Kyllästyttää olla ruma nainen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Häpeän kasvojeni ihoa niin paljon etten kehtaa olla päivänvalossa kasvokkain lähellä ihmisten kanssa, katson aina muualle ja pyrin pois tilanteesta, tykkään syystalvesta kun voi käyttää pipoa ja huivia, ne vähän peittää. Ihoni on kulunut, punainen ja ennenaikaisesti vanhentunut, johtuu osittain siitä että minulla oli akne nuorempana, jota hoidon tosi vahvoilla tuotteilla, ja poltin naamani pahasti ja oli erilaisia lääkityksiä. Miten voisin olla parisuhteessa, kun en kykene katsomaan silmiin ihmistä paria metriä lähempänä päivänvalossa? Eikä kukaan hhalua katsoa tulehtuneen ja sairaan näköistä naamaani. Ja tähän ei enää mikään auta. Meikkikin näyttää oudolta röpölöiseltä naamiolta tämän päällä.,

Ootko kokeillut kemiallista kuorintaa? Sarjahoito maksaa muutaman satasen, mutta saisit arpia pois ja kauniimman ihon 😊

Tai mikroneulausta, siis rullausta Dermarollerilla tai vastaavalla? Siitä on monilla hyviä kokemuksia, kun se laittaa ihon korjaamaan itseään ja siitä tulee tasaisempi.

Tsemppiä sinulle. Ulkonäölle voi tehdä monta asiaa. Tärkeintä on kuitenkin itsetunto. Ehkä sinun kannattaisi mennä psykogille käsittelemään näitä asioita?

Minulla on useampia kavereita/tuttuja, jotka eivät vastaa kauneusihanteita. On vähän kuin kirveellä veistettyjä kasvonpiirteitä, kieroja silmiä, kumaria hartioita, ylipainoa, erikoista ruumiinrakennetta, ärrävikaa. Varmaan myös ikäviä kokemuksia elämän varrelta, kiusaamista ja muuta. Kuitenkin heillä on terve itsetunto. Ja jokaiselle on löytynyt ennemmin tai myöhemmin pysyvä parisuhde ja perustettu perhe.

Ihmisten ilmoille mennessä minusta on tärkeintä, että on puhdas ja pitää huolta itsestään (hienhaju tai rasvaiset hiukset eivät auta, oli sitten kaunis tai ruma). Koeta keskittyä siihen, että teet itseäsi kiinnostavia ja iloa tuottavia juttuja - vaikka jonkin harrastuksen parissa ihmisten kanssa toimimalla voisi karttua itseluottamusta? Kun tehdään yhdessä jotain yhteistä juttua, niin tutustuu sen asian kautta ihmisiin, eikä ulkonäkö merkitse niin paljon.

Vierailija kirjoitti:

Ruma ja hiljainen nainen, siinä vasta hyvä yhdistelmä, ihailua ei ainakaan tule.

Ei se ole hirveän traagista. :D On paljon muuta mitä voi elämältä hakea. Kaikkeen ulkonäkö ei suoraan vaikuta. Harrastukset, ystävät, työt.

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä.

Ulkonäöllä saa lisä-arvoa. Bonuspisteita itse tehtävän tai osaamisen lisäksi. Ruman naisen elämä on kuin keskivertomiehen, pitää tehdä töitä asioiden eteen, mitään ei saa ilmaiseksi. 

1% miehistä ja ehkä 20-30% naisista, saavat huomattavia etuja ulkonäön takia. Jopa niin isoja etuja, että voivat elää sillä, joko uran tai kumppanin kautta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä.

Ulkonäöllä saa lisä-arvoa. Bonuspisteita itse tehtävän tai osaamisen lisäksi. Ruman naisen elämä on kuin keskivertomiehen, pitää tehdä töitä asioiden eteen, mitään ei saa ilmaiseksi. 

1% miehistä ja ehkä 20-30% naisista, saavat huomattavia etuja ulkonäön takia. Jopa niin isoja etuja, että voivat elää sillä, joko uran tai kumppanin kautta.

Paitsi että keskivertomiehellä on aina munien suoma etuajooikeus monessakin hommassa. Rumien naisten pitää tehdä kovasti töitä päästäkseen keskivertomiehen tasolle .

Miesten onneksi maailma on tosiaan heille reilumpi ja miestä arvotetaan hänen tekemistensä ja osaamisensa kautta eikä ulkonäön. Naisille tilanne on toinen, hyvällä ulkonöällä voi kivuta vaikka yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista, esim Yhdysvaltojen presidentin vaimoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä.

Ulkonäöllä saa lisä-arvoa. Bonuspisteita itse tehtävän tai osaamisen lisäksi. Ruman naisen elämä on kuin keskivertomiehen, pitää tehdä töitä asioiden eteen, mitään ei saa ilmaiseksi. 

1% miehistä ja ehkä 20-30% naisista, saavat huomattavia etuja ulkonäön takia. Jopa niin isoja etuja, että voivat elää sillä, joko uran tai kumppanin kautta.

Paitsi että keskivertomiehellä on aina munien suoma etuajooikeus monessakin hommassa. Rumien naisten pitää tehdä kovasti töitä päästäkseen keskivertomiehen tasolle .

Miesten onneksi maailma on tosiaan heille reilumpi ja miestä arvotetaan hänen tekemistensä ja osaamisensa kautta eikä ulkonäön. Naisille tilanne on toinen, hyvällä ulkonöällä voi kivuta vaikka yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista, esim Yhdysvaltojen presidentin vaimoksi.

Etuajooikeudet on naisilla. Naisille on omat tuet, länsimaiset isot firmat palkkaavat mielummin naisia, koska se parantaa imagoa. Suomessakin tuoreet naisinsinöörit tienaa paremmin kuin tuoreet miesinsinöörit, ja saavat helpommin paikkoja. Palkkaerot miesten eduksi tulevat myöhemmin, kun miehet tekevät enemmän tunteja, vähemmän poissaoloja, neuvottelevat enemmän palkoista, ja ottavat enemmän riskejä.

Naisia ei arvoteta ulkonäön mukaan, naiset (ja häviävän pieni prosentti miehistä) saavat ilmaista, asiaankuulumatonta lisä-arvoa ulkonäöllä.

Päätä että olet kaunis.

Kyllä mä ymmärrän. Olen sillä lailla kaunis että joskus täysin randomisti joku jonka vasta tapasin tai tuntematon illanistujaisissa/vastaantullessaan kirjastolla jne. toteaa että "olet kaunis". Miehet ovat aina olleet kiinnostuneita ja sain juuri sen miehen jonka eniten halusin. Saan hyvää palvelua ja minuun suhtaudutaan hyvin. Ainoastaan muiden naisten (tuntemattomien) osalta olen kokenut ikävää käytöstä esim. Ei katsota päinkään saati haluta tutustua.

Mä meikkaan paljon mutta luonnollisesti. Oon hoikka, en liho vaikka söisin miten paljon. Mulla on paksu tukka ja persoonalliset kauniit kasvot.

Tän alustuksen jälkeen myös totean että vaikka miten toitotetaan sitä ettei ulkonäöllä ole väliä niin herranjestas onhan sillä! Mun asioista ollaan kiinnostuneita, mulla on aina joku valmis lohduttamaan, kuuntelemaan, ottamaan rakkaakseen, tutustumaan, auttamaan. Saan huomiota ja koen itseni näkyväksi. Vaikka mun itsetunto ei oo vahva, on jatkuva vahvistus sitä auttanut. Totta kai se tuntuu kivalta kuulla olevansa riittävä, hyvä, haluttu ja toivottu.

Ja te joiden mielestä pitää vaan vähät välittää siitä mitä muut ajattelee: ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Erilaisten kokemusten takia me ollaan kaikki enemmän tai vähemmän haavoittuvaisia, rikottuja, vahingoitettuna, mielenrauhan kanssa painivia. Kaikki ei ole niin vahvoja ja ne jotka on, on hyvin etuoikeutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä.

Ulkonäöllä saa lisä-arvoa. Bonuspisteita itse tehtävän tai osaamisen lisäksi. Ruman naisen elämä on kuin keskivertomiehen, pitää tehdä töitä asioiden eteen, mitään ei saa ilmaiseksi. 

1% miehistä ja ehkä 20-30% naisista, saavat huomattavia etuja ulkonäön takia. Jopa niin isoja etuja, että voivat elää sillä, joko uran tai kumppanin kautta.

Paitsi että keskivertomiehellä on aina munien suoma etuajooikeus monessakin hommassa. Rumien naisten pitää tehdä kovasti töitä päästäkseen keskivertomiehen tasolle .

Miesten onneksi maailma on tosiaan heille reilumpi ja miestä arvotetaan hänen tekemistensä ja osaamisensa kautta eikä ulkonäön. Naisille tilanne on toinen, hyvällä ulkonöällä voi kivuta vaikka yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista, esim Yhdysvaltojen presidentin vaimoksi.

Höpöhöpö, kyllä Suomessa tulos merkitsee eikä naisen pärstävärkki. Töitä pitää toki tehdä siinä missä miehetkin, monelle vaan saattaa tulla yllätyksenä se kuinka paljon miehet tekevät niitä töitä menestyksensä eteen. Ei meillekään mitään ilmaiseksi anneta ja mekin kilpailemme kaikkia muita miehiä vastaan koko ajan. Jotkut miehet ovat niin hulluja tekemään töitä (muun elämän kustannuksella), ettei suurin osa miehistäkään ole sellaiseen valmis. Paljon puhuttu palkkaeromyyttihän johtuu juuri tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin mistä asioista koet jääneesi paitsi?

Ainoa, mistä minä "koen jääneeni paitsi" on miesten jatkuva huomio ja iskuyritykset baarissa. Kaikkea muuta olen kyllä voinut tehdä siinä missä kauniit ystävänikin.

Ja, koska minulla on ollut poikaystäviä, se kertoo itselleni vain siitä, että mulle miehen etsiminen tapahtuu muualla kuin baarissa. Elämä on. Ja koska meillä on erilaiset ominaisuudet, jokaisen elämä on erilainen. Siitä voi olla katkera tai sitten voi hyväksyä itsensä ja tehdä asioita, jotka tekee onnelliseksi.

Tuntuu, että tällaisen viestin kirjoittaja ei tajua ollenkaan lukemaansa. Vai etkö ole lukenut tässä keskustelussa olevien rumien naisten kertomuksia? 

Olen ruma, mutta koska mun kokemukset on erilaisia, ne on jotenkin ei-valideja? En mä koe jääneeni mistään paitsi. Mulla on hyvä työ, harrastuksia, ystäviä ja jopa parisuhteita. Mistä ihmeestä jään paitsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä.

Ulkonäöllä saa lisä-arvoa. Bonuspisteita itse tehtävän tai osaamisen lisäksi. Ruman naisen elämä on kuin keskivertomiehen, pitää tehdä töitä asioiden eteen, mitään ei saa ilmaiseksi. 

1% miehistä ja ehkä 20-30% naisista, saavat huomattavia etuja ulkonäön takia. Jopa niin isoja etuja, että voivat elää sillä, joko uran tai kumppanin kautta.

Paitsi että keskivertomiehellä on aina munien suoma etuajooikeus monessakin hommassa. Rumien naisten pitää tehdä kovasti töitä päästäkseen keskivertomiehen tasolle .

Miesten onneksi maailma on tosiaan heille reilumpi ja miestä arvotetaan hänen tekemistensä ja osaamisensa kautta eikä ulkonäön. Naisille tilanne on toinen, hyvällä ulkonöällä voi kivuta vaikka yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista naisista, esim Yhdysvaltojen presidentin vaimoksi.

Etuajooikeudet on naisilla. Naisille on omat tuet, länsimaiset isot firmat palkkaavat mielummin naisia, koska se parantaa imagoa. Suomessakin tuoreet naisinsinöörit tienaa paremmin kuin tuoreet miesinsinöörit, ja saavat helpommin paikkoja. Palkkaerot miesten eduksi tulevat myöhemmin, kun miehet tekevät enemmän tunteja, vähemmän poissaoloja, neuvottelevat enemmän palkoista, ja ottavat enemmän riskejä.

Naisia ei arvoteta ulkonäön mukaan, naiset (ja häviävän pieni prosentti miehistä) saavat ilmaista, asiaankuulumatonta lisä-arvoa ulkonäöllä.

Paitsi rumat naiset, tietenkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikäli et kuulu tähän vähemmistöön, niin kyllä aika karua on varsinkin naisena, koska edelleen naisen arvo mitataan pitkälti ulkonäössä.

Ulkonäöllä saa lisä-arvoa. Bonuspisteita itse tehtävän tai osaamisen lisäksi. Ruman naisen elämä on kuin keskivertomiehen, pitää tehdä töitä asioiden eteen, mitään ei saa ilmaiseksi. 

1% miehistä ja ehkä 20-30% naisista, saavat huomattavia etuja ulkonäön takia. Jopa niin isoja etuja, että voivat elää sillä, joko uran tai kumppanin kautta.

Ei kauneus ole naisten kohdalla lisäarvo vaan arvo, jolla saa huomattavaa kilpailuetua pariutumismarkkoinoilla ja myös työelämässä. Miesten kohdalla voidaan puhua lisäarvosta.

ihmemies kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

ihmemies kirjoitti:

Mikä siinä kropassasi nyt on niin kovin epäsuhtaista? Onko sinulla pariton määrä raajoja tms?

Epäsuhtaista kroppaa voi muuttaa sopusuhtaisemmaksi treenaamalla - ei siitä ehkä täydellistä tule, mutta harva oikeasti täydellisyyttä etsiikään.

Minulla on myös epäsuhtainen kroppa, yläkroppa lihaksikas ja kapeat jalat. Ainiin ja silmätkin katsovat ihan kieroon. Mutta eihän omia virheitä ole järkevää tuijottaa vaan miettiä niitä hyviä puolia joita varmaan sinullakin on. Ja ellei ole niin opettele valehtelemaan itsellesi ja uskottele olevasi kaunis ja mielenkiintoinen tai vaikkapa sitten kylän kiihkein suihinottaja. Kunhan jotain jonka uskot kiinnostavan miehiä.

Ihan sama mistä sinulle tulee hyvä mieli koska itsevarman onnelliset ja säteilevät ihmiset ovat niitä haluttavia. Kauneus ja treenaaminen vain helpottavat hyvän itseluottamuksen rakentamista

Vastasin jo aikaisemmin tähän, en aio alkaa himotreenaamaan koska sitä ei ole minun tapauksessani hyötyä. Normaali 3 krt vko hikiliikunta saa riittää. En näe mitään syytä alkaa rehkiä salilla, jos tuloksena on korkeintaan välttävä kroppa. Vartalon mittasuhteethan eivät treenillä muutu. Minulla on keskimittaisen hoikan naisen yläkroppa ja lyhyen ja paksun naisen alakroppa. Vaikka miten treenaisin tämä epäsuhta ei tule korjaantumaan. Alipainon rajallakaan en saa karistettua riittävästi rasvaa sääristä ja reisistä. Ja alaosa tietenkin pysyy lyhyempänä kuin yläosa vaikka mitä tekisin. Tämä ei suinkaan ole ainoa ulkoin epäkohta minussa, mutta kokonaisuuden kannalta merkittävin. Minun vartalossani ainoat normaalit kohdat on korvat, käsivarret ja jalkaterät. Näiden varaan on tuskin mahdollista lähteä rakentamaan positiivista kehonkuvaa. Mielestäni itselleen on turha yrittää valehdella ja uskotella sellaista mikä ei pidä paikkaansa, pidemmän päälle se tuskin johtaa mihinkään hyvään.

Ap

No eihän tuo edes paha ole. Korkokengät jalkaan vain niin epäsuhta tasaantuu. Hoikan naisen yläkroppahan on jo paljon parempi kuin mitä 50% suomalaisista naisista omaa (pyydän etukäteen anteeksi jos joku haluaa loukkaantua). Usealla on paksun naisen yläkroppa ja samanlainen alakroppa ja silti näyttävät olevan ihan tyytyväisiä.

He ovat tyytyväisiä, koska ovat ylipainostaan huolimatta sopusuhtaisia.

Vierailija kirjoitti:

En keksi mitään hyötyä kauneudesta...Ihan oikeesti. Nojoo jos tahtoo esim.leffatähdeksi niin onhan siitä hyötyä. Entä miten muuten? Jokainen rumanpuoleinen nainen jonka tunnen, saa miehiltä huomiota ja usein jopa paljon. Kauniit ei taas juuri muuta paitsi pervoilua. Olen joskus toivonut olevani ruma. Olisi mahtavaa jos miehet ei esim.ajattelisi seksiä minut tavatessaan.

Minä en ainakaan saa yhtään mitään huomiota.

Ihmetyttää nää väitökset.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mä ymmärrän. Olen sillä lailla kaunis että joskus täysin randomisti joku jonka vasta tapasin tai tuntematon illanistujaisissa/vastaantullessaan kirjastolla jne. toteaa että "olet kaunis". Miehet ovat aina olleet kiinnostuneita ja sain juuri sen miehen jonka eniten halusin. Saan hyvää palvelua ja minuun suhtaudutaan hyvin. Ainoastaan muiden naisten (tuntemattomien) osalta olen kokenut ikävää käytöstä esim. Ei katsota päinkään saati haluta tutustua.

Mä meikkaan paljon mutta luonnollisesti. Oon hoikka, en liho vaikka söisin miten paljon. Mulla on paksu tukka ja persoonalliset kauniit kasvot.

Tän alustuksen jälkeen myös totean että vaikka miten toitotetaan sitä ettei ulkonäöllä ole väliä niin herranjestas onhan sillä! Mun asioista ollaan kiinnostuneita, mulla on aina joku valmis lohduttamaan, kuuntelemaan, ottamaan rakkaakseen, tutustumaan, auttamaan. Saan huomiota ja koen itseni näkyväksi. Vaikka mun itsetunto ei oo vahva, on jatkuva vahvistus sitä auttanut. Totta kai se tuntuu kivalta kuulla olevansa riittävä, hyvä, haluttu ja toivottu.

Ja te joiden mielestä pitää vaan vähät välittää siitä mitä muut ajattelee: ei kaikilla ole siihen mahdollisuutta. Erilaisten kokemusten takia me ollaan kaikki enemmän tai vähemmän haavoittuvaisia, rikottuja, vahingoitettuna, mielenrauhan kanssa painivia. Kaikki ei ole niin vahvoja ja ne jotka on, on hyvin etuoikeutettuja.

Mutta haluavatko nämä miehet todella tutustua SINUUN, vai pelkästään kauniiseen kuoreesi? Muistelen että moni kaunis on sanonut, että kokee olevansa vain esittelyesine, häneen itseensä ja luonteeseen ei jakseta tutustua. Upeaa jos ei ole näin!

Se meillä vähän rumemmilla on paremmin, että jos joku tulee juttelemaan, voi aika suurella todennäköisyydellä luottaa, ettei ainakaan hae statussymboliksi ;) Vaan oikeasti elämänkumppaniksi.

.

Vierailija kirjoitti:

.

Mikä oli pisteen syvin viesti?