Lue keskustelun säännöt.
Kyllästyttää olla ruma nainen
31.07.2018 |
Harmittaa joka päivä oma ulkonäkö ja tuntuu, että rumuuden vuoksi olen jäänyt paitsi paljosta sellaisesta mikä kuuluu normaalien ja kauniiden naisten elämään. En tiedä miten voisin lakata suremasta tätä asiaa ja menetettyä elämää. Kauniimmaksi en pysty muuttumaan, joten uutta kampausta tai laittautumista on turha ehdottaa.
Kommentit (296)
Mulle tulee kyllä paha olo kun saa kuulla miten tökerösti ihmiset kommentoivat muiden ulkonäköä. Mun ulkonäköä ei luojan kiitos ikinä ole haukuttu tai esim koskaan jätetty juttujen ulkopuolelle, vaikka olenkin ihan stnan ruma. Koulussa olin oikeestaan enemmänkin suosittu kuin tavis.
Mutta siis joo, mäkään en ole ikinä seurustellut, mahotonta se olis kun välttelen ulkona ollessa kaikkien katsetta. Päivänvalo on se joka tekee musta ruman: aknearvet, epätasainen ja kiiltävä iho sekä tummat silmänaluset pääsevät esille. Ja nää kaikki mulla on ollu 10-vuotiaasta lähtien. Kroppa on hyvä mutta ei siitä mitään hyötyä ole paitsi terveydellisistä syistä kun jaksan liikkua vaikka 10 tuntia päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sirkka Hämäläisellähän on oikein hyvät kasvonpiirteet.
Vierailija kirjoitti:
Sinä se vaan ryvet olettamassasi rumuudessa, jota muut eivät luultavasti edes huomaa.
Minä ainakin huomaan, miltä ihmiset näyttävät ympärilläni.
En usko, että olen poikkeus. Olen itse hyvännäköinen ja bongaan lähinnä samanlaiset. Mutta huomaan myös rumat.
En kuitenkaan mitään pahaa ajattele. Eli siinä mielessä huoli pois. Rumat varmaan funtsivat, että heistä ajateltaisiin jotain pahaa ulkonäkönsä perusteella. En ole törmännyt tällaiseen ilmiöön.
Toki olen jo pitkälle aikuinen, jotkut teinit saattavat olla julmempia. Nekin viisastuvat iän myötä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin olet jäänyt paitsi, koska kauniit ihmiset ovat yhteiskunnassa aika etuoikeutetussa asemassa. Koita vaan ymmärtää, että elämä ei ole reilua ja kaikki eivät voi saada elämässä haluamaansa.
Näinhän se on ja jos ei saa elämässä mitään haluamaansa, mikä sen olemassaolon tarkoitus on?
Täysin turha elämä.
Ap
Aika harvojen asioiden saavuttamisen ainoa edellytys on kauneus. Että mitähän sä mahdat haluta?
Hyväksyntää ja rakkautta. Osallisuutta. Että voisi elää ilman häpeää ja halveksuntaa ja olla miettimättä hetkeäkään omaa ulkonäköään.
Ap
Ihan oikeasti, suosittelen hakeutumaan sinne psykoterapiaan, jos et todella kykene uskomaan, että MIKÄÄN noista luettelemistasi asioista ei ole ulkonäöstä kiinni! Meinaatko, että kauneus takaa sen, että saat rakkautta ja aitoa hyväksyntää?! Etkö itse muka kykenisi rakastamaan kuin täydellisen ulkonäön omaavaa ihmistä?! Sinä se itseäsi tunnut halveksuvan enemmän kuin kukaan muu ja siitä ongelmasi johtuvat.
terapiasta ei ole ollut apua. On loppujenlopuksi samantekevää mitä itse ajattelen kun muut ihmiset kuitenkin arvottavat minua ulkonäön perusteella ja olen täsmälleen yhtä ruma kuin terapian alussa.
Ap
Ikävää, jos terapia epäonnistui. Mutta sinähän et ole mikään ajatustenlukija. Mistä tiedät, minkä perusteella ihmiset arvottavat sinut ja mitä mieltä he ovat ulkonäöstäsi? Olen 100% varma, että ylitulkitset ja ymmärrät väärin ihmisten ilmeitä ja käytöstä, koska sinulla on niin valtavan negatiivinen kuva itsestäsi ja siitä, miten ihmiset suhtautuvat sinuun. Jos sulla oletuksena on, että kaikki pitävät sua rumana, hyljeksivät, halveksuvat, eivätkä halua tutustua, niin totta hitossa tämä näkyy olemuksessasi ja käytöksessäsi, tiedostamatta ja tahattomasti ainakin. Ja se, jos mikään, aiheuttaa sen, että ihmiset karttavat tai miten koetkaan. Vaikutat varmasti itsekin torjuvalta, sulkeutuneelta etkä nauti avoimin mielin uusiin ihmisiin tutustumisesta.
Viis veisatkaa siitä, mitä vastakkainen sukupuoli tai muut ajattelevat. Pitää rakastaa itseään. Itsensä kanssa on naimisissa lopun ikänsä. Hemmotelkaa itseänne ja tehkää niitä asioita, joista pidätte.
Itseänikin tuijotetaan jatkuvasti (melko epäkohteliasta, eikö) naamassa olevan vaikean psoriasiksen takia, mutta enää en viitsi välittää typeryksien tuijotuksesta. Käytän energian mieluummin muuhun. Pari kertaa olen kyllä sanonut jollekin randomille, että vaikka vähän erilainen ja epätäydellinen ulkonäkö ihmetyttää, ei ole kohteliasta tuijottaa. Häkeltyivät ja nolostuivat, raukat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ainakin nyt 30 vuotiaana rumana naisena saanut n.23 vuotta elämästäni tuntea olevani huonompi kuin muut. Epähaluttu, epäkiinnostava, aina se viimeinen vaihtoehto. Jo kouluiässä pojat sanoi juhlissa pullonpyörityksessä, että kunhan ei Jennin kanssa joudu. (nimi muutettu). Jo lapsena kaverin kanssa pyöräillessä joku vastaantuleva pentu saattoi huutaa jotain julmaa ja nauraa, siinä sitten nieleskellä itkua ja toivoa että muut ei olis kuullut sitä, kun hävetti. Joka paikassa siitä, etten kelpaa tehtiin jonkin sorttinen huomautus. En ole seurustellut koskaan, ja tätä en edes pidä minään ongelmana. Pidän sitä ongelmana, että minulla ei ole ihmisarvoa. Ambulanssikuskit naureskelivat minulle ja kommentoivat ikävästi, laittoivat sairaalassa jonkun vihellysäänen soimaan. Näitä esimerkkejä riittää ihan mistä paikasta hyvänsä. Ei siinä muutamat ymmärtäväiset ihmiset auta, kun niin äänekäs osa huutaa, että olet roskaa.
Siis miten tuo ambulanssimiesten naureskelu tapahtui? Kamalaa
Jouduin sairaalaan paniikkikohtauksen takia, olin siis ns. mielenterveyspotilaana liikkeellä, ja he pitivät ilmeisesti tätä mitättömänä ja turhana tapauksena. Olin siis todella hädissäni, ja en mitenkään skarppina siinä hetkessä. Ensin kuski ei voinut uskoa ikääni, väitti että miten voin olla niin nuori, luuli ilmeisesti paljon iäkkäämmäksi. Sitten kutsui ''Ruususeksi'' ja tosiaan sairaalaan mennessä soitti jollekkin toiselle miehelle sellasen vihellysäänen ja naureskeli. Ja minut vietiin siis sairaalaan koska pulssini oli kohtauksen aikana niin koholla eikä laskenut. Häiriintynythän hän jollain tavalla oli ilmeisesti. En tiedä miksi minä sitten ärsytin häntä näin paljon. Ehkä ''tuhlasin'' heidän aikaansa.
Vierailija kirjoitti:
On hullua ajatella, ettei olisi rumia ihmisiä.
Eihän sitten voisi olla vastakohtaakaan eli kauniita.
Jotkut nyt ovat rakenteeltaan -- niin kasvoista kuin vartaloltaan-- rumia. Mitä tätä faktaa kieltämän? Ketä se hyödyttää elää valheessa?
Mutta fyysinen olemus pelkästään ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -haluttavaa, luotaantyöntävää, halveksittavaa, ällöttävää, tms. mitä jotkut tässä ketjussakin kokevat olevansa ja uskovat enemmistön heistä ajattelevan. Että jos rumuudella tarkoitetaan tätä, niin sellaista ei ole olemassa. Ihminen, jossa on yhtään viisautta, syvällisyyttä, kypsyyttä ei ainakaan näin ajattele. "Rumuus" ja "kauneus" ovat subjektiivisia käsitteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei auta kuin elää yksin. Rumuus ei vaikuta kuin sosiaaliseen kanssakäymiseen, joka on ehkä 60 % elämästä. Ai niin... Vtuix meni meillä elämät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ainakin nyt 30 vuotiaana rumana naisena saanut n.23 vuotta elämästäni tuntea olevani huonompi kuin muut. Epähaluttu, epäkiinnostava, aina se viimeinen vaihtoehto. Jo kouluiässä pojat sanoi juhlissa pullonpyörityksessä, että kunhan ei Jennin kanssa joudu. (nimi muutettu). Jo lapsena kaverin kanssa pyöräillessä joku vastaantuleva pentu saattoi huutaa jotain julmaa ja nauraa, siinä sitten nieleskellä itkua ja toivoa että muut ei olis kuullut sitä, kun hävetti. Joka paikassa siitä, etten kelpaa tehtiin jonkin sorttinen huomautus. En ole seurustellut koskaan, ja tätä en edes pidä minään ongelmana. Pidän sitä ongelmana, että minulla ei ole ihmisarvoa. Ambulanssikuskit naureskelivat minulle ja kommentoivat ikävästi, laittoivat sairaalassa jonkun vihellysäänen soimaan. Näitä esimerkkejä riittää ihan mistä paikasta hyvänsä. Ei siinä muutamat ymmärtäväiset ihmiset auta, kun niin äänekäs osa huutaa, että olet roskaa.
Siis miten tuo ambulanssimiesten naureskelu tapahtui? Kamalaa
Tuskin tapahtui.
Jos itsetunto on nollassa ja jopa miinuksen puolella, niin kuvittelee ihan kaikenlaista.
Olen ollut töissä ensihoitajana monta vuotta ja ihan sama, miltä potilas näyttää...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On hullua ajatella, ettei olisi rumia ihmisiä.
Eihän sitten voisi olla vastakohtaakaan eli kauniita.
Jotkut nyt ovat rakenteeltaan -- niin kasvoista kuin vartaloltaan-- rumia. Mitä tätä faktaa kieltämän? Ketä se hyödyttää elää valheessa?
Mutta fyysinen olemus pelkästään ei tee kenestäkään epäviehättävää tai -haluttavaa, luotaantyöntävää, halveksittavaa, ällöttävää, tms. mitä jotkut tässä ketjussakin kokevat olevansa ja uskovat enemmistön heistä ajattelevan. Että jos rumuudella tarkoitetaan tätä, niin sellaista ei ole olemassa. Ihminen, jossa on yhtään viisautta, syvällisyyttä, kypsyyttä ei ainakaan näin ajattele. "Rumuus" ja "kauneus" ovat subjektiivisia käsitteitä.
Rumuus saa ihmisen olemaan human doing sen sijaan että olisi human being. Rumia kohdellaan sen mukaan kuin he toimivat, kauniita kohdellaan hyvin elleivät he toimi ylimielisen vittumaisesti.
Rumista kiukkuperseistä ei pidä kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja lisään tästä ambulanssijutusta, niin nykyään oikeasti välttelen päivystykseen joutumista, ja olen miettinyt, että en tiedä uskallanko enää soittaa apua vaikka saisin jonkun vakavankin sairaskohtauksen, koska pelkään sitä nöyryytyksen ja arvottomuuden tunnetta toisten armoilla. Mutta pakko tähän lisätä, että olen myös tavannut hyviä terveydenhoitoalan ihmisiä, nuo negatiiviset vaan menevät syvemmälle kokemuksena :/
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen ainakin nyt 30 vuotiaana rumana naisena saanut n.23 vuotta elämästäni tuntea olevani huonompi kuin muut. Epähaluttu, epäkiinnostava, aina se viimeinen vaihtoehto. Jo kouluiässä pojat sanoi juhlissa pullonpyörityksessä, että kunhan ei Jennin kanssa joudu. (nimi muutettu). Jo lapsena kaverin kanssa pyöräillessä joku vastaantuleva pentu saattoi huutaa jotain julmaa ja nauraa, siinä sitten nieleskellä itkua ja toivoa että muut ei olis kuullut sitä, kun hävetti. Joka paikassa siitä, etten kelpaa tehtiin jonkin sorttinen huomautus. En ole seurustellut koskaan, ja tätä en edes pidä minään ongelmana. Pidän sitä ongelmana, että minulla ei ole ihmisarvoa. Ambulanssikuskit naureskelivat minulle ja kommentoivat ikävästi, laittoivat sairaalassa jonkun vihellysäänen soimaan. Näitä esimerkkejä riittää ihan mistä paikasta hyvänsä. Ei siinä muutamat ymmärtäväiset ihmiset auta, kun niin äänekäs osa huutaa, että olet roskaa.
Siis miten tuo ambulanssimiesten naureskelu tapahtui? Kamalaa
Tuskin tapahtui.
Jos itsetunto on nollassa ja jopa miinuksen puolella, niin kuvittelee ihan kaikenlaista.
Olen ollut töissä ensihoitajana monta vuotta ja ihan sama, miltä potilas näyttää...
Jokaiseen ammattiryhmään eksyy myös häiriintyneitä ihmisiä. Niin lääkäreihin, poliiseihin kuin vaikka siivoojiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja lisään tästä ambulanssijutusta, niin nykyään oikeasti välttelen päivystykseen joutumista, ja olen miettinyt, että en tiedä uskallanko enää soittaa apua vaikka saisin jonkun vakavankin sairaskohtauksen, koska pelkään sitä nöyryytyksen ja arvottomuuden tunnetta toisten armoilla. Mutta pakko tähän lisätä, että olen myös tavannut hyviä terveydenhoitoalan ihmisiä, nuo negatiiviset vaan menevät syvemmälle kokemuksena :/
Tuli tästä mieleen, että minä pelkään kuolemaa, voin jo kuvitella, kun ruumishuoneella naureskellaan, että kylläpäs on ruma.
Googletin 'ruma nainen' ja löysin tän.
http://pakolliset.blogspot.com/2014/05/kaunis-bloggaaja-vs-ruma-todelli…
Mä olen todella paljon samannäköinen kuin tuo bloggaaja. Aika tavis tai jopa vähän ruma siis. kun kauan katsoo, näkee ehkä jotain pikkusöpöä. Pituutta riittää ja sekin lähinnä selässä. Paksut reidet ja leveät hartiat. Sääret hoikat, eli ei loppukroppaan sopivat, mutta rumat isot polvet ja nilkat. Ääni vähän nasaalinen. Hiukset mudanväriset ja ohuet ja rasvaiset. Eihän minua yleensä kukaan huomaa. Töissäkin aika keskinkertainen. Silti miehiä on ollut useampia. Lisäksi vielä paljastui, että olen maho. Mies ei jättänyt, vaikka itse ehdotin että löytäis toisen naisen lastensa äidiksi. Onneksi elämässä on muutakin kuin ulkonäkö. Pitkä selkäkin on vaan hyväksi uidessa.
Anteeksi mutta kuinka ruma sitten olet, linkkaa joku vastaava kuva netistä? Voi nimittäin olla että näet itsesti negatiivisemmassa valossa kuin mitä olisi tarvis. Pidin itseäni muutama vuosi sitten läskinä ja rumana, mutta kun olen katsonut sen aikaisia kuvia niin olin kyllä ihan nätti enkä edes läski. Nyt olen kyllä aika läski, tullut 15kg parissa vuodessa ja hiukset ohentuneet stressin vuoksi.
Mene jonnekin meikkaajalle joku kerta ja anna hänelle vapaat kädet ja pyydä että saisit vinkkejä.
Usein einiinkauniit naiset ovat kauniita siten, että pukeutuvat persoonallisesti tai korostavat muita puolia itsestään. Moni näyttää aika badassilta. Oon katsonut ihaillen miten he osaavat pukeutua. On esim joku hieno fifties tyyli tai muu alakulttuuri. Tai muuten näyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Googletin 'ruma nainen' ja löysin tän.
http://pakolliset.blogspot.com/2014/05/kaunis-bloggaaja-vs-ruma-todelli…
Mä olen todella paljon samannäköinen kuin tuo bloggaaja. Aika tavis tai jopa vähän ruma siis. kun kauan katsoo, näkee ehkä jotain pikkusöpöä. Pituutta riittää ja sekin lähinnä selässä. Paksut reidet ja leveät hartiat. Sääret hoikat, eli ei loppukroppaan sopivat, mutta rumat isot polvet ja nilkat. Ääni vähän nasaalinen. Hiukset mudanväriset ja ohuet ja rasvaiset. Eihän minua yleensä kukaan huomaa. Töissäkin aika keskinkertainen. Silti miehiä on ollut useampia. Lisäksi vielä paljastui, että olen maho. Mies ei jättänyt, vaikka itse ehdotin että löytäis toisen naisen lastensa äidiksi. Onneksi elämässä on muutakin kuin ulkonäkö. Pitkä selkäkin on vaan hyväksi uidessa.
Ei tuonkaan naisen piirteissä mitään vikaa ole. Meikillä ja hiukset laittamalla hän saa itsestään ihan perusnätin.
Moni ilmeisesti luulee, ettäö rumuus on rasvaiset hiukset ja meikitön naama?
Kerro ap mistä asioista ajattelet jääneesi paitsi? Ehken joku voisi oikaista mahdollisesti osin vääristyneitä ajatusrakenteita/ mielikuvia.