Toinen nainen

Joo, voisihan ap lääkärikin olla, mutta mies ei todellakaan. Ai mihin perustan väitteeni? No ihan vain "todella varmaan" tunteeseen :-D. Tosin jotkut lääkärimiehet ovat kyllä usein hyvinkin petollisia, että senpuolesta voisi vaikka ollakin lääkärikin...... Tai kauppatieteellisen tai oikeustieteellisen käynyt, näistäkin nimittäin löytyy paljon luihuja tyyppejä. Toi tatskanainen nyt ei varmasti ole akateeminen.

Tää ketju on niin hyvä! Ihan parasta viihdettä :-D

Tosin, jos tarina on tosi, toivon toki ap:lle superpaljon voimia ja jaksamista.

Mäki syön popcornia ja huvitun ammattivisasta. Ja toivon myös ap:lle parempaa huomista samalla.

Tuli mieleeni, että jos tällä toisella naisella oli lapsikin mukana niin takuulla ovat tapailleet jo pitempään. Tai sitten se toinen nainen on vain helvetin tyhmä kun ottaa lapsensa tuollaiseen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos alat sinkuksi ap niin ilmoita.

Jos olet todellisuudessa edes puolet siitä mitä kirjoitusten perusteella annat ymmärtää,olet unelmieni nainen.

💓 sinkkumies stadista

Miks muaki kiihottaa tää ap nainen?

Helvetin sensuellin oloinen nainen ja terävä. Täähän muuttuu ihan tietovisaksi ja tinderiksi koko palsta!

Ap > kirjoittajakurssin käynyt Siwan kassa, kiinnostunut itsensä henkisestä kehittämisestä

Ap:n ex-mies > joogaopettaja, 15 vuotta ap:ta nuorempi, auktoriteettiongelmia

Toinen Nainen > Metsuri, hakenut joogasta apua selkärangan ongelmiin, vaikea isäsuhde

En innostu tästä leikistä miten ammatti vaikuttaa ihmisen valintoihin, mitä väliä. Laatikkopäät luulevat pystyvänsä l o k e r o i m a a n Ihmisen hänen työnsä mukaan. En pidä enkä kannusta lokerointiin, se kertoo enemmän siitä lokeroijasta kuin arvioinnin kohteena olevasta ihmisestä. Hyi teitä, kapea katseista ihmisiä, kovin tuhmaa. En tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos alat sinkuksi ap niin ilmoita.

Jos olet todellisuudessa edes puolet siitä mitä kirjoitusten perusteella annat ymmärtää,olet unelmieni nainen.

💓 sinkkumies stadista

Miks muaki kiihottaa tää ap nainen?

Helvetin sensuellin oloinen nainen ja terävä. Täähän muuttuu ihan tietovisaksi ja tinderiksi koko palsta!

Siellä on lohtukikkeliä jonossa. Ja se kertoo miehistä mitä???

Ap:n tyyli on olla kriisin hetkellä (ja ehkä shokkitilassakin) järkevä ja analyyttinen. Hän on arvatenkin hyvin koulutettu. Hän voisi hyvin olla lääkäri.

Mies on joko toimitusjohtaja keskikokoisessa tai isossa yrityksessä tai sitten yrittäjä. Molemmissa tapaa töiden merkeissä paljon ihmisiä.

Tatskanainen on jossain it-yrityksessä sihteerityyppisissä hommissa. Oikeasti hän on /haluaisi olla taiteilija, mutta lahjat ei riitä ja rahaakin pitää saada.

Jo kaksi lähihoitajaveikkausta.

En ota kantaa siihen onko alkuperäinen teksti totta vai tarua. Haluan kuitenkin kertoa teille, jotka heti ensimmäiseksi huudatte ”jätä se sika” ja vaaditte eroamaan heti, että toisenlaisiakin ratkaisuja on. Jopa onnistuneita.

Tässä vanhemman naisen kertomus:

Olimme olleet naimisissa 15 v, yhdessä teinistä asti. Meillä oli lapsia ja avioliittomme oli hyvä, oli rakkautta, hellyyttä ja seksiä yllin kyllin ja mies oli erittäin hyvä isä lapsille. Miehellä meni lujaa uraputkessa. Hän alkoi kai kuvitella, että hänellä on mahdollisuus saada kaikki ja hän pystyy mihin tahansa.

Tämä johti siihen, että eräänä iltana hän päätyi seksiin työpaikalta tuntemansa naisen kanssa. Ja jäi kiinni samana yönä kotiin tullessaan, kai minulla oli joku kuudes aisti. En sanonut yöllä mitään, mutta aamulla totesin kylmän rauhallisesti, että tämä selvitetään nyt; miten saatoit tehdä minulle näin! Melkein samaan hengenvetoon totesin, että kyllä me tästä yli päästään, jos molemmat haluamme. Rakastin miestäni ja hän minua.

Meillä oli kuitenkin niin hyvä avioliitto, että en todellakaan ollut valmis iskemään hanskoja naulaan samantien, enkä rikkomaan ihanien lastemme kotia. (Nyt joku sanoo, että mieshän se rikkoisi - niin kai, mutta päätös oli silti minun, koska mies ei missään tapauksessa halunnut erota.)

Sinä iltana meille oli tulossa miehen kollega vierailulle ja mies oli tietysti valmis perumaan sen, mutta totesin, että ei ole tarvetta, tämä kollega oli minunkin hyvä ystäväni. Purin hammasta ja tein parhaani onnistuneen illan eteen (kuten tapanani on) ja illan päätteeksi kysyin, että tästä kaikestako muunmuassa sinä olet valmis luopumaan? Mies purskahti itkuun.

Tapauksen käsitteleminen vei aikaa ja vaati mieheltä paljon rakkautta ja rakkaudentekoja minua kohtaan, jotta saimme suhteemme kuntoon ja luottamuksen palautettua. Kyllä se palasi, mutta en ehkä ollut enää ihan niin sinisilmäinen kuin silloin joskus. Tein myös selväksi, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta samaa virhettä ei pidä toistaa. Koska jos niin tekee, on yksinkertaisesti tyhmä enkä minä tyhmällä miehellä tee mitään.

Jouduin olosuhteiden pakosta silloin tällöin tapaamaan tätä naista työtilaisuuksissa, mutta tunsin pelkkää ylemmyydentuntoa enkä missään vaiheessa edes ajatellut kertoa hänen miehelleen, jokainen selvittäköön itse omat sotkunsa. Tämä nainen kuitenkin pelkäsi minua, sillä hän tiesi, että olisin halutessani pystynyt järjestämään hänelle potkut, jotka olisi naamioitu siirroksi toiseen firmaan.

Nyt tästä kaikesta on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Meillä on upea avioliitto ja olemme myös toistemme parhaat ystävät. Ikä on tuonut tullessaan myös monenlaista fyysistä kremppaa, mutta niille on hyvä yhdessä nauraa ja yhdessä päästä niidenkin yli.

Olen jälkeenpäin joskus miettinyt, että mitä jos olisin päättänyt toisin? Onneksi en päättänyt. En voisi edes kuvitella, että elämäni olisi ollut jotenkin parempaa tai että olisin löytänyt lähellekään yhtä ihanan uuden miehen, mitä rakas mieheni on. Tällä hetkellä minulla on ihan kaikki, mitä toivoa saattaa: hyvä ja rakas aviomies, pitkä onnellinen avioliitto tätä yhtä kuoppaa lukuunottamatta, ei taloudellisia huolia ja mahdollisuus nauttia elämästä yhdessä vanheten.

Tällä tahdoin vain kertoa, että elämässä ei ole vain yhtä ainoata oikeata ratkaisua missään tapauksessa tai tilanteessa. Näin pitkällä aikavälillä silloin suurelta ja musertavalta tuntunut tapaus on menettänyt merkityksensä täysin. Ei kai sitä koskaan täysin unohda, mutta ei se toisaalta tule mieleenkään kuin joskus tällaisia juttuja lukiessa ja silloinkin vain siten, että haluaa kertoa muille mahdollisesta vaihtoehtoisesta onnellisesta ratkaisusta.

252, yhden yön erhe on ihan eri asia kuin suunnitelmallisuutta ja salailua sisältävä sivusuhde.

En usko tarinaa todelliseksi. Liikaa kerrottuja yksityiskohtia ottaen huomioon traumaattisen ap:n tilanteen. Hyvä tarina silti, mutta ei totta. Huom. mökin patio ei valmistu salaa yllätykseksi hetkessä. Heinäkuussa rakentajilla on taatusti rahakkaampia työmaita kuin kesämökin kesäkeittiö.

Vierailija kirjoitti:

Jo kaksi lähihoitajaveikkausta.

Mitäpä se kertoo kommentoijasta itsestään, ei kovin hyvää. Mielellään aina palstalla pettäjä ja pettäjän seura haukutaan alimpaan kattilaan. Joten ammattienkin täytyy olla "huonoja" ammatteja, ei ainakaan kovin koulutettuja ihmisiä. Mietin mistä tämä junttimainen ajattelutapa johtuu, vastako eilen me poltettiin kaskessa nauriita ja syötiin räkää?

Te tulette tarvitsemaan jossain vaiheessa lähihoitajia vaihtamaan paskavaippanne, syöttämään velliä ja pyyhkimään suupielistä kuolaa ja rupisen ahterinne. Puhukaa nätemmin heidän ammateistaan ja kunnioittakaa toisia ihmisiä koska olette täysin heidän armonsa varassa, kohtsilleen. (Ei, en ole lähihoitaja.)

Täyttä provoa koko tarina. Miten uskotte tuollaista. Kukaan toinen nainen ei ota lastaan mukaan miehen kanssa mökille kun kuhertelevat vaan täytyy olla tuolle miehelle tuo lapsi tai tunteneet jo tosi kauan. Toisekseen ap:llä on tarinassaan virheitä, joita lipsautti. Aluksi lapsi ei ollut mukana mökillä ja sitten taas oli.

Kukaan tuossa tilanteessa ei kriisin ollessa päällä kirjoittelisi koko ajan täällä vaan hakisi apua muualta.

Surkeaa ja teatraalista tarinaa.

Aivan hirveä tilanne. Anna kuitenkin itsellesi aikaa selvittää suhteenne hyvät ja huonotkin asiat. Mies ei saa tekoa tekemättömäksi ja aivan varmasti katuu tekoaan. Tapahtunutta ei koskaan voi unohtaa mutta ajan myötä voi kenties antaa anteeksi... riippuen luonteestasi. Pitkän suhteen päättyminen eroon yhden virheen vuoksi (vaikka onkin tosi suuri), vaatii melkoista pohdintaa. Voimia sinulle, teetpä millaisen päätöksen hyvänsä. 

[/quote]

Mitäpä se kertoo kommentoijasta itsestään, ei kovin hyvää. Mielellään aina palstalla pettäjä ja pettäjän seura haukutaan alimpaan kattilaan. Joten ammattienkin täytyy olla "huonoja" ammatteja, ei ainakaan kovin koulutettuja ihmisiä. Mietin mistä tämä junttimainen ajattelutapa johtuu, vastako eilen me poltettiin kaskessa nauriita ja syötiin räkää?

Te tulette tarvitsemaan jossain vaiheessa lähihoitajia vaihtamaan paskavaippanne, syöttämään velliä ja pyyhkimään suupielistä kuolaa ja rupisen ahterinne. Puhukaa nätemmin heidän ammateistaan ja kunnioittakaa toisia ihmisiä koska olette täysin heidän armonsa varassa, kohtsilleen. (Ei, en ole lähihoitaja.)[/quote]

En ymmärrä, miten ammattien veikkaajien kirjoituksista muka paistaisi arvostamattomuus lähihoitajan työtä kohtaan? Tätähän nyt mietitään ihan vain mahdollisimman analyyttisesti ja objektiivisesti pohtien kerrottuja faktoja. Ehkäpä jossakin viestissä tuli arvostelevaa tekstiä lääkärien tai lakimiesten yksityiselämän moraalista, mutta ei heidänkään ammattitaitoa kyseenalaistettu tai halveksittu.

Kalikkako kalahti ja et koe saavasi työssäsi arvostusta, olit sitten ammatiltasi mikä tahansa? Relaa nyt vähän. Tämä ammattiveikkaus ei tässä ketjussa todellakaan ole mikään vakava asia. Ap:n tilanne sensijaan on jo toinen juttu, mutta noin huippuna tyyppinä selviää tästäkin omilla ansioillaan.

Tämä eilen alkanut draamamme on saanut palstalla avautumiseni myötä melkoisia arvuutteluja ja käänteitä. En ole ihan kaikkia viestejä viimeisimmän kirjoitukseni jälkeen lukenut, mutta sen mitä luin toi päähäni yhden ajatuksen.

Sen,etten tiedä mitä ajattelisin.

Samainen ajatus on ollut päällä suhteessa mieheeni ja kaikkeen tapahtuneeseen. Sekava olo, hämmennyksestä ahdistukseen. Ja surusta sairaanloiseen ärtymykseen.

Tämän päivän näkeminen oli itkua täynnä enkä kyennyt mitenkään säilyttämään itselleni tyypillistä rauhallisuutta. Poltin hermoni monessa kohtaa, en halunnut yhtäkään lohtusanaa,kosketusta tai rakkaudentunnustusta.

Mies oli häpeissään olevan oloinen, paikoin ahdistunut ja itkuinen. Olemme kyllä riidelleet ennenkin,mutta näin raivona hän ei ole minua nähnyt koskaan.

Tapaamisen lopputulos on se,että minä palaan huomenna kotiini. Ja hän etsii itselleen asunnon jostakin. Haluan tilaa ja aikaa ja rauhaa.

Hän vakuutteli ettei aio tapailla eilistä naista enään, sanoin että minulle ei tarvitse todistella mitään tai lupailla. Usko häneen ja puheisiin on tapahtuneen jälkeen nolla.

Sydän oli tulla rinnasta monta kertaa, välillä teki mieli heittää kahvikupilla ja välillä itkeä olkaa vasten ja kysyä MIKSI? Pääasiassa minä puhuin ja hän kuunteli.

En oikein tiedä mitä muuta kertoisin äskeisestä. Sellainen elämä,jossa minä vielä pari päivää sitten elin on poissa.

Suomeksi vituttaa ja väsyttää. Vaikkei se kovin sensuellisti ( kuten joku kuvasi ) olekkaan sanottu.

Ap

Luin ap, viimeisimmän postauksesi (klo 15.56) enkä voi sanoa muuta kuin että sä olet niin hyvä!

Tarkoitan sillä sitä, että pystyt noin jäsentyneesti analusoimaan tunteitasi ja vieläpä noin järkevästi kirjoittamaan niistä kriisitilanteessa. Kyllä, ihan huippu mimmi! Kirosanat vain lisäävät uskottavuuttasi. En ole mies enkä edes lesbo, ihan ihmisenä sinua ihastelen tässä.

Voimia!

Vierailija kirjoitti:

En ota kantaa siihen onko alkuperäinen teksti totta vai tarua. Haluan kuitenkin kertoa teille, jotka heti ensimmäiseksi huudatte ”jätä se sika” ja vaaditte eroamaan heti, että toisenlaisiakin ratkaisuja on. Jopa onnistuneita.

Tässä vanhemman naisen kertomus:

Olimme olleet naimisissa 15 v, yhdessä teinistä asti. Meillä oli lapsia ja avioliittomme oli hyvä, oli rakkautta, hellyyttä ja seksiä yllin kyllin ja mies oli erittäin hyvä isä lapsille. Miehellä meni lujaa uraputkessa. Hän alkoi kai kuvitella, että hänellä on mahdollisuus saada kaikki ja hän pystyy mihin tahansa.

Tämä johti siihen, että eräänä iltana hän päätyi seksiin työpaikalta tuntemansa naisen kanssa. Ja jäi kiinni samana yönä kotiin tullessaan, kai minulla oli joku kuudes aisti. En sanonut yöllä mitään, mutta aamulla totesin kylmän rauhallisesti, että tämä selvitetään nyt; miten saatoit tehdä minulle näin! Melkein samaan hengenvetoon totesin, että kyllä me tästä yli päästään, jos molemmat haluamme. Rakastin miestäni ja hän minua.

Meillä oli kuitenkin niin hyvä avioliitto, että en todellakaan ollut valmis iskemään hanskoja naulaan samantien, enkä rikkomaan ihanien lastemme kotia. (Nyt joku sanoo, että mieshän se rikkoisi - niin kai, mutta päätös oli silti minun, koska mies ei missään tapauksessa halunnut erota.)

Sinä iltana meille oli tulossa miehen kollega vierailulle ja mies oli tietysti valmis perumaan sen, mutta totesin, että ei ole tarvetta, tämä kollega oli minunkin hyvä ystäväni. Purin hammasta ja tein parhaani onnistuneen illan eteen (kuten tapanani on) ja illan päätteeksi kysyin, että tästä kaikestako muunmuassa sinä olet valmis luopumaan? Mies purskahti itkuun.

Tapauksen käsitteleminen vei aikaa ja vaati mieheltä paljon rakkautta ja rakkaudentekoja minua kohtaan, jotta saimme suhteemme kuntoon ja luottamuksen palautettua. Kyllä se palasi, mutta en ehkä ollut enää ihan niin sinisilmäinen kuin silloin joskus. Tein myös selväksi, että virheitä tekee jokainen, toiset isompia ja toiset pienempiä, mutta samaa virhettä ei pidä toistaa. Koska jos niin tekee, on yksinkertaisesti tyhmä enkä minä tyhmällä miehellä tee mitään.

Jouduin olosuhteiden pakosta silloin tällöin tapaamaan tätä naista työtilaisuuksissa, mutta tunsin pelkkää ylemmyydentuntoa enkä missään vaiheessa edes ajatellut kertoa hänen miehelleen, jokainen selvittäköön itse omat sotkunsa. Tämä nainen kuitenkin pelkäsi minua, sillä hän tiesi, että olisin halutessani pystynyt järjestämään hänelle potkut, jotka olisi naamioitu siirroksi toiseen firmaan.

Nyt tästä kaikesta on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta ja olemme edelleen onnellisesti naimisissa. Meillä on upea avioliitto ja olemme myös toistemme parhaat ystävät. Ikä on tuonut tullessaan myös monenlaista fyysistä kremppaa, mutta niille on hyvä yhdessä nauraa ja yhdessä päästä niidenkin yli.

Olen jälkeenpäin joskus miettinyt, että mitä jos olisin päättänyt toisin? Onneksi en päättänyt. En voisi edes kuvitella, että elämäni olisi ollut jotenkin parempaa tai että olisin löytänyt lähellekään yhtä ihanan uuden miehen, mitä rakas mieheni on. Tällä hetkellä minulla on ihan kaikki, mitä toivoa saattaa: hyvä ja rakas aviomies, pitkä onnellinen avioliitto tätä yhtä kuoppaa lukuunottamatta, ei taloudellisia huolia ja mahdollisuus nauttia elämästä yhdessä vanheten.

Tällä tahdoin vain kertoa, että elämässä ei ole vain yhtä ainoata oikeata ratkaisua missään tapauksessa tai tilanteessa. Näin pitkällä aikavälillä silloin suurelta ja musertavalta tuntunut tapaus on menettänyt merkityksensä täysin. Ei kai sitä koskaan täysin unohda, mutta ei se toisaalta tule mieleenkään kuin joskus tällaisia juttuja lukiessa ja silloinkin vain siten, että haluaa kertoa muille mahdollisesta vaihtoehtoisesta onnellisesta ratkaisusta.

Hienoa, että saitte liittonne jatkumaan ja selvititte yhdessä vastoinkäymisenne. Uskon täysin, että menestys kihahtaa miehen päähän ja hän uskoo voivansa tehdä mitä vain, saavansa kaiken, harkinta pettää. Sinulla säilyy kriisissä harkinta, se pelasti liittonne. En voinut kuitenkaan peukuttaa koska minua häiritsi kertomuksessa muutama seikka.

Onnistunut illanvietto kollegan kanssa ja loistava emännöinti esimerkkinä tästä kaikestako mies luopuisi on pintaa ja materiaa. Ihan kuin olisit tuntilaskutuksella pitopalvelun emäntä. No, useat liitot ovat. Minusta karseaa, olen nuorempi nainen ja ajatusmaailma on eri.

En myöskään pidä ajatuksesta, että pettäjän on ansaittava luottamus rakkaudenteoilla ja tavallaan löysässä hirressä sovitettava rikkomuksensa pitkällä aikavälillä. Meillä päin ajatellaan että jos sovitaan, että ollaan sujut niin sitten ollaan, jatketaan puhtaalta pöydältä. Rakkaus on päätös eikä sitä ansaita, se on tai ei ole. Väärin tehty mutta anteeksi annettu eikä silloin toista kaivella puukolla selkään eikä tikulla silmään. Puolisot ovat tasa-arvoisia eikä toinen voi asettua "vahvempana" toisen "heikomman" yläpuolelle vaikka on tehty vääriä valintoja.

Samoin en pitänyt ajatuksesta, että olit toisen naisen yläpuolella, potkujen mahdollisuus siinä hänelle uhkana ja pelotteena. Tuo on vain väärin tehty, kosto, vääryyttä kohdanneena jatkaa vääryyttä. Ukkosi saattoi olla kelmi asemansa hyväksikäyttäjä ja luvata sille naiselle maat ja taivaat. Pitkässä liitossa voi tulla virheellinen arviointi, huono päätös, jota katuu heti. Yksi vahvimmista tekijöistä pettämiseen niin miehillä kuin naisilla on tutkimusten mukaan tylsyys.

Te olette päässeet vaikeuksista yli ja se on hienoa. Minun eriävä mielipiteeni ei siinä paljoa paina, tunsin vain tarvetta kertoa itsekin petetyksi jouduttuani mitä minä olen oppinut matkan varrella ja tietysti ikäpolvilla on eronsa. Hah, todellakin on eroavaisuutensa ja sitten ne varsinaiset erot, avo- ja aviosellaiset.

Vierailija kirjoitti:

Aivan hirveä tilanne. Anna kuitenkin itsellesi aikaa selvittää suhteenne hyvät ja huonotkin asiat. Mies ei saa tekoa tekemättömäksi ja aivan varmasti katuu tekoaan. Tapahtunutta ei koskaan voi unohtaa mutta ajan myötä voi kenties antaa anteeksi... riippuen luonteestasi. Pitkän suhteen päättyminen eroon yhden virheen vuoksi (vaikka onkin tosi suuri), vaatii melkoista pohdintaa. Voimia sinulle, teetpä millaisen päätöksen hyvänsä. 

Jos äijä panee kesän toista muijaa niin kyllä se on enemmän kuin yksi virhe. Varsinkin kun koko homma on toteutettu täysin suunnitelmallisesti. Tuollaisen jälkeen kukaan täysjärkinen ei edes harkitse yhdessä jatkamista.