmisten ilmeitä tai kommentteja. Näin minä olen tehnyt. Vähät välitän muiden mielipiteistä, jos joku pilkkanauraa, odota tilaisuutta ja nauran takaisin kahta komeammin. Se tilaisuus tulee AINA. Tee sitä mistä nautit. Maailmassa kuitenkin on äärimmäisen vähän asioita joissa oikeasti vaaditaan kauniita kasvoja, vaatteita, hiuksia jne. Kauneuskilpailuihin en aio osallistua. 

Maailma on koko ajan menossa ulkonäkökeskeisempään suuntaan ja toivoisin tietenkin, että näin ei olisi ja muitakin ominaisuuuksia arvostettaisiin naisessa, mutta ei sellaista ole näköpiirissä. Joskus 100 v sitten ulkonäöllä ei ollut niin väliä, riitti että oli terve ja hyväluontoinen ja hyvä työihminen, nykyään tunnutaan arvostavan pelkkää pintaa.

Ap

Höpönlöpön. Kyllä nykyäänkin on fiksuja ja syvällisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitkä asiat ihmisissä ja elämässä ovat merkityksellisiä. Miksi välittäisit joidenkin tyhjäpäiden mielipiteistä ja haluaisit miellyttää heitä?

Juuh, mutta se kohtelu ihan joka päiväisessä elämässä. Lääkärissä, kaupan kassalla, missä vaan... rumaa kohdellaan ja katsotaan kuin halpaa makkaraa.

Joo, ja sitäpaitsi nykyaikana ei todellakaan yhdenkään naisen tarvitse olla ” ruma”.

On olemassa niin paljon hoitoja, kosmetiikkaa ja meikkejä ettei mitään rajaa.Miehet eivät voi edes aavistaa kaikkia korjauksia ja fiksauksia.

Kun vain osaat hyödyntää niitä. Oletko esim koskaan katsonut telkkarista muuttumisohjelmia tai naistenlehdistä lukenut ja katsonut mitä asiantuntijoiden opastuksella saadaan ulkonäköön aikaan? Samoin tyylikkäällä ja sopivalla vaatetuksella.

Ihan turhaan olet fiksoitunut tuohon nk. rumuuteesi.

On niin paljon mahdollisuuksia kohentaa ulkonäköään, ota asioista selvää hyvä ihminen!

Lopuksi vielä tärkein, kun pidät itsestäsi ja itsetuntosi on korkealla, myös muut uskovat sinuun ja pitävät sinusta.Lopeta itsesääli ja ryhdistäydy.

Minä olen naisena kaunis, hyvin kaunis. Myönnän sen. Miesten sekä naisten naisten päät kyllä kääntyvät kun näkevät minut. Mutta arvaa "kauneuteni" salaisuus?

Olen ottanut huulitäytteitä , käyttänyt leukaan botoxia jotta se ei kurtistuisi, olen treenannut kroppani naisellisen timmiksi (ei saa olla liian laihakaan) , käynyt rasvaimussa, valkaissut, sekä suoristaut ja muovein muotoillut hampaani täydellisiksi, käytän säännöllisesti (luonnollisen sävyistä, päivettävää ja hehkun antavaa) itseruskettavaa, kosteutan ihoa, mennyt hörökorvaleikkaukseen, käyn kosmetologilla, käyn kampaajalla (aina pitää värjätä hiukset lähelle omaa sävyä, mutta ns "täydellisiksi", ja minulla lähin sävy on ns. Hunajainen ruskea), käytän tekoripsiä, sekä hiustenpidennyksiä, omalle kropalle sopivia vaatteita (korostaen omia parhaita puoliani), laitan kynnet.. Ja lista jatkuu. Nyt kaikille, jotka lukivat listan loppuun asti , tulee mielikuva Johanna Tukiaisesta. Mutta hauskinta tässä kaikessa on se, että kaikki kehuvat minua aina niin luonnonkauniiksi, joka on minusta huvittavaa, sillä harva asia minussa on luonnollista. Mutta kun kaiken tekee hyvän maun rajoissa, se näyttää luonnolliselta. Tekoripset eivät tarvitse olla mitkään katuharjat jne.

Mutta onko tämä kaikki ollut vaivan väärti? On ja ei. Jos en tekisi mitään noista, ja en meikkaisi huolellisesti joka päivä (melkein), ja valitsisin löysät pussimaiset rumat prismavaatteet päälle, niin en minäkään olisi minkään näköinen. Olisin tavallinen seinähiirulainen kivalla persoonalla. Mutta tykkään olla näyttävä, joten teen tämän kaiken. Silti minullakin on päiviä, jolloin tunnen oloni älyttömän rumaksi, lihavaksi ja kamalaksi. Toisaalta, kaikille meille annetaan nämä samat työvälineet. kaikki voi mennä kauneusleikkauksiin, sekä stailata itsensä. Se ei ole epäreilua käyttää niitä apukeinoja, mitä kaikki saavat halutessaan käyttää. Jos koet, että haluat nähdä paljon vaivaa, niin tee se. Mutta lopulta itsetunto ei perustu täysin ulkonäköön. Hyvä ulkonäkö nostattaa itsetuntoa, mutta ei täysin sitä korjaa. Itsetunto pitää rakentaa muutenkin kun ulkonäön varaan.

Yritä vaikka rumana naisena sanoa jotain hauskaa tai kertoa mielipiteesi, ei yleisöä kiinnosta, se ohitetaan ihmetyksellä ja olankohautuksella, ja jos kaunis nainen sanoisi saman, hän saisi ihailevia katseita ja lämpimän vastaanoton. Ruma on niin tottunut kylmään reaktioon, että lopulta typistää persoonansa vastaamaan peilikuvaa.

Vierailija kirjoitti:

Häpeän kasvojeni ihoa niin paljon etten kehtaa olla päivänvalossa kasvokkain lähellä ihmisten kanssa, katson aina muualle ja pyrin pois tilanteesta, tykkään syystalvesta kun voi käyttää pipoa ja huivia, ne vähän peittää. Ihoni on kulunut, punainen ja ennenaikaisesti vanhentunut, johtuu osittain siitä että minulla oli akne nuorempana, jota hoidon tosi vahvoilla tuotteilla, ja poltin naamani pahasti ja oli erilaisia lääkityksiä. Miten voisin olla parisuhteessa, kun en kykene katsomaan silmiin ihmistä paria metriä lähempänä päivänvalossa? Eikä kukaan hhalua katsoa tulehtuneen ja sairaan näköistä naamaani. Ja tähän ei enää mikään auta. Meikkikin näyttää oudolta röpölöiseltä naamiolta tämän päällä.,

Ootko kokeillut kemiallista kuorintaa? Sarjahoito maksaa muutaman satasen, mutta saisit arpia pois ja kauniimman ihon 😊

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja sitäpaitsi nykyaikana ei todellakaan yhdenkään naisen tarvitse olla ” ruma”.

On olemassa niin paljon hoitoja, kosmetiikkaa ja meikkejä ettei mitään rajaa.Miehet eivät voi edes aavistaa kaikkia korjauksia ja fiksauksia.

Kun vain osaat hyödyntää niitä. Oletko esim koskaan katsonut telkkarista muuttumisohjelmia tai naistenlehdistä lukenut ja katsonut mitä asiantuntijoiden opastuksella saadaan ulkonäköön aikaan? Samoin tyylikkäällä ja sopivalla vaatetuksella.

Ihan turhaan olet fiksoitunut tuohon nk. rumuuteesi.

On niin paljon mahdollisuuksia kohentaa ulkonäköään, ota asioista selvää hyvä ihminen!

Lopuksi vielä tärkein, kun pidät itsestäsi ja itsetuntosi on korkealla, myös muut uskovat sinuun ja pitävät sinusta.Lopeta itsesääli ja ryhdistäydy.

Juuri näin! Ns. Perusnätillä on toki alempi kynnys lähteä koittamaan kaikkea, sillä fiksattavaa on vähemmän, mutta se eit arkota etteikö kaikista saataisi kauniita. Oikeasti. Kaikilla on sama mahdollisuus , joten käytä se mahdollisuus.