Kyllästyttää olla ruma nainen
Harmittaa joka päivä oma ulkonäkö ja tuntuu, että rumuuden vuoksi olen jäänyt paitsi paljosta sellaisesta mikä kuuluu normaalien ja kauniiden naisten elämään. En tiedä miten voisin lakata suremasta tätä asiaa ja menetettyä elämää. Kauniimmaksi en pysty muuttumaan, joten uutta kampausta tai laittautumista on turha ehdottaa.
Kommentit (296)
Vierailija kirjoitti:
Älykkyys on viehättävää. Ole älykäs. Älykkyyttä voi kehittää.
Psykologit väittää toista. Älykkyys on synnynnäinen ja varhaisessa lapsuudessa määrittyvä ihmisen ominaisuus. Sitä on hyvin vaikea kehittää paremmaksi aikuisena.
Viisautta ja tietoa voi toki opiskella siitä huolimatta. Hyvä keskustelukumppani tietää maailman menosta.
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.
Paitsi, että pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -kiinnostavaa. Etteivät vaan ennakko-oletuksesi muiden suhtautumisesta ja heikko itsetuntosi näkyisi olemuksessa ja käytöksessäsi.
Häpeän kasvojeni ihoa niin paljon etten kehtaa olla päivänvalossa kasvokkain lähellä ihmisten kanssa, katson aina muualle ja pyrin pois tilanteesta, tykkään syystalvesta kun voi käyttää pipoa ja huivia, ne vähän peittää. Ihoni on kulunut, punainen ja ennenaikaisesti vanhentunut, johtuu osittain siitä että minulla oli akne nuorempana, jota hoidon tosi vahvoilla tuotteilla, ja poltin naamani pahasti ja oli erilaisia lääkityksiä. Miten voisin olla parisuhteessa, kun en kykene katsomaan silmiin ihmistä paria metriä lähempänä päivänvalossa? Eikä kukaan hhalua katsoa tulehtuneen ja sairaan näköistä naamaani. Ja tähän ei enää mikään auta. Meikkikin näyttää oudolta röpölöiseltä naamiolta tämän päällä.,
Vierailija kirjoitti:
Miten niin normaaliksi ja kauniiksi? Melkoista kanssasisarten aliarvioimista. Kauniitkin naiset tekevät itsemurhia, miten ap sen selittää?
Aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia ja käyttää edukseen sitä mitä heille on annettu. Tuhraavat perimänsä omaisuuden, tuhoavat ulkonäkönsä, pilaavat terveytensä tai jättävät perheensä.. Se on tietysti suuri sääli.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity itsesi ulkopuolisiin asioihin, älä katsele peiliin äläkä peilaa ihmisten ilmeitä tai kommentteja. Näin minä olen tehnyt. Vähät välitän muiden mielipiteistä, jos joku pilkkanauraa, odota tilaisuutta ja nauran takaisin kahta komeammin. Se tilaisuus tulee AINA. Tee sitä mistä nautit. Maailmassa kuitenkin on äärimmäisen vähän asioita joissa oikeasti vaaditaan kauniita kasvoja, vaatteita, hiuksia jne. Kauneuskilpailuihin en aio osallistua.
Maailma on koko ajan menossa ulkonäkökeskeisempään suuntaan ja toivoisin tietenkin, että näin ei olisi ja muitakin ominaisuuuksia arvostettaisiin naisessa, mutta ei sellaista ole näköpiirissä. Joskus 100 v sitten ulkonäöllä ei ollut niin väliä, riitti että oli terve ja hyväluontoinen ja hyvä työihminen, nykyään tunnutaan arvostavan pelkkää pintaa.
Ap
Höpönlöpön. Kyllä nykyäänkin on fiksuja ja syvällisiä ihmisiä, jotka ymmärtävät, mitkä asiat ihmisissä ja elämässä ovat merkityksellisiä. Miksi välittäisit joidenkin tyhjäpäiden mielipiteistä ja haluaisit miellyttää heitä?
Rumuus mielestäni tasoittuu jotenkin iän mukana, kun muutenkin vanhenee. Kauniille se on paljon kovempi paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.
Paitsi, että pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -kiinnostavaa. Etteivät vaan ennakko-oletuksesi muiden suhtautumisesta ja heikko itsetuntosi näkyisi olemuksessa ja käytöksessäsi.
Älä puhu kun et tiedä, kyllä suurin osa kavahtaa oikeasti rumaa ulkonäköä, he olettavat että on jotain vikaa oltava myös persoonassa, ei sitä ruveta rumana niin helposti vääntämään juttua yhtään mistään, vaikka olisi mikä persoona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.
Paitsi, että pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -kiinnostavaa. Etteivät vaan ennakko-oletuksesi muiden suhtautumisesta ja heikko itsetuntosi näkyisi olemuksessa ja käytöksessäsi.
Tämä! Itse olen isonenäinen, pienileukainen, ohuthiuksinen, omasta mielestäni ulkonäöllisesti ei niin hyvännäköinen nainen. Asenteeni ja olemukseni on kuitenkin aina ollut iloinen ja positiivinen. Ongelmia ei ole ollut parisuhteen saavuttamisessa tai ylipäätään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Uskon, että ihmisen oma asenne on kaikista suurimmassa roolissa.
Siis tahdotko oman palvontaringin ympärillesi ollaksesi tyytyväinen????? Sitä täällä kaikki kaipaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olet jäänyt paitsi, koska kauniit ihmiset ovat yhteiskunnassa aika etuoikeutetussa asemassa. Koita vaan ymmärtää, että elämä ei ole reilua ja kaikki eivät voi saada elämässä haluamaansa.
Näinhän se on ja jos ei saa elämässä mitään haluamaansa, mikä sen olemassaolon tarkoitus on?
Täysin turha elämä.
Ap
Aika harvojen asioiden saavuttamisen ainoa edellytys on kauneus. Että mitähän sä mahdat haluta?
Hyväksyntää ja rakkautta. Osallisuutta. Että voisi elää ilman häpeää ja halveksuntaa ja olla miettimättä hetkeäkään omaa ulkonäköään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Rumuus mielestäni tasoittuu jotenkin iän mukana, kun muutenkin vanhenee. Kauniille se on paljon kovempi paikka.
Tämä on totta. Kaikista tulee vanhemmiten ”rumia”.
Laita persees kuva instaan niin saat Jätkiltä kommenttia.
Vierailija kirjoitti:
Ruman ikääntymisessä on se hyvä puoli, että kavereiden kauneus rapistuu, mutta itse on aina yhtä viehättävä.
Tämä on totta!
Olen itse ollut ns. juhlittu kaunotar.
Nyt viisikymppisenä huomaa, että itsetunto on huomaamatta rakentunut paljolti sille.
Yhdessä epämuodollisessa työtilanteessa ravintolassa huomasin, että miehet pörräsivät mitättömän näköisen kolmikymppisen ympärillä kuin perskärpäset. Ei siis mikään ruma ollut, mutta oman mittapuun mukaan varsin vaatimaton.
Mutta ikä. Olen yli 50-vuotias ja näkymätön tässä mielessä ainakin jos parikymmentä vuotta nuorempia on lähimailla.
Tämä on kovaa. Toisaalta ajattelen, että olen etuoikeutettu. Olenhan voinut paistatella valokiilassa suvereenisti männävuosina.
Se on sopeuduttava. Katseleehan ne 70-vuotiaat vieläkin :D
Kaikki naiset ovat omalla tavallaan kauniita, jotkut enemmän kuin toiset,. Mutta hyvällä meikillä saa lähes kenen tahansa naisen näyttämään kauniilta tai ainakin ok tavikselta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten niin normaaliksi ja kauniiksi? Melkoista kanssasisarten aliarvioimista. Kauniitkin naiset tekevät itsemurhia, miten ap sen selittää?
Aina on olemassa ihmisiä, jotka eivät osaa nauttia ja käyttää edukseen sitä mitä heille on annettu. Tuhraavat perimänsä omaisuuden, tuhoavat ulkonäkönsä, pilaavat terveytensä tai jättävät perheensä.. Se on tietysti suuri sääli.
Ap
Minusta taas tuntuu, että SINÄ et osaa nauttia ja käyttää hyväksesi sitä, mitä sinulla on. Olethan muutakin, kuin ulkoinen olemuksesi. Miten kuvittelisit elämäsi muuttuvan ja mitä saavuttavasi, jos huomenaamuna heräisit sen näköisenä kuin tahdot olla? Ovatko ne oikeasti asioita, joita et voisi saada nyt tai jotka riippuvat kauneudesta? Onkohan sulla jonkinlaista elämänpelkoa ja jätät yrittämättä asioita, koska "mähän oon niin rumakin, ei siitä mitään tule"?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskity itsesi ulkopuolisiin asioihin, älä katsele peiliin äläkä peilaa ihmisten ilmeitä tai kommentteja. Näin minä olen tehnyt. Vähät välitän muiden mielipiteistä, jos joku pilkkanauraa, odota tilaisuutta ja nauran takaisin kahta komeammin. Se tilaisuus tulee AINA. Tee sitä mistä nautit. Maailmassa kuitenkin on äärimmäisen vähän asioita joissa oikeasti vaaditaan kauniita kasvoja, vaatteita, hiuksia jne. Kauneuskilpailuihin en aio osallistua.
Maailma on koko ajan menossa ulkonäkökeskeisempään suuntaan ja toivoisin tietenkin, että näin ei olisi ja muitakin ominaisuuuksia arvostettaisiin naisessa, mutta ei sellaista ole näköpiirissä. Joskus 100 v sitten ulkonäöllä ei ollut niin väliä, riitti että oli terve ja hyväluontoinen ja hyvä työihminen, nykyään tunnutaan arvostavan pelkkää pintaa.
Ap
Katsopa tarkemmin ns menestyneitä ihmisiä, naisia. Yritysjohtajia, päättäjiä, julkkiksia. Sieltä harvoin löytyy täydellistä tai edes kaunista naista. Katso vaikka tämä listaus: https://www.iltalehti.fi/pinnalla/2016030721231623_iq.shtml
Ei heitä ole mikään estänyt menestymästä. Miksi sinua estäisi? Kyllä edelleen arvostetaan hyvää työihmistä, meidänkin työpaikalla on 30 tavallisen näköistä tai rumaa naista, eikä kukaan ole päässyt työhönsä kauniiden kasvojen ansioista. No okei yksi on kaunis, kuin disney prinsessa, mutta hänkään ei työhön kasvojensa vuoksi päässyt.
Niitä on koko v.....n paikkakunta täynnä. Sitä paskaa ihmismassaa. Ja niille jätkille ei riitä tarpeeksi kaunista tyttöystävää. Niistä tulee katkeria mulkkuja. Itsetunto on jostain ämmästä kiinni.
Ne ketkä saavat parisuhteen jonkun muun kuin vanhan juopon tai jollain tavalla henkisesti häiriintyneen kanssa eivät ole oikeasti rumia. Ehkä epäviehättäviä, mutta eivät epämuodostuneen näköisiä.
Maailma on koko ajan menossa ulkonäkökeskeisempään suuntaan ja toivoisin tietenkin, että näin ei olisi ja muitakin ominaisuuuksia arvostettaisiin naisessa, mutta ei sellaista ole näköpiirissä. Joskus 100 v sitten ulkonäöllä ei ollut niin väliä, riitti että oli terve ja hyväluontoinen ja hyvä työihminen, nykyään tunnutaan arvostavan pelkkää pintaa.
Ap