Kyllästyttää olla ruma nainen

Ei kannata välittää muiden mielipiteistä. Ihan kaikilla ihmisillä on oikeus olla olemassa, eivätkä he, etenkään naiset, ole täällä ensisijaisesti ketään muuta kuin itseään varten.

Minua taas rasittaa tämä nykyinen naisten miellyttämisvimma ja pinnallinen ulkonäön korostaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joo, ja sitäpaitsi nykyaikana ei todellakaan yhdenkään naisen tarvitse olla ” ruma”.

On olemassa niin paljon hoitoja, kosmetiikkaa ja meikkejä ettei mitään rajaa.Miehet eivät voi edes aavistaa kaikkia korjauksia ja fiksauksia.

Kun vain osaat hyödyntää niitä. Oletko esim koskaan katsonut telkkarista muuttumisohjelmia tai naistenlehdistä lukenut ja katsonut mitä asiantuntijoiden opastuksella saadaan ulkonäköön aikaan? Samoin tyylikkäällä ja sopivalla vaatetuksella.

Ihan turhaan olet fiksoitunut tuohon nk. rumuuteesi.

On niin paljon mahdollisuuksia kohentaa ulkonäköään, ota asioista selvää hyvä ihminen!

Lopuksi vielä tärkein, kun pidät itsestäsi ja itsetuntosi on korkealla, myös muut uskovat sinuun ja pitävät sinusta.Lopeta itsesääli ja ryhdistäydy.

Juuri näin! Ns. Perusnätillä on toki alempi kynnys lähteä koittamaan kaikkea, sillä fiksattavaa on vähemmän, mutta se eit arkota etteikö kaikista saataisi kauniita. Oikeasti. Kaikilla on sama mahdollisuus , joten käytä se mahdollisuus. 

Ette nyt oikein taida ymmärtää, että kaikilla ei todellakaan ole samat mahdollisuudet. Perusnätistä naisesta voi noilla kaikilla edellä kuvatuilla keinoilla tulla varsin kaunis, mutta persjalkaisesta, lyhyestä ja isoluisesta rumiluksesta, kuten nyt vaikka minä, ei saa edes tavisnaista valtavasta rahallisesta ja ajallisesta panostuksesta huolimatta. Lada pysyy Ladana vaikka sen maalaisi ja kiillottaisi.

Ap

Ap

Minä olen ainakin nyt 30 vuotiaana rumana naisena saanut n.23 vuotta elämästäni tuntea olevani huonompi kuin muut. Epähaluttu, epäkiinnostava, aina se viimeinen vaihtoehto. Jo kouluiässä pojat sanoi juhlissa pullonpyörityksessä, että kunhan ei Jennin kanssa joudu. (nimi muutettu). Jo lapsena kaverin kanssa pyöräillessä joku vastaantuleva pentu saattoi huutaa jotain julmaa ja nauraa, siinä sitten nieleskellä itkua ja toivoa että muut ei olis kuullut sitä, kun hävetti. Joka paikassa siitä, etten kelpaa tehtiin jonkin sorttinen huomautus. En ole seurustellut koskaan, ja tätä en edes pidä minään ongelmana. Pidän sitä ongelmana, että minulla ei ole ihmisarvoa. Ambulanssikuskit naureskelivat minulle ja kommentoivat ikävästi, laittoivat sairaalassa jonkun vihellysäänen soimaan. Näitä esimerkkejä riittää ihan mistä paikasta hyvänsä. Ei siinä muutamat ymmärtäväiset ihmiset auta, kun niin äänekäs osa huutaa, että olet roskaa.

Luulen että tässä keskustelussa menevät monella rumat ja tavikset (vähän lihavat, meikkaamattomat markettimammat) sekaisin. Itse olen elämän varrella tutustunut 4 naiseen joita voisi sanoa ulkonäöltään rumiksi. Kaikille yhteistä on se ettei heistä saisi "perusnättejä" millään hoidoilla. Yhdellä kirveellä veistetyt piirteet+ ihosairaus (ei akne) joka on tehnyt pahaa jälkeä kasvoissa. 3 "oudot" mittasuhteet ja vähän omituinen, ruma naama. Kasvojen luusto vaan on mitä on.

Kaikki itsenäisiä naisia joilla hyvät ammatit, ovat selvästi ymmärtäneet ettei kannata laskea sen varaan että löytäisi elättäjän. Yhteistä on että ovat kovia tekemään työtä ja on jopa menestyksen nälkää. Kukaan ei laiminlyö ulkonäköään, pukeutuvat keskivertoa nätimmin, hiuksissa mahdollisimman hyvä kampaus, perus terveelliset elämäntavat. Kaikilla on ystäviä, harrastuksia jne. 

1 on yksinhuoltaja, 1 onnellisesti naimisissa mukavan tavismiehen kanssa, 2 ikisinkkuja. Ehkä jonkin verran huonompi tuuri miesten kanssa kuin taviksella, mutta ei toivoton tilanne. Enemmän sellainen että kun ottajia on vähemmän, on vaatii rakastuminen tutustumista eli enemmän kiinni tuurista ja sopivista olosuhteista. Toisaalta ketään eivät ole poikaystävät/miehet kohdelleet törkeästi.

Jos on ruma nainen, niin elämässä on enemmän kiinni omasta sisukkuudesta. Ei saa sympatiapisteitä missään, toisaalta jää jollain tavalla mieleen missä on myönteisetkin puolensa esim. työelämässä jos osaa sen hyödyntää. On jeesustelua sanoa ettei ulkonäöllä olisi mitään väliä. On realismia sanoa että se mihin suuntaan ulkonäkö vaikuttaa on sattumasta kiinni. Kauneus ja tavallisuus eivät ole välttämättä eduksi vaikka yhteiskunta on ulkonäkökeskeinen. Jokaisen on opittava pelaamaan niillä korteilla mitkä on. 

Toisaalta voisit olla Aino Pennanen. Ehkä rumuus ei ole niin kamalaa enää.

Minulla on hyvä kroppa, mutta ruma naama. Varsinkin monet pyllymiehet innostuvat vartalostani. Huomattavasti helpompaa olisi löytää parisuhde, jos olisi kauniit kasvot mutta ruma kroppa. Tämä vaan tiedoksi teille jotka ehdotatte kaikille rumille että treenatkaa enemmän. Ei se naamaa kaunista, valitettavasti. Kerta toisensa jälkeen huomaan päätyväni johonkin omituiseen seksisuhteeseen, monta kuukautta kuherrellaan ja seksikin tulee kuvioihin, sitten mies joku päivä ilmoittaa että on löytänyt jotain vakavempaa itselleen. Ok. Ja ne kerrat kun olen suhteeseen erehtynyt, niin minua on petetty itseäni rumempikroppaisen kanssa joka kerta, mutta kasvot aina olleet kauniit...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jep, ja minä tiedän mistä olen jäänyt paitsi, tai että miten paljon tylsempää ja hankalampaa elämäni on rumana, sillä olen päässyt lähietäisyydeltä tarkkailemaan kauniitten ystävieni elämää: jo se miten heitä katsotaan ihmiskontaktissa, hymyillään, jutellaan ja kiinnostutaan. Minä en kiinnosta ketään, ja minuun suhtaudutaan ikäänkuin varauksella. Ei minua kukaan suoraan rumaksi ole haukkunut, mutta tietäähän sen, että on epäviehättävä.

Paitsi, että pelkkä ulkonäkö ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -kiinnostavaa. Etteivät vaan ennakko-oletuksesi muiden suhtautumisesta ja heikko itsetuntosi näkyisi olemuksessa ja käytöksessäsi.

Tämä! Itse olen isonenäinen, pienileukainen, ohuthiuksinen, omasta mielestäni ulkonäöllisesti ei niin hyvännäköinen nainen. Asenteeni ja olemukseni on kuitenkin aina ollut iloinen ja positiivinen. Ongelmia ei ole ollut parisuhteen saavuttamisessa tai ylipäätään sosiaalisessa kanssakäymisessä. Uskon, että ihmisen oma asenne on kaikista suurimmassa roolissa.

Se on vaan hyvin hankalaa yhtäkkiä muuttua positiiviseksi ja sosiaaliseksi, jos itsetunto on lytätty haukkumalla ulkonäköä, kuten esim. minulla oli koulussa näin. Luulen, että nyt aikuisena olen ihan ok näköinen, mutta olen niin ahdistunut sosiaalisissa tilanteissa, että minua varmaan pidetään sen takia outona.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tässä keskustelussa menevät monella rumat ja tavikset (vähän lihavat, meikkaamattomat markettimammat) sekaisin. Itse olen elämän varrella tutustunut 4 naiseen joita voisi sanoa ulkonäöltään rumiksi. Kaikille yhteistä on se ettei heistä saisi "perusnättejä" millään hoidoilla. Yhdellä kirveellä veistetyt piirteet+ ihosairaus (ei akne) joka on tehnyt pahaa jälkeä kasvoissa. 3 "oudot" mittasuhteet ja vähän omituinen, ruma naama. Kasvojen luusto vaan on mitä on.

Kaikki itsenäisiä naisia joilla hyvät ammatit, ovat selvästi ymmärtäneet ettei kannata laskea sen varaan että löytäisi elättäjän. Yhteistä on että ovat kovia tekemään työtä ja on jopa menestyksen nälkää. Kukaan ei laiminlyö ulkonäköään, pukeutuvat keskivertoa nätimmin, hiuksissa mahdollisimman hyvä kampaus, perus terveelliset elämäntavat. Kaikilla on ystäviä, harrastuksia jne. 

1 on yksinhuoltaja, 1 onnellisesti naimisissa mukavan tavismiehen kanssa, 2 ikisinkkuja. Ehkä jonkin verran huonompi tuuri miesten kanssa kuin taviksella, mutta ei toivoton tilanne. Enemmän sellainen että kun ottajia on vähemmän, on vaatii rakastuminen tutustumista eli enemmän kiinni tuurista ja sopivista olosuhteista. Toisaalta ketään eivät ole poikaystävät/miehet kohdelleet törkeästi.

Jos on ruma nainen, niin elämässä on enemmän kiinni omasta sisukkuudesta. Ei saa sympatiapisteitä missään, toisaalta jää jollain tavalla mieleen missä on myönteisetkin puolensa esim. työelämässä jos osaa sen hyödyntää. On jeesustelua sanoa ettei ulkonäöllä olisi mitään väliä. On realismia sanoa että se mihin suuntaan ulkonäkö vaikuttaa on sattumasta kiinni. Kauneus ja tavallisuus eivät ole välttämättä eduksi vaikka yhteiskunta on ulkonäkökeskeinen. Jokaisen on opittava pelaamaan niillä korteilla mitkä on. 

Asiallista tekstiä, sinulla on selvästi ymmärrystä asiasta. Monilla on tosiaan vääränlainen mielikuva rumuudesta, että se on lihavuutta tai itsestä huolehtimattomuutta. Rumuus voi toki olla sitäkin, mutta minä puhun nyt sellaisesta perustavanlaatuisesta rumuudesta, joka liittyy juuri mittasuhteisiin, sairauksiin yms asoihin joihin ei voi juurikaan vaikuttaa. Itsekin meikkaan ja pukeudun siististi eli mistään ulkonäön laiminlyömisestä ei ole kyse.

Tuntuu vaan niin väärältä, että tavallaan merkityksettömän asian, siis huonon ulkonäön, vuoksi joutuu koko elämänsä olemaan altavastaajana.

Ap

Hurskastelua monilta. 

Minä olen kaunis ja saanut paljon ihan vain sen takia. Tietysti olen myös miellyttävä luonne, älykäs, rento ja huumorintajuinen. 

Pelkkä kauneus ei riitä mihinkään, mutta yhdistettynä näihin muihin se takaa menestymisen missä tahansa. 

Rumuus ei poissulje menestymisen mahdollisuutta esim. Sirkka Hämäläinen, mutta onhan se paljon kivisempi tie. 

Toisaalta kauneus on myös joissain tilanteissa asioita hankaloittava. Miehillä menevät muut asiat edelle kuin osaaminen ja siitä voi tulla vaikeuksia. Tämä on koettu. Plussan puolella kuitenkin tuntuvasti ollaan. En vaihtaisi ruman rooliin. 

Minulla on iso juutalaisnokka, pieni viivasuu ja epäsymmetrinen naaman luusto. Olen harteikas ja leveä torsoinen, pienillä rinnoilla siellä sivuissa. Persjalkainen ja mitätön puristunut takamus. Miten helvetissä tästä muka sais viehättävän itsestään, vaikka tekis minkä toimenpiteen, sitä oudommaksi vaan muuttuisi.

No älä ole ruma, v*tun ääliö

Osaisitko valita sillon prinssin näyttelevän sammakon sijasta?

Vierailija kirjoitti:

Hurskastelua monilta. 

Minä olen kaunis ja saanut paljon ihan vain sen takia. Tietysti olen myös miellyttävä luonne, älykäs, rento ja huumorintajuinen. 

Pelkkä kauneus ei riitä mihinkään, mutta yhdistettynä näihin muihin se takaa menestymisen missä tahansa. 

Rumuus ei poissulje menestymisen mahdollisuutta esim. Sirkka Hämäläinen, mutta onhan se paljon kivisempi tie. 

Toisaalta kauneus on myös joissain tilanteissa asioita hankaloittava. Miehillä menevät muut asiat edelle kuin osaaminen ja siitä voi tulla vaikeuksia. Tämä on koettu. Plussan puolella kuitenkin tuntuvasti ollaan. En vaihtaisi ruman rooliin. 

Ei Sirkka Hämäläinen olisi ollut nuorempana ollenkaan ruma. Ihan sopusuhtainen hoikka kroppa ja vähintäänkin taviskasvot. 

Mutta halusi antaa "pankkiiri- taloustieteilijä" vaikutelman viimeisen päälle eli tuo kynitty le ..sbotukka ja yleinen habitus olivat tietysti jotain muuta kuin mitä mies haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Mitähän tämä ap kuvittelee, että "kaikkien muiden" elämään kuuluu, mitä hänellä ei ole? Taitaa olla ihan omia kuvitelmia... Tuollainen katkeruus se vasta rumentaakin!

Miksi pitää tulla väittämään vastaan asiasta, josta sinulla ei selkeästi ole mitään kokemusta? Todella loukkaavaa, että tavikset tai ok:n näköiset täällä väittävät, että ei rumuus vaikuta jokapäiväiseen elämään!

Vierailija kirjoitti:

Älykkyys on viehättävää. Ole älykäs. Älykkyyttä voi kehittää.

Pelkkä älykkyys ei ole viehättävää, se yksinään voi tehdä ihmisestä jopa ärsyttävän. Pitää olla vaatimaton tai sopivalla tavalla kunnianhimoinen ja hyväntahtoinen ihminen, sellainen, jolla on tilannetajua, jotta älykkyys tekee ihmisestä viehättävän.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tässä keskustelussa menevät monella rumat ja tavikset (vähän lihavat, meikkaamattomat markettimammat) sekaisin. Itse olen elämän varrella tutustunut 4 naiseen joita voisi sanoa ulkonäöltään rumiksi. Kaikille yhteistä on se ettei heistä saisi "perusnättejä" millään hoidoilla. Yhdellä kirveellä veistetyt piirteet+ ihosairaus (ei akne) joka on tehnyt pahaa jälkeä kasvoissa. 3 "oudot" mittasuhteet ja vähän omituinen, ruma naama. Kasvojen luusto vaan on mitä on.

--------------

Mulla on näkyvä ihosairaus ja vahvat kasvonpiirteet. MUTTA olen aina ollut miesten keskuudessa haluttu seurustelukumppani. Vaikka olen lisäksi ujokin! Ihme homma ;)

Oikeuden Puolustaja kirjoitti:

No älä ole ruma, v*tun ääliö

Onko sinulla jotain ehdotuksia miten olla olematta ruma? Neuvo nyt vaikka alkajaisiksi miten kasvatetaan pitkät, hoikat sääret.

Ap

On hullua ajatella, ettei olisi rumia ihmisiä. 

Eihän sitten voisi olla vastakohtaakaan eli kauniita. 

Jotkut nyt ovat rakenteeltaan -- niin kasvoista kuin vartaloltaan-- rumia. Mitä tätä faktaa kieltämän? Ketä se hyödyttää elää valheessa?

Mieheni jätti minut ruman naisen takia, koska hänellä oli parempi vartalo ja oli seksiaddikti pervoilija. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ainakin nyt 30 vuotiaana rumana naisena saanut n.23 vuotta elämästäni tuntea olevani huonompi kuin muut. Epähaluttu, epäkiinnostava, aina se viimeinen vaihtoehto. Jo kouluiässä pojat sanoi juhlissa pullonpyörityksessä, että kunhan ei Jennin kanssa joudu. (nimi muutettu). Jo lapsena kaverin kanssa pyöräillessä joku vastaantuleva pentu saattoi huutaa jotain julmaa ja nauraa, siinä sitten nieleskellä itkua ja toivoa että muut ei olis kuullut sitä, kun hävetti. Joka paikassa siitä, etten kelpaa tehtiin jonkin sorttinen huomautus. En ole seurustellut koskaan, ja tätä en edes pidä minään ongelmana. Pidän sitä ongelmana, että minulla ei ole ihmisarvoa. Ambulanssikuskit naureskelivat minulle ja kommentoivat ikävästi, laittoivat sairaalassa jonkun vihellysäänen soimaan. Näitä esimerkkejä riittää ihan mistä paikasta hyvänsä. Ei siinä muutamat ymmärtäväiset ihmiset auta, kun niin äänekäs osa huutaa, että olet roskaa.

Siis miten tuo ambulanssimiesten naureskelu tapahtui? Kamalaa